Olen ollut jo pitemmän aikaa ollut kyllästynyt vaimoni tapaan vaihtaa näkökulmaansa sen mukaan, mikä on hänelle parhaaksi. Nyt ajattelin pukea sen sasnoiksi.
Tarkoitan tällä sitä, että jos esim. puhumme hänen 10v. pojastaan, niin hänen näkökulmani minun roolistani vaihtelee koko ajan.(hän oli yh. tavatessamme)
Jos on kyse pojan auttamisesta läksyissä, rahanmenosta pojan harrastuksiin, lääkäriin viemisestä, pojan hoitamisesta vaimon ollessa matkalla jne. niin minulla on isän velvollisuudet poikaa kohtaan, koska olemme naimisissa.
Mutta kun tulee kysymys pojan kasvatuksesta tai arkipäivän asioista, niin minulla ei olekaan mitään sanavaltaa, koska en oikeasti ole pojan isä.
Tai hän on menossa lauantai-iltana ravintolaan ystävättärensä kanssa ja sanoo, että tämä on tyttöjen ilta, enkä ole tervetullut mukaan. Sitten hän kuuleekin ystävättäreltään, että hänen miehensä on tulossa mukaan. Ääni muuttuukin kellossa päinvastaiseksi; "Tulisit nyt mukaan, olet tylsä jos jäät kotiin, jne"
Onko tällainen siis normaalia kaikilla naisilla ?
Minun mielestäni pitäisi valita oma näkökulmansa ja pysyä siinä.
Siis jos aviomiehen haluaa isän rooliin, niin silloin pitäisi velvollisuuksien mukana tulla oikeudetkin.
Tai jos ei halua oikeuksia antaa, niin ei pitäisi mitään vaatiakaan.
Tarkoitan tällä sitä, että jos esim. puhumme hänen 10v. pojastaan, niin hänen näkökulmani minun roolistani vaihtelee koko ajan.(hän oli yh. tavatessamme)
Jos on kyse pojan auttamisesta läksyissä, rahanmenosta pojan harrastuksiin, lääkäriin viemisestä, pojan hoitamisesta vaimon ollessa matkalla jne. niin minulla on isän velvollisuudet poikaa kohtaan, koska olemme naimisissa.
Mutta kun tulee kysymys pojan kasvatuksesta tai arkipäivän asioista, niin minulla ei olekaan mitään sanavaltaa, koska en oikeasti ole pojan isä.
Tai hän on menossa lauantai-iltana ravintolaan ystävättärensä kanssa ja sanoo, että tämä on tyttöjen ilta, enkä ole tervetullut mukaan. Sitten hän kuuleekin ystävättäreltään, että hänen miehensä on tulossa mukaan. Ääni muuttuukin kellossa päinvastaiseksi; "Tulisit nyt mukaan, olet tylsä jos jäät kotiin, jne"
Onko tällainen siis normaalia kaikilla naisilla ?
Minun mielestäni pitäisi valita oma näkökulmansa ja pysyä siinä.
Siis jos aviomiehen haluaa isän rooliin, niin silloin pitäisi velvollisuuksien mukana tulla oikeudetkin.
Tai jos ei halua oikeuksia antaa, niin ei pitäisi mitään vaatiakaan.
Vastaukset 17
Vanhimmat
"Siis jos aviomiehen haluaa isän rooliin, niin silloin pitäisi velvollisuuksien mukana tulla oikeudetkin.
Tai jos ei halua oikeuksia antaa, niin ei pitäisi mitään vaatiakaan."
Jep.
Kyllä se on niin että aikuiset määrää siinä huushollissa jossa asutaan, ei pennut. Sillä ei ole mitään väliä kenen äpäriä ne oikein on.
Mutta mutta. Mies määrää talossa vain, jos itse ottaa määräysvallan. Nainen kyllä ottaa kaiken vallan itselleen, jos sille antaa siihen mahdollisuuden.
Siinä yksi typerä "äpärä" avasi typerän sontaluukkunsa...
Olet oikieassa siinä että myös käytännön asiat pitäisi pystyä hoitamaan loogisesti, mutta kannattaa muistaa ettei nainen ajattele samalla tavalla kuin mies. Naisilla on tunnepuoli yhtä vahvasti mukana, ja se vaihtelee senhetkisen tunteen mukaan. Jos pystyt ensin kuuntelemaan miltä vaimostasi tuntuu, niin sen jälkeen on helpompi siirtyä niihin käytännön asioihin.
Itsellesikin on varmaan tuttua, ettei esm. vihaisena kannata sanoa mitään ettei joudu katumaan jälkeenpäin. Silloin kun tunteet on vahvasti mukana, on myös vaikeampi ajatella loogisesti.
Naisilla aivolohkojen välillä menee paksu yhdysside, joka miehillä on vastaavasti ohut. Tämä tarkoittaa sitä että naiset käyttää molempia aivolohkoja samaan aikaan, ja miehet jompaa kumpaa tilanteen mukaan. Yksilöllisiä eroja löytyy, mutta tästä saat ainakin vähän suuntaa.
Että et laita tikkua ristiin pojan asioissa jos ne heittelehtivät hänen äitinsä taholta noin paljon. Jos auttaa lasta löäksyissä ja muissa harrastuksia myöten niin silloin pitää myös osallistua pojan kasvatukseen muutenkin tai sitten ei mitenkään. Tämä asia olisi pois hoidettuna sillä että olisit ottanut lapsettoman naisen vaimoksi niin olisi helpompaa.
Siksi et saa puuttua tunnepuolen asioihin, esim. kasvatukseen (saattaisithan olla se ilkeä isäpuoli, joka löisi poikaa tilaisuuden tullen, koska se ehkä kuuluu sinun kasvatukseesi...?)
Tuohon rahankäyttämiseen ja pojan muuhun tukemiseenkinhän olet alusta asti voinut sanoa :EI! jos kerran et ole sitä mielellään tehnyt? Oletko näytellyt rooliasi? Vai mielistellyt vaimoasi?
Pojallahan on jo isä, joten eiköhän se isänrooli kuulu hänelle.
Sinähän olet alunperin tullut siihen naisen takia, vai?
Jos äitinsä lähtee reissuun, eikö silloin olisi helpompi sinunkin sanoa, "vie isälleen siksi aikaa".Kokeileppa!
Tuosta ravintola hommasta....;))
Jos tilanteet muuttuu, niin eikö ihmiset sen myötä?
Olisit ottanut kohteliaisuutena pyynnön mukaan, vai olisiko vaimosi pitänyt vain lähteä toisten mukaan, vaikka sielläkin näköjään se tilanne muuttui ja ihmiset sen myötä?
Olet aika lapsellinen ja marttyyri mies, etkö osaa aukaista suutasi puhuaksesi asioista, mitkä vaivaa?
Puhalla peli poikki, jos et kerran ole tyytyväinen. Älä kosta pojalle!!!!!
Me naiset ollaan todellakin erinlaisia, kuin te miehet, muualtakin kuin alapäästä.
Ota toinen mies kumppaniksi, jos se ärsyttää noin paljon....
-pojan äiti harrastaa lyömistä ja huutamista. Olet oikeassa siitä, että minua on joskus lapsena lyöty, siksi en koskaan harrastaisi sitä
-pojan tukemisesta sanoisin, että olen tehnyt sitä vähän roolin näyttelemiseksi, vaimon mielistelemiseksi, mutta myös koska pidän pojasta ja olen halunnut hänen parastaan
-pojalla ei käytännössä ole isää (on pannut alulle 10 vuotta sitten ulkomailla, mutta ei ole mitään yhteyttä)
-olen tullut naisen takia
-minä olen ainoa kuka voi hoitaa naisen poissaollessa
Tuosta ravintolaillasta, niin vaimoni sanoi minulle tuon, että minua ei kaivata, ennenkuin sopi menosta kaverinsa kanssa. Joten kaverin tilanne ei muuttunut, arvostaa vaan ukkoaan enemmän.
-olen marttyyri
-olen avannut suuni, mutta ei mene perille
-olen puhaltamassa peliä poikki. Olisin varmaan jo puhaltanut aiemmin, mutta poikaa käy sääliksi.
-otan miehen kumppaniksi jos löydän hyvän
Poikaa todella käy sääliksi...
Nimimerkille. "yksi isä lapsella" : taidat inhota miehiä? Viestisi vaikuttaa niin vihamieliseltä.
Vain yhdessä olen samaa mieltä kanssasi, että kun tilanteet muuttuvat, niin näkökulmatkin voivat muuttua.
Ei helvata! Nyt oot päättänyt ap:n olevan ilkeä isäpuoli joka lyö poikaa kun äiti ei näe. Olet päättänyt että ap kostaa pojalle. Miten se ilmenee kirjoituksesta? Voi sitä joka kanssasi joutuu arjen jakamaan...
Et ole pojan isä, olet isäpuoli, joka on tullut perheeseen äidin naimakaupan myötä.
Pojalta ei ole kysytty mitään.
Jos adoptoit pojan äitinsä ja isänsä ja tietenkin pojan luvalla, sinulla on jotain oikeuksiakin isänä.
Ehkä häivyt siitä joku päivä, kyllästyneeltä vaikutat.
Pitäisikö pojan siis taas menettää paikallansa pysyvä "isä"?
Pidä tietty tunne väli lapseen, jos kerran pojalla omakin isä.
Hänellä on ne oikeat oikeudet omaan lapseen.
Hommaa joku harrastus...............
Aloittaja on se, joka tällä hetkellä asuu pojan nykyisessä perheessä. Biologinen isä ei asu. Bioisä luo itse omat tapansa, käytäntönsä ja suhteensa lapseen. Samoin tekee aloittaja. Hän on sentään naimisissa pojan äidin kanssa ja siksi perheenjäsen ja perheen toinen aikuinen! Tämän nykyisen perheen toimintamalleihin ja perheen aikuisten tapaan kasvattaa tai hoitaa lasta ei sillä bioisällä ole sanomista niin kauan kun lastensuojelurikoksia ei tapahdu ja hän on etävanhempi. Hänhän voi niin halutessaan esittää lastenvalvojalle huoltosopimuksen muutosta. Tietysti hänenkin mielipiteensä on hyvä huomioida, mutta ei hänellä ole asiaa puuttua perheen sisäisiin käytäntöihin.
Aloittaja, puhu vaimosi kanssa tilanteesta sopivalla, rauhallisella hetkellä. Siitä saattaa aiheutua riitaa, mutta eiköhän vaimosi ole kuitenkin täysijärkinen normaali nainen (tuskin olisit muunlaista vaimoksesi kelpuuttanut, vai mitä?) ja jää kuitenkin ajattelemaan asiaa, vaikka ei juuri sillä hetkellä suostuisikaan myöntämään olevansa väärässä. Tuollaisessa asiassa on kuitenkin aina niin paljon tunteita pelissä, että tilanteen näkeminen toisen silmin voi olla hyvinkin vaikeaa. Ehkä vaimosi jollain tasolla toivoo tai pelkää, että toimisit kuten bioisällä oli tapana toimia heidän parisuhteensa aikana ja siksi reagoi näin ristiriitaisesti.
Tsemppiä!
"perheen toinen aikuinen"...
Kuulostaa, ettei ole sitä ensimmäistäkään aikuista...
toimintaa. Kyllä sinun kuuluu saada osallistua kasvatukseen. Vaimosi kannattaisi myös rehellisesti sanoa, että tulisit mukaan hänen ystävättärensä miehen seuraksi, kun ei naisten iltaa tullutkaan.
lisäksi kerro, että sinä olet
1) paremmin tienaava?
2) asutte sun omistamassa asunnossa?
3) sulla on muutakin omaisuutta, enemmän kuin vaimolla?
4) teillä ei ole avioehtoa?
Voi meinaan "sattua Juhaa leukaan", kuten Kummeli tv-sarjassa.
Emännillä tulee tylsää, kun sen toisen ukko on mukana. (Pitäähän sitä välillä päästä vieraita miehiä flirttailemaan?)
Ja tarvitsevat jonkun "pitämään kädestä" tätä kaverin ukkoa.
Jos teillä nyt menee lusikat jakoon, niin koittakaa kuitennii erota senverran sovussa jottei skidi hirveästi kärsi.
(Mutta hölömö ei saa olla.)
Mulla oli tuollainen tuuliviiri tyäkaverina joskus. On se vaan rasittavaa, kun mieli muuttu sen mukaan, kenen kanssa puhui. Niitä vaan on.
Etkö seurustelessa huomannut tätä piirrettä? Jos aiot suhteessa jatkaa, ota asia puheeksi. Ärsytys, kun mieli muuttuu hetkessä ja tärkein, asiat on yhdessä sovittava - ja ne on pysyttävä.
Muuten käy niin, että olet hyväksikäytetty omasta tahdostasi alun alkaen.
On myös asia, jota ei juuri tuoda esille; avioliitto on tarkoitettu koko elämän ajan kestäväksi. Erota voi, mutta ei uudelleen avioitua tai tekee huorin. Tätä nykyään harrastetaan, eikä papit sano mitään.
Se siitä, mutta harkitse tarkkaan.
Sanoisin, että vaimosi on ailahtelevainen luonne. Ja manipuloiva. Voit ihan hyvin sanoa hänelle aina tilanteen mukaan suoraan, mikä siinä mielestäsi on epäreilua. Sanot vain tyynesti ja asiallisesti. Minä joskus suutahdan miehelle kun hän huomauttaa minua epäloogisuudestani, mutta pakko tunnustaa, että hän on oikeassa...
Eronneet kantavat mukanaan ongelmiaan liitosta toiseen ja aina on sotkuja ja riitoja
luvassa. Suomi taitaa olla tässä tilastossa maailman kärkeä.
Naapurini erosi ja totesi olevansa uusiosinkku ( 5 lasta elätettävänä).
Totesi vain, että kumma kun ei miehiä kiinnosta. Olisikohan pihan
edessä olevalla polkupyöräläjällä mitään tekemistä asian kanssa ;)