En ole ollut koskaan kauhean hyvissä väleissä mieheni siskon ja hänen miehensä kanssa, mutta välttämättömät vierailut ollaan pyritty aina hoitamaan. Anopin ja appiukon kanssa ollaan tultu juttuun aina hyvin.
Nyt sitten viime vierailulla siskon luona miehensä kävi taas kerran piikittelemään minua, niin kuin tämän tapoihin kuuluu. Olen yrittänyt olla lungisti, mutta nyt riitti. Lankomies on aina pitänyt aiheesta vähätellä työtäni, ja on heittänyt aina jotain kommentteja tästä. Nyt sitten pureutui ihan suoraan asiaan ja kysyi että mitä meinaan ihan oikeasti isona tehdä, että eihän tuolla työllä elä....... siis kommentoi vaikka
A. Ei kuulu hänelle mitenkään mitä teen työkseni
B. Hän ei tiedä mitä ansaitsen
Kävin sitten suoraan kuittamaan takaisin, että mielummin teen töitä missä kehityn edes jotenkin, kuin työtä mistä saa ainoastaan rahaa (piilokuitti langon rengin töihin). No kun vihdoin kehtasin kuitata takaisin repesi käly oikeaan hormoonihuutoon, siitä että miten ahkera hänen miehensä on ..... saarnaa kesti sen pari minuuttia, minä katsoin tätä suu ammollaan ja mietin että missähän nyt katkesi... Mieheni yritti rauhoitella siskoaan ja sanoi, että kai minäkin saan antaa joskus takaisin tuolle mölyapinalle. No tästähän käly innostui uudelleen huutamaan nyt meille, kuinka tullaan heidän kotiinsa arvostelemaan..... Tässä kohtaa me lähdimme jo kotiin.
Tämän viimeisen episodin jälkeen sanoin miehelleni että nyt riittää jopa jo kohteliaisuuskäynnit tähän taloon, että minä en jaksa enää moista arvostelua joka kerta kuunnella. Mieheni oli jo myös ihan loppu koko porukkaa. Anteeksipyyntöjä oli noilta junteilta turha odottaa..
Emme käyneet kylässä heillä moneen kuukauteen. Jätimme tylysti väliin poikansa synttärit ja kälyn valmistujaiset. Appivanhuksilla kävimme pitkästä aikaa toissa vkonloppuna. Oltiin jo odotettu koska päästäisi taas lähtemään, kun viime käynnistä oli jo aikaa. Mutta anoppilassapa olikin jäätävä vastaanotto. Molemmat oli todella vaisuja, eikä jutun juurta löytynyt mistään. Kaikki luontevuus oli tiessään. Meidän oli tarkoitus jäädä pariksi yöksi, mutta olimmekin vain yön yli ja lähdimme jo aamuvarhain takaisin kotiin. Miehen perheessä ei koskaan ole ollut tapana puhua vaikeista asioista, joten kaikki jäi nytkin ilmaan. Mies kysyi kyllä vanhemmiltaan jossain vaiheessa leikillään että kuka on kuollut kun olette niin vakavia. Mutta ei naurattanut yhtään....
Nyt anoppilasta ei ole kuulunut mitään vaikka yleensä soittavat vuoroviikottain. Ja mitään muuta emme keksi selitykseksi kuin sen, että välit kälyn perheeseen lopahti ja jätimme käymättä heillä. Mutta voiko aikuiset ihmiset olla noin pikkumaisia, että katkovat välit meihin vain siksi että emme halua olla tekemisissä kälyn perheen kanssa. Tuntuu käsittämättömältä. Etenkin kuin anoppikin tietää tasan tarkaan miten inhottavasti nämä pystyy käyttäytymään.
Outoa järjestäytymistä....
Nyt sitten viime vierailulla siskon luona miehensä kävi taas kerran piikittelemään minua, niin kuin tämän tapoihin kuuluu. Olen yrittänyt olla lungisti, mutta nyt riitti. Lankomies on aina pitänyt aiheesta vähätellä työtäni, ja on heittänyt aina jotain kommentteja tästä. Nyt sitten pureutui ihan suoraan asiaan ja kysyi että mitä meinaan ihan oikeasti isona tehdä, että eihän tuolla työllä elä....... siis kommentoi vaikka
A. Ei kuulu hänelle mitenkään mitä teen työkseni
B. Hän ei tiedä mitä ansaitsen
Kävin sitten suoraan kuittamaan takaisin, että mielummin teen töitä missä kehityn edes jotenkin, kuin työtä mistä saa ainoastaan rahaa (piilokuitti langon rengin töihin). No kun vihdoin kehtasin kuitata takaisin repesi käly oikeaan hormoonihuutoon, siitä että miten ahkera hänen miehensä on ..... saarnaa kesti sen pari minuuttia, minä katsoin tätä suu ammollaan ja mietin että missähän nyt katkesi... Mieheni yritti rauhoitella siskoaan ja sanoi, että kai minäkin saan antaa joskus takaisin tuolle mölyapinalle. No tästähän käly innostui uudelleen huutamaan nyt meille, kuinka tullaan heidän kotiinsa arvostelemaan..... Tässä kohtaa me lähdimme jo kotiin.
Tämän viimeisen episodin jälkeen sanoin miehelleni että nyt riittää jopa jo kohteliaisuuskäynnit tähän taloon, että minä en jaksa enää moista arvostelua joka kerta kuunnella. Mieheni oli jo myös ihan loppu koko porukkaa. Anteeksipyyntöjä oli noilta junteilta turha odottaa..
Emme käyneet kylässä heillä moneen kuukauteen. Jätimme tylysti väliin poikansa synttärit ja kälyn valmistujaiset. Appivanhuksilla kävimme pitkästä aikaa toissa vkonloppuna. Oltiin jo odotettu koska päästäisi taas lähtemään, kun viime käynnistä oli jo aikaa. Mutta anoppilassapa olikin jäätävä vastaanotto. Molemmat oli todella vaisuja, eikä jutun juurta löytynyt mistään. Kaikki luontevuus oli tiessään. Meidän oli tarkoitus jäädä pariksi yöksi, mutta olimmekin vain yön yli ja lähdimme jo aamuvarhain takaisin kotiin. Miehen perheessä ei koskaan ole ollut tapana puhua vaikeista asioista, joten kaikki jäi nytkin ilmaan. Mies kysyi kyllä vanhemmiltaan jossain vaiheessa leikillään että kuka on kuollut kun olette niin vakavia. Mutta ei naurattanut yhtään....
Nyt anoppilasta ei ole kuulunut mitään vaikka yleensä soittavat vuoroviikottain. Ja mitään muuta emme keksi selitykseksi kuin sen, että välit kälyn perheeseen lopahti ja jätimme käymättä heillä. Mutta voiko aikuiset ihmiset olla noin pikkumaisia, että katkovat välit meihin vain siksi että emme halua olla tekemisissä kälyn perheen kanssa. Tuntuu käsittämättömältä. Etenkin kuin anoppikin tietää tasan tarkaan miten inhottavasti nämä pystyy käyttäytymään.
Outoa järjestäytymistä....
Vastaukset 10
Vanhimmat
se käly on kaiketi puhunut jotain pahaa sitten teistä kun käyttäytyvät niin teitä kohtaan...?
pilkka osuu omaan nilkkaan niin ei ole huumorintajua nähtävästi. Pikkumaisia ihmiset ovat kyllä monet. Pienestä asiasta nousee iso haloo
esimmäisenä oman tyttärensä version elikkåäs kälysi on kälkytellyt ja äitee uskoo tytärtään.. Sen jälkeen hän on kuullut ja nähnyt ja vetänyt herneet pahimmasta : että jätitte käymättä syntymäpäivillä hänen lapsenlapsenluona. Olkoon riidan syyllinen kuka tahansa niin anoppisi kostaa teille. Miksi? Lapsenlapsen ja oman lapsen takia. Tiedän tämän kun olen henkilökoht kokenut. Anna anopin ja kälyn kiukutella rauhassa, savu laantuu kun laantuu. Mutta sanoisin ettet nyt pyytele anteeksi etkä osoita mitään tunteita. Olet vaan ja annat pitkävihaisimpien nyt olla omissa oloissaan.
Ehkä kälysi ja anoppisi eivät ole kovin erilaisia persoonia? Monet tavat , nalkutukset ja sanat itselläkin on suoraan kuin äidin suusta (kamalaa, mutta totta..)
Ja kyllä me aikuiset ollaan ihan yhtä lapsellisia ja typeriä jne.. kuin siinä parikymppisinäkin. Ehkei kokoajan mutta toisinaan kumminkin.. joten älä enää kelaa asiaa vaan nauti nuoruudestasi ja että mies on ilmeisesti pitänyt sinun puoliasi asiassa :D mikä on HIENOA
Se on päivänselvää että jos vanhemmat ja poika riitaantuvat, nimenomaan vanhemmat ovt niitä jotka siinä häviävät.
Ja aivan oikein teitte miehen siskolle, vittuilua ei tarvitse kenenkään sietää.
Kai muistitte joululahjat jättää ostamatta?
Selvästi anoppisi on kuullut kälysi dramatisoidun teatraalisen ja luultavasti hyvin liioitellun version tapahtumista. Hän on varmaan "unohtanut "mainita sen, että millaista ilkeilyä sinä olet saanut osaksesi heidän puoleltaan. Antakaa appivanhempien olla, kuvittelisin heidänkin vähän miettivän asiaa pidemmän päälle ja haluavan kuulla teidänkin kantanne asiaan. Jos ei niin ei voi mitään, siinäpähän murjottakoon, omapa on menetyksensä. Etäisyys kälyn perheeseen oli varmasti tuosa tilanteessa oikea ratkaisu. Jos hänellä on yhtään järkeä päässään niin ajan myötä hän miettii asiaa itsekkin.
Otan vähän toisenlaisen näkökulman.
Kaikissa sodissa on valittava puolensa. Ymmärsin, että ette jostain syystä ole käyneet tämän riidan jälkeen myöskään appelassa. Onko näin? Jos piditte taukoa myös sinnepäin ja olitte jo julistautuneet toisaalla lähisukulaisille, että suku on pahin, niin mitä appivanhemmat muuta voivat päätellä kuin että olette valinneet osanne suvun ulkopuolella.
Eikö tämä ole ihan järkeenkäypää?
Minusta lapsen/ nuoren juhlien huomiotta jättäminen on aika raaka signaali.
Kumpi kutsui appelaan? Tekö itsenne? Vai appivanhemmat kotiinsa?
Siis emme pitäneet mitään taukoa sen paremmin kuin ennenkään.. Ei appelaan ole koskaan tarvinut odottaa kutsua, olemme käyneet ennen toisillamme vastavuoroisesti ihan ilman kutsuja. Ja olemme käyneet appelassa siis vieläkin, mutta emme jää enää yöksi. Ilma happanee hyvin pian ja käymmekin enää vain päivävisiitillä. Mutta he ovat ilmaisseet oman suhtautumisen asiaan niin, että eivät käy enää meillä ollenkaan? Niin miltä tämän pitäisi sitten tuntua?
Itselleni signaali on se, että meidän täytyy niellä toisten huono käytös ja tehdä muodollisuusvisiitit kaikesta huolimatta, näytellen kaiken olevan kunnossa ja vain hymyillä näitisti kun joku solvaa suoraan. Tiedän että tämä teennäisyys on miehen perheelle hyvin tuttua, mutta kun itse on kasvaut avoimessa ja toisiaan kunnioittavassa kasvuympäristössä, ei tälläistä suhtatumista voi vaan enää tässä tilanteessa käsittää..
Joten, en ymmärrä miksi meidän pitäisi tapojen vuoksi mennä ihmisten keskelle joilla ei ole muuta tarkoitusta kuin arvostella meitä? Mikään sukulaisuussuhde ei voi olla noin alentava ja samalla niin tärkeä!
... odottaa. Anna ajan kulua, vaikka siihen menisi pitkäänkin.
Ilmeisesti miehesi sisko oli äidilleen antanut oman näkemyksensä riidasta ja saattanut sinut huonoon valoon. Miehesi tehtävä olisi puolustaa sinua. Ilmeisesti se on ollut hänelle vaikea.
Voisit lähettää anopille kirjeen asiasta, jossa nätisit kerrot, mitä tapahtui kyseisellä vierailulla. Tunteenpurkauksia ei kirjeeseen kannattaisi laittaa, eikä liiemmin adjektiiveja, ainoastaan selostus, mitä kukin sanoi ja miksi puolustit itseäsi.
Sen jälkeen antaisit asian olla, eli jättäisit sen hautumaan. Itse en ottaisi asiaa enää esille, vaan antaisin ajan parantaa. En menisi ihan heti kyläänkään, en anopille enkä miehen sisarelle.
Ilmeisesti tuo kälyn valmistujaisiin ja synttäreille menemättä jättäminen on lisännyt vettä myllyyn. he ovat katsoneet sen ihan erilliseksi protestiksi, eivätkä ole tajunneet sen olevan seurausta heidän omasta käytöksestään. Jotkut ihmiset eivät vain osaa tätä syyn ja seurauksen logiikkaa tajuta, kun on omasta mokailusta kyse.
Tilanteeseen nähden ei monikaan olisi kyennyt menemään ko. juhliin.
Laita tulevaisuudessa normaalit onnittelut,-synttäri, -joulu, -pääsiäiskortit menemään heille, mutta silmästä silmään kohtaamiseen ei voi ketään pakottaa.
Voimia ja viisautta!
Tuttua toimintaa. Omassa anoppilassani on ihan sama kuvio eli asoista ei voi oikeasti puhua vaan saa aina arvailla mikä nyt taas on ongelma kun appiukko on naama vituralla. Anoppi taas ei uskalla muuta kuin myötäillä appea. Appi ei puhu eikä ota asioista selvää vaan kuvittelee kaikenlaista ja suuttuu sitten kuvitelminsa perustaen. Appi ei tietenkään kerro kenellekään miksi on suuttunut, olettaa kai että tiedämme ja suuttuu lisää kun emme ymmärrä nöyristellä.
"Mutta voiko aikuiset ihmiset olla noin pikkumaisia, että katkovat välit meihin vain siksi että emme halua olla tekemisissä kälyn perheen kanssa. "
VOI. En edes ymmärrä, miksi olet käynyt kälysi ja hänen miehensä luona, jos he ovat olleet epäasiallisia sinua kohtaan? Miehesi olisi voinut käydä yksin tai lastenne kanssa tapaamassa siskoaan, turha sinun on kärsiä tuollaisesta. Olisihan se ihanteellista jos naimisiin mennessä koko perhe tulisi yhtenäiseksi, mutta jos ei henkilökemiat kohtaa niin miksi kärsiä?? harvoin minunkaan siskon mies on paikalla kun heillä käyn, tulemme kyllä hyvin juttuun, mutta mies haluaa antaa meille siskoksille aikaa kaksistaan oloon ja se on mielestäni ihan mukavaa. Toki mies joskus on paikalla eikä sekään ole ongelma, voimme viettää juhannusta yhdessä, mutta ei hän joka kerta ole paikalla.
Se yksi asiallinen kirje voisi olla ihan paikallaan anoppilaan päin, mutta suomalaiset tuntien tuskin tulee vastausta, että älä odotakaan... Aika voi parantaa. Synttäri- ym. lahjat lapsille voi postittaakin (toivottavasti eivät mielenosoituksellisesti palauta, kiittämättä varmastikin jättävät, mutta ihan lasten takia), jos ei isossakaan juhlassa halua olla läsnä. Siellähän voi helpommin vältellä juttusille joutumista seurustelemalla koko ajan muiden kanssa.
Sellainen meininki etoo, että olisi nieltävä joltakulta kerta toisensa jälkeen kakkaa, jotta hänen läheisensä pysyisi suopeana sinua kohtaan (ei vaikuta aidolta ihmissuhteelta sinua kohtaan, joten todellisuudessa tässä ei paljon menetä). Laimeaa lienee ollut anopin ja apen puolustelu, kun sisko miehineen on sinua haukkunut? Kyllä aikuisten pitäisi pystyä miettimään, että mistä sitä on edes oikeus loukkaantua. Jatkakoon seurustelua keskenään, jos se kerran niin auvoista on. Tai päätä itse, en tahdo huonoja neuvoja antaa...