Tilanne on siis tämä: Kolmas ryyppypäivä on nyt takana ja ukko haisee/örisee tuossa sohvalla. Viikko sitten sanoin hänelle, että minulla on mitta täys ja hän lupasi etsiä itselleen apua, mutta tässä sitä ollaan... Meillä on neljä lasta, jotka luonnollisesti kärsivät tilanteesta myös. Nyt haluaisin saadan miehen mahdollisimman pian ulos, mutta hän ilmoitti tuossa viimeiseksi ennen sammumistaan, että hän ei ikipäivänä lähde tästä asunnosta ja markkaakaan ei maksa elatusapua
Lähtisin itse, jos se vaan olisi edes hiukankaan järkevää, mutta lasten kaverit/koulu/ph/isovanhemmat ovat ihan tässä vieressä ja alueelta on erittäin vaikea saada isoa vuokra-asuntoa. Nyt asunto on vuokrattu meille yhteisellä vuokrasopimuksella. Elatusapua saisin käsittääkseni vaikka mies kieltäytyisikin tulemasta lastenvalvojalle?
Kaikki vinkit otetaan kiitollisena vastaan!
Lähtisin itse, jos se vaan olisi edes hiukankaan järkevää, mutta lasten kaverit/koulu/ph/isovanhemmat ovat ihan tässä vieressä ja alueelta on erittäin vaikea saada isoa vuokra-asuntoa. Nyt asunto on vuokrattu meille yhteisellä vuokrasopimuksella. Elatusapua saisin käsittääkseni vaikka mies kieltäytyisikin tulemasta lastenvalvojalle?
Kaikki vinkit otetaan kiitollisena vastaan!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Perheterapeutti sieltä kunnasta käymään silloin kun miehesi on selvä.
Mitä ihmettä joku perheterapeutti siinä tekee ?
Mielummin jos kerran mitta on täysi, avioeron harkinta-aika vireille,sieltä selviää, voiko jo silloin pyytää häätöä puolisolle, mutta joka tapauksessa oikeudessa voidaan sekin määrätä. Helppo etukäteen sanoa, kummalle oikeus määrää asunnon, äidille ja lapsille, vai kännissä örveltävälle miehelle.
Samoin lähestymiskieltoa voi hakea poliisilta.
Kunnan sosiaalitoimesta aika lastenvalvojalle ainakin puhumaan ja ottamaan selvää asioista. Mies (tai vaimo) voi uhitella ja viimeisimpinä vetoina esittää, ettei maksa penniäkään, mutta käytännössä elatusvelvollisuudelta ei pääse mihinkään.
Rohkeutta ja voimaa. On parempi ottaa askeleet erilleen kuin elää huonossa suhteessa. Lapset siinä eniten kärsivät.
kyllä elatustukea saa vaikkei mies maksaiskaan..se on jotain 118.30/lapsi.ja koita tehdä jotain miehellesi koska lasten on tällä hetkellä varmasti parempi ilman häntä.ehkä itse jaksaisit mutta lapsille kauheeta aikaa..minä en tiedä miten neuvoa mutta ehkä sosiaalitoimistosta voisit kysyä tosta asunnosta ja myös asunto toimistoon ilmottaa tilanteesta että tarvitsisit pikaisesti asunnon.minä sain asunnon kun sanoin että ent.mies asuu vanhassa asunnossa ja joudun ola vanhempien luona.mullla 2 lasta.toivottavasti kaikki järjestyy!!!
Täytyykin heti huomenna soittaa sosiaalitoimistoon ja kysyä neuvoa sieltä. Perheterapeutti ei varmaan tässä tilanteessa paljoa enää voi tehdä. Ero on ainoa vaihtoehto ja mitä nopeammin saamme lasten kanssa alkaa elää "normaalia" elämää sen parempi. Toivotaan nyt että selvänä hetkenä saisin miehen irtisanomaan oman osuutensa vuokrasopimuksesta.
Tuolla joku sanoi, että koita tehdä sille miehelle jotain. Anna sen olla, koska sä olet takuulla jo tehnyt kaiken voitavasi.Ketään toista ei voi pelastaa, ja sun on kuitenkin pidettävä huolta neljästä tenavasta, joille sä ole ainut. Rankkaa varmasti, mutta eri tavalla rankkaa. Mulle on ollut helpotus,ettei tarvitse enää tapella, yrittää ymmärtää, jankata selittää, käyttää voimiaan turhaan vääntämiseen. Eniten mua on auttanut ajatus, kuinka paljon helpompaa lapsien on, kun on edes jonkulainen tasapaino ja rauha. Oma jaksaminen on joskus vähän niin ja näin,eikä tietenkään pidä itseään ääärimmäisen piippuun vetääkään. Apuja on ja niitä äiti lapsiensa kanssa saa, täytyy vaan ymmärtää pyytää.
Sossussa voit puhua kaikki;miten saat apua ja tukea henkisestikin. Sinne vaan. Katse ja mieli kohti tulevaisuutta.
Toivottavasti sulla on joku hyvä ystävä jonka kanssa jakaa elämääsi.
löytyy tarmoa tilanteeseen. En ole asiantuntija, mutta marssijärjestys voisi olla tämä: ensin lastensuojeluihmisiltä kysymään apua, kerrot kaiken pahan ja kysyt neuvoa, jos sanovat että yritä nyt, seuraavaksi oikeusaputoimisto, haluat avioeron ja auttakaa, jos ei tepsi käräjäoikeuteen tekemään eropaperit (auttavat) ja jos ei tämäkään ketju tuota tulosta sossuun tai poliisille. Tiedätkö, että kunnan virkamiehet ovat velvollisia antamaan apua. Sinun on todella mentävä näille virkamiehille apua tarvitsevana ja pahimmat asiat kertoen, lapset oireilevat, itse en jaksa jne. Uskoisin, että toimivat ja antavat apua. Lopulta saat pitää asunnon ja miehesi häädetään sieltä ja pärjäät varmasti, nälkään ei meillä kuolla ja rakkaus ja hyvä olo korvaa merkkivaatteet. Voi olla pitkä tie, mutta on sen arvoinen myös lapsillesi.
Voihan toki lastenvalvojalta tai oikeusaputoimistosta neuvoa hakea hetikin. Mutta juopon miehen sohvasta huutamiin kommentteihin ei aivan välttämättä tarvitse heti poliisia hakea ... ero vireille (ei vaikea kuponki), nimim. Juristin ohjeiden mukaan ... ja jos sitten alkaa tökkimään niin isompaa lekaa.
Homma saattaa edetä "kivuttomastikin", mies singahtaa tuohtuneena lähiökuppilaan, pokaa sieltä "lajitoverin" joka ei "naputa" jos "vähän ottaa" ... ja muuttavat muka onnellisina yhteen. Homma paketissa, ja voit alkaa keskittymään omaan elämääsi ja hyvinvointiin.
Ilmeisesti miehellä on jo joku tämmöinen lähiöruusu kiikarissa, joten ehkä laitankin nyt tyynesti sen avioerohakemuksen vireille ja katson mitä tapahtuu. Kirjoitit kyllä niin osuvasti, että höröttelin ääneen vastaustasi lukiessani.(Kylläpä tekee nauru hyvää!)
Soitin muuten sosiaalitoimistoon ja sieltä tarjottiin lämmintä kättä... Kysyttiin enkö voisi väliaikaisesti muuttaa lasten kanssa jonnekin muualle, jotta saisin etäisyyttä. Hoh hoijaa, hyvässä lykyssä täällä vietettäisiin "poikien saunailtaa" kaikkien kynnelle kykenevien huru-ukkojen kanssa ja häätölappu olisi sitten odottamassa meitä. Eipä tuntunut sosiaalitädillä olevan ihan realistista käsitystä tilanteesta.
Joka tapauksessa voin nyt paljon paremmin ja tiedän ettei tämä mikään mahdoton tehtävä ole.
Jos haet avioeroa, voit samassa avioerohakemuksessa vaatia ns. yhteiselämän lopettamista, mikä tarkoittaa sitä, että vaadit, että sinut oikeutetaan jäämään asumaan viimeiseen yhteiseen kotiinne ja että puolisosi velvoitetaan muuttamaan kodistanne pois. Ei ole mitään syytä siihen, että sinä ja lapsenne joutuisivat kärsimään yhtään enempää perheenisän alkoholiongelmasta eli teidän pitää saada jäädä tuttuun kotiinne asumaan. Ehkä miehesikin havahtuisi, kun joutuisi muuttamaan pois, että alkoholiongelma on otettava vakavasti, kun viinan takia menee perhe ja kotikin. Alkoholistin on yleensä käytävä ihan pohjalla ennen kuin löytyy halu raitistua.
Moni alkoholisti vaan tuppaa jäämään sinne pohjalle. Etenkin nämä vaimon jaksamattomuuden takia pihalle heitetyt yksilöt, jotka eivät tähänkään mennessä ole tajunneet haittaavansa kenenkään elämää. Monasti heillä on mielestään hyvä syy ryypätä,oli se mikä tahansa elämän kirjon tapahtuma. He kokevat olevansa oikeutettuja tekemään mielensä mukaan, ja koska ryyppääminen (esim.)on eräs yhteiskuntamme lempilapsista, aina riittää sympatiaa ja hyväksyntää tyypille, jonka vaimo on pistänyt pihalle. Herääminen ja itsestään lähtevä halu raitistua osuu harvan kohdalle, kun hyvää tarkoittava seura tarjoaa ryyppyä ja myötätuntoa, yhteenkuuluvaisuuden tunnetta sen verran, ettei tarvitse joutua vastakkain tosiasioitten kanssa. Voi "Pitää hauskaa" ja "elää elämäänsä eteenpäin" miettimättä mitä on menettänyt, mitä saavuttanut.
Naisten pitäisi tajuta, ettei miesten takia kannata kaikkea uhrata. Surkuhupaisinta on valitukset, joiden sisältönä on miten jaksaisin katsoa känniläistä, miten saisin sen lopettamaan ja tajuamaan. Ymmärtäkää, kukaan toinen ei voi pitää ketään raittiina, sen halun on lähdettävä ihmisestä itsestään. Välttämättä pohjamutien kautta ei opita mitään, ainoastaan vedetään sinne vaimot ja lapset pikkuhiljaa. Lapsien kohdalla se on kaikista valitettavinta.
Onnea ja voimaa jokaiselle naiselle, ken on tajunnut,ettei tarvitse upottaa itseään ja lapsiaan jos mies itsensä upottaakin. Rotakin jättävät uppoavan laivan. Se on luvallista. Aina ei tarvitse olla tyhmän urhea.
voi olla reaktio eroon. Että varoitukseksi.
no voi voi ja kyynel.
... ja vaikkei sitä tekisikään, niin varmasti alkaa uhkailemaan ja syyllistämään toista sillä. Niin ryyppääminen kuin itsensä lopettaminenkin ovat henkilökohtaisia valintoja ... joihin molempiin saa apua jos sitä tahtoo, mitta mistä puoliso ei ole missään vastuussa jos itselleen tahtoo siedettävän elämän.
Saatana petä sitä sen edessä
pane toista ja apumies pitäisi
raivoavaa kuvatusta paikoillaan .
ja heivaa kuvatus ulos heitä sen kamat
ulos tai riko ne ja heitä ulos
Sellaiset luuserit pitäisi
hylätä kun vanhan ruuan.
eikä tuohon ole juurikaan lisättävää, mutta mieleeni jäi keskustelu erään raitistuneen alkoholistin kanssa.
Hän luetteli aika karmaisevia lukuja vallitsevasta tilanteesta, en tiedä ovatko nämä luvut enää ajan tasalla:
Alkoholisteja on Suomessa arviolta noin puoli miljoonaa, ja jokaisen alkoholistin elämäntapa vaikuttaa keskimäärin neljään ihmiseen. Eli noin kaksi miljoonaa suomalaista kärsii alkoholin haitoista joko itse tai toisen kautta.
Korjatkoon se jolla on tarkempia lukuja, mutta tämä antaa jonkinlaisen käsityksen ongelman laajuudesta.
.. jos ollaan jo muuten sameissa vesissä, se VOI selkeyttää miehen ajattelua - ei aina. Omani meni ainakin entistä hullumaksi ja alkaa vasta nyt liki vuoden kuluttua tajuta, mitä on menettänyt. Minä siis ensin heitin miehen pihalle selviämään - ja kun tajusin että ei tässä muuta vaihtoehtoa ole kuin erota, muutin itse pois. En minä halunnut niitä "unelmia" katsella... Katselkoot hunningolla oleva ex niitä selvinä hetkinään - se on sentään auttanut jonkunlaiseen hänet nousuun - jonka toki hänelle suon....
"Onnea ja voimaa jokaiselle naiselle, ken on tajunnut,ettei tarvitse upottaa itseään ja lapsiaan jos mies itsensä upottaakin. Rotakin jättävät uppoavan laivan. Se on luvallista. Aina ei tarvitse olla tyhmän urhea."
Tämä muistakaa ihmiset hyvät - on vain tämä yksi elämä!
Tämä ei ole neuvo vaan al-anontapaan oma kokemukseni.
Talvella alkoholisoitunut mieheni sai taas mustasukkaisuuskohtauksen ja kävi väkivaltaiseksi minua kohtaan. Pakenin vanhempieni luokse poikani kanssa (mies ei ole lapsen isä).
Lastenvalvojan ohjeen mukaan irtisanoin miehen alivuokralaissuhteen, irtisanomisaika 3 kk.
Sain miehen päihdehoitajan luo ja hän lähti kuukauden päästä alkoholistiparantolaan.
Nyt on 4 kuukautta irtisanomisesta ja mies on muuttanut muulle.
Pahaan oloon haen apua alkoholistin omaisten ryhmästä, al-anonista.
Toivon sinulle rohkeutta muuttua.