Erot pikkulapsiperheessä

Ei millään pahalla, mutta ennen kuin sinulla on itselläsi lapsia ja näet, muuttuuko oma miehesi isäksi, vai jatkaako vanhaa elämäänsä, et voi sanoa, että "minä ainakin teen niin ja näin.." Asiat ei ole koskaan niin mustavalkoisia, etkä todella voi tietää, miten asiat juuri teillä tulevat sujumaan lapsen saannin jälkeen.

Katsos kun se elämä harvoin on juuri sellaista kun oli itse suunnitellut lapsen syntymän jälkeen. Ei riitä, että äiti yrittää parhaansa, sekä lasten että miehen eteen. Minkäs teet, jos mies ei viitsi puoliakaan siitä panostaa?

Se on niin helppo puhua asioista, jos ei kokemusta ole. Toivotaan toki, että asiat sujuvat haluamallasi tavalla ja sinusta on myös paapomaan miestäsi, vaikkei hän sinua pätkääkään itse auttaisi.

........... kirjoitti:

Ei millään pahalla, mutta ennen kuin sinulla on itselläsi lapsia ja näet, muuttuuko oma miehesi isäksi, vai jatkaako vanhaa elämäänsä, et voi sanoa, että "minä ainakin teen niin ja näin.." Asiat ei ole koskaan niin mustavalkoisia, etkä todella voi tietää, miten asiat juuri teillä tulevat sujumaan lapsen saannin jälkeen.

Katsos kun se elämä harvoin on juuri sellaista kun oli itse suunnitellut lapsen syntymän jälkeen. Ei riitä, että äiti yrittää parhaansa, sekä lasten että miehen eteen. Minkäs teet, jos mies ei viitsi puoliakaan siitä panostaa?

Se on niin helppo puhua asioista, jos ei kokemusta ole. Toivotaan toki, että asiat sujuvat haluamallasi tavalla ja sinusta on myös paapomaan miestäsi, vaikkei hän sinua pätkääkään itse auttaisi.

Lue lisää

että hormonit ovat oikeasti aika vallitseva elementti. Se, miksei 'naiset keskity enää mieheensä' johtuu väsymyksestä ja hormooneista. Harva jättää keskittymästä mieheensä. On vain niin sekaisin ettei tajua missä pitäisi seistä ja olla ja mies ei uskalla ehkä edes olla lapsen lähellä ei tiedä mitä tehdä ja kaikki on vain niin sekaisin: Ei sitä voi mietenkään edes verrata kuukautisten tuomaan hormoonimylläkkään mistä itse en edes ikinä kärsinyt. Raskaushormonit ovat jotain uutta ja järkyttävää ja ainut syy miksi vihasin raskaana olemista oli juuri nuo.

Ihana kuulla, ettei joku ole katkera erosta ja on tajunnut sen elämän 'salaisuuden', ettei vanhassa kannata märehtä. Ihanaa elämää ap:lle, joka varmasti löytää vielä rinnalleen jonkun joka sinua arvostaa ja sinun elämääsi valmiimman ihmisen. Sinulla on taas kaikki kortit auki! Onnea ja menestystä myös lapsen kanssa kaksin elelyyn. Nyt kuulut sitten tähän kuuluisaan 'hullut rahan ahneet yh-äidit joukkoon' johon itse en kuulu, mutta muutama ystäväni kylläkin. Yh äideistä näin puhuville, olemme ystäväni kanssa usein nauraneet viettäessmme 'ruhtinaallista ja törsäilevää iltaa yh-ystävieni yh-lisillä.' :,)

No tämä nyt meni vähän aiheen vierestä ja sarkastiseksi. Mutta tuen edellistä. Ei kannata puhua ennenkuin itse kokee.

"Monet äidit eivät lapsien saannin jälkeen edes näe vaivaa ulkonäkönsä tai naiseutensa eteen,ei edes miestään varten. Miehet kaipaa sellasta."

"Ei edes miestään varten". Sulla ei todellakaan ole lapsia ja tulet paljon oppimaan jos joskus tulee olemaan. Jos alkuaikoina on syöttämis- ja vaipattamisaikojen välillä vaikkapa tunti tai jopa kaksi, niin sen kyllä mieluummin käyttää nukkumiseen, syömiseen tai muuhun olennaiseen kuin itsensä pynttäämiseen. "Miehet kaipaa sellasta", sanoo pikku-Einstein, mutta ei hoksaa sitä, että myös nainen itse "kaipaa sellasta". Kaikkea vain ei pienen lapsen äiti välttämättä vauva-aikana pysty "suorittamaan" yhtä hyvin kuin lapseton nainen. Jos mies on täysjärkinen, niin jaksaa kyllä ne hektisimmät kuukaudet odottaa ja ymmärtänee myös, mistä on kysymys. Lapsellisimmat moukat tietysti lähtee vieraisiin tai muuten vain vollottaa maailmalla huomiotta jäämistä, mutta kuka sellaisia elämäänsä kaipaisikaan. Ei kukaan täysjärkinen nainen ainakaan.

mielessäsi käynyt, että on isän velvollisuus yhtä lailla omistautua sille lapselle kuin äidinkin ja ajatella lapsen tarpeita aina ensimmäisenä. Ei ole äidin tehtävä sekä hoitaa lasta, että omistautua samalla siinä sivussa miehen viihdyttämiseen. Kyllä molempien vanhempien on osallistuttava kodin ja lasten hoitoon sekä parisuhteen ylläpitämiseen ihan yhtälailla, muuten ei homma toimi.

Mutta onneksi sitten kun sinä saat lapsia niin hoidat kaiken sen yksin noin vain sormia napsauttamalla. Mikäs rooli miehelläsi on tässä yhtälössä?

Aina ei edes pitkä yhteinen historia auta kun lapsiperheen arki puskee todella pintaan. Meillä yhteistä elämää takana 17 vuotta ennen ensimmäistä lasta ja eroon päädyttiin 27 yhteisen vuoden jälkeen. Tuon 10 vuoden aikana syntyi kolme lasta, joista 2 erityislasta. Siinä jäi kieltämättä mies neljänneksi kun lapsiperheen arkea pyöritin ja mies huiteli omissa menoissaan. Nuorimmainen oli 4 vuotias kun erottiin.

Minäkin tyhmästi kuvittelin että kun mies tulee aikuisena isäksi niin hän keskittyy täysillä perhe-elämään ja unohtaa ns. ei tarpeelliset -harrastukset. Mutta mitä vielä, koko ajan harrastukset ja luottamustoimet lisääntyi. Toki se toi lisää statusta ja näyttävyyttä mutta vei aikaa perheeltä. Ja loppupeleissä oltiinkin sitten kaksi joukkuetta; minä ja lapset sekä isä yksin. "Onneksi" isä löysi sopivan pelikumppanin joten ei tarvinnut olla ihan yksin. Eli näin voi käydä myös pitkässä suhteessa. Toki osansa selittää myös 50-villitys...