Mietin tässä, kumpikohan on negatiivisempi asia, olla 23v neitsyt vai kerätä hieman kokemusta ihmisen kanssa, jonka kanssa ei halua kunnon parisuhdetta?
Minulla ei oikeastaan ollut sitä ongelmaa, etten olisi tutustunut miehiin. Mutta kohdalleni ei ole vain tullut sellaista ihmistä, johon itse tuntisin sillä tavalla vetoa, että olisin halunnut päätyä parisuhteeseen.
Nyt tilanne alkaa olla se, että alan jo olla erikoinen tapaus. Samalla oma kynnykseni kasvaa koko ajan, kun minun kohdallani seksielämä ei ala teini-iän jatkeena ”luonnollisesti” vaan olen jo ylittänyt sen normaalin iän, ja samalla se ensimmäinen kerta on muuttunut aika suureksi asiaksi.
Itseäni tämä on jo alkanut häiritä kovasti. Suhtaudun jokaiseen treffikumppaniini haudanvakavasti – olen ajatuksella kaikki tai ei mitään kun taas nykypäivänä valtaosa suhteista kuitenkin alkaa jostain hieman kevyemmästä (enkä siis tässä tarkoita mitään yhden yön suhteita).
Olen tässä alkanut miettiä, että ketä tässä oikeasti palvelen. Mistä minä tiedän, millä vuosituhannella tulen tapaamaan sen juuri Oikean? Mitäpä jos sitä ei tulekaan koskaan vastaan, ja sitten jossakin vaiheessa huomaan eläneeni koko nuoruuteni ohi?
En epäile, etteikö mies arvostaisi sitä, etten ole halunnut jaella kaikille, mutta samalla kyllä varmasti ihmettelisikin. Luulen, että kasaisin myös hänen päälleen aika kovat paineet / odotukset parisuhteelta siltä osin että kerron odottaneeni juuri häntä. Kuka tietää, vaikka mies lähtisi tässä tilanteessa pakoon?
Pitäisiköhän sitä vain alkaa nauttia elämästä ja höllätä vähän omaa ajatusmaailmaa?
Minulla ei oikeastaan ollut sitä ongelmaa, etten olisi tutustunut miehiin. Mutta kohdalleni ei ole vain tullut sellaista ihmistä, johon itse tuntisin sillä tavalla vetoa, että olisin halunnut päätyä parisuhteeseen.
Nyt tilanne alkaa olla se, että alan jo olla erikoinen tapaus. Samalla oma kynnykseni kasvaa koko ajan, kun minun kohdallani seksielämä ei ala teini-iän jatkeena ”luonnollisesti” vaan olen jo ylittänyt sen normaalin iän, ja samalla se ensimmäinen kerta on muuttunut aika suureksi asiaksi.
Itseäni tämä on jo alkanut häiritä kovasti. Suhtaudun jokaiseen treffikumppaniini haudanvakavasti – olen ajatuksella kaikki tai ei mitään kun taas nykypäivänä valtaosa suhteista kuitenkin alkaa jostain hieman kevyemmästä (enkä siis tässä tarkoita mitään yhden yön suhteita).
Olen tässä alkanut miettiä, että ketä tässä oikeasti palvelen. Mistä minä tiedän, millä vuosituhannella tulen tapaamaan sen juuri Oikean? Mitäpä jos sitä ei tulekaan koskaan vastaan, ja sitten jossakin vaiheessa huomaan eläneeni koko nuoruuteni ohi?
En epäile, etteikö mies arvostaisi sitä, etten ole halunnut jaella kaikille, mutta samalla kyllä varmasti ihmettelisikin. Luulen, että kasaisin myös hänen päälleen aika kovat paineet / odotukset parisuhteelta siltä osin että kerron odottaneeni juuri häntä. Kuka tietää, vaikka mies lähtisi tässä tilanteessa pakoon?
Pitäisiköhän sitä vain alkaa nauttia elämästä ja höllätä vähän omaa ajatusmaailmaa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mun mielestä on negatiivinen asia jos kokemusta on kerätty vain kokemuksen vuoksi. Samalla tavalla joku on sanonut kokemattomalle miehellekin.
"Mistä minä tiedän, millä vuosituhannella tulen tapaamaan sen juuri Oikean? Mitäpä jos sitä ei tulekaan koskaan vastaan, ja sitten jossakin vaiheessa huomaan eläneeni koko nuoruuteni ohi?"
Ei sitä mistään voi tietääkään, tavitsisi selvännäkijän lahjat.
"Kuka tietää, vaikka mies lähtisi tässä tilanteessa pakoon?"
Ei varmasti lähde jos oikean miehen olet löytänyt.
"Pitäisiköhän sitä vain alkaa nauttia elämästä ja höllätä vähän omaa ajatusmaailmaa?"
Se on sun päätös, ei sitä kukaan muu voi päättää sun puolestas. Ota ns. järki käteen.
Mun mielestä taas kokemusta voi hakea kokemuksen vuoksi jos itsestä siltä tuntuu. Kusipäiden matkaan ei kannata lähteä. Turhaan tälläkin palstalla viljellään jotain körttiläist neitsytmoraalia että pitää säästää itseään jollekin nörttiprinssille kolmikymppiseksi asti. Tee niin kuin itsestä tuntuu.
Mäkin olen odotellut jo vuosia ja alkaa tuntua siltä että nuoruus meni ja rakkautta/seksiä ei löytynyt/tullut.
Kai olisi pitänyt olla rennompi, rohkeampi, villimpi, ei-niin-vakavissaan, mutta minkäs sille luonteelleen voi. En tiedä tekisinkö nyt toisin, jos saisin toisen mahdollisuuden. Ei sitä toiseksi tai kolmanneksi parasta voi haluta kunnolla. Kai.
Nyt kolmenkympin kynnyksellä on jo tosi orpo olo ja kaikki on ihan haudan vakavaa, vaikeampi se on enää heittäytyä kokeillaan nyt tuotakin tyyppiä-moodille. Mikään ei tunnu oikein miltään, haaveissa kun on ollut jo niin monta vuotta ja niin paljon paremmin on kaikki siellä.
Kyllä mä aion vielä uskaltaa,mutta sen pitää kuitenkin tuntua upealta, muutoin en vaivaudu.
Kai sä voisit vähän höllätä. Ainakin alat heti nauttia elämästä, vaikka sitten sillain ettet edes odota elämääs sitä suurta rakkautta ja vähiten väärää miestä. Elä ittelles, sillain ettei tartte myöhemmin katua.
Sun elämä, sun kroppas. Ei oo järkee "säästellä" kenellekään, tai odotella mitään, SINUN elämäsi, ymmärrätkö?
ihmiset rasittavat toisia omilla moraalisilla valinnoillaan? Ne jotka himoitsevat kokemuksia sanovat, tee kuten me. Ja ne jotka ovat varovaisempia sanovat aivan saman. Sitten palstan fasistit alkavat riitelemään ketkä ovat moraalittomampia, ne jotka juoksevat sokeasti ollakseen samanlaisia kuin kaikki muut, vai ne jotka pelkäävät elämää, vaiko ne jotka ovat poljettu maahan ja ovat oppineet jo vihaamaan.
Entä jos moraalista olisi löytää omaa valonsa jota seurata ja kohdata itse oma varjonsa, jonka tuo valo langettaa?
Ja se juuri Oikea? Ehkä yrität löytää miehestä sen mitä sinun tulisi löytää itsestäsi. Tämän naiset ovat opettaneet myös naisiin takertuville romanttisille nörteillekin. Jos miehen pitää tehdä sinut täydelliseksi, kovat on odotukset. Mutta jos löydät itsestäsi riittävästi vahvuuksia, tuskin pelotat miestä vaikka vielä tarvitsisitkin toista.
Nyt kun sä olet sitä niitseä alkanut lukemaan niin sunhan pitäis tietää että yli-ihminen toimii hyvän ja pahan tuolla puolen, nussii sillion kun nussituttaa. Ali-ihmiset on jämähtänyt noihin moraalilakeihinsa, orjamoraaliin joka kieltää elämän.
mutkun yli-ihminenkin sekos niin tämänkin herran ajatuksiin on suhtauduttava riittävällä kritiikillä. Yksilö syntyy kuitenkin omasta kulttuuristaan. Samoin yli-ihmisenkin jokaisella teolla on vaikutus, joka synnyttää oman varjonsa. Luen ihan mielenkiinnosta, en minään totuutena.
Unohda kaikki ylhäällä olevat kirjoitukset. Älä välitä siitä mitä muut ovat mieltä. Tee niinkun hyvältä tuntuu. Jos haluat irrotella, siitä vaan. Jos seksi sun mielestä kuuluu vaan vakavaan parisuhteeseen, odota. Ei ole olemassa yhtä ainoaa tapaa elää.
sivustaneuvojia kyllä riittää joka asiaan, mutta kun tekee niinkuin itsestä tuntuu, niin tekee oikein.