Talla hetkella olen ulkomailla vaihto-opiskelijana, siita siis tama skandinaavisten kirjoitusmerkkien puute johtuu.
Olen taalla atlantin toisella puolella kaytannossa yksin, kanssani opiskeluvaihtoon on lahtenyt nelja muutakin suomalaista,asumme kaikki asuntolassa jaetuissa huoneissa, yhteensa yhdessa asunnossa asuu nelja opiskelijaa.
Nama muut suomaliset haluavat vain hengata keskenaan, minua ei edes koskaan kutsuta minkaanlaisiin yhteisiin menoihin. Hyva etta edes viitsivat tervehtia.
Aistin ihmisista hyvin herkasti asioita niin positiivisia kuin negatiivisiakin. Jos esimerkiksi olen jossakin seurueessa,ja seurueessa yksikin ihminen toivoo minun painuvan jonnekin mahdollisimman kauas aistin sen.
Itse asun ns dormitoriossa kahden kiinalaisen ja yhden hollantilisen tyton kanssa. Selvasti huomaa etta kiinalaiset viettavat aikaa omiensa parissa, samoin hollantilaiset.
Tassa menneena kauniina sunnuntaipaivana kiinalaiset kamppikseni olivat paattaneet "murtaa aitoja" ja sopineet taman hollantilaisen tyton kanssa menevansa yhdessa ulos syomaan. No kun kiinalaiset ovat pohjimmiltaan hyvin ystavallisia ja huomaavaisia, kiinalainen kamppikseni oli aikeissa kysya minulta haluaisinko tulla mukaan, koska halusi ehka tutustua ja ystavystya kanssani, mutta tama hollantilainen parikymppinen "nirppanokka" alkoi vaantaa naamaansa siihen asentoon, etta ala vaan tuota kysy mukaan ja asia jai siihen. Kuulin vain kiinalaisen pahoittelevan sorry, sory, sorry.
Vieraassa kulttuurissa on erityisen tarkeaa, etta olisi jonkinlainen sosiaalinen tukiverkosto.
Mielestani tuollainen em kaytos on aarimmaisen julmaa kiusaamista.
Haluan kaikille painottaa, etta en todellakaan ole parikymppinen aikuisian identiteettia etsimassa oleva tytto vaan 30 nainen, jolla on jo jonkun verran elamankokemusta takana, en todellakaan liioittele tai kuvittele asiaa.
Tallaista "kiusaamista" olen kokenut Suomessakin aivan alaluokilta lukioon ja tahan nykyiseen opinahjooni saakka. Koskaan en ole luokkakavereiden joukosta ystavia loytanyt, aina ne muutamat hyvat ja tarkeat ystavat ovat loytyneet muualta.
Taalla kampuksella on onneksi paljon sosiaalista toimintaa, joten ei auta muu kuin rukoilla, etta isa jumala johdattaisi minut jonkin hyvan ystavan luo, joka hyvaksyy minut sellaisena kuin olen............
Onko taalla palstalaisten joukossa ihmisia, jotka ovat kokeneet samaa? En nyt jaksa lukea mitaan vahattelevia/herjaavia kommentteja. Muutama ystavallinen sana olisi tervetullut............
Olen taalla atlantin toisella puolella kaytannossa yksin, kanssani opiskeluvaihtoon on lahtenyt nelja muutakin suomalaista,asumme kaikki asuntolassa jaetuissa huoneissa, yhteensa yhdessa asunnossa asuu nelja opiskelijaa.
Nama muut suomaliset haluavat vain hengata keskenaan, minua ei edes koskaan kutsuta minkaanlaisiin yhteisiin menoihin. Hyva etta edes viitsivat tervehtia.
Aistin ihmisista hyvin herkasti asioita niin positiivisia kuin negatiivisiakin. Jos esimerkiksi olen jossakin seurueessa,ja seurueessa yksikin ihminen toivoo minun painuvan jonnekin mahdollisimman kauas aistin sen.
Itse asun ns dormitoriossa kahden kiinalaisen ja yhden hollantilisen tyton kanssa. Selvasti huomaa etta kiinalaiset viettavat aikaa omiensa parissa, samoin hollantilaiset.
Tassa menneena kauniina sunnuntaipaivana kiinalaiset kamppikseni olivat paattaneet "murtaa aitoja" ja sopineet taman hollantilaisen tyton kanssa menevansa yhdessa ulos syomaan. No kun kiinalaiset ovat pohjimmiltaan hyvin ystavallisia ja huomaavaisia, kiinalainen kamppikseni oli aikeissa kysya minulta haluaisinko tulla mukaan, koska halusi ehka tutustua ja ystavystya kanssani, mutta tama hollantilainen parikymppinen "nirppanokka" alkoi vaantaa naamaansa siihen asentoon, etta ala vaan tuota kysy mukaan ja asia jai siihen. Kuulin vain kiinalaisen pahoittelevan sorry, sory, sorry.
Vieraassa kulttuurissa on erityisen tarkeaa, etta olisi jonkinlainen sosiaalinen tukiverkosto.
Mielestani tuollainen em kaytos on aarimmaisen julmaa kiusaamista.
Haluan kaikille painottaa, etta en todellakaan ole parikymppinen aikuisian identiteettia etsimassa oleva tytto vaan 30 nainen, jolla on jo jonkun verran elamankokemusta takana, en todellakaan liioittele tai kuvittele asiaa.
Tallaista "kiusaamista" olen kokenut Suomessakin aivan alaluokilta lukioon ja tahan nykyiseen opinahjooni saakka. Koskaan en ole luokkakavereiden joukosta ystavia loytanyt, aina ne muutamat hyvat ja tarkeat ystavat ovat loytyneet muualta.
Taalla kampuksella on onneksi paljon sosiaalista toimintaa, joten ei auta muu kuin rukoilla, etta isa jumala johdattaisi minut jonkin hyvan ystavan luo, joka hyvaksyy minut sellaisena kuin olen............
Onko taalla palstalaisten joukossa ihmisia, jotka ovat kokeneet samaa? En nyt jaksa lukea mitaan vahattelevia/herjaavia kommentteja. Muutama ystavallinen sana olisi tervetullut............
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onko sinulla, kiinalaisilla ja hollantilaisella jokaisella omat huoneet dormissanne? Silloinhan ei haittaa mitä he tetkvät vapaa-aikanaan, teillä kuitenkin on oma soppi jossa nukkua.
Mikäli taas jaatte saman, kysy housing officesta mahdollisuutta muuttaa toiseen huoneeseen/asuntoon? (Tu on täysin luonnollinen asia, hyvin usein ventovieraat eivä sopeudu uusiin kämppäkavereihinsa)
Tietysti aina on vaihtoehtona muuttaa oppipaikkasi asuntolan ulkopuolelle ja hankkia ihan oma soppi, vaikka vain yksi pikkiriikkinen huone jossa pitää tavarat ja käydä nukkumassa. Oletetaan että opiskelusi ja kaikki aktiivisuus kuitenkin tapahtuu huoneesi ulkopuolella jolloin huoneessa vietetty aika jää minimiin joka tapauksessa.
Aivan turhaan arastelet tavata muita. Mene vain ja osallistu kurssiesi ulkopuolella oleviin tapahtumiin. tarkista myos campuksesi ulkopuolella vaihtuvat tapahtumat. International House toimii yleensa joka kaupungissa, se tarjoaa ulkomaalaisille hyvän kokoontumis ja tapaamispaikan erilaisine aktiivisuuksineen.
Toinen on kirkko: ne yleensä järjestävät kaikenlaisia osallistumismahdollisuuksia. Yleeensä toimivat ei vain saarnojen kuuntelua varten vaan myos kokoontumis ja taapaamispaikkoina ihmisille. Tarkistappa alueellasi, saat huomata että niitä on useampia. Vieraile joka sunnuntai kussakin vuorollaan kunnes loydät omasi.
Ihan varmasti Jumala johdattaa sinut uusien ystävällisten ihmisten luo, mutta sinun on itse näytettävä heille ensin että sinä olet olemasassa.! Kuinka he muuten voisivat tietää sinusta?
Kaikesta huolimatta, jos kuitenkin päätät jäädä nykyiseen asuntoosi ( sinun oma päätoksesihän se on, aivan varmasti voit lähteä tuosta jos haluat. Kirkon tai IHn kautta saatat jopa loytää uuden asunnon!), pyydä tuota hollantilaista vaikka kupilliselle teetä kanssasi. Yritä saada aikaan jonkilainen neutraali ilmapiiri sinun ja hänen välilleen. Vain käyttäydy reippaasti, tuolla täysin tuntemattomalla ei tarvitse olla mitään epäsovun aihetta sinua kohtaan tai päinvastoin. Turhaan sitäkin pelkäät, hän ei varmasti syo sinua elävältä. Parempi ohut rauha kuin lihava epäsopu.
Ymmärrän tuntemuksesi. Kyllä sen vaistoaa, jos joku ei pidä sinusta ja toivoo sinun häipyvän. Itselläni on vastaavia kokemuksia Suomessa porukoista, joihin olen yrittänyt mennä mukaan ja tutustumaan, niin kyllä on tuntenut, kuinka hiljaisesti toivotetaan painumaan helvettiin. Kyllä sen tuntee, ei se ole mitään vainoharhailua.
Omasta mielestäni ei kannata yrittää tuppautua seuraan jos selvästi tuntee, että kyse on tällaisesta. Ei se siitä miksikään muutu vaikka olisit kuinka kiva, jos toinen on jo jostain syystä päättänyt, ettei pidä sinusta.
Voisit pyytää kahville sitä ystävällistä kiinalaista tai muita tyyppejä, joiden vaistoat suhtautuvan sinuun positiivisesti. Yhteisenä puheenaiheena vaihto-oppilaanaolo vieraassa maassa, sen tuomat kokemukset ja fiilikset ja siitä voi sitten siirtyä puhumaan kotioloista ja mitä puuhaa kotimaassaan, tulevaisuudensuunnitelmat jne. Kannattaa miettiä valmiiksi näitä puheenaiheita ja hyviä kysymyksiä, joita voi esittää jos tuntuu että tulee hiljaista, mutta ainakin yhtestä puhuttavaa pitäisi "samassa veneessä olemisen" myötä olla ja löytyä...