Naiset kertokaa!

teillä on onnellinen suhde, vaikka teillä mennään miehen ehdoilla, ja sä joudut kyselemään apuja tällaiselta palstalta? Jos alat laittamaan hanttiin arvioitkohan suhdettanne sen koommin onnelliseksi? Ja taas se monesti toistettu kysymys: mitähän rakkautta tuokin on?

jos kerta elätte niin rakastavassa, ja hyvässä parisuhteessa, että oppisitte tekemään jonkinlaisia kompromisseja tietyissä asioissa? Ei ois varmaa kivaa loppupeleissä elää muka onnellisessa parisuhteessa jota itselle uskottelet pari vuotta ja sitten tajuta olevansa täysin tossun alla ja siinä vaiheessa se on aika hankala päästä sieltä enää pois.
Kompromissi, kummatkin tyytyväisiä eikä kummallakaan enää mitään valittamista, perfekto! ;) ehotappa tommosta,, Ja hei älä anna vaa periksi. Oli tää sun mies sitten kuinka päättäväinen tahansa, oleppas sitten itsekkin!

Saada tahto läpi pitää sisällään ajatuksen pakottamisesta, eikä sillä asenteella saa muuta kuin riidan aikaiseksi.
Riippuu myös paljon asioista joissa haluaisit teidän toimivan sinun ehtojesi mukaan miehen ehtojen sijaan.
Neuvottelutaidot olis hyvä olla molemmilla, jotta kumpikaan ei tuntisi jäävän mielipiteenvaihdon ulkopuolelle tai kokisi aina olevansa se joka johtaa laumaa.
Johtajatyyppi ottaa laumanjohtajan tehtävän hyvin nopeasti, koska jonkunhan sekin pesti on hoidettava. Ei se silti tarkoita sitä, että saa tyrannisoida tai vähätellä muiden mielipiteitä ja toiveita. Siinä vuorovaikutuksessa hänkin oppii kuuntelemaan muita ja jakamaan vastuuta.
Reilu ja suora asenne puree miehiin paremmin kuin kieroilu tai käärmeily jotta sais vaan tahtonsa läpi.

Kerropa esimerkkejä asioista, joista olette olleet eri mieltä, mitä on tapahtunut.
On hyvä, jos mies ei ole perässävedettävä tossukka, mutta toisessa ääripäässä on sitten egoistinen, narsistinen painajaispuoliso. Vaaran merkit on hyvä tunnistaa ajoissa.
Sanoisin myös, että kaksi kilttiä sopii hyvin yhteen, kaksi voimakastahtoista sopii myös toisilleen tosin välillä myrskyisästi riidellen. Kiltti ja voimakastahtoinen - riskit täytyy tunnistaa.

Meillä on mies myös hyvin päättäväinen ja asioita eteenpäin vievä persoona. Kun hän päättää ja haluaa jotain, niin sen on myös tapahduttava mahdollisimman pian. Horoskoopiltaan oinas ja erittäin tyypillinen ja haastava sellainen. Työskentelee johtavassa asemassa ja tottunut käskettämään ja määräämään asioista. Älä sinä ap välitä noista jurputtajista.. tiedän, että parisuhde voi olla onnellinen, vaikka toinen puolisko yrittääkin välillä vähän pomotella.

Minun valttina meidän parisuhteessa on kärsivällisyys ja huumorintaju. Minä en odota asioiden tapahtuvan välittömästi vaan olen ottanut sen asenteen, että vien ajatukseni ja toiveeni läpi vähitellen. En nalkuta miehelleni, jos on jokin asia, minkä haluan tai mitä toivon. Minä kerron toiveeni ja kysyn onko asiaa mahdollista toteuttaa ja millä tavalla ja aikataululla? (tämä siis vaikka tiedänkin ratkaisun asiaan).. mieheni tykkää ratkaista ongelmia ja selvittää asioita, joten asia jää hänelle muhimaan ajatuksiin, vaikka hän saattaa alussa tyrmätä asian totaalisesti. Jonkin ajan kuluttua hän vaan laittaa asiat toteutumaan niin kuin olen ajatellutkin.. =)

Tätä toimintamallia olen hionut tässä parisuhteessa jo 9 vuoden ajan ja se toimii. Oppia sain tosin jo kotona kun äitini hoitelee samalla tavalla asiat jääräpäisen isäni kanssa.. =)

Puolisoni tietää oman tempperamenttinsa ja hän tietää myös minun toimintatavan millä saan asiat hoitumaan eikä hän laita asiaa yhtään pahakseen. Meidän parisuhteen vahvuutena on se, että me voidaan keskustella kaikista asioista ja huumorintaju pelaa hyvin yhteen. Mieheni on hyvä kuuntelija ja hän mielellään keskustelee asioista, vaikkei hän jollekin ajatukselle heti lämpenekkään. Tosin tämän vuoksi minun ei toisaalta tarvitse nalkuttaa kun tiedän tulleeni kuulluksi asiassa kuin asiassa, vaikka saattaisin saadakin alussa tyrmäyksen.

Vuosi sitten aloin pohtimaan perheenlisäystä kun pitkään ollaan kuitenkin oltu yhdessä.. aikaisemmin oltiin sitä mieltä molemmat, ettei elämäntilanne ole ollut hyvä lasten tulla. Yhdellä autoreissulla otin asian puheeksi, että mites nyt olisi tilanne kun kumpikaan ei enää nuorru ja molempien tilanne on hyvä ja parisuhde on meillä kunnossa, ja molemmilla on ollut ajatuksissa, että jossain vaiheessa perheenlisäystä tulee. Juteltiin asiasta viitisen minuuttia ja siirryin sitten muihin aiheisiin (tein tämän ihan tarkoituksella.. enkä aiheeseen palannut sen jälkeen enää sen kummemmin).. parin kuukauden päästä keskustelusta mies kysäisi yhtenä iltana, että miltä tuntuisi, että voisiko sen hetkinen olla viimeinen e-pilleri lista, minkä minä sitten söisin loppuun.. silloin vasta keskusteltiin asiat vähän vakavammalla tasolla läpi (raha-asiat, vastuut yms. miten vaikuttaa parisuhteeseen jne jne..). Tällä hetkellä pikkuinen maha-asukki potkiskelee kylkiluiden alla ja isä silittelee iltaisin pyöreätä mahaa onnesta soikeana.

Näin meillä.. toivottavasti oli jotain apua asiaan.. tsemppiä!