Elän avoliitossa. Olemme asuneet yhdessä vasta noin 4 kuukautta (poikaystäväni muutti luokseni pian ensitapaamisen jälkeen). Minä olin eronnut entisestä avomiehestäni noin kuukausi ennen meidän tapaamistamme ja poikaystäväni oli tavatessamme vielä yhdessä toisen tytön kanssa. Aluksi en ollut kovin kiinnostunut, mutta olemme tässä kuukausien aikana hyvin tiiviin yhteiselon aikana kiintyneet toisiimme. Järki sanoo, että uuden vakavan suhteen aloittaminen näin pian entisen suhteen kaaduttua ei ole hyväksi, eikä varsinkaan noin nopea yhteenmuutto. Kahden vuoden suhteen lopetettuani olisin halunnut viettää sinkkuelämää ja antaa aikaa itselleni päästä yli entisestä suhteesta. Tämä uusi suhde kuitenkin auttoi minut yli nopeammin, mutta en todellakaan tiedä, onko tämä nyt muka se "elämäni mies". Olemme kovin erilaisia ja ajattelemme elämän suurista asioista eri tavoin. Poikaystävväni ei ole joidenkin asioiden suhteen kovinkaan itsenäinen (tämä ei ole koskaan asunut yksin). Tämä on myös hyvin mustasukkainen ja alistavakin.Enimmäkseen viihdymme hyvin yhdessä ja seksi on hyvää kummankin mielestä, mutta kaikki muu tuntuu tökkivän. Meillä on jatkuvasti suuria riitoja ihan perusasioista (kotityöt, yhteiset ja omat menemiset, raha-asiat, mielipiteet, makuasiat, ystävät jne,...). Tuntuu, että joudumme kumpikin joustamaan jatkuvasti yli sietokykymme.
Poikaystäväni on paljon poissa työnsä vuoksi ja minä otan kaiken ilon irti niinä aikoina. Käyn juhlimassa (koska meille tulee usein keskenämme vain riitaa siitä missä paikassa kulloinkin käydään), tapaan ystäviä (poikaystäväni ei pidä useimmista minun ystävistäni, enkä minäkään kaikista hänen ystävistään) ja teen kotona kaikkea mitä mieleni tekee (syön sitä ruokaa, mitä itse haluan laittaa, tai tilaan laiskuuden iskiessä pitsaa, katson televisioista niitä ohjelmia mitä itse tahdon ja kuuntelen oman makuni mukaista musiikkia).
En ole pettänyt poikaystävääni tämän poissaolojen aikana, mutta nyt olen sattumalta törmännyt mieheen, joka kiinnostaa hyvin paljon. Tämä on ikäiseni (poikaystäväni minua 2,5 vuotta nuorempi), itsenäinen (asunut yksin ja asuu edelleen)ja ulkoisesti täysin tyyppiäni. Harrastukset ja mielipiteet natsaavat mukavasti yhteen. Tunnen sellaista perhosten lepattelua vatsassani, mitä en ole nykyisen poikaystäväni kanssa kertaakaan tuntenut.
Olen tyytyväinen parisuhteeseeni, mutta en täysin. En halua lopettaa suhdetta typerien mielialanvaihtelujen vuoksi. Nyt en kuitenkaan tiedä, ovatko kyseessä vain mieleni ailahtelut, vaiko järjen ja tunteiden yhteinen ääni. Tahtoisin kovasti tutustua paremmin tuohon tapaamaani mieheen ja mikäli tämä paremman tutustumisen jälkeen yhä kiinnostaa, tahtoisin todennäköisesti mennä sänkyyn ja kokeilla sujuuko sillä puolella. Nyt en kuitenkaan voi tehdä sitä, koska en halua pettää ja loukata omaa kumppaniani.
Silti uskon, että tuon tutustumisen suhteen menen pidemmälle. Haluan ainakin yhdet kahdenkeskeiset treffit, vaikka vaan juttelun merkeissä. En ole tälle miehelle kertonut seurustelustani enkä uskallakaan kertoa. Olen vältellyt aihetta.
Miten ihmeessä te muut toimisitte tilanteessani? pystyisittekö toimimaan kahden uun selän takana, vain selvittääksenne paremmin omaa tahtoanne? Päästäisittekö mahdollisen elämänne miehen/naisen lipumaan ohi, vain koska seurustelette?
Aion siis tavata tuon miehen. Ehkä kerran ehkä toisenkin. Tahdon tutustua enemmän ja katsoa miltä sitten tuntuu. Voihan olla, että hän ei olekaan se, miltä nyt tuntuu. Olenhan nyt tavallaan ihastunut vain tämän ulkonäköön, elämäntilanteeseen ja joihinkin ajatuksiin. En tiedä ihmisestä juuri mitään. Tapaamisesta voi seurata se, että toteankin tämän olevan"kelvoton" minulle, mutta siitä voi myös seurata toinen tapaaminen jne,... Tarvitsen kuitenkin mielenrauhan. En pysty antamaan itsestäni kaikkea omalle poikaystävälleni, jos ajatuksissani kummittelee toinen mies.
Poikaystäväni on paljon poissa työnsä vuoksi ja minä otan kaiken ilon irti niinä aikoina. Käyn juhlimassa (koska meille tulee usein keskenämme vain riitaa siitä missä paikassa kulloinkin käydään), tapaan ystäviä (poikaystäväni ei pidä useimmista minun ystävistäni, enkä minäkään kaikista hänen ystävistään) ja teen kotona kaikkea mitä mieleni tekee (syön sitä ruokaa, mitä itse haluan laittaa, tai tilaan laiskuuden iskiessä pitsaa, katson televisioista niitä ohjelmia mitä itse tahdon ja kuuntelen oman makuni mukaista musiikkia).
En ole pettänyt poikaystävääni tämän poissaolojen aikana, mutta nyt olen sattumalta törmännyt mieheen, joka kiinnostaa hyvin paljon. Tämä on ikäiseni (poikaystäväni minua 2,5 vuotta nuorempi), itsenäinen (asunut yksin ja asuu edelleen)ja ulkoisesti täysin tyyppiäni. Harrastukset ja mielipiteet natsaavat mukavasti yhteen. Tunnen sellaista perhosten lepattelua vatsassani, mitä en ole nykyisen poikaystäväni kanssa kertaakaan tuntenut.
Olen tyytyväinen parisuhteeseeni, mutta en täysin. En halua lopettaa suhdetta typerien mielialanvaihtelujen vuoksi. Nyt en kuitenkaan tiedä, ovatko kyseessä vain mieleni ailahtelut, vaiko järjen ja tunteiden yhteinen ääni. Tahtoisin kovasti tutustua paremmin tuohon tapaamaani mieheen ja mikäli tämä paremman tutustumisen jälkeen yhä kiinnostaa, tahtoisin todennäköisesti mennä sänkyyn ja kokeilla sujuuko sillä puolella. Nyt en kuitenkaan voi tehdä sitä, koska en halua pettää ja loukata omaa kumppaniani.
Silti uskon, että tuon tutustumisen suhteen menen pidemmälle. Haluan ainakin yhdet kahdenkeskeiset treffit, vaikka vaan juttelun merkeissä. En ole tälle miehelle kertonut seurustelustani enkä uskallakaan kertoa. Olen vältellyt aihetta.
Miten ihmeessä te muut toimisitte tilanteessani? pystyisittekö toimimaan kahden uun selän takana, vain selvittääksenne paremmin omaa tahtoanne? Päästäisittekö mahdollisen elämänne miehen/naisen lipumaan ohi, vain koska seurustelette?
Aion siis tavata tuon miehen. Ehkä kerran ehkä toisenkin. Tahdon tutustua enemmän ja katsoa miltä sitten tuntuu. Voihan olla, että hän ei olekaan se, miltä nyt tuntuu. Olenhan nyt tavallaan ihastunut vain tämän ulkonäköön, elämäntilanteeseen ja joihinkin ajatuksiin. En tiedä ihmisestä juuri mitään. Tapaamisesta voi seurata se, että toteankin tämän olevan"kelvoton" minulle, mutta siitä voi myös seurata toinen tapaaminen jne,... Tarvitsen kuitenkin mielenrauhan. En pysty antamaan itsestäni kaikkea omalle poikaystävälleni, jos ajatuksissani kummittelee toinen mies.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Älä petä ,vaan jätä poikaystäväsi. Nuo ikävät asiat pikku hiljaa vaan pahenevat. Seksi ei kauaan liittoa pidä yhdessä. Ala uusi liitto pikkuhiljaa aikaa itsellesi antaen. Se mitä itsekkin tuossa ajattelit pitää paikkansa. Luota itseesi !
Tsemppiä
taas vahvistuu tietoni siitä että nainen on oranki.ei irrota oksasta ennenkuin on toisessa tukevasti kiinni!
en ole koskaan ennen hypännyt suhteesta suhteeseen. en ole koskaan jättänyt miestä toisen vuoksi ja aikaisempien seurustelushteitteni välissä on ollut aina kuukausien sinkkuelämää. minä en ole riippuvainen suhteesta. osaan elää omillani ja itsenäisesti, ilman että tarvitsen miestä roikkumaan minussa.
ensimmäisen kerran elämässäni on tällainen tilanne. en olisi ikinä uskonut moiseen joutuvani, tai kiinnostuvani kenestäkään niin paöjon, että se uhkaisi jopa parisuhdettani. tunnen kiintymystä poikaystävääni kohtaan ja kuten kirjoitin, en tahdo erota tästä vain siksi, että olen tavannut miehen, johon haluaisin tutustua paremmin.
minä olen törmännyt elämässäni useammin tilanteisiin, joissa mies pitää tuolla tavoin kiinni exästä, vaikka on jo uudessakin suhjteessa.tämä nykyisenikään ei ole juuri siitä syystä koskaan vielä elänyt omillaan, kun on aina vaihtanut tytön toiseen suoraan lennosta, eli pettänyt ristiin ja jättänyt exän vasta siinä vaiheessa, kun on muuttanut ASUMAAN uuden kanssa.
en siis halua luopua ihan hyvästä suhteesta turhaan. minulla on mahdollisuudet onnistua nykyisessäkin suhteessa, mutta mietityttää, josko vastatapaamani miehen kanssa voisi sujua vielä paremmin.
Et vielä, mutta tulet todennäköisesti pettämään, jos et hänen kanssaan, niin ennen pitkää jonkun muun kanssa.
Kuten sanoit olet nykyiselläsi paikannut vain eron tuomaa yksinäisyyttä, joten kannattaisi siivota ensin pöytä puhtaaksi, jottei yllä kertomani toteutuisi.
onko se paha, jos tapaan muutaman kerran, vain käyden kahvilla ja keskustellen. saatanhan löytää miehestä jo pelkästään tarkempien keskustelujen pohjjalta jotain sellaista, minkä vuoksi päätän jättää asian siihen. jos taas kaikki tuntuu menevän nappiin ja mies vaikuttaa yhtä täydelliseltä minulle, kuin nyt, niin sitten otan suhteen lopettamisen esille oman kumppanini kansssa -ennen kuin menen sänkyyn asti.
vaikka olenkin uskollista tyyppiä tavallisesti (tai siis aina ennen ja ainakin vielä tähän asti), enkä ole koskaan pettänyt ketään, niin täytyy tunnustaa, että en varmaan saisi mitään järjettömiä omatunnontuskia, jos pettäisinkin poikaystävääni.tämä on itse kertonut pettäneensä jokaikistä exäänsä, samoin, kuin jättäneensä jokaisen toisen naisen/tytön vuoksi (ja jätti kerran samalla oman lapsensakin), joten jollain tapaa koen, että enhän minä toimisi, kuin samoin, kuin hän on itse toiminut monia muita kohtaan, ja mahdollisesti ansaitsisi jopa maistaa omaa lääkettään ja saada vähän takkiinsa.
korjaantuu, jos kostat miehen aiempien suhteiden virheet. Eihän vieraiden miesten kanssa juttelu ole pahasta, mutta arveluttavaksi sen kuitenkin tekee jos siinä on uuden suhteen etsiminen taustalla, niinkuin sinulla on.
Teet tietysti niinkuin parhaasi näet, mutta ajattele toivoisitko miehesi tekevän samoin sinulle, nykyinen tai tuleva?
mutta en suinkaan tarkoittanut että kostaisin näiden muiden puolesta. en ole muutenkaan mikään kostonhimoinen ihminen. tarkoitin vain, etten mitään hirveän huonoa omatuntoa välttämättä otisi, koska mieskin on tehnyt mitä on tenyt ja jos totta puhutaan, epäilen vahvasti tämän pettäneen minua (exänsä kanssa, jota on ruvennut tapailemaan mitä ihmeellisimmissä merkeissä ja yhtäkkiä). en vain ole ottanut asiaa esille, koska en rupea syyttelemään, ennen kuin olen varma. ainakin tämä tapailee exäänsä säännöllisesti (exän kotona, kavereiden bileissä, jos minä en ole mukana) ja se ei tunnu minusta hyvältä sekään (sen olen kyllä sanonut). mutta huom. mistään kostosta ei ole kysymys.
aikeissa mennä sänkyyn kenenkään muun kanssa, niin kauan, kun olmme yhdessä. sen sijaan tahtoisin tutustua tuohon mieheen,...
Kieltämättä miehen tapaamiset exänsä kanssa, eivät taida olla ystävän pohjalla, jos olisi sinähän voisit olla tapaamisissa mukana.
Ilmeisesti uusi tuttavuutesi pyörii jo sen verran voimakkaana, että et saa rauhaa ennenkuin olet jutellut hänen kanssaan.
Olisi kyllä kiva tietää tuntemuksesi tapaamisen jälkeen, tämä pienenä pyyntönä, koska tapaat hänet kuitenkin, vai kuinka?
todennäköisesti huomenna
Kysynpä näin: mitä sanoisit jos sinun kumppanisi (josta välität) kävisi ulkona naisen kanssa, johon hän on ihastunut, tarkoituksena saada selville olisiko hänestä vielä enempään? En yhdistänyt tuota orankiteoriaa vielä sinuun, kun luin sen, mutta nyt yhdistän :(
Pähkinänkuoressa asia menee näin: käyt ulkona toisen miehen kanssa, jota pidät potentiaalisena puolisona. Haluat tutustua häneen paremmin. Jos natsaa, potkaiset vanhan pois. Jos ei, jatkat hänen kanssaan ainakin toistaiseksi.
Muiden pahat teot eivät tee koskaan sinun pahoista teoistasi moraalisesti oikeita. Vaikka toinen olisi kuinka paskamainen, jos petät, sinut lasketaan petturiksi. Kuulostaa siltä, että olet vain etsimässä tekosyitä omalle toiminnallesi ja muiden hyväksyntää sille. Ikävä kertoa tämä, mutta teet silti väärin toista ihmistä kohtaan. Moraali ja etiikka ei katso poikkeuksia.
Olisi mukava tietää missä merkeissä tapaamisesi sujui?
tapaaminen sujui kivasti. näimme kotonani ja juttelimme, kuuntelimme musiikkia eikä muuta. mies oli piikkuhiljaa tekemässä lähtöä, kun,... sattui ikävää, mutta hyvä niin. poikaystäväni pöllähti kotiin! kaikki sujui suht rauhallisesti ja juttelin asiasta poikaystäväni kanssa, joka on nyt ex-. toisen miehen tapaan seuraavan kerran joskus ensi viikolla :) ja sitten olen ainakin vapaa. nyt en aio kyllä ryhtyä vakavaan suhteeseen pitkään aikaan, enkä aio ottaa exää takaisin, vaikka olen melko varma, että tämä tulee sitä lähiaikoina ehdottamaan. minä en ole nt valmis suhteeseen, eikä exä ole oikea, koska muuten en kiinnostuisi edes muista miehistä.
ehkä tuo orankiteoria piti tässä tilanteessa paikkansa, mutta aikaisemmin en ole näin toiminut. asia ratkesi nyt ja tein valintani, johon olen ihme kyllä tyytyväinen. sinkkuelämä sopii minulle nyt jonkin aikaa ja yritän miettoä mitä todella haluan, ennen kuin ryhdyn uuteen suhteeseen.
Samaa mieltä siinä, että on hyvä juttu, toi poikaystäväsi ilmaantuminen paikalle.
Muutenkin tilanteen kehittyminen vaikuttaisi aika hyvältä. Myöskin ajatuksesi jatkon suhteen tuntuu erittäin kypsältä ja järkevältä.
Täytyy nostaa hattua sille. Olet todella hieno nainen ja tavoittelemisen arvoinen.
EX-poikaystäväni on ilmeisesti muuttanut taas kerran mieltään. en jaksa enää. pelasin viimeyönä kolmen miespuolisen ystäväni kanssa trivial pursuitia keittiössä, kun EX-poikaystävä pöllähti viereiselle rappukäytävän tuuletusparvkkeelle, kurkotti ikkunaan ja iski nyrkillä lasin sisään (kivat verijäljet). piti soittaa poliisit hakemaan tämä pois. koko päivän tämä on nyt soitellut ja lähetellyt viestejä katuvaan sävyyn, kuin haluaisi vielä korjata tilanteen. ei kiitos. soutaminen ja huopaaminen riitti. yksin eteenpäin.
menee kivuttomasti, jos menisi suhdekin on ollut varmaankin aika tunteettomalla pohjalla.
Nykyiselle exällesi pikainen ero tuli kuitenkin varmaan yllätyksenä, joten sen sulattelemiseen mennee oma aikansa, niinkuin myös sinultakin menee siihen. Toivottavasti pari viimeistä päivää on mennyt jo rauhallisemmin ja jatko myöskin.
Tarvitset aikaa itsellesi, selvittää mielesi ennen seuraavaa vakavampaa suhdetta, ettei hän olisi vain hätävara, korvaamaan läheisyyden tarvetta.
Viestittele jos tuntuu siltä, että kaipaisit keskustelukumppania selvittelemään ajatuksiasi, siis näin meilitse.
... kerro jo paljon tilanteestasi, jos pohdit, että pitäisikö sinun ryhtyä intensiivisempään suhteeseen noin pian eron jälkeen. Tarkoitan, että eikö sitten olisi aika sinkkuelämälle. Pohdit myös, että et hetken mielijohteesta haluaisi nykyistä suhdetta rikkoa ja esimerkiksi pettää. Hmm.. veikkaan että kyseisessä tilanteessa, jos petät, satutat vain itseäsi. Suhteesi nykyiseen avoliittolaiseen on vielä niin orastava ja edellinenkin ero mielen päällä, joten pettämällä huijaisit vain lisää itseäsi eli saisit hyvän syyn katkaista nykyisen suhteen, ja se tapa ei ole reilu sinua itseäsi eikä nykyistä eikä sitä kolmatta osapuolta kohtaan.
Pettämällä satuttaa eniten itseään, toiset ihmiset antavat suhteellisen helposti anteeksi verrattuna siihen kuinka ankaria olemme itsellemme.
Mieti siis haluatko pettää/huijata itseäsi?
Voimia elämäntilanteeseesi, mieti mitä juuri sinä haluat, ja se mitä haluat, niin mikä on motiivisi, miksi haluat sitä.
Aurinkoa =)
Heitä se pentu pellolle eli pistä vahinko kiertämään ja vietä hetki haluamaasi sinkkuelämää ja kerro koko stoori sille mielenkiintoiselle miehelle. Luultavasti hän ymmärtää ja jos ei niin etpähän ole menetänyt mitään. Kyl seksiseuraa aina uutta saa.
Aina jos jotain haluaa täytyy jostain luopua ja riskinottoa ei kannata vältellä.