Minulle kerrottiin, että menen liian nuorena kihloihin. Eli menin siis noin 16 vuotiaana ja täyttämässä 17. Ja meillä menee kauheen hyvin nyt oon piakkoin täyttämässä 18 ja ollaa oltu yli vuos yhessa. Mulla on usein ollu se , että kyllästyn nopeesti. Mutta tähän mieheen en ole kyllästynyt. Haemme asuntoa ja olemme kuin vasta rakastuneita. Joka päivä tuntuu ihanalta ja ihana olla rakkaan vieressä. Monet miehet yrittää kääntää mun pään ja sanoo ettei se oo mulle hyvä mies ja tarjoo itteensä. En oo lähteny sellaseen mukaan. Useimmiten ovat leveilleet hienoilla autoillaan ja rahallaan ja sanoneet, että tekisivät mut onnelliseks. Tässä suhteessa raha ei oo tehny mua onnelliseks vaan ihana mieheni ja hyvä seksi hänen kanssa. Eli yritän tässä kertoa, että on aika turhaa yrittää mennä rikkomaan hyvää suhdetta ja kerskumaan rahoilla naiselle,koska se ei onnistu. Ehkä joillekkin onnistuu jotka on rahan perään. Mut muhun ei oo uponnu oikee sellane. Ja tässä vielä se, että eläkää sen rakkaanne kanssa ihanasti. Puhukaa mistä tykkää keksikää paljon yhteistä tekemistä. Ja sopikaa jonkinlaiset yhteiset säännöt. Näillä konsteilla meidän suhde on joka päivä vain ihanenpaa.. tän onnellisempi en voisi olla:) Ja älkää missään nimessä pettäkö. Siitä tulee ikuisia arpia toiselle sekä itselleen kun on toista satuttanut.
Ihana suhde!
onnellisesti yhdessä
8916
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tämä on aivan kuin minun kirjoittama! :D itse olen myös pian 18 ja olemme mieheni kanssa seurustelleet 1,5 vuotta ja asuneet yhdessä kylläkin melkeen alusta asti ensin miehen vanhemmilla sitten muutettiin vuokralle :) ihanaa lukea että muillakin menee hyvin! :D sillä meillä kans on menny hyvin ja menee toivottavasti jatkossakin riitoja ja erimielisyyksiä on toki ollut mutta puhumalla ja sopimalla ollaan aina selvitty :) ei ollut minullakaan ennen tätä suhdetta mitään vakavaa ja nyt kun tämän vakavan ja vahvan solmun olemme saaneet sidottua niin tätä ei pettämällä pilata :)
ihme pelleilyä. tuo hullaantumisvaihe kestää suhteessa sen 2-3 vuotta, sen jälkeen voidaan sanoa että jos suhde kestää ja asiat on hyvin niin olette rakastuneita.
itse olen myös aloittanut seurustelun nuorena, rippikoulusta lähtien, ja olllaan seurustellut tässä 4 vuotta. kemusta on siis teinirakkaudesta ja voin sanoa olevani onnellinen, mutta ei sitä kannata hehkuttaa "aah oon ollu vuoden yhdessä ja ahh ihanasti menee". typerää tuollanen!
niin ja itselläni ei oo ainakaan mikään kiire muuttaa jätkäni kanssa yhteen. jos tässä eletään loppuelämä yhdessä, niin mikäs kiire siinä leikkiä perhettä. nuorena pitää elää ja olla nuori, vaikka seurustelisikin. toisin sanoen nuo teidän hehkutusjutut on aika turhia, sillä harvan mun ikäsen suhde oikeesti kestää
Jos on suhdetta vasta vuoden verran takana, niin parempihan se on mennäkin hyvin, kuin päinvastoin: jos teillä menisi huonosti vasta vuoden seurustelun jälkeen, niin tuskin suhde edes kestäisi kovin kauaa. Tuo aika on sitä ihanaa vastarakastumisen ja hullaannuksen aikaa.
vasta tokan vuoden kohdalla voi sanoa
Hehe...minä aloin seurustella 19 vuotiaana ensikerran ja ensirakkaan kanssa mennyt jo 3 vuotta loistavasti. Toinen kun on vanhempi, vakaampi ja elämää enemmän nähnyt niin se sopii minulle täysin. Sekoilut on sekoiltu :p Olo on edelleen 3 vuoden jälkeen miltei kuin vastarakastuneena :) tottakai sitä tunnetta saa hehkuttaa. Elämä opettaa kyllä.
Aina kun hehkuttaa onneaan, niin väistämättä kohtaa vastarintaa kateellisilta... on vanha sanontakin "ken onnen löytää, onnen kätkeköön".
Mäki haluan hehkuttaa! Me ollaan seurusteltu 7 vuotta, siitä 4,5 vuotta asuttu yhessä ja ollaan onnellisia! Ihanaa :) Ja me ollaan vielä oltu oikeesti kauan yhessä. Ja uskon että tullaan olemaan vielä pitkään. Kihloissa ei olla, mutta on kyllä suunnitelmissa joskus tulevaisuudessa :)
Pyh.. älkää välittäkö kateellisten puheista. Pitäkää vaan järki päässä niin voitte nauttia vapaasti siitä kun on ihanaa!
Minäki haluan hehkuttaa!!
Mää oon ihanan ihmisen kanssa joka pitää minusta huolta! Ja minä teen parhaani että saan pidettyä hänestä huolta koska hän on todella tärkeä!
Minun hehkutus jäi viimeiseksi...