Eroaminen vaikeaa, auttakaa!

Tietysti ero sattuu toiseen, mutta jos kerrot rehellisesti miltä sinusta tuntuu. Muuta neuvoa ei ole. Ystävyys on hyvä asia, sano että haluat olla ystävä. Jos hän ei sinua ymmärrä, niin kyllä aika parantaa haavat, kuulostaa tylsältä, mutta niin se on.

Teillä on ilmeisesti alkuhuuma mennyt ohitse ja arki tullut suhteeseen. Jos nyt tuntuu siltä ettet halua jatkaa, tuo tunne tulee varmasti pysymään. Pitkittämällä vain mutkistat asioita ja suhteeseen jääminen säälistä on se vihoviimeinen ratkaisu ja epäreilua sille toisellekin.

Ihminen ei voi syvimmille tunteilleen kuten vaikuttamaan järjellä päätökseen, kehen rakastuu, et sinäkään. Itsetuntemuksesi, tietosi mitä elämältä haluat, tulevat vielä kasvamaan paljon, tulet yllättymään kuinka paljon tunteet muuttuvat muutamienkin vuosien päästä. Tunteesi, mitä tunnet tyttöystävääsi kohtaan, ovat tosiasioita. Mikäli jatkat elämää kieltämällä tunteesi, et kerro niistä tyttöystävällesi, petät häntä. Jokainen päivä, jonka tyttösi menettää sinun kanssasi, on hänen kannaltaan hukattua aikaa ja elämätöntä elämää, sillä hän ei tiedä sinun todellisista tunteistasi. Ero sattuu aina, sitä ei kukaan kiellä. Mutta erossa on aina alku myös uudelle. Ajattele tyttöystäväsi kannalta: hän ehkä odottaa sinulta yhteistä tulevaisuutta, suunnittelee kaikkea mitä mukavaa te tekisitte yhdessä. Mikäli annat hänen esimerkiksi yhden vuoden ajan vielä elää näissä toiveissaan hänen tietämättä etteivät ne koskaan toteudu, loukkaan häntä miljoonia kertoja pahemmin kuin kertomalla totuuden jo nyt. Näistä kahdesta vaihdoehdosta joudut nyt valitsemaan. Se, että kerrot hänelle rehellisesti tunteistasi, ei ole synti eikä häpeä: hän tulee kyllä ymmärtämään sen, kun aikaa hieman kuluu. Hän tulee kyllä vielä arvostamaan rehellisyyttäsi ja suoraselkäisyyttäsi, sille pohjalle on hyvät mahdollisuudet ystävyydelle. Mutta pettämällä häntä elättämällä katteettomia toiveita, tuhoat kaikki mahdollisuudet hyvään eroon ja ystävyyteen.

Mitäs ihmettä täällä neuvotaan!

Minusta vähän tuntuu, että tässä on juurikin se alku huuma laantunut. Se ei ole syy erota, sillä näin on tuleva tapahtumaan joka ikiselle parille. Nyt onkin aika katsoa mihin suhde on menossa ja löytää sitä muutakin tekemistä kuin suutelua sohvalla ja yön yli kestäviä keskusteluita. Mutta kuten on neuvotto, niin olkaa rehellisiä toisillenne ja puhukaa kaikesta myös siitä, että suhde tuntuu puuduttavalta, mutta ei se tarkoita että heti pitäisi erota!

Btw. Riitely kuuluu hyvään suhteeseen ja jos ette ole vielä sitä päässy maistamaan, niin kannatan. Kun osaa riidellä oikein asioista, niin pysyy perhe koossa.

Oot nuori vielä, jos tuolta tuntuu ja tarvii vaikka vaan miettiä että rakastanko tuota ihmistä ja haluanko jatkaa, niin kannattaa ottaa aikalisä. Oon ihan samankaltasessa tilanteessa, tosin ikää on pari vuotta enemmän. Mutta silti mullakin on vielä elämä edessä ja haluan sitä itsenäisyyttä ja vapauden tunnetta vaikka miehessä ei ole mitään vikaa, päinvastoin pelottaa jos kadun. Mut ei näinkään oo yhtään hyvä.

Sano suoraan sun tuntemukset tytölle. Ette asu yhdessä, teillä ei ole lapsia, ei ole juurikaan tilannetta hankaloittavia asioita. Seurustelun tarkotus onkin katsoa miltä tuntuisi olla tämän ihmisen kanssa loppuelämän.

Tyttöystäväsi voi loukkaantua ja suuttua, ja voi olla ettei hän hetkeen halua olla kanssasi tekemisissä. Jos olet kuitenkin rehellinen etkä fuskaa, ei yhteisillä kavereilla voi olla moitteen sanaa sinua vastaan. Pölyn laskeuduttua tyttö voi haluta olla taas kanssasi kaveri. JA hei, jos jatkat väkisin ja "tuhlaat" omaa aikaasi, voi sinua alkaa tosissaan ahdistamaan tyttö ja sinun puolelta yhteydenpito ei onnistu :)