itse olen avioero perheestä,äiti lähti vieraan matkaan. Itse haaveilin hyvästä kodista ja perheestä. Tapasin mieheni,mentiin naimisiin jne. Ajattelin että nyt minullakin on perhe,olen normaali. Alkoi paljastumaan juomista,naisia. Ero ei tullut kysymykseenkään,olinhan luvannut rakastaa hyvässä ja pahassa. Sen helvetin keskellä ajauduin sairaalaan mieheni jäätyä rysän päältä kiinni. Vuoden pelkäsin,ajattelin naista 24/7. Sitten helpotti ja luottamus palasi pikku hiljaa. Mieheni petti koko ajan. En tiennyt,tyhmänä kuvittelin muuttuneen. Miehellä meni hyvin ja lujaa. Pikku hiljaa tajusin eron väistämättömyyden. Ei vihaa,katkeruutta,miehellä uusi nainen. Hain eroa,talo myyntiin. Joskus viha nostaa päätään,että miksi? Oma elämä suht ok,on rankkaa olla yksin,yksinäinen. Hoitaa asiat täysin yksin. Nyt on muutama vuos kulunut ja mies on ilm. havahtunut mitä menetti. On masentunut,baarit ei ilmeisesti enää vedä puoleensa. Lapset ottaa sovitusti. Lapset eivät halua olla isänsä kanssa,on kummallinen. Me puhumme vain lasten asioista. Tuntuu pahalta itse lapsena vanhempien avioeron kokeneena selittää miksi erottiin ja ettei lasten tarvitse kantaa isänsä yksinäisyyden aiheuttamaa tuskaa ja surua. Ettei tarvitse tuntea syyllisyyttä omista tunteista jos ahdistaa olla isän kanssa. En voi kuin itkeä. Miksi? Miksi perhe ei merkinnyt aikoinaan hänelle mitään? Minä en enää jaksa kantaa yhteistä taakkaa,eikä tarvitse. Tottakai suren ero itsekin vielä,kukaan ei yksin voi parisuhdetta rakentaa. Minä en ole oikeutettu ketään tuomitsemaan MUTTA PETTÄJÄT MIETTIKÄÄ NYT HELVETISSÄ MITÄ TEETTE,LOPETTAKAA ITSEKÄS ELÄMÄNTAPANNE TAI EROTKAA. ILMAISIA LOUNAITA EI OLE!
särkyneet unelmat
melkei rikottu
6695
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kirjoitettu, olen asioista samaa mieltä ja vielä voimia sinulle.
Meidän työpaikalla ainakin saa ilmaisen lounaan, ja saapa sieltä aina välillä jtn muutakin ;)
Täysin samaa mieltä kanssasi.Mukamas aikuiet ihmiset leikkii toisten tunteilla.Ei minkäänlaista selkärankaa tai itsekuria puhumattakaan arvoista.Reidet aukee kelle vaan ja mis vaan, ei väliä näille horolille onko poka varattu vai vapaa ja sama näil kusipää äijillä joiden vetskarit ei pysy kiinni.Kyllä sitte jossai vaihees itketään perään ja valehdellaan rakastavansa jotta sais perheensä takaisin.Mutta game is over jasiitä on kusipään itse otettva vastuu.
naimisiin koska miehelläsi vielä menojalka vipotti ja huomasi perheen tärkeyden vasta kun sen on menettänyt ja tämän asian monet miehet huomaavat liian myöhään. Kannattaisi mennä tarpeeksi ja sitten kun haluaa perheen niin on valmis siihen eikä silloin baarit saa kiinnostaa ja niin edelleen.
melkein 30v ja toinen avioliitto kyseessä, että eiköhän ne menot normaalisti olis jo siihen ikään ja kokemukseen mennessä koettu?
sano lapsille että isänne on itse oman tiensä valinnut, eikä se ole heidän vikansa eikä heidän tartte pitää yhteyksiä, jos ei halua.