Tämä kirjoitus ei ole tarkoitettu ”pettäjäpaskamiehille”, hakkaajapaskamiehille” eikä ”alkoholistipaskamiehille”. Tämä kirjoitus on tarkoitettu teille kaikkenne perheenne eteen tehneille miehille, jotka kuitenkin päädyitte avioeroon. Toivon että saatte ajatuksiinne selvyyttä, miksi teille kävi näin.
Olette joutuneet tilanteeseen, jossa teillä on pieniä lapsia, asuntovelkaa, olette olleet uskollisia, luotettavia, kilttejä ja avioliitto päällisin puolin kunnossa. Ainoa ongelma on että vaimonne haluaa avioeron.
Useimmiten eron syyksi sanotaan rakkauden loppuminen. Toinen vaihtoehto uusi mies, joka on vielä varmempi keino saada liitto loppumaan.
Aikoinaan eräs naiskaverini, jonka kanssa keskustelimme paljon miehen ja naisen ajatuseroista, kertoi että ”rikkaaseen mieheen on helpompi rakastua”. Tämän takia rikkailla rumilla miehillä on usein kauniit naiset. Mutta suurin osa naisista on vain ”ihan kivan näköisiä” ja miehet tavallisia kunnollisia perusmiehiä.
Suuri puhallus alkaa jo silloin kun olette aloittamassa suhdettanne. Nainen laskelmoi saavansa miehestä hyvän, luotettavan isän ja aviomiehen ja elättäjän, ei ”elämänsä miestä”. Alkuaika avioliitosta menee ongelmitta, mutta kun lapset on tehty, kaikki alkaa muuttumaan.
Ensin loppuu seksi. Nainen ei lopeta sitä kuin seinään, koska se saattaa aiheuttaa epämiellyttäviä keskusteluja aiheesta. On aivan täyttä potaskaa ettei miehet osaisi keskustella, nainen ei vain pysty koska suhde on jo alun alkaenkin perustunut valheeseen. Paras tapa keskustella naisen kanssa on aivan yllättäen, siten ettei nainen ole valmistautunut keskusteluun. Silloin niitä lipsahduksia sattuu.
Seuraava vaihe on rakkauden loppuminen.
Avioeron hetki on tarkkaan harkittu. Se on silloin kun lapset ovat alakouluikäisiä tai alle, mutta kuitenkin yli taaperoikäisiä. Tällöin lapset ovat vielä kiinni äidissään, joten sosiaalitoimiston kanssa ei tule ongelmia. Isän rooli kasvaa koko ajan lapsen iän karttuessa, jolloin heidän mielipide vanhemmista myös muuttuu usein äidille epäedulliseen suuntaan.
Äidin täytyy saada lähivanhemmuus. Tämä varmistaa eron jälkeenkin taloudellisen turvallisuuden.
Hyvät miehet, puhukaa asiasta, lukekaa asiasta niin huomaatte kuinka yleinen tämä Suuri puhallus on. Te vain olitte sokeita rakkaudessanne. Taistelkaa oikeuksistanne suunnattomasta surusta huolimatta. Erotessanne kirjoitetaan loppuelämänne ensimmäinen luku. Loppu on teistä itsestänne kiinni.
Kun uuden kumppanin aika tulee, kuunnelkaa tarkasti naisen mahdollisen eron syyt, koska Suuren puhalluksen tehnyt nainen ei muutu koskaan.
Olette joutuneet tilanteeseen, jossa teillä on pieniä lapsia, asuntovelkaa, olette olleet uskollisia, luotettavia, kilttejä ja avioliitto päällisin puolin kunnossa. Ainoa ongelma on että vaimonne haluaa avioeron.
Useimmiten eron syyksi sanotaan rakkauden loppuminen. Toinen vaihtoehto uusi mies, joka on vielä varmempi keino saada liitto loppumaan.
Aikoinaan eräs naiskaverini, jonka kanssa keskustelimme paljon miehen ja naisen ajatuseroista, kertoi että ”rikkaaseen mieheen on helpompi rakastua”. Tämän takia rikkailla rumilla miehillä on usein kauniit naiset. Mutta suurin osa naisista on vain ”ihan kivan näköisiä” ja miehet tavallisia kunnollisia perusmiehiä.
Suuri puhallus alkaa jo silloin kun olette aloittamassa suhdettanne. Nainen laskelmoi saavansa miehestä hyvän, luotettavan isän ja aviomiehen ja elättäjän, ei ”elämänsä miestä”. Alkuaika avioliitosta menee ongelmitta, mutta kun lapset on tehty, kaikki alkaa muuttumaan.
Ensin loppuu seksi. Nainen ei lopeta sitä kuin seinään, koska se saattaa aiheuttaa epämiellyttäviä keskusteluja aiheesta. On aivan täyttä potaskaa ettei miehet osaisi keskustella, nainen ei vain pysty koska suhde on jo alun alkaenkin perustunut valheeseen. Paras tapa keskustella naisen kanssa on aivan yllättäen, siten ettei nainen ole valmistautunut keskusteluun. Silloin niitä lipsahduksia sattuu.
Seuraava vaihe on rakkauden loppuminen.
Avioeron hetki on tarkkaan harkittu. Se on silloin kun lapset ovat alakouluikäisiä tai alle, mutta kuitenkin yli taaperoikäisiä. Tällöin lapset ovat vielä kiinni äidissään, joten sosiaalitoimiston kanssa ei tule ongelmia. Isän rooli kasvaa koko ajan lapsen iän karttuessa, jolloin heidän mielipide vanhemmista myös muuttuu usein äidille epäedulliseen suuntaan.
Äidin täytyy saada lähivanhemmuus. Tämä varmistaa eron jälkeenkin taloudellisen turvallisuuden.
Hyvät miehet, puhukaa asiasta, lukekaa asiasta niin huomaatte kuinka yleinen tämä Suuri puhallus on. Te vain olitte sokeita rakkaudessanne. Taistelkaa oikeuksistanne suunnattomasta surusta huolimatta. Erotessanne kirjoitetaan loppuelämänne ensimmäinen luku. Loppu on teistä itsestänne kiinni.
Kun uuden kumppanin aika tulee, kuunnelkaa tarkasti naisen mahdollisen eron syyt, koska Suuren puhalluksen tehnyt nainen ei muutu koskaan.
Vastaukset 159
Vanhimmat
Suuren "puhalluksen" tehnyt nainen oppii virheestään, eikä toiste sitä tee. Hän kaipaa oikeaa rakkautta ja sitä oikeaa kumppania, eikä helpolla tee samaa virhettä ja astu siihen ikeeseen, josta on irti päässyt. Millä perusteella mies sitten vaimon ottaa, syyt taitavat olla melko samat. Liittoja päättyy eroon, vaikka liittoon mennessään olisi miten rakastunut, ajat muuttuvat, toinen kasvaa henkisesti erilleen, toinen jämähtää paikoilleen, pettämiset, valehtelut yms.
Niin ainakin minulle on käynyt. Mies sanoi rakkauden päättyneen jo vuosia aiemmin, kun hän oli pikkujouluissa jäänyt nalkkiin työkaveriinsa. Hän oli juuri valmistunut yliopistosta ja minä tavallinen duunari nainen olin elättänyt perhettä, käynyt töissä ja hoitanut lapset 5 vuotta.
Hän kun opiskeli vielä niin kaukana, ettei opiskelu olisi ollut mahdollista kotipaikkakunnalta. Ja minä jäin katkerana ihmettelemään kaikkea tapahtunutta ja en ole vieläkään päässyt yli erosta kulunut jo kohta 10 vuotta.
Ehkä syy oli juuri tuo mainitsemasi seksin puute, koska en kerta kaikkiaan jaksanut enää olla jakorasiana. Ulkotyö 10 h/vrk ja 2 tuntia työmatkaa ja tarhaikäiset lapset. Mies tuli kotiin huilaamaan ja pesettämään pyykkiä sekä harrastamaan rakasta urheilulajiaan.
Mies kun lopetti opiskelun ja tuli kotiin ja jäi tekemään lopputyötään. Hän vaan ihmetteli, kun minä en jaksanut neljään kuukauteen tehdä muuta, kuin istua sohvalla ja kattoo tellua.
En ymmärtänyt, että olin loppuun palanut. Kävin kuitenkin töissä, mutta en muista siitä ajasta mitään muuta kuin että pakko jaksaa niin se meni.
Ei ihme, että mies lähti lapsettoman aviossa olevan naisen perään. Se ainakin jaksoi ilmeisesti paremmin ja oli myöskin oppinut ihminen, joten ehkä ajatusmaailmatkin olivat lähempänä toisiaan.
Heidän tarinansa etenemisestä en tiedä, koska mies on lasteni yksin huoltaja, enkä jaksanut edes lasten tapaamisia ja kun he täyttivät 12 vuotta he voivat itse päättää tapaavatko minua ja hei eivät ole halunneet sitä tehdä.
Siksi taidan vieläkin roikkua näillä sivuilla ja lukea muiden eroavien tai eronneiden juttuja. Sen ainakin olen saanut kokea, ettei elämä ole edes ruusunpiikeillä tanssimista vaan maanpäällinen taivas tai helvetti mistä kulmasta kukin asiaa katsoo.
Mutta toivon kuitenkin, ettette jätä keskutelematta asioita, jotka eroon ovat teidät ajaneet. Minulle kävi niin siitä ei puhuttu, muuta kun mies sanoi, että haluaa eron ja se oli siinä.
Mulla asiat vielä puimatta ja roikun vanhassa elämässä yrittäen kerätä jostain edes jotain mihin rakentaa tulevaa elämää.
Voisit kuitenkin yrittää luoda lapsiin jonkinlaiset suhteet.
Kyllä ne äitiänsä kaipaa..
avoliitossa tai tehdä kunnon avioehto ennen naimisiin menoa ja jos nainen alkaa nikottelemaan ettei allekirjoita avioehtoa niin silloin on vain rahan perässä ja silloin ei kannata mennä naimisiin ksoka erossa nainen ei saa mitään.
Aina avioehto avioehto ehdoksi naimisiinmenolle ja kannattaa olla myös eron ja kuoleman varalle voimassa. Kyllä silloin rahastavat henkilöt saattavat hiljalleen häipyä, tosin tiedän niitäkin , jotka uskovatvat onnistuvansa asioissa keinottelemaan. Pakottaa myymään omaisuutta ja sitten yhdessä ollesssa rakennetaan esim. talo, joten hän onkin keinotellut näin puolet tästä itselleen, vaikka ei ole senttiäkään omia varojaan siihen laittanut. Olkaapa varovaisia. Kuoleman jälkeen tulisi vielä lastenkin varat saada sellaisiksi, että tämä varojen perään avioitunut ei vie lapsiltaan perittyä omaisuutta, näinkin on käynyt.
Olen näitä tapauksia joutunut työssäni näkemään valtavan määrään ja aina järkyttynyt, varsinkin siitä kun äiti tai isä käyttää lapsensa perinnön ihan omiin asioihinsa.
Raha-asiat pitää aina hoitaa itse, tehdä todellakin tuo avioehtopaperi, niin rakastunut ei koskaan saa olla, että antaisi omat asiansa toisen käsiin. Jos kumppani tästä suuttuu, ei sinua rakasta vaan rahojasi ja omaisuuttasi. Tuskin liitto tulisi kestämään.
Keskustelu lähtee väärään suuntaan. En tarkoittanut niinkään taloudellista puhallusta. Tarkoitan miehen elämän tunnepuolen puhallusta.
Useinkaan naimisiin mennessä varallisuutta ei ole juurikaan kertynyt eivätkä kaikki naiset sitä havittelekkaan.
"Paras tapa keskustella naisen kanssa on aivan yllättäen, siten ettei nainen ole
valmistautunut keskusteluun"
Olet selvästi edennyt pitkälle manipulointitaidossa / tarpeessasi manipuloida.
Esim. narsisti valitsee hetken "keskusteluun" vain silloin, kun tietää että hetki on kumppaninsa kannalta huonoin mahdollinen.
Kupla taitaa nyt yleistää jonkun naisystävänsä kyynisen näkemyksen kaikkin naisiin. Jos jätetään nuo kuplan yleistävät käsitykset naisten suhteeseen rahaan huomioimatta (huomaa, että on myös pareja, jossa nainen tienaa/omistaa enemmän ja on miehiä, jotka elävät "siivellä"), ja puhuteen tavasta rakastua ja rakastaa. Miehet ovat kokemukseni mukaa taipuvaisia rakastumaan sokeasti ensisilmäyksellä. Usein naiset tarvitsevat tuohon kiintymiseen pidemmän ajan. Ensi huuman mentyä, ja kun nainen on valloitettu itselle, rakkauden ja parisuhteen hoitaminen ei kiinosta miestä. Hänhän jo omistaa tuon naisen. Naisesta on tullut hänelle itsestäänselvyys. Rakastuminen on helppoa, rakkauden ylläpitämine ja arkirakkaus on paljon vaikeampaa, ja valitettavasti joillekin miehille täysin mahdoton ymmärtää ja toteuttaa. Käsittääkseni usein tuohon kuplan kuvaamaan tilanteeseen (seksin ja rakkauden loppuminen naisen taholta) on syynä miehen taipumus sokeaan rakkauteen (kuten kupla sanoo) ja kyvyttömyys arkirakkauteen, jota nainen häneltä odotta. Nainen pettyy siinä vaiheessa, kun miehen sokea rakkaus loppuu ja mitään ei tule tilalle.
AP elelee siellä suuressa kuplassaan ja luulee tietävänsä naisista jotain... :)
Tuota jaksan sitten aina ihmetellä, että miksi se mies vaan haluaisi siinä tympeässä, kuolleessa, vastenmielisessä, seksittömässä liitossa sitten vaan riutua? Läheisriippuvuuttako?
Haluaisi vain olla siellä rakkaudettomassa liitossaan ja valittaa?
Ymmärrän kyllä katkeruuden erossa, jos tapahtuu niin, ettei saa lapsia tavata, mutta tämä lienee harvinaista.
Luulenkin, että mies suhtautuu liiton edetessä naiseen, kuin esineeseen ja harmitteleekin vain "tavaran" menetystä, monessakin mielessä..
Olisi tämäkin mies vain avannut sen suunsa ennen eroa, turhaa se on täällä enää märistä, kun eukko on jo mukavammassa kainalossa muualla.
Olisit pitänyt omastasi huolta, kun se vielä oli mahdollista, miksi munasit kaiken välinpitämättömyydellä, AP?
Narsistin kirjoitus!
Eukkos on vissiin lähteny lynimään, kun tuollaista katkeraa kotkotusta suollat?
Kyl se on nääs niin, että turhaan siinä rutiset!
Ota, miäs, ittsees niskasta kiinni ja ryhdistäyvy!
Naiset ei maailmasta lopu ja itkulla ei tuu ku punaset silmät!
Unohda kaikenmaailman naimisiinmenot ja pesueitten tekemiset ja kivikautiset lupaukset ikuisista onnista!
Puppua koko touhu!
Kyl maar nykyukot sen tajuu, ettei täällä enää kukaan hautaan asti saman paskan kanssa yhressä oo,
kuka perkele sitä samaa tappia ja reikää jaksaa höylätä koko ikänsä?? :O
Vaihtelu virkistää ja riidatonta on elämä, kun hyppää kukasta kukkaan ja käyttää kortonkeja.
Tehtyt muksut tulee kyllä yhressä hoideltua exien kanssa, kun vähän nöyränä niitten kans on ja jättää
ne vittuilut ja ylpistelyt poies! Lasten etu on kaikkien etu!
Alahan katteleen pimuja ja hameenhelmoja, unohda höpötykset!
Ole miäs!!
Aivan, asenne ratkaisee.
Olet ymmärtänyt hyvin naisena olemisen ytimen. Nainen manipuloi, juonittelee ja käyttää hyväkseen jo ihan pienestä pitäen sisaruksiaan, vanhempiaan, isovanhempiaan ja ystäviään. Aviomies on tässä hyväksikäyttämisessä vain yksi pieni osanen, jatkumon pala.
Naiselle avioliitto on ennen kaikkea laskelmoitu taloudellinen toimi. Jotta nainen kestäisi oman raadollisen vedätksensä järjissään, hän alitajuntaisesti verhoaa vetonsa vedätyksen kohteeseen joninlaiseksi rakkauden tunteeksi. Syvimmillään kyse on kuitenkin suuri riemun tunne siitä, että koukkuun on saatu tarpeeksi hölmä saalis, joka pystyy toteuttamaan naisen unelmat: häät, kodin rakentamisen, lasten siittämisen ja huoltamisen.
Kun nainen on saanut haluamansa mies saa mennä. Ensimmäinen merkki tästä on alituinen molina siitä, kuinka mies elää täysin väärin. Samalla seksin määrä alkaa vähentyä. Mitäs sitä enään viehettä kalavesissä liottamaan, kun saalis on jo pannulla!
Sitten alkaa vakuuttavan varma miehen ulos työntäminen: nalkutus lisääntyy ja puhe muuttuu silkaksi vittuiluksi. Kaikki maailmassa on miehen syytä: sade, auringon paiste, lama, nousukausi ja lasten luonne. Tällä nainen suggeroi itseään oikeaan mielentilaan, jotta hän pystyisi perustelemaan itselleen eron ihmisstä, jonka ensiksi painosti itsensä kanssa naimisiin, vaati siittämään kaski lasta ja jolla elätytti itseään ja lapsiaam 10-15 vuotta.
Naisen pitää saada pitkään miettimälleen erolleen perusteltu syy. Syy on se, että "suhde on huono" (ihmeellistä että nalkuttamisesta, pihtaamisesta ja silkasta vittuilusta suhde huononee) tai, että mies on "sohvalla tv:tä tuijottava flegu" (mies ei uskalla mitään muutakaan kotonaan tehdä, koska kaikki mitä teet on väärin) tai, "ihmisellä on vain yksi elämä" (tarkoittaa, että saatuaan hääleikkinsä, lapsileikkinsä ja taloleikkinsä kustannettua jollakin typeryksellä, on aika toiselle elämälle). Ja "kotiorjana olemisen jälkeen minulla on lupa keskittyä itseeni" (nainen on koko ajan tehnyt juuri sitä mitä on halunnutkin; leikkinyt pikkurouvaa, hoitanut lapsia ja sisustanut kotiaan, se aika on eletty, nyt on aika tutustua kivoihin miehiin).
Tällä tavalla siipeilleen ja superitsekkäästi omia halujaan toteuttaen suurin osa naisista vaeltaa läpi elämänsä. Jotta nainen edes jollain tavalla voisi säilyttää oman itsekunnioituksensa ja järkensä on jokaisessa naistenlehdessä yksi artikkeli, jossa ladellaan latteuksia perustella avioeron syy. Usealla naisella on näitä irtonumeroja varastossa lehtihyllyssä useampi kappale, jotta syyt eivät loppuisi kesken.
Jätät kokonaan huomiotta hyväksikäyttäjämiehet, joita löytyy joka lähtöön.
Mutta suurin osa minun tuntemistani naisista ja itseni mukaan lukien ovat kyllä ihan sinun vastakohtiasi.
Tiedän paljon onnellisia naimisissa ja avoliitossa olevia miehiä, jotka ovat todella onnellisia naistensa kanssa
ja jotka eivät allekirjoittaisi sinun näkemyksiäsi...
Sinun NooraK kannattaisi alkaa muuttaa itseäsi ja opetella ottamaan miehet paremmin huomioon ja kun nyt tunnistat itsestäsi nämä huonot puolesi, vosit alkaa vaikka niistä.
Tekisit ehkä joskus jonkun miehen onnelliseksikkin...
Liekkö tuo oli nainen ollenkaan :))
hauskoja nämä miesten naisena olot...liekkö jotain pillu-kateutta?
Aivan sama "suuri puhallus" tapahtuu toisinkinpäin. Ihan kivan näköinen nainen menee naimisiin kunnollisen perusmiehen kanssa ja he perustavat perheen. Perusmies tekee paljon töitä, jolloin lastenkasvatus ja kotityöt yms siirtyy luonnollisesti vaimolle. Myöhemmin vaimo palaa työelämään. Töiden jälkeen hänen vastuulleen siirtyvät myös kotityöt ja lapset, edelleen. Miestä ei pahemmin kotona näy.
Sitten naista alkaa jurppia tilanne: koti tuntuu pahemmalta työpaikalta kuin "oikea" työ. Juuri sen takia miestäkään ei siellä nää, koska hän on huomannut saman. Kannattaa pysyä poissa kotoa, ettei joudu ikäviin kotihommiin.
a) nainen väsyy taakkansa alle. Mies ei ymmärrä tätä: nainen ei SAA väsyä. Se on miehen yksinoikeus. Näin ollen mies hakee itselleen ymmärtävää seuraa toisesta naisesta. Kun tarpeeksi ymmärtävä uusi nainen löytyy, vaimo ja lapset saa jäädä. Näkemiin. Huoltajuudesta harvemmin tulee riitaa niin päin, että toisen naisen löytänyt mies haluaisi lapset mukanaan. Uusikin suhde saattaisi vaarantua kun lapset ovat siinä tiellä. Lisäksi miehen pitäisi ottaa vastuuta lapsia enemmän, sitä hän ei halua. Se mitä mies haluaa on huomiota, huolenpitoa ja hoivaa: sitä hän ei koe saavansa lapsiltaan.
b) nainen jaksaa raataa siihen asti, kunnes lapset ovat jo vanhempia eivätkä tarvitse äidin jatkuvaa läsnäoloa. Tällöin nainen on +-40v. Hän alkaa harrastaa, tapaa ystäviään: ja kas, se onkin paljon mukavampaa kuin kotona oleminen MIEHENSÄ kanssa. Nainen pohtii mennyttä elämäänsä ja tulevaa. Miksi hän on tehnyt hullunlailla töitä kodin ja lasten eteen. Yrittänyt miellyttää miestään. Mitä HÄN saa mieheltään? Ei mitään. Nainen päättää erota. Mies masentuu ja alkoholisoituu entisestään, miehen elämä pyörii vieläkin enemmän vain oman navan ympärillä. Eroa pyrkii vaikeuttamaan kaikin keinoin. Yllättäen lastenvalvojan luona miehestä tulee maailman paras isä, joka on täysin tasa-arvoinen lasten äidin kanssa, vaikkei ole hetkeäkään kantanut lapsistaan vastuuta eikä epäempaattisuudessaan ole kyennyt edes antamaan heille turvaa. Onneksi lapset ovat jo sen ikäisiä, että heidän mielipiteellään on merkitystä.
Äidit saavat riitatapauksissa yleensä lähivanhemmuuden, koska heille se kuuluu. Se kuuluu siksi, että ovat synnyttäneet, imettäneet ja hoitaneet, hoivanneet, hellineet, lohduttaneet yms lasta n. 100% enemmän kuin lasten isä. Isä haluaa lähivanhemmuuden yleensä siksi, että ovat - suokaa anteeksi karkea kielenkäyttöni - kyrpiintyneitä lasten äitiin.
Isiä on lähihuoltajana monestikin - etenkin vanhempien lasten ja poikien, mutta silloin asia on myös lasten äidin mielestä ok. Jos isä on oikeasti kasvattanut lapsia ja ollut heidän elämässään syntymästä asti täysin mukana, niin lasten äidillä tuskin on erotilanteessa mitään sitä vastaan, että isä alkaa lähihuoltajaksi.
Yleensä eron jälkeen äiti joutuu kuitenkin edelleen kantamaan kaiken vastuun lapsista, kun isää ei kiinnosta tavata heitä. Ei siinäkään tapauksessa, että nämä samat isät olisivat olleet noita mainitsemiani "maailman parhaita" isiä lastenvalvojan luona.
ne lapset niin vanhoja yleensä ole siinä vaiheessa kun nainen rupeaa lumpustaan,että he ilman kaitsemista pärjää.
omat alta 10:n.kyllä se olin minä joka illat ja väliin yöt niitten kanssa olin,kun vaimo(nykyään entinen)toteutti itseään.
Eipä tuohon olekkaan mitään lisäämistä, noinhan se monesti menee.
Ja suurin osa eroista on juuri tätä.
Luuletko kuplan666 tätäkään tajuavan, eihän tuo tajua mitään muutakaan.
Jätetyt ukot on katkeruuksissaan juuri tuollaisia. Kyllä NYT on asiaa, kun vaimoa ei enää ole, eikä oikestaan ulkopuolisiakaan kiinnosta.
Se "hyvä isä"-stoori alkaa löytyä juuri silloin, kun asunto on jo tyhjä vaimosta ja lapsista.
Vaimo ja lapset selviää, jätetty mies huonommin, kuplaa on tosiaan miehen elämä ollut koko ajan.
En kiellä, etteikö näitä hyviäkin isiä olisi, jotka on liian heppoisasti jätetty.
Kyllä se yleensä on se vieraan naisen pillu, mikä on mennyt niin hyvän isän-myytin, vaimon kuin lastenkin edelle, valitettavasti..
Ja joillakin naisilla sama juttu, paitsi, että nainen hakee sitä läheisyyttä ja lämpöä enemmän kuin himoa.
Näin on närpiöt. Miehen elämä on suuri kupla, muttei ressu ymmärrä edes koska se on poksahtamassa. Vaikka vaimonsa sanoisi suoraan "otan eron, ellei asia x parane", ei mene jakeluun. Mies kuvittelee vaimonsa jokaisen sanan olevan hormonijohdannaisia, niistä ei tarvitse välittää. Vaimostaan ei välitä ihmeemmin muutenkaan, paitsi sitten kun tämä on lähtemässä. Sama lasten kohdalla.
Mielenkiintoisia vastauksia. Kuten varmaan ymmärrätte, keskustelun avaukseen ei voi ottaa mukaan niitä miljoonia erilaisia avioliittoja. Avaus oli rajusti lyhennetty yhteenveto suomen kolmanneksi yleisimmästä eron syystä. Kiistääkö joku tämän asian?
Kertokaapa nyt hyvät naiset, mitä ne asiat ovat millä teidät saisi pysymään tyytyväisinä.
Yritetään saada tähän ketjuun jotain hyödyllistä.
koostuu kokonaisuudesta. Joskus asiat voi olla huonosti tai tyydyttävästi, kunhan hyvää aikaa on vastapainona. Hyvä parisuhde on ilojen ja surujen jakamista, jaettua arkea ja jaettua vastuuta (vaikkei olisikaan 50:50 %).
Kumpikin osallistuu ja HALUAA osallistua perheeseen, lasten hoitoon ja kotitöihin. On sama vaihtaako auton renkaita, vahtiiko lapsia toisen siivotessa vai kokkaako, kunhan antaa oman panoksensa ihan kongreettisellä tasolla. Hyvässä suhteessa kummankin menot ja työ on tärkeitä, ja kummallekin annetaan mahdollisuus toteuttaa itseään myös perheen ulkopuolella, jos sitä vaan itse haluaa (kaikki ei halua). Ja silti perhe/puoliso on priorisoinnissa riittävän tärkeällä sijalla.
Hyvässä parisuhteessa kumpikin kokee tulevansa kuulluksi, kokee olevansa tärkeä ja arvostettu. Keskusteluyhteys on vahva ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita löytyy tai niitä etsitään. Hyvässä parisuhteessa kumpikin haluaa antaa toiselle parasta tai ainakin hyvää. Kumpikin välittää toistensa hyvinvoinnista (empatia). Hyvässä suhteessa puolisot ovat toistensa tuki ja tahtoa riittää. Kumpikin on päättänyt, että vaikeidenkin aikojen yli mennään ja ollaan uskollisia vaikeuksista huolimatta (suhtessa on turvallista olla).
Parisuhde on helpompi rakentaa, jos taustalla on isoja tunteita, rakkautta. Ja tietysti intohimoa ja hellyyttä. Eikä yhteinen suunta (tavoitteet) ja yhteiset haaveetkaan ole haitaksi.
Huonossa parisuhteessa on taas mukana iso lapsi, martyyri tai peukalokyytiläinen. Huonossa suhteessa toinen antaa paljon ja toinen vähän. Huonossa suhteessa toinen tai molemmat purkaa usein pahaa mieltään/oloaan toiseen. Pahasta olosta tai mielestä pitää puhua, mutta toista ei saa käyttää henkisenä "nyrkkeilysäkkinä".
Hyvää parisuhdetta ei ole helppo rakentaa. Toitä on tehtävä ja siihen ei riitä vain toisen panos. Kun kukaan ei ole virheetön, ja ihmissuhdetaidoissa on suurimmalla osalla meistä opittavaa, niin aikamoinen palapelihän se on ;-)
En usko, että alkuperäinen kysymyksenasettelusi antaa sinulle vastauksia nyt viimeksi esittämään kysymykseesi. Tutkimalla sitä, miksi liitot ovat epäonnistuneet, et opi muusta kuin siitä, miten liitto saadaan epäonnistumaan. Vastaus siihen, miten vaimo pidetään tyytyväisenä, löytyy tyytyväisiltä vaimoilta.
Täällä yksi sellainen. Vastauksiani siihen, miksi ei tulisi mieleenkään vaihtaa miestä:
- minua ei pidetä itsestäänselvyytenä
- minusta, ajatuksistani ja tunteistani ollaan kiinnostuneita
- minun ei tarvitse kotitöihin pyytää apua, vaan kotityöt ovat keskustelemattakin jakautuneet oikeudenmukaisesti.
- naiseuttani ihaillaan ja sitä himoitaan ja ihailu sekä himo myös osoitetaan ihan arkisissakin tilanteissa
- saan olla oma itseni, niin hyvässä kuin pahassa, eikä heikkoja hetkiäni käytetä minua vastaan, eikä niistä syyllistetä
- jos tarpeemme menevät ristiin, ristiriidasta keskustellaan ja yhdessä päätetään, kumpi tällä kertaa joustaa
- mies ottaa vastuun omista tunteistaan, eikä syytä minua esim. omasta pahasta tuulestaan.
Lisäksi kirjoituksesi herätti minussa muutamia lisäajatuksia
- minut nähdään kumppaniksi, eikä mahdolliseksi manipuloivaksi viholliseksi, jonka kanssa vaikeiden keskustelujen aika valitaan sen mukaan, milloin olisin helpoimmin höynäytettävissä.
- olemme yhdessä tiimi ja kaikki tiimiämme uhkaavat asiat, ihmiset, ongelmat torjutaan yhdessä
- kumpikin panostaa suhteeseen, hyvinvointiin ja elintasoon yhdessä PYYTEETTÖMÄSTI, kumpikaan ei asettaudu marttyyrin asemaan kertomalla, kuinka hirveästi on raatanut "toisen takia"
Ja sitten vielä muutamia taustamuuttujia, jotta ymmärrät, että olemme ihan tavallisia ihmisiä:
- mieheni on perusduunari, tuo kotiin keskiansioita vastaavan palkkapussinsa tasaisesti.
- elämme tavallista elämää, töistä kaupan kautta kotiin, yhdessä päivällistä ja sitten yhteisiä hetkiä kodinhoidon, lasten ja muiden askareiden parissa.
Ja kaikesta edellisestä huolimatta, mieheni on MIES, hänellä on itsetunto kohdallaan, hänellä on omia mielipiteitä, hän ottaa minut kuin mies, kun se hetki koittaa, eikä häntä voisi edes yrittää manipuloida.
Itse olen ihan tavallinen suomalainen nainen. Persjalkainen ja vähän pullukkakin. Ja silti koen kotonani olevani maailman kaunein nainen, jolla on mielenkiintoista sanottavaa ja joka on hauskaa seuraa.
Tästä juuri on kysymys.
Edellinen viestini jäi lyhyeksi kun vieraat tulivat...
Minusta on suorastaan huvittaa kuinka te naiset nappaatte kiinni yhdestä lauseesta ja teette siitä koko jutun ytimen. En sanonut missään kohdassa että vaimon kanssa pitäisi jutella silloin kun hän on kaikkein heikoimmassa tilassa. Sanoin " Paras tapa keskustella naisen kanssa on aivan yllättäen, siten ettei nainen ole valmistautunut keskusteluun. Silloin niitä lipsahduksia sattuu."
Oman suhteeni sovituissa keskusteluissa puolisoni oli kuin opetettu papukaija, joka toisti samoja etukäteen harjoiteltuja repliikkejä kerta toisensa jälkeen. Se on hieman rasittavaa koska toinen ei suostu kuulemaan eikä halua ymmärtää toisen mielipidettä. Antoisimmat keskustelut, joissa puolisokin joutui avautumaan rehellisesti, aloitettiin yllättäen, ikäänkuin vahingossa.
Ja vielä narsismista. Olen kysynyt ex-vaimolta ja psykologiltani olenko narsisti. Kumpikin vastasi "Et todellakaan". Nykypäivän trendi on että kun mies ajattelee ja alkaa "näkemään", hänet on kiireenvilkkaan leimattava narsistiksi.
Onnelliselle vaimolle paljon kiitoksia. Arvomme hyvästä suhteesta menevät täysi nappiin. Nuo ovat juuri niitä suhteen perusrakennuspalikoita, joita kaikkien pitäisi vaalia.
Mutta vielä alkuperäiseen viestiin. Seksin loppuminen kun lapset on tehty. En missään tapauksessa kiistä väsymyksen ja kiireen jne. vaikutusta seksihaluihin. Mutta ajatelkaapa asiaa miehen kannalta.
Äiti saa kaiken rakkauden ja läheisyyden vauvaltaan. Jatkuvat imettämiset ja vauvan kantelut tuovat äidille(toisille) ihokosketuksen myötä kaiken tarvitsemansa läheisyyden, joskus liikaakin. Rakkauden antaminen vauvalle on itsestäänselvyys ja välttämättömyys. Me miehet emme imetä, mutta mikä on sen ihanampaa kun pieni tuhiseva, jäntevä käärö nukkuu rinnan päällä. Me miehet emme saa tästä kuitenkaan mitään kiksejä, jotka korvaisivat kahden aikuisen välisen läheisyyden ja lämmön. Onko se mustasukkaisuutta lasta kohtaan? Ei se ole sitä. Se on hylätyksi tulemisen tunne, tietoisuus siitä että sinua ei enään tarvita muuta kun resurssina. Me miehetkin kaipaamme jonkinlaista huomiota, emmekä halua olla sylkykuppeja, johon kaikki vaimon tunnekuohut puretaan. Tämä on kriittinen hetki, jolloin noita "Isoja vauvoja" alkaa muodostumaan. Typerimmät miehet alkavat kilpailemaan vauvan kanssa huomiosta. Minusta tälläinen mies on epäkypsä isäksi ja tarpeeton mieheksi.
Teistä ei kukaan kuitenkaaan kertonut kuinka lähestytään vaimoa, joka kaikin tavoin työntää sinua pois. Tahtoen tai tahtomattaan. Kuinka tälläinen muuri puretaan? Emme olleet menneisyyden vankeja kaikki vain alkoi mennä pieleen kuopuksen synnyttyä. Ajatteletteko te naiset ettei mies kaipaisi joskus pieniä huomionosoituksia. Kuinka vuolaasti siitä kirjoitetaan, miten mies ei tehnyt mitään ja vaimo kaiken. Voisiko joku teistä naisista antaa myös neuvoja naisille kuinka avioliittoa hoidetaan? Miten te näette miehen tarpeet ja kuinka te otatte ne huomioon? Ikäväkseni olen huomannut avaukseni kaltaisissa suhteissa kaikki vika on AINA miehessä.
Tämä rakkauden loppuminen onkin jännä juttu. Mies on jätetty itseasiassa jo vuosia sitten, mutta kuitenkin eletään avioliitossa. Uskotteko että me emme sitä huomaa? Minusta se on julmaa ja epäoikeudenmukaista. Nyt hyvät siskot, teille tulee namipala jonka voitte irroittaa jutusta ainoaksi asiaksi.
Meillä miehillä on ylpeys, joka pakottaa meidät pitämään lupauksemme rakkaudessa ja avioliitossa. Me rakastamme naista, hänen vioista ja puutteista huolimatta.
Erottuani jouduin katsomaan peiliin ja näkemään omat virheeni. Näin myös vaimoni viat ja virheet, jotka rakkaus oli asettanut taka-alalle.
Eron tuskasta huolimatta , tajusin missä paskassa olin kahlannut nämä viime vuodet. Ero myöskin vapautti minut, ja olen alkanut näkemään taas kauneutta ympärilläni. Oikeastaan menetin ainoastaan ehjän perheen lapsiltani.
Rehellisyys tulee voittamaan.
"Teistä ei kukaan kuitenkaaan kertonut kuinka lähestytään vaimoa, joka kaikin tavoin työntää sinua pois. Tahtoen tai tahtomattaan."
Tuo oli hyvä kysymys. Nainen ei sitä kysymystä ymmärrä. Naisen mielestä hänellä on jumalan ja kulttuurin suoma oikeus purkaa aina oma luonnevikansa ja pahaolonsa omaan aviomieheensä. Se on naisen mielestö hänelle annettu syntymäoikeus.
Nainen toimii kaikessa vaistonvaraisesti tunteella syistä ja seurauksista välittämättä. Kun on vähän alakuloinen ja pahaolo, ei mielentilan syytä sen enempää pohdita. Syy on parisuhteessa, koska sehäån naisen iso toive elämässä on ollut. Parisuhteen huonoon tilaan taas täytyy syyn olla miehessä. Eihän se itsessäkään voi olla.
Sellainen ajatuskin, että naisen odotukset parisuhteesta olisivat olleet alunperin epärealistiset ja, että
omaan tylsistymiseen, ylipainoon ja masennukseen voisi ihan itse vaikuttaa, on naiselle täysin vieras. Syy on miehen, työkaverin, pomon, naapureiden, lasten, Jyrki Kataisen tai ihan kenenkä muun tahansa, mutta oma vika se ei koskaan ole. Sellainen ei edes välähdä mieleen.
Nainen alkaa pukkaamaan miestä pois elämästään siinä vaiheessa, kun lapset on saatu ja mies makselee asunnon viimeisiä maksueriä. Siinä kohdassa on hyvä erota. Nainen on saanut ensimmäisen leikkinsä leikittyä. Se ei tunnu enään kivalta. Elämä on tylsää Nyt on uuden leikin vuoro.
en pysty sinulle kysymykseesi vastaamaan, ilman että keskustelu vääntyy klisheiseksi kinasteluksi.
Ymmärtääksesi edes etäisesti, kuinka absurdilta ja epäoikeudenmukaiselta tilanteen kuvauksesi meidän naisten korviin kuulostaa sinun tulisi suostua seuraavanlaiseen eksperimenttiin:
Hanki itsellesi kahden vuoden annos e-pillereitä, ja syö ne vuodessa.
Laita itsellesi vuoden ajaksi herätyskello soimaan 3-4 tunnin välein.
Aina kellon soidessa, mene vähintään puoleksi tunniksi istumaan pimeään huoneeseen ja laita jompaan kumpaan nänniisi kireä nipistin.
Laita itsellesi Toinen kello soimaan eritahtisesti edellisen kanssa neljän tunnin välein ja aina sen soidessa, mene käsittelemään oksennusta ja ulosteita.
Näiden lisäksi hoida koti, laita ruoka, käy kaupassa ja edusta kaikille vieraille, jotka haluavat tulla ihailemaan uutta perheenjäsentäsi ja "ilahduttamaan sinua"
Edelläkuvatun kaltaisen univelan ja hormonimyrskyn päätteeksi kysy itseltäsi mikä on päällimmäisenä mielessä. Voisin taata, ettei se ole seksi.
Kyse ei siis todellakaan ole siitä, eikö vaimo ymmärtäisi miehen tarvetta, jos sillä hetkellä osaisi ajatella mitään rationaalisesti. Kyse on siitä, että aivot ovat hormoonien ja unideprivaation uuvuttamina niin sekaisin, ettei päässä liiku mikään.
Kyllä, on totta, että läheisyys lapsen kanssa on ainutlaatuista, mutta tuo vauvalehtien suitsutus on kuitenkin vain toinen puoli asiasta. Toinen puoli on se, että tiedostat kivuliaan hyvin, että tuo avuton käärö on täysin riippuvainen sinusta, eikä sinulla ole edes oikeutta miettiä seuraaviin vuosiin, mitä itse tarvitset.
Jos sitten näiden vuosien aikana suhteeseen tulee syyllistävä sävy ja mies kaataa oman turhautumisensa vaimonsa niskaan on aika väistämätöntä, että suhde etääntyy ja kun pahin on ohi, ei tuosta aikaisemmin mainitsemastani tiimistä ole kuin rippeet jäljellä.
Kun vauvoja hankitaan, on se yhteinen projekti. Molempien tulisi jo ennakolta ymmärtää, että omat tarpeet - niin fyysiset kuin psyykkisetkin asetetaan sivuun. Ja silloin aidosti mitataan parisuhteessa myös se, tahdommeko rakastaa myös vastamäessä. Ja olemmeko riittävän aikuisia ja empaattisia, ymmärtääksemme toistemme tilannetta.
Kyllä imetyshetketkin voivat olla myös perhettä yhdistäviä hetkiä. Vaikka ne ovatkin riippuvaisia naisen tuottamasta maidosta, mikä estää isää osallistumasta niihin? Koko perhe voi kääriytyä yhdessä kerälle tuoksi hetkeksi. Silloin kaikilla on mahdollisuus tankata sitä läheisyyttä toinen toisiltaan.
On hyvä, että olet löytänyt myös kauneutta ympäriltäsi. Toivon, että se kauneus auttaa sinua näkemään maailmaa myös toisten silmin. On hyvä ymmärtää, ettei ympärillä olevat tapahtumat johdu sinusta tai ole sinun kiusaksesi järjestettyjä, vaan että elämä on. Ja meidän tulee pyrkiä itse omalla toiminnallamme antaa panoksemme asioiden kulkuun, tuottamalla hyvää oloa toisille - pyyteettömästi. Jo pelkästään se tekee meidät itsemme onnelliseksi. Ja kun toisilla on hyvä olla, se näyttäytyy elämässä myös vastavuoroisuutena.
Vika ei siis ole sen enempää miehessä kuin naisessakaan. Me emme vaan ole täydellisiä ja elämä saattaa yllättää raskaudellaan. Silloin pahinta mitä voi tehdä on katkeroitua ja alkaa syyttämään sitä, jonka tulisi olla se kaikkein rakkain maailmassa.
Se, että nainen synnyttää ja imettää ei ole miehen vika. Se ei ole miehen keksintö. Sen asian takia on turha kaattaa kaikkea oman mielensä lokaa ja paskaa miehensä niskaan.
Mielestäni sivuat hyvin naisena olemisen ongelmaa: naisen odotukset äitiydestä, perhe-elämästä, parisuhteesta ja kasvamisesta aikuisuuteen ovat täysin harhaiset ja vailla mitään realismia. Jokainen nainen kuitenkin ennemmin tai myöhemmin elämän kohtaa sellaisena, kuin se todellisuudessa on.
Tätä todellisuuden ja omien naivien prinsessaunelmiensa välistä suurta kuilua nainen ei voi kylmästi ottaa omalle vastuulleen. Nainen ei ajattele, että pahus, olinpa väärässä. Tässä on elämäni eväät ja näillä on pärjättävä. Nainen suuntaa pettymyksensä ja vihansa mieheensä. Parisuhde ei ole unelmien kaltainen, joten mies on parisuhteen pilannut. Lapset itkevät yöllä, joten mies ei hoida kotia tarpeeksi. Nainen ei ajattele, että lapset nyt vaan itkevät. Näin on aina ollut ja näin on aina oleva. Vain naisen unelmissa niin ei tapahdu.
on yksinkertainen:alat naimisiin mennessä pikkuhiljaa kätkemään omaisuutta kakkon ja kiven alle. Niin ettei toinen huomaa. Älä maksele kortilla vaan nostetulla käteisellä, aloita harrastus joka ensi näkemältä maksaa. Lisäksi pidä huolta että nainen on koko ajan enempi tai vai vähempi perseaukinen niinpä vaimolla ei ole rahaa erota ihan heti. Elintaso laskisi liikaa! Lisäksi kannattaa pitää pikkulahjoilla ja myönnytyksillä toinen tyytyväisenä ja ennnalta aavistamattomana,joku yhteinen kylpylä loma ym silloin tällöin, joka muka säästetään kynsin ja hampain, on hyvä porkkana.
Vaimo kannattaa pitää tyytyväisenä siihen asti kun lapset ovat teinejä. Sen jälkeen pelikenttä näyttää toiselta, vaimo ei pääse sanelemaan tilannetta sossun ym kautta, vaan jopa muksujen mielipiteellä on merkitystä. Lisäksi ovat oppineet jo tuntemaan isänsä jne. Kannataa myös muistaa, että naisen marrkinaarvo yleensä laskee vuosien myötä-miehellä se taas yleensä nousee!
Oman pollan kasassa pitämiseksi kannattaa paneskella muita naisia, jotka kohdalle sattuvat. Näin henkinen suhde(rakastuminen ym) pikkuhiljaa heikkenee ja sitä huomaa ettei toinen ole korvaamaton. Lisäksi naisen vallankäyttö vähenee kun seksiä saa kodin ulkopuoleltakin. Mm tästä syystä kannatta asua isommassa kylässä,nämä jutut eivät tule heti ilmi ja alibin hommaaminen on helpompaa. Juristin juttusilla pitää käydä ennen kuin mitään papereita on viety mihinkään. Lisäksi kannattaa erotilanteessa muka sovitella ja rukoilla toista mahdollisuutta; näin toinen on hyväuskoisempi ja luulee olevansa tilanteen herra.
Lisäksi rahan jemmaaminen on helpompaa. Kätketyn rahan tai omaisuuden olemassa olon todistamien on sitä paitsi melko hankalaa; kyse on sana sanaa vasten tilanteesta.
muuten kaataa omaa pahaa oloaan toisen päälle?
Tässä ketjussa valittavat vain miehet ja syyttävät naisia.
Kun taas naiset yrittävät kuvata tilannetta omalta kannaltaan, syyttelemettä ketään.
Noilla konsteilla yleensä ole avioliiton kanssa mitään tekemistä. Mitä hemmettiä avioliittoon meneekään jos mielessä on vain toisen kusettaminen tavalla jos toisellakin. Ihan sairasta jos avioliitto aloitetaan tollasen luottamuspulan kanssa, päämääränä vain eroaminen ja oma omaisuus. Pysykää mieluummin kaukana parisuhteesta jos se tuohon menee.
Vieläkään se ei ole miehen vika, että nainen synnyttää ja imettää. Niistä, kuten kuukautisistakakaan on miestä turha syyttää.
"Äiti saa kaiken rakkauden ja läheisyyden vauvaltaan"
Ei todellakaan! Vaan toisinpäin: äiti ANTAA vauvalle rakkautta, läheisyyttä, ravintoa ja huolehtii muistakin vauvan tarpeista. Se ei ole ihan mitätön tehtävä, vaan vaikuttaa vauvan koko loppuelämään. Ihmisen tunne-elämä kehittyy ensimmäisen kolmen ikävuoden aikana. Puutteet vauvan tarpeiden tyydyttämisessä vaikuttavat haitallisesti hänen tunne-elämänsä, sosiaalisten taitojen ym. kehitykseen.
Isän ei pitäisi olla mustasukkainen vauvalle. Äidin tehtävä on rakastaa vauvaa pyytettömästi ja vastata hänen tarpeistaan. Onnellinen on se vauva, jonka äiti jaksaa rakastaa ja ihailla häntä. Isän tehtävä taas on rakastaa äitiä, ja ihailla hänen omistautumista lapselleen. Se saa myös äidin syttymään isälle. Naisen tunne-elämä ja aistit ovat synnytyksen jälkeen todella herkkiä. Sen sijaan, että isä yrittäisi päästä vaimon ja lapsen väliin, hänen pitäisi ainoastaan tukea vaimoaan kaikin mahdollisin keinoin.
Mutta kaikki on suhteellista ja riippuu milloin mistäkin. Mitään patenttiratkaisua ei ole toimivalle ja pysyvälle suhteelle. On myös itsestä kiinni miten suhtautuu kumppaniinsa eron jälkeen. Jos yhteiselo ei sujunut, niin voi tehdä kaikkensa, että jonkinlaiset välit säilyisivät exkumppaniin eron jälkeen - mahdollisimmat hyvät tietenkin.
yleistää tätä asiaa vain naisiin.
Myös miehet hallitsevat tämän "yksioikeuden" kiukutella vaimolleen kaikesta maan ja taivaan väliltä. Vaimoa syytetään siitä, ettei tämä tee mitään tarpeeksi. Vaimon takia mies ei pärjää töissään, ei saa ylennystä. Ei ehdi harrastamaan. Ei tapaamaan "poikia". Vaimo rajoittaa, jäkättää, yrittää estellä ja on muutenkin vaikea. Sitä mies ei tohdi kysyä vaimoltaan MIKSI. Miehen yksinoikeus on myös sanoa, että vaimo "jäkättää", kun vaimo ilmaisee oman mielipiteensä. Vaimo ei jäkätä ja on kunnon vaimo, ellei ilmaise ollenkaan itseään. Vaimon kanssa ei tarvitse myöskään riidellä, kun hän tajuaa¨pitää suunsa kiinni omista tarpeistaan.
Kun mies pitää vaimoaan itsestäänselvyytenä, tarpeidensa tyydyttäjänä, ja vaimo haluaisi vuorovaikutussuhteen, niin suhteella ei ole mitään mahdollisuutta onnistua.
Liiton päättyessä ja eron kohdatessa, ei kannata ajatella kenen syy ja vika se oli. Jos ihminen muuttuu ja haluaa suhteeltaan jotain muuta, jotakin enemmän tai vapautta, ei se ole kenenkään vika. Näin vaan on. Tosi- tai makuasia, miten sen haluaa ajatella.
No ei todella ole myöskään naisten vika, että vain naisilla on kuukautiset ja vain naiset voivat synnyttää!!! Ei naiset niitä ole keksinyt!
PS. Eipä kuitenkaan ole turhaa sanottu, että jos miehet synnyttäisivät, ihminen olisi jo ajat sitten kuollut sukupuuttoon.
Jos naislle mies opn väline tai ajan myötä sellaiseksi muuttuu, niin kannattaa miehenkin katsoa vaimo sellaiseksi! Rakkasavioliitot ovat toki kiva asia mutta kaikille niitä ei suoda ja usein ne ovatkin saippuasarjojen luomaa romantiikkaa.Monesti nainen laskee hyötyvänsä miehestä ja kirjoitukseni olikin vastaus miehelle, kuka vaimonsa tällaiseksi havaitsee! Siotä ei ollut tarkoitettu miksikään yleiseksi ohjeeksi naimisiin menolle. Jos vaimoke tai mies osoittautuu rahan kuppaajaksi, niin siitä kannataa vetää omat johtopäätökset ja toimia sen mukaan eli minmoida tappiot.
Naiset yrittävät selittää syyttömyyttään avioeron syihin. Miehet kuvaavat kokonaisuuksia, naiset itsensä kannalta edullisia yksittäisiä asioita.
kuullostaakin todelliselta pyyteettömältä rakkaudelta... Voi he...etti.
Mitä muuta nainen on ollut miehelle kuin hyväksikäytön väline ja alistamisen kohde? Vieläpä kautta aikojen. Jos nyt myös naisella on mahdollisuus hyväksikäyttää miestä, niin se on pelkästään tasa-arvoa.
sen sanoit, liana40 . Nimenomaan äidin tehtävä on ihailla ja rakastaa lastaan, jotta tästä kehittyisi perusturvallinen aikuinen. Mikäli luonto olisi jättänyt tehtävän isille, yksikään lapsi ei olisi saanut riittävästi hoivaa ja huolenpitoa, koska miesten oma tarve hellyyteen ja rakkauteen, niin fyysiseen kuin psyykiseenkin, ylittää kaiken muun.
Vai naisella ne on harhaiset odotukset äitiydestä ym. :)))
Lueppas kirjoitukset uudestaan ja ihan hartaudella, SINULLAHAN ne harhaiset odotukset on olleet kaikesta edellä mainitsemastasi! ;)))
Olet kuin nariseva pikkupoika, joka roikkuu äidin helmoissa ja kiskoo siitä ja tutti suussa itkuisesti tuhertaa: äiti, äiti!
Ehkä se totuus onkin se ,että kaikista MIEHISTÄ ei ole perhe-elämään ja ISÄN rooliin?
Ehkä kannattaa se perhe perustaa vain, kun KUMPIKIN sen haluaa, ei naisen mieliksi..
Ehkä sinä haluat sen naisen vain ja ainoastaan itsellesi, ilman mustasukkaisuutta muusta.
Huono liitto ei tarvitse selityksiä.
Hyvästä liitosta ei kumpikaan lähde pois.
Jos mies esiinnellistää naisen, on tavaran vaihdon aika.
Valitettavasti miehelle ei ole annettu kykyä nähdä tätä todella huonoa piirrettä itsessään. :(
Ootki varmaan mun ukko, joka päivät pitkät laskeskelee centtejään ja saa nautintonsa vain siitä! Hä hä hä!
Uskallanpa tässä sen sanoo, että samaa lääkettä on tässä vuosikymmenet käytetty sinuunkin ja naapurin ukon kullia imetty tarpeeseen ja hyvältä on tuntunut sun lahnamaisuuden jälkeen..
Rahhaa on kuule jemmassa mullakin ja turhaan kuvittelet munkaan jäävän sun omaishoitajaksi, kun tuosta enempi raihnastut, luulet vaan! ;))
Nää sä kurppakulli vain niitä päiväunias!
Mitä ihme vika-analyysien sopotusta taas..?
Onko se sitten muka naisten vika, että miehellä muna seisoo?
Onko se naisen vika, että mies joutuu itsensä tyydyttään käsin? Sentään pystyy siihen itsekkin...
Naisen syykö se on sekin, että täällä vingutaan pillun puutteesta, vaikka MIEHEN ongelmahan se on, eikä tosiaankaan naisten!
Ei sitä tuolla luonnossakaan joka uros sitä naarasta saa, parhaimmat siittäjät vain!
voi olla ja siitä voi puuttua monia asioita. Mutta jos siitä puuttuu molemminpuolinen ilo, niin suhteeseen tulee väistämättä pahoja ongelmia.
Biologian vika kai sekin, jos vaimo haluaa seksiä eikä mies siihen kykene. Kaikki miehet eivät ole halukkaita ja pystyviä. Itseasiassa potenssiongelmat ovat todella yleisiä.
tuo menee. Kuka kaipaa selityksiä huonolle liitolle. Jos tuntee olevansa huonossa liitossa, niin ei ole muuta mahdollisuutta kuin ero. Koska itseä ei voi vaihtaa, täytyy vaihtaa kumppania.
Viagra on keksitty siihen pulmaan...
Tieten on seksiin haluttomia miehiä, en ole sellaiseen vielä itse törmännyt ;D
Eiköhän se kokonaisuus juuri synny niistä yksittäisistä asioista??
Hoi, äly, älä jätä!
Njässä...haista paska!
vastata miksi seksi loppuu, kun lapset on tehty. Meillä ei käynyt niin. Seksi oli ainoa asia joka jotenkin sujui. Vuosi vuodelta huonommin, tosin. Siitä päättelinkin, että suhteeni exään oli pikemminkin vakipanosuhde kuin mikään muu. Exän puolelta puhdas hyötysuhde.
ei ajattele, että lasten itku johtuu jotenkin miehestä. Nainen ajattelee nimenomaan, että lapset vain itkevät, kun heillä on jokin pielessä. Itku ei lopu, ellei siihen vastata! Vastaaja on yleensä aina nainen. Mies kääntää kylkeä sängyssä, jos sitäkään. Sitten he vielä ihmettelevät mikä naista vaivaa ja miten voi olla niin väsynyt, kun vaimo on pomppinut sängystä ylös vastaamaan vauvan tarpeista 16 kertaa yössä. Tai ei mahdollisesti ole saanut nukutuksi ollenkaan.
Miehen täytyisi olla tarkempi lapsensa vauva-aikana vaimolleen antamasta tuesta ja hoivasta. Jos se menee niin, ettei isä osallistu lapsen hoitoon, niin vastapainoksi ei myöskään saa esittää mitään vaatimuksia vaimolleen. Fiksu mies olisi ihan hiljaa ja tyytyväinen, ellei pysty edes tukemaan vaimoaan lapsenhoidossa. Miehestä ei pitäisi tulla vaimolleen pelkästään lisäpaineita ja vaivaa tässä muutenkin niin haastavassa uudessa tilanteessa.
Ei ole naisen synnytyshormoonitkaan miehen vika, ei myöskään naisen. Nainen on ennen ja jälkeen synnytystä erittäin haavoittuvainen ja herkkä. Tämä johtuu siitä, että luonto valmistaa naista äidin tehtävään.
Miehillä on yleisesti se käsitys, että nainen kestää ja jaksaa mitä vaan ja milloin vaan. Hyväksytään tosiasia, että lapsi vie äidiltään huomiota, mutta seuraavassa lauseessa jo huudetaan "ENTÄ MINÄ?" "MIKSEI MINUN, MIEHEN TARPEISIIN VASTATA"? Uskokaa miehet tai älkää, mutta nainen ei tee sitä piruuttaan. Jostain vain on tingittävä, jottei itse romahtaisi.
ei saa parisuhdetta toimimaan. Parisuhteen toimimattomuus on naisten yleisin haluttomuuden syy. Siksi niin miehet kuin naisetkin hakeutuvat vieraisiin. Miehet enemmän seksin takia ja naiset sen takia, etteivät koe sivusuhteissa olevansa itsestäänselvyyksiä tai "ilmaisseksipalveluntarjoajia".
Erinomaista. Näin se juuri menee. Korostaisin tuota empatiaa ja osallistumista. Yleensä ne ovat liittojen kompastuskivet.
:D :D
PMS -syndrooma eli ennenkuukautisiaoireyhtymä, on myös naisten viheliäinen keksintö. Pelkästään miesten harmiksi keksitty.
Miehillä pitäisi olla enemmän naisia ystävinä tai edes kavereina. Vain siten he oppisivat naisista edes jotain.
Voi vitsit. Ei muuten saakaan. Miksei parisuhteen toimintaan ole vielä kehitetty lääkettä ;)? Empatiapilleri? Kotitöiden aktiivisuutta ja lastenhoitoa parantava yrtti?
vaimo (tai vaikka mieskin) haluaa avioeron, niin eikö "rakkauden loppuminen" ole paljon parempi syy kuin vaikka "läsnäolosi ahdistaa" "olet paska" "seksielämämme on niin kamalaa, ettei sanotuksi saa" "olen tavannut paremman/rikkaamman/seksikkäämmän miehen"
Avioliitto on riski. Ero voi tulla eteen koska tahansa, vaikka mitä muuta kuvittelisi. Harvempi menee naimisiin ja eroaa laskelmoidusti. Sensijaan naimisiin mennään, koska halutaan perustaa perhe. Kun on lapset, talo ja kultainen noutaja saatu/hankittu, niin aletaankin miettiä parisuhteen pohjimmaista merkitystä. Jos merkitystä ei löydy, erotaan. Ei siinä mitään sen kummempaa.
Oikeastaan vasta erossa molempien luonne tulee kunnolla esiin.
.."Mä annan sut pois
Mä päästän sut pois
Vaikka sattuu
Sä annat mut pois
Sä päästät mut pois
Kaikkeen tottuu--"
More lyrics: http://www.lyricsmode.com/lyrics/l/laura_nrhi/#share"
Mitä hyödyttää lähteä syyllistämään ja mollaamaan kumppania siitä tosiasiasta, että tämä haluaa eron? Siinä näyttää vaan itsestään huonoimman puolen, sen, ettei osaa käsitellä omia tunteitaan.
Rehellinen vastaus on aina parempi kuin jokin epämääräinen mumina rakkauden loppumisesta.
Silloin mies tietää mikä on syy, eikä joudu arvailemaan miksi.
eroa haluava osapuoli ei useinkaan osaa käsitellä tunteitaan. Rakkaus on tunne, ja jos se loppuu, on vika usein oman pään sisällä. Tunteet syntyvät omassa päässämme ja me itse voimme vaikuttaa niihin. Eroa haluava ei siis osaa ylläpitää rakkautta. Aika surullista eikä lupaa kovin hyvää eroajan tuleviinkaan suhteisiin.
Kyllä se eroava on juuri ne tunteet käsitellyt ja huomannut, ettei niitä enää ole.
Päinvastoin se jätetty ei ole koko asialla päätään vaivannut, vaan pystynyt eleleen siinä ilman tunteita.
Vasta kun huomaa tulleensa jätetyksi, alkaa asia vaivaamaan ja liian myöhään, tietty..
Ainahan sitä hyvää jäädään kaipailemaan, harmi, ettei sitä arvoa ole pitänyt tärkeänä aikaisemmin.. ;)
eroa haluava ei osaa, eikä enää jaksa YKSIN ylläpitää rakkautta.
tunteistamme. Jos eroa haluavalla ei ole enää tunteita, on loogista, että eroa haluava on juuri se, joka ei osaa ylläpitää rakkauden tunnetta. Jätetty osaa rakastaa, jättäjä ei. Itsehän sanotte, että rakkautenne on loppunut. Oletteko miettineet, miksi ette osaa ylläpitää rakkautta?
Eroa haluava ei osaa ylläpitää rakkautta! Kannattaa siis katsoa peiliin!
Kun ei saa sitä vastarakkautta, loppuu se omakin aikaa myöten...
Itse ainakin kohdistin rakkauteni uuteen kumppaniin ja sieltä tuli sitten sitä kaipaamaani vastarakkautta.
Ei läheisriippuvuus, mitä jätetty yleensä vain tuntee ole mitään rakkautta!
Luit väärin..
Ei puhuttu osaamisesta, vaan jaksamisesta....
ja miksi pitäisi yksin jaksaakkaan?
jaksaisitko itse?
omista tunteistaan. Jos en itse osaa enkä jaksa rakastaa, miksi syyttäisin siitä ketään muuta? Vika on silloin oman pääni sisällä.
et varmaankaan itse osaa rakastaa. Tulet kohtaamaan oman kyvyttömyytesi rakastaa uudessakin suhteessa. Kannattaa katsoa peiliin! Jätetty osaa rakastaa, koska tuntee vielä rakkautta, jättäjä ei. Läheisriippuvuus ei a) ole oikea diagnoosi, b) vain mielenterveysalan ammattilainen saa tehdä dignooseja. ja pystyt tekemään diagnooseja. Et taida olla kovin pitkällä oman erosi käsittelyn kanssa.
Mikä oikeus muilla on se viaksi määritellä?
Osaan rakastaa toista, mutta en sitä ensimmäistä. Ja vain ja ainoastaan siksi, etten saanut ensimmäiseltä vastarakkautta.
rakastaa ensimmäistä, et osaa toistakaan. Kohtaat oman rakkaudettomuutesi kunnes ymmärrät muuttaa itseäsi. Katso peiliin, älä syyttele toisia omista puutteistasi!
"Jos eroa haluavalla ei ole enää tunteita, on loogista, että eroa haluava on juuri se, joka ei osaa ylläpitää rakkauden tunnetta. "
Tai eroa haluavalla on vain ikäviä tunteita. Ei niillä VOI pitää yllä rakkauden tunnetta. Mitä mieltä siinä olisikaan?
ei ole kysymys osaamisesta vaan pelkästään rakastamisesta taija/ tahdosta rakastaa. Jos sinä pystyt rakastamaan ketä tahansa ja tulemaan rakastetuksi kenen tahansa taholta, niin se on sinun ongelmasi. Minua ei vakuuta, että mies sanoo rakastavansa minua. Toisen rakkaus pitää tuntua ja se pitää kokea. Kun tuntee ja kokee toisen rakkauden, niin ei välttämättä halua hänen vakuuttelevan rakkauttaan päivittäin tai edes viikottain. Riittää kun rakkaus tuntuu.
Miten voit kuvitella, että uusi suhde on samanlainen kuin vanha? Minulla ei ainakaan ole ollut. luojan kiitos. Uusi suhde on aivan loistava, koska uusi miehenikin on. Hänen kanssaan myös omat kykyni tulevat esille. Entinen mies ehti tuhota minut lähes täysin. Minun piti löytää itseni uudelleen. Onneksi onnistuin siinä varsin nopeasti. Kävin ammattiauttajalla melko pitkään. Myös ennen eroa.
Elämä on täynnä valintoja. Vaikka puolison on vuosia sitten valinnut, niin ei häntä sen vuoksi ole pakko valita joka päivä uudelleen elämän loppuun asti. Tarvittaessa on valittava toisin, tilanteen mukaan.
Siedän puolisolta yhtä sun toista, mutta neljää asiaa en siedä, vaikka puoliso olisi kuinka rakastettava tahansa. Nuo neljä asiaa ovat fyysinen tai henkinen väkivalta (minua tai lapsia kohtaan), runsas alkoholinkäyttö, mielenterveysongelmat, jotka kieltää ja joihin näin ollen ei varmasti voi saada apua.
Jos mielestäsi läheisriippuvuus ei ole oikea diagnoosi, niin se on sinun mielipiteesi. Yleensä kyllä läheisriippuvuuden takana on paljon muita mielenterveysongelmia ja neurooseja.
Miksi vaimo sietää väkivaltaista miestään? Tai äiti sietää miehensä, lasten isän väkivaltaisuutta lapsia kohtaan? Miksi äiti katsoo sormien läpi jopa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä? Miksi joku nainen sanoo, että kokee tulevansa rakastetuksi miehen lyödessä häntä? Kun mies on sairaalloisen mustasukkainen ja estää vaimoaan liikkumasta kotoa, niin senkin vaimo kokee rakkautena. Kukaan normaali ihminen ei koe liikkumisvapauden rajoittamista tai väkivaltaa rakkautena.
toisten kyvyttömyyttä rakastaa. Et voi tietää toisten asioista yhtään mitään. Ei ole toisten rakastaminen ollenkaan sinun käsissäsi.
mikään mielipidekysymys. Se vaan ei ole mikään oikea diagnoosi, eikä sitä löydy DSM tai ICD-luokituksista.
ei osaa eikä jaksa rakastaa, niin silloinhan tuo itse esiin, että ei osaa ylläpitää rakkauden tunnetta. Aika yksinkertaista vai mitä?
"Osaan rakastaa toista, mutta en sitä ensimmäistä"
Eli kirjoittaja osaa omasta mielestään rakastaa toista.
"Rakkaus*" vastaa hänelle "Jos et osannut rakastaa ensimmäistä, et osaa toistakaan"
Tämän kirjoittajan mielestä siis "miksi syytellä" ei osaa rakastaa toista, koska ei rakastanut ensimmäistäkään. Aika lapsellinen syytös, mutta syytös kuitenkin.
Jos kumppani esim. pahoinpitelee, vittuilee tai on muuten vain häiriintynyt, niin MIKSI ihmeessä häntä pitäisi rakastaa tai OSATA rakastaa? Päinvastoin. Sellaista puolisoa on parempi paeta sen kummempia miettimättä. Itsepuolustuksen (tai lasten puolustamisen) kanssa pitää olla jämäkkä.
Vaikkei läheisriippuvuudelle olisi omaa tautiluokituskoodia, niin sitä on kuitenkin olemassa ja kokoajan lisääntymään päin. Ehkä tulee vielä sekin päivä, että sairaus saa oman koodinsa.
olisi pakko rakastaa, jos toinen ei kerran tunnu rakastamisen arvoiselta?
kannata pidättäytyä tekemästä diagnooseja, ellet satu olemaan alan asiantuntija. Mutta jos olisit, tietäisit, että läheisriipuvuus ei ole diagnoosi. Mikä ihme into sinulla on diagnosoida muita ihmisiä? Riippuvuus parisuhteessa on osoitus turvallisesta kiintymyssuhteesta, ei mistään häiriöstä. Pääsetkö itse helpommalla, kun sinun ei tarvitse katsoa peiliin, vaan voit syytellä ex-miestäsi huonosta parisuhteesta? Etköhän itsekin ollut osallinen? Vastuunottokyky on terveen aikuisuuden merkki.
kaikkien avioerojen takana on alkoholinkäyttöä, mielenterveysongelmia tai väkivaltaa? Eikö sinun kannata keskittyä vain oman tapauksesi selvittelyyn, eikä tehdä yleistyksiä? Ainakin kannattaa olla diagnosoimatta ja keskittyä enemmän oman psyykesi ja lapsuutesi tarkasteluun.
Jos eroaa ja on sitä mieltä, että kaikki vika on toisessa ja kaataa vielä päälle tukun diagnooseja, jsanoisin, että et ole vielä kovin pitkällä oman osuutesi käsittelyssä.
syyttää toista ihmistä omista ongelmista. Jos huono parisuhde on vain puolison syytä, oman itsetuntemuksen taso on aika huono. Kysy mieluummin itseltäsi, miksi puolisosi vittuilee? Mikä on sinun osuutesi?
Jos eroaa ja kaataa kaiken toisen osapuolen niskaan, sanoisin, että ei ole oppinut erosta mitään ja samat ongelmat tulevat eteen, koska ei ole itse muuttunut.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että jos joutuu fyysisen väkivallan kohteeksi, on paras juosta ja lujaa, mutta olen täysin varma siitä, että kaikkien avioerojen takana ei ole fyysinen väkivalta.
vapaaehtoista. Jos tietää, ettei halua yrittää tahtoa rakastaa, miksi edes solmia parisuhdetta? Eikö silloin olisi parempi olla yksin?
Ehkä selittelet noin itsellesi...ehkä noin pystyt elämään..
Minä ainakin itse tiedän, mitä tunnen ja ketä kohtaan!
Siinä taas pata kattilaa soimaa!!
menen itse itseesi!
Olet tosi naiivi ja lapsellinen tapaus..
Kannattaisiko ensin erota ja katsoa osaako sitä uutta rakastaa, ennenkuin täällä rääkyä totuuksia, joista ei tiedä yhtään mitään!
Jos sinulle eronnut kylmästä liitosta (vaikkapa minä) sanoo kokemuksen rintaäänellä, että ensimmäiseltä ei tullut vastarakkautta ja erosin siksi ja uuden kanssa ollaan oltu vuosikaudet ja RAKASTETAAN edelleen toisiamme ja paljon, mikä jumala se sinä olet siinä mitätöimään tämän totuuden? ;D
Roikutko itse vanhassa liitossasi, joka on kulahtanut, mutta roikut siinä siksi, kun et itse luule enään löytäväsi rakkautta muualtakaan?
Kyllä se niin vaan on, että niitä onnellisia, rakastuneita pareja vaan muodostuu, vaikka se rakkaus sen aikaisemman kanssa ei kestänytkään...uuden kanssa saattaa kestää hautaan asti.
Ihmiset on erinlaisia ja kun sopiva pari sitten osuu kohdalle, rakkaudellakin on hyvät mahdollisuudet onnistua.
Ihminen muuttuu ja vaikka sitä elämänsä suurta rakkautta aikansa tahtoo ja haluaa rakastaa,
ei voi tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Hyvä suhde vaatii molempien panostamista siihen päivittäin ja toisen huomioimista jatkuvasti ja alkuvuodet sitä jaksaakin...
On vain muutakin elämää olemassa ja se alkaa jossakin vaiheessa vetää puoleensa.
SITÄ asiaa ei vain tule ajatelleeksi silloin rakastamisen alkuvuosina...miksi tulisikaan? Toinen riittää omiin tarpeisiin sillä hetkellä täysin..
Mutta kuka haluaisi koko elämänsä uhrata pelkästään sen toisen kanssa? Kyllästyminen alkaa hiipiä suhteeseen, Sitä tahtoakaan ei tahdo enää siihen löytyä.
Milloin on sen oman onnen vuoro? Mitä se onni on?
Sitten kun alkaa tehdä sitä uraa, lapsia, rakentaa taloa, viettää aikansa kavereidenkin kanssa, yleensäkkin muuta, kuin olla läsnä sen oman kumppanin kanssa, alkaa suhteen hiipuminen.
SIINÄ kohtaa on se päivityksen paikka..
Silloin pitäisi laittaa ne lapset mummolaan ja vasara naulaan ja mennä sen kumppanin kanssa porisemaan kynttiläillallisille, missä mennään? ja mihin suuntaan?
Mutta yleensä niin ei tehdä..
Kumpikin touhuilee vain tahollaan, nainen yleensä yrittää avata keskustelua suhteen tilasta, mutta miehellä on aina kiire. Työ voittaa kotiolot. Mökkikin pitää saada valmiiksi.
Sitten aletaankin miettiä elämää ilman toista. Jos pari ei ole toisilleen täysin sopiva, ei löydetä enää reittiä toisen luo ja ero tulee aikaa myöten.
Jompikumpi huomaa, ettei enää rakasta toista. Toisella ei ole ollut aikaa rakkaudelle, ei edes sen ääneen sanomiselle.
Se, että seuraava liitto onnistuu ja siinä on pysyvämpää rakkautta johtuu paljolti siitä, että sen uuden kumppanin kanssa tulee puhuttua epäonnistuneesta erostaan ja uusi tietää, mitä toinen odottaa ja itse eronnut karttelee jo tekemiään virheitä entisestä liitostaan.
On jo kokemusta, miten EI kannata tehdä...
Ei missään maailmankirjoissa ole sanottu, että ihmisellä saisi olla elämässään vain se yksi parisuhde.
Ja miksi se toinen vaihtoehto pitäisi olla yksin?
Uusi parisuhde voi olla paljon parempi ja antoisampi. Kokemusta ainakin on elämästä enempi..
Sinulle "tahto": Jos olet huonossa työpaikassa, etkö vaihda sitä parempaan, vaan kidut siellä
vanhassa ja huonossa vaikka parempaan olisi mahdollisuus? Tyhmää, sanon minä.
Etkö tajua!!! Ei Yksin jaksa kukaan ylläpitää rakkautta tähän rakkaudettomaan ihmiseen!!
Ne on ihan "Hertta"- sarjan höpötyksiä, että jotain palvoisi elämänsä ajan ilman vastarakkautta! ;))))
Tottakai se ihminen, joka ei halua erota, haluaa olla siinä liitossaan vaikka ihan ilman rakkauttakin! Yksin oleminen pelottaa sen verran paljon.
Se ei ole kuitenkaan reilua olla yhdessä vain tavaroiden ja läheisriippuvuuden takia, jos toinen kerta kaipaa rakkautta.
Eihän sekään ole reilua, että toinen lakkaa antamasta seksiä, vaikka toiselle se olisi tärkeää?
Sehän ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sitä rakkautta kokisi vielä jonkun toisen kanssa, niinkuin ei sekään, että vaikka seksi ei enää maistu oman kumppanin kanssa, etteikö se maistuisi toisen kanssa....Se nimittäin maistuu ja paremmaltakin!
Juuri tuo erkaantuminen toisesta vedoten aina johonkin vähemmän tärkeään on se suhteen tuho.
Ihmiset ei jouda tarpeeksi hoitamaan sitä suhdettaan ja rakkaus hiipuu, vaikka kuinka sitä tahtoa olisi.
Tyhjää vaan saa pyytämättäkin.
Olen nähnyt onnellisia ensimmäisessä liitossa olijoita ja rakastuneita uusperheitä ja huomannut heissä sen yhden todella tärkeän asian, he keskustelevat keskenänsä!
Luulenkin se olevan sen tärkeimmän asian suhteen kannalta, keskusteluyhteys pitää pitää auki.
Kannattako siis suhteeseen edes mennä, jos keskustelutaito on olematon?
edistä vuorovaikutusta. Minäkin voisin huomautella sinun tekemistäsi kirjoitus- ja kielioppivirheistä, mutta miten se auttaa vuoropuhelua?
Jos koet, että et saanut vastarakkautta, silloinhan itse asiassa väität, että voit sanoa puolisosi puolesta, että hän ei rakasta sinua ja syytät puolisoasi kylmäksi. Jos minun puolisoni sanoisi minulle eroavansa siksi, että minä en enää rakasta häntä, sanoisin että kyse on pahimmanlaatuisesta henkisestä väkivallasta. Kukaan toinen ei voi tietää paremmin kuin minä mitä minä ajattelen ja tunnen. Jos puolisoni sen sijaan sanoisi eroavansa, koska ei itse enää rakasta, tiedän sen johtuvan hänen puutteellisesta kyvystään tahtoa/haluta/osata rakastaa. Ymmärrät varmaan eron!
Jos eroaa ja kaataa kaiken syyn puolison niskaan, kohtaa kyllä omat puutteensa myöhemmin. Parisuhde kun on kahden kauppa!
Sinähän voit tietää vain omista tunteistasi ja omasta kyvystäsi rakastaa. En lähtisi syyttelemään toista rakkaudettomaksi, jos oma rakkauteni on loppunut. Miten sinä voisit tietää toisen ihmisen tunteet ja ajatukset paremmin kuin ihminen itse? Se on esimerkki aikamoisesta henkisestä väkivallasta.
"Menen itse itseesi??" Ehkä kannattaa keskittyä vähän enemmän omien ajatusten muotoiluun:)
puolison vertaaminen työpaikkaan kuulostaa melkoisen kylmältä ja esineellistävältä. Puoliso on ajatteleva ja tunteva ihminen, jota olen luvannut tahtoa rakastaa ja jonka olen itse vapaaehtoisesti valinnut.
Oletko saanut aina kiksisi pilkun nussimisista?
Olisko aika alkaa elämään sitä elämääsi, eikä vain elää kuvitellen sitä?
Siis oletko vielä jopa naimisissa?
Mitä ihmettä joku nainen näkee tuollaisessa narsistissa? ;D
Sinulla on varmaan joku thaikku-naikkonen siellä hellan ääressä, joka ei tajua suomen kielestä mitään??
Mikä sinä olet puhumaan kahden kaupasta, kun olet selvästi päättänyt yksin
teidänkin yhteiselosta, tuskin naisesi saa suunvuoroa ja omia mielipiteitään
koskaan julki, nehän ovat varmaan jo suohon poljettu ennen ulostuontiakaan.
Olet niitä miehiä, jotka tulevat sitten erottuaan tänne huuli pyöreänä ihmettelemään, kun nainen on jättänyt tiskipöydälle sinun narsistisuuteen lopulta kyllästyneenä lapun, jossa lukee ykskantaan, että "se oli sitten siinä!" ;))
Sinun puutteesi on hyvin helppo huomata.
Sinä et tiedä rakastamisesta mitään.
Et taida tietää pyyteettömästä elämästä senkään vertaa.
Suuret sanat, tyhjää täynnä.
Kyllä se elämä sinuakin vielä opettaa, odotahan vain..
on kunnianloukkaus ja johtaa syytteeseen. Nimittely ei edistä hyvää vuorovaikutusta missään ihmissuhteessa, ei myöskään tällä palstalla.
Et selvästikään kestä erilaisia mielipiteitä kuin omasi ja tunnekuohussa kirjoittelet mitä sattuu. Vastaa asiallisesti, niin syntyy keskustelua.
Jos väität tietäväsi puolisosi ajatukset ja tunteet paremmin kuin puoliso itse, minkä diagnoosin annat itsellesi?
keskittää huomiosi tunteiden käsittelyyn ja omien tunteiden ilmaisun harjoitteluun. Toisten ihmisten asiaton haukkuminen ei ole kypsä tapa käsitellä omia tunteita. Harjoittele ilmaisemaan itseäsi paremmin ja perustelemaan mielipiteesi.
toisenlaisia mielipiteitä ja turvaudut mitätöintiin ja haukkumiseen. Minun mielestäni on esineellistävää puhua puolisosta vain objektina, joka vaihdetaan parempaan. Olisi aika kurjaa esimerkiksi sairastua vakavasti ja ajatella sitten, että puolisoni vaihtaa minut parempaan, koska olen viallinen ja huono. Aika hyytävää..
Sinun kannattaisi aloittaa kroppasi treenaaminen ja mennä välillä ulos haukkamaan happea.. Ehkä huono itsetuntosi vähän kohenisi, kun saisit lihasta velttoon olemukseesi ja väriä naamaan.
Ulkoiseen olemukseesi voisit pyytää neuvoa ihan asiantuntijoilta, kulahtanut pukulookkisi suorastaan naurattaa ja tuohon kaljunalkuusikin saisit ehkä neuvoa
joltain hiusasiantuntijalta ;D
Pienelle mulkullesi ja olemattomalle rakastelutaidollesi ei varmaan voi enää mitään,
mutta eihän sulla ole niille muutenkaan mitään käyttöä.
Hanki joku mukava harrastus, siellä saat ihan oikeaa seuraakin, ei tarvitse täällä viettää aikaasi 24tuntia vuorokaudesta...
Tyypillinen turha mies, joka väistelee vastuuta ja on muka aikuinen.
Sinä nyt et tiedä todellakaan rakkaudesta mitään ja saat jäädä minun puolestani tuota
mantraasi jauhamaan vaikka maailman tappiin asti.
Mieluummin keskustelen asioista ihmisten kanssa, jotka ovat rehellisiä ja joilla on kokemusta asioista, eivätkä vain elä luulojensa kanssa.
Kummastippa täällä eropalstalla roikut, vaikka on muka niin "rakastava liitto" eukkos kanssa. :D
Enpä usko eukkoa olevan lainkaan, enkä usko tulevankaan tuolla tolloudella.
Mutta höpöttele sä ittekses lämpimikses, ei taida olla sulla muutakaan elämää,
mulla on, joten tämä turhuus saa riittää. Oli aivan turha keskustelu sun osaltasi.
Baarin tiskeillä teitä mölisijöitä riittää tarpeeksi....
No onnea vaan yksinäiseen loppuelämääsi tuolla menolla..
Ehkä sinun kannattaakin ajatella toista miestä kumppaniksesi,
hän on varmaan samalla taajuudella ajatuksiesi kanssa ja tulette hyvin
onnelliseksi.
Mitä olet sitten täällä muka muuta tehnyt?
Etkö huomaa malkaa omassa silmässäsi?
Minun ex muistuttaa juuri sinua.
Muiden mielipiteillä ei ole väliä,
jankkaamista vain samasta asiasta,
ei mitään vastaanottokykyä muiden mielipiteille,
sinulla on vain oikeus arvostella ja lytätä muiden,
jopa sinua enempi kokeneiden mielipiteitä.
Juuri tuollainen oli exäni,
ja hän oli narsisti terapeutin mielestäkin.
tässä on suuri tarve olla asiantuntija ja diagnosoida ihmisiä! Et luota ollenkaan ihmisten kykyyn selvityä heidän omista asioistaan etkä usko heidän sanojaan. Musta on mielestäsi aina valkoista ja valkoinen mustaa, riippuen siitä mitä kirjoitetaan.
En syytä ex-miestäni huonosta parisuhteesta. Mitä ihmeen hyötyä siitä olisi? Minun ja lasten kannalta liitto kuitenkin oli huono ja ero oli ainoa hyvä ratkaisu. Erittäin vastuullinen myös. Vastuutonta olisi ollut jäädä liittoon kitumaan ja katselemaan lasten kärsimistä.
olet aivan varmasti pidemmällä minun ja kaikkien muiden avioeron käsittelyssä...
sen on väliä minkä takia muut eroavat? Jokainen tietää kuitenkin vain oman tilanteensa ja syyt joiden takia eroavat. Ei siinä tarvitse sen kummemmin syytellä.
Kun minun ex oli moniongelmainen vittuilija, niin nykyinen puolisoni ei ole. Tämä ei johdu minusta tai minun käytöksestä vaan siitä yksikertaisesta syystä, että nämä kaksi miestä ovat aivan eri ihmisiä.
Täällä paasaa muka totuuksiaan ja arvostelee koko ajan muiden
mielipiteitä ja kirjoitustyylejä ja sitten kehtaa syytellä muita kritiikistä, jota itse saa!
Ehkä siinä on äijä joutunut tosiasioiden eteen ja pelkää henkensä edestä,
ettei ole vanhoilla päivillään sitä vaippojen vaihtajaa, jos
nainen päättääkin siitä erota. Jos siis ylipäätään on edes naista..
Itse en kyllä noin itsekeskeistä omahyväistä tulkuttajaa katsoisi
nurkissani päivääkään!
Tuo mies ei todellakaan osa erottaa rakkautta ja läheisriippuvuutta toisistaan,
joista jälkimmäistä tuntuu itse potevan.
Rakkaus on jotain ihan muuta, minä sen tiedän.
Salille siitä läskejä liikuttaan,
aivotkin saavat paremmin happea!
Tunkkaiset ajatuksetkin saavat tervetullutta pölyjen pöyhimistä!
heh heh!
onkin juuri sitä, että parisuhteen molemmat osapuolet rakastavat toisiaan SEKÄ tuntevat tulevansa rakastetuksi toisen taholta. On vuorovaikutusongelma, jos näin tapahdu. Ketään ei voi kuitenkaan pakottaa rakastamaan toista eikä tulemaan rakastetuksi.
Jos puolisosi haluaa eron, koska ei mielestään saa sinulta vastarakkautta - vaikka sinä puolestasi sanot rakastavasi häntä enemmän kuin mitään maailmassa - niin se on vuorovaikutusongelma eikä henkistä väkivaltaa.
...että lääkäriltä saat sen diagnoosin itsestäsi.
mitätöidä puolison tunteet esimerkiksi "lähesiriippuvuudeksi". Onko se osoitus rakkaudellisesta suhtautumisesta toiseen ihmiseen?
"et taida kestää toisenlaisia mielipiteitä ja turvaudut mitätöintiin ja haukkumiseen..."
Siis...kommentoitko nyt itsellesi?
Mitäs itse olet täällä muuta tehnyt, kuin syyllistynyt itse siihen? ;D
Kummallista tekstiä muutenkin, kun täälläkin saa aika ajoin lukea miehien mielipiteitä, miten se vanha lahna vaihdetaan uuteen ja oikein haetaan Thaimaasta asti pimu siihen
herraa viihdyttään, kun oma nainen ei enää ole hemaiseva ja seksikäs ... ;)))
Eiköhän se olekin enempi totuus teistä miehistä...alapää määrää elämänne suunnan.
samalla linjalla. Kirjoita seuraavalla kerralla jotain lukemisen arvoista. Nimittely ja tunteiden purkaminen toisia haukkumalla ei ole kovin kypsää käytöstä.
sunnuntaipäivänä? Keskity asiaan, asiaperusteisiin ja selkeään kieleen, älä kuvitelmiisi!
kahden ihmisen välinen suhde ja molemmat vaikuttavat siihen, millainen siitä tulee. Minun mielestäni on mustavalkoista nähdä itsensä vain "lämpimänä" ja "rakastavana", jotta voi nähdä puolisonsa "kylmänä" ja "rakkaudettomana". Sitä kutsutaan projisoinniksi. Ei kukaan pysty yksin luomaan "kylmää" liittoa ja siihen "kylmyyteen" voi itse vaikuttaa. Minusta olisi aika pelottavaa ajatella, että minulla itselläni ei olisi mitään vaikutusta omiin ihmissuhteisiini, vaan olisin täysin muiden armoilla ja uhri, jolle asiat vain tapahtuvat. Siksi on turhaa syytellä kylmyydestä tai "läheisriippuvuudesta" puolisoa, vaan käydä ennemminkin läpi omaa osuuttaan asioihin.
kai asiaperusteista, ei toisen nimittelyä ja haukkumista.
nyt mennä jo aika villeille ajatusurille? Siis mitä??
kannata yrittää diagnosoida ihmisiä nettikirjoittelun perusteella. En usko, että olet lääkäri. Keskity mieluummin asiaperusteisiin.
hauuuuuu!!
Kylläpäs oletkin taas tänään niin kylmä ja rakkaudeton!
Hrrrrrr!
Kun mulla mulkku seisoo ja haluaisin panna sua
perseeseen ja heti!
Mene kontallesi siitä!
Kirjoitin aikaisemmin, ettei osaa YKSIN, eikä jaksa YKSIN ylläpitää rakkautta!
En missään kirjoittanut, ettei osaa ja jaksa rakastaa..niinkuin sinä sen vääristit
omiin mielihaluihisi sopivasti.
Tuollainen asioiden vääristely osoittaa vain sen, ettet kestä häviötä ja muuttelet asioita
mielesi mukaan, niinkuin hemmoiteltu lapsi, joka on aina saanut kaiken periksi.
No, mulla on sentään kokemusta erosta joten en viitsi siitä sen enempää.
Muuten, kumppanini sen kyllä myönsi erotessa, ettei enää rakastanut minua.
Joten tiesinpä kuitenkin senkin asian ennen kuin sai itse sen sanottua.
Eli olitpa väärässä.
Et näköjänsä ole saanut ketään puolellesi kummalliseen vänkyttelyysi.
Pidä minun puolestani kummat luulosi, kyllähän jotkut vänkyttää sitäkin, ettei holokaustiakaan ole koskaan oikeasti ollut..
tuliko pikkupojalla paha mieli..
pitäiskö kipittää sinne äitin helmoihin
äitipä vähä puhaltaa
PUUUH!
meehän nyt sinne hiekkalaatikolle leikkiin.
saat leikkiä ihan yksin, niinkuin aina.
kuitenkin paneutua ensin siihen ulkonäköösi...?
Luulen kuitenkin tuon niin ilmiselvän itsetunto-ongelmasi
juontuvan juuri tuosta olemattomasta miehekkyydestä, joka huokuu tekstien läpikin. Tiedän monta miestä, jotka ovat saaneet itsevarmuutta ja esim.kykyä
keskustella naisten kanssa myönnettyään ensin sen oikean ongelman siellä
taustalla, eli huonon mies-kuvan itsessään.
Ensin pitää löytää se langanpää ja alkaa sitten kehittämään itseä.
Sinulla se tuntuu olevan aika hukassa.
Tunteisiin ei pysty vaikuttamaan. Kukaan ei voi rakastaa ilman rakkautta, vaikka kuinka haluaisi. Sitä paitsi miksi haluaisin rakastaa jotakuta, joka on muuttunut jotenkin epämieluisaksi? Tunteet voi kohdata, niitä voi käsitellä, punnita ja eritellä. Sama pätee ihmisen ajatuksiin. Vaikuttaa niihin ei voi.
miettinyt mistä sisältäsi kumpuaa vimma ajatella rakkauden olevan osaamista? Ei se ole. Se on tunne, ja sillä tunteella on lukemattomia eri merkityksiä eri ihmisille.
Mikäli vittuilee puolisolleen, ei rakasta häntä. Vittuilu on henkistä väkivaltaa. Ainakin omalta kohdaltani voisin sanoa, että minun osuudekseni jäisi ns. nostaa kytkintä.
Esim. vittuileva puoliso osoittaa vittuilullaan henkistä väkivaltaa. Miksi kenenkään pitäisi suhtautua rakkaudellisesti puolison täysin rakkaudettomaan ja huonoon käytökseen?
Veikkoseni. Se mikä on tänään hyvä ratkaisu, ei ole sitä välttämättä vuosikymmeniä.
ette pysty asialliseen keskusteluun ja perustelemaan omaa kantaasi. Miksi kirjoittaa, jos ei ole mitään asiaa?
pointtisi oli?
asiassa pidä paikkaansa. Tunneälyä voi jokainen kehittää, samoin kuin ajatuksiaan. Tunteet ovat vain tunteita, eivät sen enempää, eivät vähempää.
tarvitse saada ketään puolelleni. Osaan vastata itse ajatuksistani: minun mielestäni on turhaa syytellä puolisoa omien tunteiden loppumisesta, enkä itse ole koskaan tavannut paria, jossa toinen puoliso olisi vain "hyvä, lämmin ja rakastava" ja toinen olisi "huono, kylmä ja rakkaudeton". Olen tavannut enemmän tai vähemmän rikkinäisiä ihmisiä, jotka yrittävät ylläpitää itsetuntoaan keinolla millä hyvänsä. Parisuhteessa on aina kaksi ihmistä ja molemmat vaikuttavat suhteen onnistumiseen. Siksi kannattaa keskittyä vain oman itsen analysointiin, jotta välttää tekemänsä virheet tulevaisuudessa.
vaan yritä pysyä asiassa. Perustele mielipiteesi ja vain tosiasioihin nojaten.
ole mitään järkevää sisältöä. Jos onnistut sellaista tuottamaan, voin jatkaa keskustelua, mutta en viitsi lähteä mukaan sisällyksettömään hölötykseen.
Riippuu syystä. Jos eroa haluavan mielestä toinen on aivan kamala, muuttunut vuosien varrella oikeastaan hirviöksi tai ainakin ihan päinvastaiseksi mitä on ollut (ja johon aikoinaan rakastui), niin ei sellaista saa sanoa! Rehellisyyden nimissä ei saa loukata.
Miksi diggaat diagnooseista? Onko sinulla diagnoosiriippuvuus ;)?
:D
Kun ei itse uskalla elää, täytyy arvostella toisten elämää, heidän kyvyttömyyttään elää asiantuntijoiden tekemien tutkimusten vastaisesti...
Vain tunteiden tunnistamista, ymmärtämistä yms voi kehittää. Tällä ei voi kuitenkaan vaikuttaa tunteiden tuntemiseen. Ketään ei voi pakottaa rakastamaan, eikä myöskään itse pysty pakottamaan rakkauden tunnetta sydämeensä.
Tunteet ovat tunteita, mutta eivät mitenkään "vain". Ne vaikuttavat ihmiselämään todella kokonaisvaltaisesti, kaikilla sektoreilla.
No älä sitten kirjoita!
Sullahan ei todellakaan ole mitään asiaa.
...että olet tyhmä!
Juuri näin!
varsinkin, kun ei itse edes elä!
No painuppa sitten vaikka helvettiin.
Sun höpötystäs täällä kukaan kaipaa....
haista paska ja vedä käteen
Avioliitto on laillistettua ryöstöä. Mutta siitähän tässä ei ollut kysymys.
Sen lisäksi sellaisen saa ihan liian helpoasti, ihan liian nuorena.
Jännä juttu, että nyt aikuisella iällä (ja erottuaan) osaa arvostaa tasavertaista ja keskustelevaa suhdetta. Eikä tyydy vähempään. Silloin joskus riitti että oli rakastunut ja tulevaisuus näytti valoisalta. Nyt osaa kysyä toiseltakin, mitä tämä on mieltä ja mihin suuntaan ollaan menossa.
Miksi ihminen ei opi ajoissa pitämään huolta itsestään? Vasta kun kaksi itsestään huolta pitävää aikuista muodostaa parin, suhteella on mahdollisuus olla hyvä ja kestää. Tämänkin jälkeen jää voimaan se totuus, että suhteen lopettamiseen riittää yksi. Sen aloittamiseen tarvitaan aina kaksi...
...on pelkästään järkiliitto.
Nuoruusajan liitto on rakkauden liitto ja vain ja ainoastaan sitä oikeaa rakkautta aikansa.
Aikuisena ei sellaisiin tunteisiin edes pysty enää.
Joo, kaikki asiat on nyt käsitelty parisuhteesta, äitiydestä, äitiyden onnesta, isän syrjäänjäämisestä, mutta siihen yhteen et ole saanut vastausta, mitä itsekkin tässä ihmettelen.. Eli se loppunut SEKSI!
Mihin se seksi on loppunut lasten synnyttyä?
Miksi meillä, minulla ja miehelläni edelleen on sitä säännöllisen epäsäännöllistä seksiä, vaikka lapsiakin on kolme ja nuorin jo lukiossa??
Mitä haluat tietää? Että miten sitä vielä on ja jopa useasti viikossa?
Olemme alusta asti olleet kovinkin himokkaita ja luulenpa, että alunperin se johdattikin meidät aina yhteen ja seurusteluun. Kemiat pelasi, vaikka muuten olemme toistemme vastakohtia ja siitä on riitaa tieten riittänyt..mutta naiminen on maistunut.
Täytyy myöntää, että kun olen synnyttänyt, himot on ollut säästöliekillä ja jos MIES ei olisi tehnyt aina silloin aloitetta, olisi voinut hyytyä tieten pitkäksi aikaa vaakamambat meilläkin, mutta onneksi mies ei antanut periksi.
Olen se minäkin vastustellut toisinaan, kun ei vaan jaksaisi, mutta juuri tuo miehen sinnikkyys on ollut ainakin meillä se oljenkorsi, mikä on kuivina kausina pitänyt suhteen viriilinä.
Nyt on lapset kasvaneet ja seksi on tullut yhtä tärkeäksi, kuin nuorempanakin.
Viime yönä viimeksi mies herätti kosketellen kesken unien, eikä auttanut, kuin karistaa unet pois ja alkaa miellyttävään raukeaan rakasteluun, josta on hyvä mieli edelleen..
Täällä on ollut joskus kirjoittelua puutteessa olevilta miehiltä, jotka sanovat, etteivät välitä silti lempiä, jos nainen ei tee aloitetta ja oikein kinua seksiä ja varsinkin ota suihin!! Ihme juttua! :O
Kyllä se tahtoo näin vanhemmiten (ollaan kohta 50v kumpikin ), ettei sitä tuolla asenteella seksiä tipu..
Kyllä se nainen on kuitenkin se, joka vietellään, vaikka vuosikymmeniä yhdessä ollaan, tieten joskus nainenkin voi olla aloitteentekijä, siinä tahtoo tulla vain silloin miehellä suorituspaineita, jos ei niin teekkään miehellä sillä hetkellä mieli.
Ja lisäykseksi tähän, minun miehenikään ei ole mikään keskustelija, mutta helvetin hyvä naimaan se on ja
ottanut aina minut hyvin huomioon seksiasioissa..
Kyllä se seksi on tärkeä asia liiton kestävyydessä.
Neuvo teille miehille: Kyllä se nainen siitä lempimään alkaa, kun ette anna helpolla periksi!
Ei väkisin vaan väsyttämällä, jotkut tarvitsee toisinaan vain enemmän sitä lämmittelyä.
Ja lopputulos on kummankin kannalta erinomainen, tyydytetty kumppani on paras kumppani.
"Neuvo teille miehille: Kyllä se nainen siitä lempimään alkaa, kun ette anna helpolla periksi!"
Tuo lause on niin totta! Minäkin totesin omalle vaimolleni viiden vuoden avioliiton jälkeen, että:
a) vittuilu ja vikinä saa loppua
b) lotaa pitää ruveta tulemaan
muutoin saa eukko kerätä kamppeensa hangesta ja minä pidän oman kotini. Ja elareita maksan sen minimin, mitä käräjäoikeus määrää Meillä on avioehto. Koska olen herkkä ja keskusteleva mies, enkä mikään jyrä, jätin valinnan hänelle.
Kuinka ollakkaan vaimo mietti asiaa vain yhden yön yli. Nyt olen jo kuusi vuotta saanut nauttia minuun lempeästi ja arvostavasti suhtautuvasta vaimosta ja hyvästä seksistä. Kivoja ja pristäviä peuhahepeneitäkin vaimo hankki, kun vihjasin sellaisista pitäväni. Tällä tavala ongelmista avoimesti keskustelemalla avioliittoi vain paranee.
En tietenkään ole lopettanut sivusuhteitani, jotka hommasin silläaikaa, kun vaimo pihtasi ja vittuli päntiökseen. Minusta läheisen ihmissuhteen lopetaminen noin vain äkkiseltään on jotenkin julmaa ja huonoa käytöstä. Olen vain tyttöystävilleni kertonut, että nyt menee vaimon kanssa paremmin, joten voin nähdä heitä vähän harvemmin. Silläkin suunnalla avoin keskustelu on auttanut pitämään suhteet virkeänä.
Ei todellakaan kannata luovuttaa!
Enpä usko, että edellinen kirjoitus oli tarkoitettu tuollaiselle kusipäälle, kuin sinä, joka vain valehtelee täällä päivät pitkät ja kertoilee lämpimikseen tarinoita, jotka joillekkin on oikeasti kipeitä asioita.
Sinun ongelmasi on se, ettet saa sitä vittua keneltäkään naisen puolelta, olet vastenmielisyyden perikuva.
Kaltaisiasi löytyy baaritiskeiltä notkumasta räkä poskella persekoro housuista paistaen ja naiset kiertää kaukaa inhosta väristen tuollaisen iljetyksen...
SeppoBsuppo..., olet nyt ihan väärällä palstalla. Etkö osaa lukea? Ymmärryksessä vikaa?
Ap juuri painotti tuota, että kyse on nyt miehistä, jotka eivät ole kaltaisiasi sikaukkoja.
Joten miten edes viitsit tulla kommentoimaan typerillä jutuillasi?
Nämä ohjeet eivät todellakaan koske sinua ja luulen vaimosikin olevan oikeasti enempi pelkän kuplan, kunhan huuliasi tuulessa heilutat...
jos hyväksyisit sen, että rakkaus on sokea, niin miehen kuin naisen kohdalla. Rakkaus voi myös loppua. Ei se on kenenkään syy, ei vika.
pakota sinua tekemään sitoumuksia eikä solmimaan parisuhdetta. Miksi luvata tahtoa rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä, jos ei ole mitään aikomusta pitää lupausta? Voihan pysyä vapaana ja rakastaa ja olla rakastamatta ihan niin kuin lystää? Rakkaus ei todellakaan ole sokea: on tietysti kivempaa ajatella niin, jos ei halua kantaa mitään vastuuta omista teoistaan. Jos tosiaan ajattelet niin, että rakkaus vie sinua ilman, että sinulla on asiaan mitään sanomista, tuopa asia esille myös kumppanillesi. En usko, että kovin moni haluaa sitoutua ihmiseen, jolla ei ole mitään kontrollia omaan elämäänsä.
Haloo. Miten niin "ei mitään aikomusta pitää lupausta"? Mistä tuo epäluuloisuutesi johtuu? En ole eläessäni tavannut ihmistä, joka ei olisi liiton/suhteen solmimishetkellä halunnut viettää loppuelämäänsä kumppaninsa kanssa. Aika kuitenkin tekee tehtävänsä, ihmiset muuttuvat, sukset menevät ristiin (niin, ja naisilta jalat ;)).
Tuo tyyppi on ihan kahjo.
No, korkeelta putoo, kun ero sille tulee.
Maailma on täynnä myös kaikensa perheen eteen tehneitä naisia, joiden mies haluaa eron. Vaikkapa siitä syystä, että mies on rakastunut naiseen, jonka kanssa on puhunut puhelimessa ja tavannut naisen kaksi kertaa. Maistelepa tätä: mies haluaa erota 30v kestäneestä liitostaan tällaisen kuvaamani melko huteralta kuullostavan uuden suhteen takia. Voi tietysti kysyä miksi, mutta se on ihan turhaa. Ei tällaisiin asioihin ole olemassa mitään järjellistä selitystä.
Tuosta edellisestä huolimatta, ongelma ei ole miehen, vaan naisen. Kun oikein miettii, niin onko se edes ongelma, koska ketään ei voi pakottaa pysymään suhteessa kenenkään kanssa.
Just joo ja nimenomaan. "Avioliitto on päällisin puolin kunnossa". Ellei se ole myös sisäisesti MOLEMPIEN mielestä kunnossa, niin on syytä erota.
En ymmärrä miksi isät usein eron jälkeen unelmoivat lasten lähivanhemmuudesta, kun eivät liitossa ollessaankaan mitään lasten hyväksi tehneet. Eivät ressut taida tajuta, että lähivanhemmuus tuottaisi heille todellisen paljon lisää töitä ja rajoittaisi suuresti heidän liikkumavapauttaan. Sitten vielä, jos lasten äiti sopisi ja peruisi lasten tapaamisia miten sattuu, niin siitähän se riemu vasta alkaisi. Mikäli elatusmaksut tulisivat tilille aina myöhässä ja isä huomaisi vielä, ettei lapsilisällä saa juuri mitään, niin voisi tulla suru puseroon. Se ei paljon auta, kun lapset vielä kiukuttelisivat ja heittäytyisivät hankalaksi, kuten melko usein tekevät "miks me ei voida tehdä niinku äidin luona?" "kyllä äiti vaan antaa tehdä sitä ja tätä", "enpäs enpäs enpäs". ja ennenkaikkea "MÄ HALUUN..." potenssiin 100. Myös iskän uudet naissuhteet eivät ehkä riemastuisi, kun lapset olisivat isille aina se ykkönen. Seksi jäisi vähemmälle, romanttiset illalliset jne. Puhumattakaan isän omista harrastuksista. Niihin ei olisi aikaa.
Monet äidit jättäisivät mieluusti lapset isän lähihoitoon, mutta eivät sitä tee juuri siksi, ettei isä ole muutenkaan ottanut osaa lasten käytännön asioihin, kasvatukseen, ruuanlaittoon.. Ennenkaikkea en olisi voinut vihata lapsiani niin paljon, että olisin jättänyt heidät täysin empatiakyvyttömän isänsä armoille. Ex on itsekin myöntänyt olevansa tunnevammainen. Ei sitten kuitenkaan ole viitsinyt tehdä asialle mitään, hakea apua.
Miehet nyt ei osaa lapsia kasvattaa.
Kylässä voi niitten tykönä erotessa käydä, mutta en tunne yhtään isää, joka
olisi hyvä kasvattaja. Miten olisikaan?
Tuokin yksi jankkaaja täällä erinim.merkkien takana jauhaa vain yhtä samaa
paskaa, joka ei merkitse yhtään mitään.
Tuollaiselle en antaisi lasta edes lainaan!
Tekisi penskasta aikaa myöten täyden idiootin, niin kuin on itsekkin.
Rupeaa tyyppi vaikuttamaan skitsolta hulluine ajatuksineen.
Kyllä minä hyvin kaksosten kans pärjään.Osalistuvat kotitoihin..Poika valllankin...Äiti kylällä lentää tapista tappiin.ei pariinvuoteen ole lapsiaaan tavannut.eikä maksanut elareita..vaik töissä onkin.Parasta täs on et tein avioehdon aikanaan..läksi samallavarustuksella millä tulikin.
Tuota varmaan tarkoittikin eded.kirjoittaja..
Tuollainen katkera isä, joka opettaa lapsensakkin vihaamaan äitiään, ei ole mikään hyvä kasvattaja.
Varmaan sillä äitillä oli hyvä syy lähteä, tuollaista syyttelyä ei tartte kenekään kuunnella, mitä sinä täällä jauhat.