Olen 22-vuotias mies, ja ongelmakseni on muodostunut kavereiden vähyys. Miesten on jotenkin paljon vaikeampi saada (hyviä) kavereita kuin naisten. tai ainakaan itse en ole keinoja siihen löytänyt. Toki harrastuksista yms. saattaisi kavereita löytää, mutta kun juuri tällä hetkellä ei töiden ja opiskelujen takia ole aikaa.
Toinen ongelmani on se, että olen hyvin vaativa kaveruussuhteissa. En jaksa puhua pelkästään jostakin harrastuksesta (urheilu, politiikka yms.) enkä myöskään siitä, kuinka ei löydy ketään naista seurustelusuhteeseen. Haluaisin siis, että kaverini olisivat sekä toiminnallisia (urheilu, matkustelu, baarit yms.) että älykkäitä (sekä faktojen että tunteiden tasolla).
Minulla on aina ollut kavereita (keskivertoa enemmän), johtuen sosiaalisuudestani sekä siitä, että olen harrastusten suhteen monipuolinen. kuitenkin viihdyn ihmisten seurassa niin hyvin, että lisäkaverit eivät olisi pahasta.
Miten siis miehet yleensä ystävystyvät? Onko muilla ollut samanlaisia ongelmia tai muita kokemuksia aiheeseen liittyen?
Toinen ongelmani on se, että olen hyvin vaativa kaveruussuhteissa. En jaksa puhua pelkästään jostakin harrastuksesta (urheilu, politiikka yms.) enkä myöskään siitä, kuinka ei löydy ketään naista seurustelusuhteeseen. Haluaisin siis, että kaverini olisivat sekä toiminnallisia (urheilu, matkustelu, baarit yms.) että älykkäitä (sekä faktojen että tunteiden tasolla).
Minulla on aina ollut kavereita (keskivertoa enemmän), johtuen sosiaalisuudestani sekä siitä, että olen harrastusten suhteen monipuolinen. kuitenkin viihdyn ihmisten seurassa niin hyvin, että lisäkaverit eivät olisi pahasta.
Miten siis miehet yleensä ystävystyvät? Onko muilla ollut samanlaisia ongelmia tai muita kokemuksia aiheeseen liittyen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ongelmasi eivät ole oikeasti ongelmia, vaan olet siunattu. Sinulla ei pyöri "käärmeitä" ympärilläsi. Omaa elämääni vainoavat ystävyyden kaapuun pukeutuneet imuttelijat, jotka vievät kaiken, henkisen ja fyysisen, mihin koskevat. Eikä tähän ihmissaasteeseen ole parannusta.
Tasapainoisena ja älykkäänä ihmisenä tiedosta ongelmani ja kadehtien luen kuvaustasi tilanteestasi. Ei taakkaa, ei vainoajia, vaan suloinen vapaus. Nauti siitä, hyvä mies! Ystäviä on kyllä helppo hankkia, mutta todelliset ongelmat alkavat siitä, kun niistä yrittää päästä eroon. Kokemusta on!
Ei naisillakaan ole aina helppoa ystävystyä. Itse en jaksa kanssasisarten kaakatusta ulkonäöstä sun muusta pinnallisesta naistenlehtiskeidasta ja joskus tuntuukin, että niitä elämää enemmän ymmärtäviä ja kokeneita aikuisia naisia on todella harvassa.
On tietysti "vikaa" omassakin asenteessa, jos en ole valmis antamaan toiselle mahdollisuutta kehittyä hyväksi ystäväksi juuri minulle. Eihän "valmiita" hyviä ystäviä puissa kasva.
Itse olen siis hiukan "nöyrtynyt" ehdottomuudessani ja päästänyt lähelleni ihmisiä, jotka eivät vastaa kaikilta osin "unelmakuvaani" ystävästä. He ovat kuitenkin mielenkiintoisia persoonia ja heltä saan sen tuen, jota tartten, ja jos joku aihe ei kiinnosta niin ainahan sitä voi heittäytyä vaan kuuntelemaan. Sitähän se ystävyys on: ollaan läsnä toisillemme.
Kun on rehellisesti oma itsensä niin siinä kyllä tyhjänpäiväisimmät joojoo-tyypit karsiutuvat aika nopeasti ja jäljelle jäävät ne individuaalit, jotka todella arvostavat sua juuri sellasena kuin olet.
Jos ei mitään anna, ei mitään saakaan. Eli hiukan ymmärrystä ja erilaisuuden sietoa peliin, niin kyllä se siitä. ; )
Hyvä ja ajatuksia herättävä näkökulma sinulla. Totta ettei "valmiita" ystäviä kasva joka oksalla, mutta niin ei kait ole tarkoituskaan. Erilaisuuden sieto- ja ymmärtämiskyky kasvaa, kun ystäväpiiriin kuuluu kaikenlaisia ihmisiä; ystävyyssuhde kehittää ja kasvattaa kumpaakin osapuolta. Keskusteleminen on hedelmällisintä silloin, kun kaksi ihmistä ei ajattele asioista sataprosenttisesti samalla tavalla.