Ennen kuin alatte huorittelemaan kovin paljon niin tunnustan: Olin kakkonen, tosin en tiennyt sitä. Mies valehteli olevansa vapaa, asuimme eri paikkakunnilla, joten huijaus toimi. Huijaus toimi myös siksi, että suhteemme ei ehtinyt jatkua kovin kauaa, ja heti kun sain tietää miehen olevankin naimisissa, pistin välit poikki.
Siihen kysymykseeni: Olen useaan kertaan lukenut tältä palstalta vaimojen kirjoittaman kommentin että "kakkosia pannaan, mutta vaimon kanssa rakastellaan". Kertoisitteko mitä eroa teidän mielestänne sillä miehenne harjoittamalla seksuaalisella aktilla on verrattuna teidän; vaimojen ja kakkosten välillä. Miten miehenne toimii toisin?
Luuletteko te, että seksi on kakkosten kanssa vain persoonatonta nylkytystä, jossa muna työnnetään sisään ja sitten jyystetään?
Voin omasta kokemuksesta kertoa, että seksi oli tämän varatun miehen kanssa aivan samalla tavalla rakastelua, kuin aiempienkin seurustelukumppaneitteni kanssa. Oli suukottelua, hyväilyä, halailua ja hellyyttä. Helliä kuiskauksia ja rakkauden tunnustuksia. Mikä siitä teki panemista, jotenkin erilaista kuin että olisin ollut tämän miehen aviopuoliso?
Ja kerrottakoon vielä sekin, että miehen vaimo soitteli minulle, huusi ja huoritteli, vaikka kuinka sanoin etten tiennyt miehen olleen naimisissa ja heti kun sain tietää laitoin suhteelle pisteen. Minun oli kuulemma syy kuitenkin miehensä uskottomuudesta.
Kerronpa vielä senkin, että mies itki ja rukoili minua jatkamaan suhdetta kanssaan, kuulemma rakasti minua...
Siihen kysymykseeni: Olen useaan kertaan lukenut tältä palstalta vaimojen kirjoittaman kommentin että "kakkosia pannaan, mutta vaimon kanssa rakastellaan". Kertoisitteko mitä eroa teidän mielestänne sillä miehenne harjoittamalla seksuaalisella aktilla on verrattuna teidän; vaimojen ja kakkosten välillä. Miten miehenne toimii toisin?
Luuletteko te, että seksi on kakkosten kanssa vain persoonatonta nylkytystä, jossa muna työnnetään sisään ja sitten jyystetään?
Voin omasta kokemuksesta kertoa, että seksi oli tämän varatun miehen kanssa aivan samalla tavalla rakastelua, kuin aiempienkin seurustelukumppaneitteni kanssa. Oli suukottelua, hyväilyä, halailua ja hellyyttä. Helliä kuiskauksia ja rakkauden tunnustuksia. Mikä siitä teki panemista, jotenkin erilaista kuin että olisin ollut tämän miehen aviopuoliso?
Ja kerrottakoon vielä sekin, että miehen vaimo soitteli minulle, huusi ja huoritteli, vaikka kuinka sanoin etten tiennyt miehen olleen naimisissa ja heti kun sain tietää laitoin suhteelle pisteen. Minun oli kuulemma syy kuitenkin miehensä uskottomuudesta.
Kerronpa vielä senkin, että mies itki ja rukoili minua jatkamaan suhdetta kanssaan, kuulemma rakasti minua...
Vastaukset 164
Vanhimmat
kun pistit suhteen poikki ja vielä miehen aneluista huolimatta.
täydet pisteet sinulle.
olettamus tai he haluavat uskoa että mies vain panee "kakkosta" ja heidän kanssaan rakastellaan.
Ymmärrän sen jos tulee petetyksi, haluaa uskoa/uskotella itselleen että se toinen nainen ei ole merkinnyt mitään heidän miehelleen. Ja ylipäätään että se toinen nainen ei ole merkinnyt yhtään mitään.
Mutta kuten kaikki tiedämme täysin tunteettomia miehiä tuskin on, en minä ainakaan haluaisi että jos mieheni jäisi kiinni pettämisestä, että hän sanoisi, että tuo toinen nainen ei merkinnyt hänelle mitään (siis jos tuo suhde olisi jatkunut pidempää). Jos mieheni näin todella sanoisi, miettisin kyllä pariin kertaan, että tunteeko hän silloin mitään minuakaan kohtaan.
Ja näinhän se on, että vain harvat pystyvät tunnustamaan/myöntämään että syyllinen pettämiseen on heidän miehensä, vaan hakevat sen syyllisen liiton ulkopuolelta. Eli ns. sulkevat silmänsä totuudelta.
Parantuminen pettämisestä alkaa vasta sitten kun on myöntänyt tosiasiat itselleen, voin sanoa että itselläni on myös kokemusta petetyksi tulemisesta. Muistan että ensimmäiset ajatukset olivat tietysti se, että se toinen nainen oli syyllinen kaikkeen. Mutta mietittyäni asioita, huomasin että syyt pettämiseen oli minun ja mieheni välisessä suhteessa (mies nykyjään ex).
Kun pystyin myöntämään tuon asian itselleni, tuntui että pystyin tekemään ratkaisuja ja rakentamaan elämääni uudestaan.
Ja totuushan on se, että ketään ei viedä väkisin. Jos mies ei pysty pitämään housujaan jalassaan, ei siinä auta vaimo liimaisi ne päälle.
Olipa ikävää, että tuon miehen vaimo alkoi huoritella sinua, vaikka ei tiennyt koko totuutta asioista. Joko hän ei uskonut sinua tai oli niin raivoissaan, että halusi purkaa sinun pettymyksensä. Sinä et kuitenkaan tehnyt mitään väärää, koska et edes tiennyt miehen olevan varattu ja toimit myös fiksusti, kun laitoit suhteen poikki. Vaikka mies vannoi rakastavansa sinua, ja oli ehkä sillä hetkellä vilpitönkin sanoissaan, niin pitkällä tähtäimellä hän tuskin olisi ollut luotettava mies, kun kerran petti vaimoaan ja valehteli sinullekin olevansa muka vapaa. Luultavasti sellaisen miehen rakkaus olisi hyvin häilyväistä.
Tämä vaimojen oletus että rakastajatarta vain pannaan, on useissa tapauksissa itsepetosta, jolla yritetään vain helpottaa sitä omaa pahaa oloa ja pettymystä. Eihän se läheskään aina pidä paikkaansa. Tosin on sellaisia miehiäkin, jotka uskottelevat vaimolleen "että sehän oli pelkkä pano", joten tämäkin vaikuttaa asiaan. Ja hyväuskoinen vaimo uskoo, koska haluaa uskoa. Tosin tasapuolisuuden nimissä on sanottava, että on yhtä lailla hyväuskoisia rakastajattariakin, jotka uskovat täysin, kun mies valehtelee ettei hänellä ole pitkiin aikoihin ollut seksiä vaimon kanssa ja heidän liittonsa on pelkkä kulissi.
vain sinun tapauksessasi. Älä yleistä! Pettämisen syy yleisemmin on pettäjän korvain väissä(tosin myös parisuhteen dynamiikassa voi olla syy, en kiellä). Se, että teillä oli niin ei tarkoita, että kaikilla. Itse teen erityisen eron sillä onko kakkonen ollut tietoinen vai ei miehen avioliitosta. Minä en todellakaan syytä niitä kakkosia, jotka itse ovat tulleet petetyiksi, mutta ne jotka tietävät sekaantuvansa avioliitossa olevaan miehiin toivotan alinpaan helvettiin. Siinä on vissi ero. Siksi en ymmärrä miten osa syyllinen olisi muka viaton. Nostan hattua kaikille naisille, jotka ymmärrtävät että varattuihin ei kosketa ja myös niille, jotka heti lopettavat suhteen tietäessään toisen olevan varattu.
puutteellinen itsetunto ajaa usein haukkumaan ja solvaamaan. Sekä puolustamaan omaa egoaan kuvitelmilla.
Ketään ei voi väkisin pitää. Miksi vaimo ei soittaisi rakastajattarelle ja kyselisi ystävällisesti kuulumisia? Vaimo voisi myös asiallisesti kertoa sen hetkisestä omasta tilanteestaan. Kiireissään kiittäisi rakastajatarta, että huolehtii miehen tarpeista, koska ei itse ehdi. Mutta jos olisi esim. juuri tullut synnytyssairaalasta ja ennestäänkin on kolme lasta, niin todella odottaisi miehensäkin panostusta perheeseen juuri NYT. Tai sitten adios koko mies. Voisi laittaa kiertoon - laitanko pakettiin ja osoitteesi päälle?
toivotat kakkoset alimpaan helvettiin? Eikö se tee omasta elämästäsi helvettiä ja ikävää? Aivan kuten syyttäminen ja syyllistäminenkin on turhaa, tarpeetonta ja huonoa ajankäyttöä.
Jos mies tai vaimo on uskoton, niin syyt löytyvät aina syistä - ja suurimmat syyt parisuhteen dynamiikasta.
Nykymaailman meno on luonut parisuhteesta kummajaisen. Siltä ainakin odotetaan aivan liikaa ja mahdottomia. Kumppanilta vaaditaan ehdottomasti - kaikenlaista. Lista on loputon. Myös kontrolli pitää olla, muuten ahdistaa. Tämä johtaa henkiseen ruoskimiseen ja solvaamiseen. Entä jos olisimmekin armollisempia - nimenomaan kumppanille? Olisimme ehdottomia vain siinä, ettei väkivaltaa sallita missään muodossa.
voisitko tehdä palveluksen ja painua vevon vittuun. Sun juttusi jahnaa.
Petetyn syyttäminen ja syyllistäminen sekä "parisuhteen dynamiikan" taakse piiloutuminen on turhaa, tarpeetonta ja huonoa ajankäyttöä. Jos mies tai vaimo on uskoton, syyt löytyvät aina vain uskottoman pään sisältä. Armosta puhuminen on aika irvokasta uskottomalta! Mitä armoa ja väkivallattomuutta uskoton osoittaa petetylle puolisolle?
Petetyt voisivat avoimesti tunnustaa, ettei parisuhde toimi, jos kumppani alvariinsa juoksee vieraissa. Ja ottaa asiasta täysi vastuu. Ellei huvita jatkaa uskottoman kanssa liitossa, niin voisi olla armollinen sekä itselleen että kumppanilleen ja hakea eroa. Jos uskottomuus ottaa koville, niin miksi jäädä uhriksi liittoon?
Eroa hakee se, jonka mitta tulee ensin täyteen. Sitä ennen, kunnon draamassa petetty syyllistää pettäjää ja pettäjä petettyä.
Juuri näin. Vaihtoehtodraamaa. Tuohon tarvitaan jo erityisosaamista... mikä ei onnistu kaikilta.
keskittyä itseensä ja jättää uskottomuus uskottoman vastuulle. Jokainen voi olla vastuussa vain omasta käytöksestään, ei uskottoman tai naapurin Pertin käytöksestä. Uskottomuuden syyt löytyvät uskottoman pään sisältä ja vain uskoton itse voi tunnistaa omat ongelmansa ja hakea apua. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Oman erinomaisuutesi julistamiseen?
Vaimojen mielen pahoittamiseen?
Sen todistamiseen, että mies rakasti sinua?
Vai mihin?
Jos vaimot haluavat omaa sydäntään suojellakseen uskoa, että kakkosen kanssa ei ole tunteet mukana, niin miten se on sinulta pois? Miksi sinun täytyy tulla tänne kääntämään veistä haavassa, jos kerran olet niin suoraselkäinen, että panet poikki heti kun kuulit miehen olevan varattu? Onko tämä sitten suoraselkäistä?
kertoa minulle, miksi vaimot haluavat elää "kuplassaan", miksi ei voida katsoa totuutta silmiin? Se on mielestäni suurta itsensä huijaamista.
Elämä ei aina mene niin kuin haluaisi, matkan varrella tapahtuu sekä hyviä että pahoja asioita. Eikö nämä ole niitä kasvamisen paikkoja
Monille ihmisille sattuu elämänsä aikana niin paljon ikäviä asioita, on ihailtavaa katsoa miten he ovat selvinneet vaikeuksistaan (vakavia sairauksia, lähiomaisten kuolemia, työttömyyttä, köyhyyttä jne.)
Jotenkin ihan näiden oikeiden vaikeuksien keskellä itsekin eläneenä, näen loppujen lopuksi pettämisen hyvin pienenä asiana, joten ihmettelen miten edes siinä asiassa ei voida/uskalleta katsoa totuutta silmiin. Mietipä kuinka pieni asia se verrattuna esim. oman lapsen kuolemaan?
Mutta jokainen elää tietysti omaa elämäänsä.
En ole puhunut omasta suoraselkäisyydestäni mitään. Huorittelu ei tuntunut oikein, sanoisinko kivalta... Vaikka kuinka toistin ja toistin etten tiennyt miehen olevan naimisissa, niin nainen vain raivosi ja huusi ja soitteli keskellä yötä, kotirouva kun oli niin oli varaa valvoakin. Minulla oli taas aamulla aikainen herätys töihin. Meni siihen, että piti vaihtaa salainen numero, että hän jättää minut rauhaan.
Jos hän sattuisi tämän lukemaan ja tuntisi veitsen kääntyvän haavassa, niin en voi sanoa että hirveästi tuntisin myötätuntoa, vaikka yleensä ottaen sympatiani petetyn puolella ovatkin.
Tämä rouva vain ei ymmärtänyt, että myös minä olin petetty, ei halunnut ymmärtää. Luulen että sellaisetkin kakkoset, jotka tietävät miehen olevan varattuja ovat omalla tavallaan petettyjä, sillä mistä sitä tietää mitä hevonpaskaa ja valheita miehet heille syöttävät.
Miksi sinä sitten raivostuit noin kovasti kirjoituksestani, onko sinullakin tapana syyttää vain toista naista, ja uskoa miehesi puhtoisuuteen ja viattomuuteen?
Osittain halusin myös herätellä teitä vaimoja siitä valheesta jossa elätte. Ettekö ymmärrä millaista kaksoiselämää miehenne elävät ja millaista julmaa peliä käyvät toisten ihmisten tunteilla? Kertovat kaikki samat rakkauden tunnustukset ja hellyydet kahdelle, kenties useammallekin naiselle. Minä ehdin rakastua tähän ukkomieheen aivan täysillä, joten voitte vain arvailla kuinka helvetin pahalta minusta tuntuu.
Ettekö myöskään ymmärrä, että te omalla käytöksellänne mahdollistatte sen, että miehenne käyttävät hyväkseen sekä teitä, että toisia naisia?
Nuo kaikki "kakkosten kanssa pannaan, vaimojen kanssa rakastellaan" -hokemat... Mitä te niillä loppujen lopuksi saavutatte? Ettekö te todellakaan ymmärrä, että yhtälailla tekin elätte valheessa, kuin enemmän ja vähemmän huijatut kakkoset? Kaikki jotka näiden pettureiden ja valehtelijoiden elämään kuuluvat elävät valheessa, jota tämä yksi "kuningas" pyörittää.
Olisiko se todella niin kamalaa myöntää itselleen teidän vaimojenkin? Olisiko se paha asia herätä?
Olen miettinyt samaa, miksei ihmiset halua muutosta elämäänsä vaikka heitä petetään sitä en ymmärrä. Tuntuu ettei monikaan halua kuitenkaan luopua petollisesta kumppanista vaikkakin tietää pettämisen jatkuvan kuitenkin. Minusta se omaisuus ja kauan jatkunut suhde ei ole syy jatkaa elämää jossa on petos jatkuvasti läsnä. Tässäkin tapauksessa kakkonen pisti poikki, mutta tosiasiahan on se että mies etsii kuitenkin uuden kakkosen ja taas uuden. Miten sellaisen ihmisen rinnalla jaksaa ja kuinka paljon vaatiikaan soitella ja olla yhteyksissä jokaiseen jonka kanssa mies on pettänyt. Luulisi olevan helpompiakin tapoja elää. Onneksi en itse sortunut moiseen vaikka tulinkin petetyksi. Tuollaista elämää en todellakaan olisi jaksanut, saati että olisi tullut sitten arjen asiat hoidettua vielä siinä sivussa, lapset ym. Täytyypä vain ihmetellä miksi todellakin toiset kerta toisensa jälkeen antavat anteeksi ja jatkavat yhteistä elämää tietäen ettei kerta ole kuitenkaan viimeinen ja ollaan hetken päästä taas samassa tilanteessa, onko oman elämän hukkaaminen tuollaisessa suhteessa todellakin sen arvoista.
"Jos vaimot haluavat omaa sydäntään suojellakseen uskoa, että kakkosen kanssa ei ole tunteet mukana". Mistä lähtien itsepetos on ollut itsesuojelua? Mistä lähtien se on ollut hyväks itselle? Mä en tajua teitä naisia kai koskaan.
on erilainen ja jokainen haluaa elämältään erilaisia asioita. Vaikeaa on kuitenkin ymmärtää, miksi petetty ei ota uutta suuntaa elämäänsä. Aikansa parkuu että kun puoliso petti ja on niin kurjaa. Mitään ei kuitenkaan tee, asia painetaan maton alle. Ja kohta on tilanne uudestaan päällä. Luulisi olevan henkisesti aika raastavaa. Kukaan tälläkään palstalla kirjoittavista petetyistä ei kerro sitä oikeaa syytä, miksi jatkaa liittoaan ja mitä teki, että liitto korjautuisi ja jatkuisi mahdollisesti parempana kuin ennen. Vai onko se helpompaa kulkea pussi päässä ja korvalaput korvilla, ei kuulla eikä nähdä mitään?
Joku tuolla ylempänä jo kirjoittikin, että maailmassa on paljon pahempia asioita kuin petetyksi tuleminen esim. lapsen kuolema. Ja niistä pääsee yli vain katsomalla totuutta silmiin. Miksi on niin vaikeaa hyväksyä se totuus pettämisestä? Ja siitä oudosta itsesuojeluhalustako johtuu, että petetty hyvin usein etsii syy tilanteeseen liiton ulkopuolelta? Pettäjässä on vikaa, se on totta. Mutta voisiko olla myös niin, että koko parisuhteessa on jotain vialla? Myös siinä petetyssä puolisossa?
on aina vaihtoehtoja. Jos kokee, että liitossa on ongelmia, asioita voi myös käsitellä rakentavalla tavalla ja rehellisesti. En usko, että kukaan meistä pystyy elämään niin, ettei koskaan loukkaa puolisoaan tai toimi väärin. Petetty ei voi olla vastuussa pettämisestä, koska ei ole itse siinä osallisena. Vastuu on vai pettäjällä!
minäkin näen pettämisen loppujen lopuksi hyvin pienenä asiana ja siksipä jatkan edelleenkin mieheni kanssa.
paitsi että meidän tapauksessamme se keskellä yötä soitteleva ja huoritteleva ihminen oli mieheni toinen nainen. Niin että enpä tuntenut myötätuntoa minäkään ja vaihdoin salaisen numeron, jotta saamme nukkua yömme rauhassa.
Ilmeisesti kakkoset eivät ymmärrä, millaista kaksoiselämää miehet elävät ja millaista julmaa peliä käyvät toisten ihmisten tunteilla? Kertovat kaikki samat rakkauden tunnustukset ja hellyydet kahdelle, kenties useammallekin naiselle. Ettekö myöskään ymmärrä, että te omalla käytöksellänne mahdollistatte sen, että miehet käyttävät hyväkseen sekä teitä, että vaimoja? Ettekö te todellakaan ymmärrä, että yhtälailla tekin elätte valheessa, kuin enemmän ja vähemmän huijatut vaimot? Kaikki jotka näiden pettureiden ja valehtelijoiden elämään kuuluvat elävät valheessa, jota tämä yksi "kuningas" pyörittää.
Ei lapsen kuolemaa ja pettämistä voi mitenkään verrata keskenään. Lapsen kuolema koskettaa molempia vanhempia pahimmalla mahdollisella tavalla, siinä ollaan yhdessä.
Pettäjä salaa toiselta toimintansa ja valehtelee. Näin hän "kertoo" puolisolleen kuinka häntä arvostaa.
Jokainen elämän kriisi on omanlaisensa eivätkä ole keskenään vertailukelpoisia. Jokaisella ihmisellä on jokin kriisi suurempi kestää kuin jokin toinen. Jollekkin juuri tämä uskottomuus on niin suuri, ettei sen yli ole helppo päästä.
Salailu ja valehtelu ja näiden kakkosten ylistys itseään kohtaan tuntuu olevan jotenkin niin "ylevää", että uskottomuus ei mukamas olisi niin "iso juttu".
Joo, voihan ton tosiaan kääntää noinkin päin, mutta yleensä silloin kun tilanne ns. räjähtää käsiin, niin kyllä se on vaimo, joka silittää miehen päätä ja uskoo kaikki valheet siitä kuinka kakkonen on sänkyyn sitonut ja väkisin maannut, vaikka mies parka ei olisi ollenkaan halunnut... Tässä vaiheessa viimeistään hyväuskoisimmankin kakkosen silmät aukeaa, ja hän tajuaa minkä paskan hyväksikäyttäjän kanssa on ollut tekemisissä. -Siis yleensä...
On tietysti paljon noitakin, jotka soittelee vaimolle ja huutaa, mutta mä laajassa ystäväpiirissäni olen nähnyt tätä petoskuviota jokaisen osapuolen kantilta useaan kertaan, ja kyllä se vain niin yleensä menee, että kun pettäjä jää kiinni, kakkonen saa kaikkien, myös pettäjän haukut päälleen ja syytökset.
Kakkonen myös siirtyy vähin äänin takavasemmalle ja jättää "rauhaan" tän onnellisen perheen, ja vaimo silittää viattoman miesparkansa päätä, ja vähän aikaa kaikki on ah -niin hyvin! Kunnes ukko kohta hakee uuden naisen, ja sama peli vain jatkuu, ja jatkuu, ja jatkuu.......
En ikinä tule ymmärtään vaimoa, joka on valmis ottamaan takaisin miehen, joka työntää kaiken syyn sen toisen naisen päälle ja haukkuu sitä muijaa omalle vaimolleen, kuinka tyhmä, ruma, huono ja surkea sängyssäkin se oli... Miks se sitten kuitenkin on halunnut panna sitä, jos se oli niin surkee? Minusta sellainen mies on tosi halpa suoraan sanottuna, enkä mä tahtois olla mokoman paskan kanssa missään tekemisissä.
Eiks myös tule teillä vaimoilla mieleen, että samoilla sanoilla se on varmaan haukkunut teitäkin sille kakkoselle? Mistä muuten se kakkonen olis saanut käsityksen, että te olette rumia lahnoja ja pihtareita, kuin siltä teidän mieheltä?
Kaiken ruman mitä se kakkonen teille sanoo, se on kuullut siltä teidän mieheltä. Ne on teidän aviomiesten sanoja, joilla se kakkonen teitä puhuttelee! Näitä; ruma-rupsahtanut-ämmä, velttoperse, roikkutissi, isovittu, lahna, lehmä, pihtari yms. kauniita nimityksiä nämä teidän miehet käyttää teistä myös puhuessaan miespuolisten ystäviensä kanssa (olen henk. koht. lapsena kuullut, kun isin kaverit oli sauna-iltaa viettämässä meillä).
Joten seuraavan kerran, kun kakkonen teitä alkaa terrorisoimaan ja haukkumaan, niin muistakaapa, että heidän puheissaan kuulette sanat, joilla miehenne teitä kuvailee kakkosille ja miespuolisille ystävilleen. Kuten myös jos mies haukkuu sitä kakkosta teille lahnaksi, rumaksi huoraksi niin samoilla sanoilla se on teitä haukkunut sille kakkoselle -ja miettikää sitten uudestaan kannattaako sen miehen päätä silitellä kovin paljon....
Mun sisko oli petturin kanssa naimisissa, ja antoi sille uudestaan ja uudestaan anteeksi, kunnes viimein tuli järkiinsä ja potkaisi sen pihalle -Luojan Kiitos! Mä en ole koskaan siskolle kertonut ettei siitä liian pahalle tuntuis, mutta kerron nyt teille, että se saatanan sika yritti muakin ihan tosissaan saada sänkyyn siitä lähtien kun täytin 16-v. vaikka mä olin vaimonsa pikkusisko ja melkein lapsi vielä (mulla ja siskolla 10-v ikäeroa, siskon ex vielä pari vuotta siskoa vanhempi)! Hyi helvetti että mä vihasin sitä ukkoa!! Tälläsiä ne teidän kullat on, muistakaapa se.
mutta kenellä mielestäsi on näissä kuvioissa enemmän menetettävää, kakkosella vai vaimolla?
Oletko tullut ajatelleeksi, että joskus liitto halutaan pelastaa, esim lasten tai pitkän historian vuoksi, vaikka pettäminen on tapahtunutkin ja silloin on kaikki suojelukeinot tarpeen, vaikka sitten itsepetosta käyttäen.
Kukaan meistä ei ole immuuni itsepetokselle. Et edes sinä. Olethan sinä nut täällä netissä itsellesi hakemassa oikeutta ja petät itseäsi luulemalla, että siitä olisi mitään hyötyä.
Sellaisia me ihmiset olemme. Niin pettäjät, ykköset kuin kakkoset.
Hakemassa itselleni oikeutta ja pettämässä itseäni luulemalla, että siitä olisi mitään hyötyä? Mitä ihmettä puhut? Minä tiedän varsin hyvin, etten saa mitään oikeutta yhtään mistään -minulle on valehdeltu ja käytetty hyväksi. Minua on haukuttu, vaikken tehnyt tietoisesti väärin. Vaikka kuka mitä tähän ketjuun kirjoittaisi se ei poista pahaa oloani.
Minä vain halusin kertoa vaimoille toisenlaisen totuuden tähän pettämiskuvioon, kuin sen minkä he miehiltään kuulevat. Miehet varmaan sanovat aina, että se toinen nainen on huono ja ruma ja halpa, ei merkinnyt mitään jne... Hänen kanssaan pantiin tunteettomasti, ei rakasteltu jne... Mitä niin mahtavaa on edes olla sellaisen miehen puoliso, joka tunteettomasti käy nusasemassa naista, jota halveksii? Eikö sellainen ihminen ole lähinnä kammottava? Miksi näitä täytyy puolustella ja ymmärtää, ja haukkua se toinen nainen, jolle monesti on valehdeltu aivan kaikki, ja yleensä varmasti lähes kaikki. Jos ihminen todella kykenee tunteettomaan seksiin ruman ja halveksittavan ihmisen kanssa, niin voiko hän tuntea ylipäänsä juuri mitään? Eiköhän ole se oman vaimonkin kanssa "rakastelu" yhtälailla pelkkää kassejen tyhjentämistä, naiseen jota mies sydänjuuriaan myöten halveksii, sillä jos ei halveksisi niin ei pettäisi.
Se menettäminenkin on kovin suhteellista. Mikä hemmetin menetys se on menettää sellainen ihminen, joka käyttää omaa puolisoaan ja muita ihmisiä hyväkseen? Taloudellisesti menetyksiä varmastikin tulee, mutta kai nykyaikana jo viranomaisiltakin apua saa siihen, että se ukko ne elarit yms. maksaa. Itse olen köyhästä mutta onnellisesta perheestä lähtöisin, joten en todellakaan pidä edes sitä omaisuutta tärkeänä, mutta kai se sitten joillekin on.
miten selität sen. että mies ei ole mollanut vaimoaan kakkoselle? Kun sen vaimo kuulee suoraan kakkoselta?
Ehkä kakkonen vain sanoo niin, mutta eiköhän ole mollannut. Voihan tietysti olla yksittäistapauksiakin, että ei ole mollannut, mutta yleensä kyllä on. Samoilla sanoilla, kuin he haukkuvat näitä kakkosiaan teille vaimoille, he haukkuvat teitä vaimoja kakkosille. Samoilla sanoilla taitavat myös kaikille naisilleen rakkauttaankin tunnustaa. Minuakin siskoni entinen mies kehui samoilla sanoilla, joilla olin joskus kuullut hänen kehuvan siskoni ulkonäköä... Ei näillä kusipäillä riitä niin paljon mielikuvitusta, että jokaiselle naiselle keksisivät omat kohteliaisuudet, saati haukut. Mutta jos haluat uskoa valheisiin, niin ei kai siinä sitten mitään. Omapa taitaa olla valintasi, mutta muistahan tuo kaikki sitten, kun miehesi jää kiinni uudestaan uskottomuudesta. Kai tajuat sen, että se kakkonen josta nyt tiedät, ei varmastikaan ole ensimmäinen ja ainoa? Miehelläsi luultavasti on ollut ja on edelleen samaan aikaan useampiakin vakipanoja, ja myös yhdenyön panoja.
omaisuudesta puhui? Jaa, juu niin, sehän olit sinä. Mutta eihän sinun kaltaisesi, voi edes ymmärtää, että menettämistä on paljon muutakin kuin rahaan liittyvää. Ja se selittää koko tämän keskustelun. Joiltakin vain puuttuu empatia. Mutta niin kai se sitten joillakin vain on...
Ompas typerän naisen vastaus! Missäs se on sinun petturimiehesi empatia SINUA kohtaan silloin kun panee vierasta? Varmaan siellä hänen mulkussaan, joka on työnnettynä vieraaseen vittuun...
Mies, jonka kanssa olen harrastanut seksiä jo vuosikausia, ei ole koskaan vaimoaan haukkunut. Päinvastoin, hyväksi kehuu ja rakastaakin vaimoaan. Ei minulla ole tuossa asiassa syytä miehen sanoja epäillä. Enkä myöskään usko, että mies käryn käytyä käy minua haukkumaan. Tai sitten en tunne häntä vuosienkaan jälkeen ollenkaan.
kriisi on kuitenkin oma. Ei pitäisi syyttää omista ikävistä ja keljuista tunteista ketään. Toisten syyttely on todella aneemista itsetunnon puutetta.
merkitsee itse suhde, sen sisältö. Myös uudessa suhteessa pettäminen voi tulla kuvioihin. Ehkä jo aiemmin, ehkä vasta myöhemmin.
Katsoinjuuri leffan "Casablanca". Se olisi hyvä opetuselokuva, kolmiodraama jokaiselle aviossa elävälle. Myös tosielämästä voisi pyrkiä tekemään laadukkaita elokuvia, joissa kohdellaan kaikkia rakastavasti.
Ai "minun kaltaiseni" ei voi ymmärtää? Tulihan se sieltä "huora, mikä huora" -vai mitä? Eli siis olet niitä naisia, joiden mielestä mies on AINA syytön, tekipä mitä hyvänsä, ja toinen nainen syyllinen kaikkeen vaikkei edes tietäisi miehen olevan varattu? Puhuin omaisuudesta siksi, koska tuollaisissa suhteissa ei menetetä omaisuuden lisäksi muuta kuin paskat valheet, jos suhde loppuu. Onnittelen jokaista järkiinsä tullutta vaimoa, joka on petturimiehen ulos pistänyt. Tuskin on ketään kaduttanut muu, kuin se ettei tehnyt sitä aiemmin.
Tosiaan, niin kuin joku tuossa sinulle sanookin "missä mahtaa olla sinun miehesi empatia sinua kohtaan, hänen pannessaan vierasta naista...." Miettisit ennemmin sitä, kuin minun empatiakykyäni.
sanoit. -Et tunnekaan. Kukaan ei tunne, ei edes vaimonsa. Ei valehtelijaa voi tuntea.
Petetyn ja parisuhteen dynamiikan syyttely osoitaa pettäjältä todella aneemista itsetunnon ja itsetuntemuksen puutetta!
Sieltä se taas tuli. "Sinun kaltaisiltasi..." Ei ole tullut mieleen että toinen nainen voi olla mitä empaattisin ihminen omille läheisilleen, mutta sinä, ykkönen et satu kuulumaan toisen naisen lähipiiriin. Toki jos ykkönen olisi empaattinen persoona hän ymmärtäisi miesraukkansa lisäksi myös toista naista. Ihan tavallisia ihmisiä kaikki tunteineen. Et voi tietää kuinka moni vastaan tulija on kakkonen tai pettäjä. Myös jokaisen ihmisen tunteet toisia kohtaan ovat yksilölliset (tämän luulisi olevan itsestäänselvyys), jotkut rakastavat puolisoitaan, toiset ovat lakanneet rakastamasta, toiset rakastavat kakkosia, toiset vain haluavat. Ei rakkaus ole mikään ehtymätön luonnonvara. Eikä papin aamen tai yhteiset vuodet takaa millään tavalla ikuista rakkautta. Eroaahan ihmiset muutenkin.
Ja yleistäjille, olen toinen nainen, mutta en ole yksinhuoltaja, en ole äiti, en ole eronnut, en pukeudu seksikkäästi, en vonkaa, en ole koskaan iskenyt ketään, en asu lähiössä, en ole uranainen, en ole siwan kassa, en pukeudu tuulipukuun, en ole pubiruusu, en ole seinäruusu, en ole ylipainoinen, en ole seksipommi bimbo, en ole isorintainen enkä helppo. Olen yksi niistä ihan tavallisista naisista. Olen ollut pitkissä parisuhteissa, yhdessä tulin petetyksi, yhden kerran annoin anteeksi, toista en.
monet kakkosena roikkuvat olet sinäkin tullut petetyksi ja niin tyypillisesti laitat pahan kiertämään, on se niin YLEISTÄ sekin...Tokkopa myöntäisit huonon itsetunnon, tunnevammaisuuden, itsekkyyden, moraalittomuuden yms. hyvin yleisesiä kakkosen ominaisuuksia...
Samat piirteet omaa jokainen joka roikkuu suhteessa pettäjään on se sitten ykkönen tai kakkonen eroahan heillä ei siinä suhteessa ole.
Niin ykköset, kuin kakkoset. Miehet pyörittävät heitä tullenmännen.
Siksi käräytän kaikki pettäjä miehet.
Elokuvien katselu kannattaa aina! Niitä voi käyttää myös kriisiapuna erilaisiin suhdeongelmiin. Täytyy vain valita sopiva pätkä.
No, en osaa muuta kertoa kuin oman kokemukseni. Mieheni ja kakkonen oli nauhoittaneet toimintaansa ja satuin löytämään tuon matskun. Kyllä se nyt vaan tunteettomalta jyystämiseltä näytti, kuin jostain säälittävästä B-luokan pornoleffasta, missä naista kohdellaan kuin huoraa. Kommentit oli sellaista tasoa, että mulle ei todellakaan kukaan saa puhua noin rumasti. Oksettavinta oli varmaan se koiramainen palvonta kakkosen silmissä ja itsekunnioituksen puute. Mieheni sanoikin, että ainoa viehätys tuossa kakkosessa oli, että sitä sai kohdella kuin huoraa.
koskaan kuullut roolileikkeistä seksin puolella?
Toki en voi sanoa, että tuossa tapauksessa oli siitä kysymys, mutta me ainakin mieheni kanssa harrastamme roolileikkejä (joissa toinen esim.alistettuna) ja kielenkäyttö ei todellakaan ole kaikille korville tarkoitettua, ulkopuolisen silmissä saattaisi näyttää juuri tuollaiselta mitä kuvasit.
Mutta niinhän sanotaan, että mies haluaa vaimonsa olevan huora makuuhuoneen puolella (siis tämä sovittuna molemmin puolin).
Asia voi olla näinkin...
Ikävä kyllä tässä ei ollut mistään roolileikistä kyse. Enemmänkin alistamisesta. Tunnen kakkosen myös tosielämässä ja olen kuullut useampaan kertaan miten mieheni on hänelle puhunut. Tuolloin jopa ihmettelin ääneen miehelleni, että miksi puhut hänelle (kakkoselle) noin alentuvasti. Ja jälkikäteen muisteltuna kakkonenkin lässytti ihan ihmeellisellä tavalla. Kuin koira kerjäisi isännältä huomiota. Tosin en tietenkään tuolloin osannut aavistaakaan mitä nämä kaksi puuhailivat selkäni takana. Kakkonen on nimittäin sen tason mitätön hiirulainen, että en olisi ikinä kuvitellut mieheni lankeavan tuollaiseen mitättömyyteen. Näköjään mitä huonompaa kohtelua kakkonen sai, sitä tiukemmin hän ripustautui. Sairasta menoa. Ja sairaammaksi on muuttunut, kakkonen on alkanut meille molemmille todelliseksi riesaksi.
siis teidän tapauksessa hakenut sitä, mitä kotoa ei saa, huoramaista käytöstä ja halunnut, että joku häntä palvoo. Miksi et tarjoa itse miehellesi vastaavaa toimintaa makkarissa? Heitä roolit päälaelleen, jätä pullantuoksuinen esiliina naulakkoon ja toimi niinkuin huora. Silloinhan mies kotona kestää. Tiedä vaikka maksaisi sinulle. Jotain erilaista vailla mies nimittäin on ollut.
No huhhuh! Kylläpä sinulla on säälittävä kuva naisen asemasta. Ei minun tarvitse alentua huoraksi tai alkaa kakkoseksi jollekin tai alkaa temppuilemaan mieheni pitääkseni. Minun ei tarvitse yrittää pitää miestäni, selviän taloudellisesti ja muutenkin ilman häntä. Jos mieheni "ei kestä" kotona, niin hän voi aivan vapaasti muuttaa pois, mutta kun hän ei halua. En mahda mitään hänen ikäkriisilleen ja huonolle itsetunnolleen, ne ongelmat on hänen itsensä ratkaistava. Niitä ei ratkaise minun huorailuni tai kenenkään muunkaan.
se ole mitään alentumista huoraksi, se on kahden aikuisen välistä leikkiä. Suosittelen kokeilemaan:)
Mielestäni se alenna minua eikä myöskään miestäni,jos koet että se alentaa, on kysymys sinun huonosta itsetunnostasi.
Sepä onkin sun oma mielipiteesi. Se, että en jostain asiasta pidä, niin siinä ei ole kysymys huonosta itsetunnosta, vaan omien rajojen vetämisestä. Mulla on kanttia sanoa, jos en jostain tykkää, en ole epätoivoinen miellyttäjä.
sanoi että miellytän miestäni "leikkimällä" hänen kanssaan?
Nämä ovat yleensä yhteisesti sovittuja asioita, jos toinen ei tykkää jostakin siitä sanotaan.
Jos se, että sanot ettet alene huoran tasolle, kertoo asenteesta, ei siitä että et pidä siitä. Ja jos et ole edes kokeillut, niin mistä voit tietää?
Kyllähän asiat vain menee niin kun antaa, niin saa:)
Ja niinkuin sanotaan, että jos jotain ei saa kotona, niin se haetaan muualta, sitten ei auta inistä yhtään.
oikeuta pettämistä. Ei KUKAAN aina kaikkea saa mitä haluaa. Avioliitossa, kuten muissakin sopimuksissa voidaan tehdä myös kompromisseja. Mikä se sellainen suhde on, jossa tehdään aina niin kuin toinen sanoo ja tahtoo? Tasavertaisesta suhteesta tuolloin ei varmasti ole kyse.
Miksi ihmeessä kukaan haluaisi kokeilla alentua huoran tasolle, huonosti kohdeltavaksi,halveksituksi ja päähän potkituksi?????????????
Aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää, että kaikkea ei elämässään voi saada, ja kompromisseihin täytyy pystyä. Ettekö te petetyt vaimot huomaa, että teidän miehennehän eivät ymmärrä tuota? Hehän hakevat muualta sen, mitä eivät vaimoiltaan saa. Ja tuo vaimo, joka oli miehensä ja kakkosensa touhuja nähnyt ja rumana sitä pitää... Mikäs häntä vaivaa? Miksi hän tahtoo olla tuollaisen miehen kanssa, joka kohtelee toista, ilmeisen huonosta itsetunnosta kärsivää ihmistä julmasti ja alentuvasti? Taitaa olla vaimo ihan yhtä paha ja julma hyväksikäyttäjä itsekin kuin miehensä. Hyväksi voi toista ihmistä käyttää kovin monin tavoin... Olisi kiinnostavaa tietää, mikä on tämän vaimon tapa. Kylmältä ihmiseltä hän vaikuttaa, samoin miehensä.
Niin mikähän mua vaivaa? Ehkäpä se, että mua on petetty ja mulle on valehdeltu. Ja sekin että sekopäinen on kakkonen on alkanut minua vainoamaan ja myöskin kiristämään miestäni että paljastaa kaiken maailmalle. Mitään näistä en ole halunnut tapahtuvaksi eivätkä ne olleet todellakaan minun omia valintojani, vaan nimenomaa noiden muiden osapuolten. Mikähän minusta tekee pahan ja julman hyväksikäyttäjän? Sekö etten heti hylkää miestäni, vaan yritän tukea häntä kun hän on hakenut itselleen apua.
mutta pakko on sanoa, että kun tämän ketjun luin, niin aika kylmän kuvan annat itsestäsi. Sinähän sen teidän kolmen välisen tarinan paremmin tiedät kuin muut, eikä sitä varmaan pysty sanoin ilmaisemaan kokonaisuudessaan, mutta kyllä osa sun kommenteista siitä toisesta naisesta on ihan yhtä julmia kuin miehesikin. Itse olen sitä mieltä, että usein nämä kakkoset on ihmisiä, joita on potkittu päähän koko elämänsä ajan ja he ovat oppineet siihen, että heillä ei ole arvoa ihmisinä. Siksihän he suostuvat kynnysmatoksi jollekin varatulle ja saavat vielä haukut päälleen, kun suhde tulee julki. Itsekin olen pettämisen kokenut ja rankan ja ruman eron läpi käynyt, mutta olen vaikeinpinakin aikoina pyrkinyt pitämään mielessä, että ei ne toiset naiset joita eksälläni oli, olleet sen arvottomampia kuin muutkaan, tai pahempia. Myös itse tapasin heistä muutaman ja hämmästyin juuri sitä että he olivat sellaisia joita voisi sanoa "hiirulaiseksi". Todella vaatimattomia ja kiltin oloisia naisia. Ei meikkiä eikä seksikkäitä vaatteita, ja minä kun olin koko ajan kuvitellut heitä paksusti meikatuiksi tissivako ja persvako paljaana minihameessa kulkeviksi syöjättäriksi. Oma mielipide on, että ainakin nämä mun entisen mieheni toiset naiset olivat kilttejä ja hyväuskoisia ihmisiä, jotka oli jossain vaiheessa elämäänsä saatu uskomaan, etteivät ansaitse juuri mitään. En vihaa heitä, enkä vihaa edes entistä miestäni enää. Pikemmin tunnen sääliä.
Kuin myös tunnen sääliä exäni muita naisia kohtaan, hyväuskoisia hekin ovat olleet luullen olevansa ainoa miehelle.
Mutta se mikä oli todella naurettavaa niin tämä yksi "kakkonen", mikä puhui minulle toista ja exälle toista. Minulle kävi niin että "kakkonen" haukkui minua, mutta suu meni suppuun kun näki minut; pienempi, kauniimpi, iloisempi, en hymyn hymyä ole tältä naiselta nähnyt ja kylmyys aivan huokui hänestä jolloin exäni kävi pienen vertailun.
Vertailu johti heidän eroon, ei meidän jatkoon koska oli jo hänestä eronnut.
Olen kertonut asiat niin kuin olen ne kokenut, rumina ja vastenmielisenä. Tästä kun ei kertakaikkiaan saa mitään kaunista tarinaa. Myös kakkonen on käyttäytynyt minua kohtaan erittäin inhottavasti. Uskon, että hän on saanut tyydytystä itsetunnolleen siitä, että on saanut varastettua hetkiä jonkun toisen mieheltä. Ainakin puheista on saanut sellaisen kuvan. Ei ole minun vikani, jos kakkosta on potkittu päähän, itse hän on itsensä alentanut. Ja on alentanut itsensä vielä alemmaksi, kun on lähtenyt minua kiusaamaan ja jopa vainoamaan. Ei tässä oma elämäkään ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta siltikään en ole kenellekään kakkoseksi ryhtynyt, pettänyt tai ryhtynyt ketään kiusaamaan. Kyseessä on kuitenkin oma valinta tai ehkäpä tämän kakkosen kohdalla jopa sairaus.
Kun asiat ovat menneet näin pitkälle, en pysty tuntemaan sääliä kakkosta kohtaan, vain pelkkää inhoa ja kuvotusta. Enkä näe mitään syytä miksi en saisi arvostella hänen käytöstään tai miksi minun pitäisi häntä enää arvostaa millään tasolla. Kyseessä on vain sanat, en ole mitään vastaavaa tehnyt hänelle kuten hän on minulle tehnyt. Pettäminen ja petoskumppanina toimiminen ovat asia erikseen, mutta se että kakkonen alkaa minulle kostamaan "häviötään", niin sitä en halua hyväksyä. En ole mitään pahaa hänelle tehnyt, paitsi ehkä hänen mielestään ollut hänen suunnitelmiensa esteenä.
vihasi aivan väärää ihmistä kohtaan. Miten suhtaudut mieheesi? Hän sinua kohtaan on tehnyt väärin, hän on sinulle uskollisuutta luvannut vihkivalassaan, ei se toinen nainen. Kuulostat tosi kylmältä ihmiseltä, anteeksi vaan. Ja miehesi on täysi sika. Käy haukkumaan kakkosta käryn käytyä. Pelastaakseen oman nahkansa. Tuskin se niin kamala se kakkonen on ollut, että ansaitsee tulla haukutuksi. Vakka on tainnut hyvin kantensa valinta, samanlaisia olette miehesi kanssa, mies täysin kylmä ja toisia hyväksikäyttävä. Käyttää sinuakin, et vaan tajua sitä. Ja sinä vielä tuet häntä ja oikeutat myös itsesi kakkosta haukkumaan.
Mitä meinaat jatkossa tehdä? Päästätkö miehesi kuin koiran veräjästä, päätä silittelet, ihana sika, tuli kotiin ja rakastaa vain sinua... Kannattaisi puhua asiasta ulkopuolisen kanssa, että saisit pääsi terveeksi. Kakkonen unohda kokonaan. Jos ottaa sinuun yhteyttä, anna olla. Näytä olevasi se fiksumpi ja kauniimpi ja parempi, mitä uskot olevasi.
Tiedän tapauksen, missä eräs nainen ilmoitti tx vaimolle, että sun miehellä on toinen nainen, vaimo vastasi, mieheni on uskollista tyyppiä ja rikot kotirauhaa, mieheni ei koskaan petä minua.
Vaimot on tyhmiä siinä kuin miehetkin.
Sinähän se vasta lämpöä uhkut, kylmän väreet menee.. mitenkäs se menikaan rikka...
Lue itse oma kirjoituksesi ja mieti miten kylmä itse olet. Taidat olla itse juuri noita kakkosia jotka eivät välitä muista kun itsestään. Kirjoitat niinkuin minä olisin se väärintekijä tässä jutussa ja itse haukut minua kylmäksi jne. Minä en ole ketään pettänyt enkä valehdellut kenellekään. On tämä kummaa tämä maailman meno kun ei parisuhteeseesni tunkenutta naista ja kiusaajahäirikköä ei saisi arvostella. Aivan varmasti arvostelen ja olen muutenkin ryhtynyt toimenpiteisiin, että tuo sairas riippuja saadaan pois kimpustani.
En yhtään puolustele miestäni, hän on tehnyt väärin minua kohtaan ja toiminut sikamaisesti. Hän ei todellakaan pääse kuin koira veräjästä, hänen elämänsä kuten minunkin on ihan täyttä helvettiä. Siltikään hän ei ole halunnut lähteä. Syy siihen miksi hänkin on alkanut puhumaan negatiivisia entisestä kakkosestaan on juuri tämän kakkosen käytös. Häirintä, uhkailut ja erityisesti minun vainoamiseni suututtavat miestäni syvästi. Kakkonen on tosiaankin näyttänyt todellisen luonteensa. Ja ei, mieheni ei ole lupaillut kakkoselle mitään yhteistä tulevaisuutta. Kakkonen itse jopa lällätti minulle ettei ole halunnut mieheni kanssa muuta kuin hauskanpitoa. Miksiköhän kakkonen toimii sitten aivan päinvastaisesti, hyökäten minua ja parisuhdettamme vastaan. Ikävä kyllä kakkonen ei saa mitä haluaa, päinvastoin tämä jopa yhdistää minut ja mieheni taistelemaan yhteistä vihollista vastaan. Aika näyttää miten tässä käy, mutta ensin pitää päästä eroon sairaasta kiusaajasta.
Uskot miehesi version tapahtumasta. Olen ollut kakkonen ja varattu mies rakasteli kanssani ja kuvasi koko ajan teimme kaikki villeimmätkin temput, välillä olemme erossa vuoden ja taas hän soittaa kuinka haluaa rakastella kanssani, hän käyttäytyy mua kohtaan kunnioittavasti ja hellästi, eikä todellakaan pidä minua huorana. Emme vain halua yhteistä elämää, tai miä en halua häntä joka päiväiseen elämään. Meillä on vain hetket.
No minä olen kuullut sekä mieheni että kakkosen versiot, eiköhän se jonkinlainen totuus löydy siitä puolivälistä. Sinä taas olet helppo tapaus miehelle, kun olet hänen käytettävissään kun hän haluaa. Se mitä hän oikeasti sinusta ajattelee onkin aika selvää. Ja jos alkaisit jotenkin hankalaksi ja vaativaksi, niin sulla ei olisi enää noita hetkiäkään.
Pidä toki hetkesi. Hyvä sinulle, kun et halua enempää. Ei tule pettymyksiä. Fiksu mies, kun ei sinun itsesi anna ymmärtää, että olisit huono nainen. Kohteliaisuus kunniaan.
Tiedän moasta kokemuksesta mitä mies vaimostaan ajattelee ja puhuu. On ne niin kieroja, me teimme silloisen kakkosen kanssa silloin diilin että hän soitti minulle ja kuulin kaiken mitä mieheni hänelle minusta ketoi. Totuus tuntui pahalta, mutta eipä ollut vaikea tehdä lopullista päätöstä kiero on kiero joka suuntaan se on totuus.
Minulle mies taas on kertonut panemisen avovaimonsa kanssa olevan pelkkää tunteetonta jyystämistä. Minun kanssani seksi on hellää ja kaunista rakastelua, yhdessäoloa, hellimistä..
Henk.koht. minusta sinun nyt ei kannattaisi kauheasti ottaa nokkiisi niistä petetyn naisen jutuista ja muodostaa riitatilannetta ja kantaa kaunaa. Oikeasti se nainen oli petetty. Ja raivoissaan siitä. Sä tiedät, että pistit heti poikki jutun kun kuulit että varattu. Et sä edes tietoisesti ollut kakkonen. Jos nainen ei nyt järkytykseltään tätä kuullut, niin anna olla. Ei hyödytä lähteä mielessään kantamaan kaunaa asiasta. Sitten ei tarvitsisi kuluttaa energiaa pähkäillessä ja sotiessa täysin merkityksettömistä erävoitoista naisen kanssa, jolle on yhtä lailla valehdeltu kuin sinullekin. Kuten erävoitto "kumman kanssa seksi on enempi rakastelua". Oikeasti, eikö kuulostakin ihan hullulta? Siis vaikka se seksi olisi kummankin naisen kanssa taivaallista rakastelua potenssiin tuhat, niin ei se auta siinä että mies on valehdellut sinulle ja vaimolle. Mikä ihmeen hieno ja tavoiteltava juttu on mikään seksin laatu valehtelijan ja uskottoman miehen kanssa? Hyviäkin miehiä löytyy, joten miksi tapella tuollaisesta. Itsekin varmaan ymmärrät, että se vaimo koki pienen maailmanlopun ja sä et ole tahallisesti ollut kakkonen. Eli ei sulla ole nyt niin suurta syytä olla närkästynyt. Kun ethän sä edes ole sillä tavalla kakkonen, vain höynätetty tuon urpon osalta. Mutta kummatkin nyt kohdistatte vihanne toisiinne, koska olette turvallisen tuntemattomia. Mitä jos sä antaisit vaan olla, kun ei sulla ole edes mitään aitoa syytä pohtia noita kakkosjuttuja. Sinuna kakkos vs. ykkössodan sijasta röyhistäisin kunnolla rintaani, sä teit kunnioitettavan teon, jolla arvostat itseäsi, kun ulostit moisen miehen elämästäsi. Ja onneksi sait tietää siitä nyt, etkä myöhemmin.
Nää rakasteluhöpinät kuulostaa vähän samalta kuin alkoholistin vaimo alkaisi pauhaamaan siitä, että minunpa mies käyttää aina lasinalusta ja varjelee olkkarinpöytäämme - on se ihana mies ja rakastaa minua ihan sikana sen vuoksi. Ja silti se äijä on kuitenkin ihan samanlainen alkkis.
Tämä nyt on täyttä kukkua että toinen nainen olisi vain pelkkä panopuu ja reikä jne. Todella monessa pettämis tapauksessa hommahan menee niin että mies rakastuu tulisesti toiseen naiseen ja Rakastelee tämän kanssa! Eihän mies toista naista etsisi jos kotona olisi Rakastelua eikä pelkkää jyystöä!!! Eli toisin sanoen jos mies pettää ja etsii seksiä kodin ulkopuolelta, on hän tyytymätön seksi elämäänsä joka on pelkkää jyystöä vaimon kanssa tai sitä ei ole ollenkaan! Siksi siis miehen on pakko Rakastella kodin ulkopuolella:D Näin se homma OIKEASTI on! Jokainen sen ymmärtää miksi vaimot huorittelevat täällä sekä väittävät toista naista panopuuksi yms. Näin on helpompaa heille käsitellä miehen petttämistä!
kerta kunnon panopuulle, jokainenhan ymmärtää, että kysessä on ihan aito sellainen;)
Aikamoinen tarinaketju. Onko todellakin näin, että sitä petettyä miestä pitäisi tukea ja auttaa, kun on loukannut ihmisiä ja sitten se kakkonen syyttelee. Aikamoista hyväksiköyttöä tuo mielestäni on ja vaimo siihen sortuu ei ole sen parempi kuin kakkonenkaan.Täytyy sanoa, että niin kauan kuin on ihmisiä jotka kerta toisensa jälkeen sortuvat tuollaisen ihmisen pauloihin ja uskovat tarinat ei heidän elämässään tule muutosta parempaan. Pettäjä saa mitä haluaa ja nauttii siitä. Nämä ykköset ja kakkoset ovat sitten onnettomia ja hyväksikäytettyjä.
Jos vaimo pysyy avioliitossa, on kai se hänen valinta. Varmasti hän on asiaa puinut monelta puolen ja päätynyt tähän ratkaisuun. Ei tarvitse olla kenenkään hyväksikäytetty. Niiinkuin se on kakkosenkin valinta. Elämä on moninaista. Kokonaisuudessaan mies voi olla hyvä perheenpää. Asiat sujuu. Taloudellinen turvallisuus koko perheellä, myös vaimon ansiosta. Yhteen hiileen puhalletaan OY perhe AB:n puolesta. Kakkosella on siinä jossain vaiheessa oma roolinsa. Myös vaimon kakkosella. Hyvin itsekästä. Elämä on lyhyt, mitä sitä joutavanpäiväisyyksien vuoksi paloittelemaan, kun juttuun tullaan keskenään ja hyvä toimeentulo ja olo on turvattu.
Jos asian noin ajattelee, miksi sitten on niin paljon katkeria vaimoja ja kakkosiakin. Ei taida ihan noin mennä että on hieno oy ab yritys se perhe, silloinhan ei tarvitsisi täällä tai muuallakaan surkutella elämää ja taistella ykkösen ja kakkosen samasta ihmisestä jos oltaisiin tyytyväisiä omaan elämään. Tietenkin jos tyytyy siihen pidetään sitten mölyt mahassa ja eletään sitä kolmen kimppaa mollaamatta ketään tai muutenkaan leimaamatta.
Olen ed. kirjoittaja ja edelleen sitä mieltä, että turhan takia ei kannata paloitella elämää. Eikä toki ole kolmen kimpasta aina kysymmys. Se sivullinen tulee ja menee. Täällä nyt raivoavat tunnekuohuissa olevat ykköset ja katkeroituneet ihmiset. ja palsta puolustaa näissä tilanteuissa paikkansa. Ulos vaan paha olo.
Eli sinun tilanteessa tavallaan vaimokin suostuu olemaan kakkonen. Joka kerta kun mies löytää sen uuden vaikkakin vaihtuvan kumppanin vaimo on silloin myös kakkos tilalla elämässä, kaikkeen sitä ihminen suostuu vain pitämällä jotain mitä se nyt sitten onkaan. Hyvä on varmasti purkaa pahaa oloa kerta toisensa jälkeen täällä, eihän sitä varmasti voi muualla purkaakkaan koska ihmisethän ajattelevat etteikö se elämä siinä perheessä koskaan tule muuttumaan mitä ei näemmä tapahdu. Miehen ehdoillahan siinä mennään ja toinen saa olla varjossa umohtaen oikeasti mitä itse haluaa elämältä.Eli sille pettäjälle annetaan mahdollisuus haluamaansa elämään puolison jäädessä ominen haluineen kuitenkin varjoon.
Voisiko olla sinun mielestäsi myös tapauksia, joissa puoliso , olkoon mies tai vaimo, ei jääkkään kakkoseksi. Sivusuhteita voi jossain elämän vaiheessa tulla, mutta eikö ole viisasta elää niiden yli, sivullisten. Jatkaa elämää ja pitkässä juoksussa nähdä, että toimi oikein.
Totta on niitä avioliittoja, joita ei ole tähtiin kirjoitettu ja puolison valinta on yksinkertaisesti mennyt pieleen. Pitkään suhteeseen mahtuu monenlaista ajanjaksoa. Kun asioihin tulee etäisyyttä, ymmärtää myös sitä sivullista, jota on voinnut tunnekuohuissa uhkailla ja nimitellä. Nimittelykään ei ole tuomittavaa, jos se helpottaa. Järkeä naiset kehiin.
mutta sellaisessa tapauksessa mies luonnollisesti eroaa vaimostaan muutamassa kuukaudessa. Jos olet koskaan oikeasti rakastunut, niin tiedät ettei mikään omaisuus tai lapset voi estää, kun rakastunut ihminen HALUAA elää rakastamansa ihmisen kanssa. Muussa tapauksessa kyse ei vaan ole rakkaudesta, vaan jostain muusta.
Eiköhän mies ole ollut ihan oikeasti rakastunut vaimoonsakin ja halunnut elää vaimonsa kanssa. On irvokasta edes puhua rakkaudesta, jos ihminen ei kykene ottamaan omia lapsiaan huomioon. Muutaman vuoen kuluessa on sama edessä tällä uudella rakkaudella. Mies rakastuu ja eroaa vaimostaan muutamassa kuukaudessa eikä sitä voi edes lapset ja omaisuus estää, kun mies HALUAA elää rakastamansa ihmisen kanssa. Kasvakaa aikuisiksi!
Sä luulet, että toi on kakkonen joka vastaa, mut sehän on selvästi vaimo! Lue uudestaan ajatuksen kanssa toi kommentti!! Vai väitäks sä että miehet ei ottais eroo toiseen naiseen rakastuessaan vain siksi, että on omaisuutta ja lapset vaimon kans?
vaan se mies, joka rakastui toiseen ja lähti. En kehu teollani, mutta jos toista ihmistä oikeasti rakastaa ei vaan voi elää enää jonkun toisen kanssa. Ei siinä paljon asuntolainat paina, ainahan taloja myydään ja omaisuutta jaetaan. Minulla oli suhteita aikaisemminkin, mutta silloin en nähnyt mitään syytä erota, koska en heitä varmaan sitten oikeasti rakastanut.
toivottavasti olet yhä rakastamasi naisen kanssa vai loppuiko rakkaus eron aiheuttaman syyllisyystaakan myötä?
puhua rakkaudesta, jos lapsesi eivät merkitse sinulle mitään? Etkö rakasta lapsiasi? Mitä teet sitten, kun taas rakastut johonkin uuteen? Erotatko rakastumisen ja rakastamisen? Osaatko edes rakastaa?
tuo eronnut mies, että hän ei rakasta lapsiaan?
Miten on muodostunut sellainen kuva, että jos joku mies eroaa vaimoastaan niin hän ei välitä lapsistaan?
Näinhän se ei mene, tuo mies kirjoitti että hänelle ei merkinnyt maallinen mammona tuossa tilanteessa mitään. Hän ei kirjoittanut mitään sellaista etteikö hän rakastaisi lapsiaan.
Ihmettelen mihin on hävinnyt aidot ihmissuhteet? Tuntuu että meille ihmisille merkitsee vain todella tuo maallinen mammona ja siitä syystä sitten "kärvistellään" huonoissa suhteissa.
Toinen asia, mitä ihmettelen on se, että heti kyseenalaistetaan se uusi suhde. Jos mietimme, että ensimmäinen avioliitto on solmittu noin 20 vuotiaana ja se päätyy sitten eroon noin 35-40 vuotiaana.
Solmitaan uusi suhde tuossa 35-40 vuotiaana, onhan siinä huomattava ero. Kyllä ihmisellä on 20 vuotiaana aivan eri näkemys elämään kuin 40 vuotiaana.
Itse solmin aikoinaan avioliiton noin 20 vuotiaana, päädyimme eroon ja nyt yli 40 vuotiaana ymmärrän vasta, kuin, ka parisuhdetta tulee hoitaa, jotta se kestää. Tuolloin nuorempana elämä pyöri lasten ympärillä (tottakai), työuraa rakentaessa jne., eli voin myöntää että parisuhteelle annettu aika ja arvostus, sitä ei ollut.
Nyt 40 vuotiaana, ura on luotu,lapset kasvaneet aikuisiksi, nyt on aikaa sille toiselle aikuiselle ihmiselle, ymmärrystä miten parisuhdetta hoidetaan ja tärkein asia, tiedän mitä haluan.
Et taida ymmärtää sarkasmia!
Tässä suora lainaus: "ettei mikään omaisuus tai lapset voi estää"
Roikut kakkosena ja vakuuttelet täällä, miten et halua miestä 24/7, varastat hetkiä, selittelet täällä miten "ihanaa parisuhdetta elät", miten et tee mitään väärää, mies pettää, et sinä etc.
Sinähän hieno mies olet ja olet todella panostanut parisuhteeseesi. Toiset suhteet varmasti edistävät parisuhdetta ja perheen hyvinvointia! Luultavasti olet kohta jälleen samassa tilanteessa: oletko koskaan miettinyt omaa osuuttasi parisuhteeseen ja oman uskottomuutesi perusteita? Parisuhdetta tulee hoitaa ja siihen tulee panostaa, jos haluaa saada sen toimimaan. Avioliiton ulkopuoliset suhteet eivät ole parisuhteeseen panostamista eivätkä myöskään edistä lasten hyvinvointia. Toivon todella hartaasti, että sinulla ei ole lapsia.
kirjoittiko tuo mies, että hän ei rakasta lapsiaan, vaikka ei enään rakastaisi vaimoaan?
Se että lapset eivät estä häntä eroamasta ei ole sama asian kuin ettei hän rakastaisi lapsiaan.
Se että ihmiset eroavat (oli sitten nainen tai mies), ei tarkoita että he eivät rakasta lapsiaan tai aikovat hylätä lapsensa.
Useinmiten, varsinkin isän ja lasten väliset suhteet paranevat avioeron myötä. On ihan turha väittää että lapset kärsivät vanhempiensa eroasta, sehän riippuu siitä ovatko vanhemmat aikuisia ihmisiä (eli hoitavat eronsa siististi) vai ruvetaanko lapsia käyttämään aseena eron yhteydessä, mitä valitettavasti usein tehdään.
Kysyin omilta lapsilta (he ovat nyt aikuisia), kärsivätkö he aikoinaan minun ja heidän isänsä erosta. Sain vastaukseksi sen, että he olivat helpottuneita, että se kireä tunnelma loppui. Kertoivat myös sen, että heitä toki pelotti miten selviämme taloudellisesti, mutta tärkeimpänä heti pitivät sitä, että kodin tunnelma muuttui totaalisesti. Kysyin myös sen, että olivatko he pitkään huomanut sen kireän tunnelman, vaikka toki yritimme "kulissit" pitääkin pystyssä. He sanoivat, että turha heitä oli huijata, kyllä se tunnelma oli ollut tunnettavissa jo pitkään.
Eli on kaksi eri asiaa, jos ei rakasta puolisoaan tai se että ei rakasta lapsiaan. Ne asiat eivät kulje käsi kädessä.
Eihän tuo aiemmin kirjoittanut kertonut kuin, että rakastui toiseen mistä sinä tai kukaan voi tietää etteikö yrittänyt vanhassa suhteessa?Oliko sitä rakkautta ollutkaan?
pakota solmimaan parisuhdetta. Kun parisuhteen solmii, lupautuu rakastamaan ja hoitamaan suhdetta. Toiset suhteet avioliiton aikana eivät ole liiton hoitamista millään mittapuulla. Parisuhteen hoitamiseen käytetään ihan muita keinoja.
Mitä hiton sarkasmii sun kirjoituksessa muka on? Oleks sä joku kakkoshuora? Mä olen vaimo, ja mä sanon että miehet ei ota ja eroo vaimosta ja jätä omaisuutta ja lapsia, jonku kakkoshuoran takia!
(esim. Judith Wallerstein) avioero vaikuttaa aina lapsiin ja myös heidän solmimiinsa parisuhteisiin, joten on turha esittää muuta. Jos ajattelee lapsiaan, ajattelee myös, miten kohtelee lasten äitiä/isää. Toisen ihmisen luottamuksen pettäminen ja valehteleminen ei varmaankaan ole kunnioittavaa kohtelua, joka edistää petetyn hyvinvointia. Avioeron voi todella hoitaa hyvinkin ja yhteisymmärryksessä, mutta pettäminen ei ole tällainen tapa.
Kireä tunnelma kotona on asia, jolle voi tehdä paljonkin, jos on halua ja taitoa. Miksi tyytyä huonoon suhteeseen, kun on itse siitä vastuussa ja voi itse suhteeseen vaikuttaa?
edistä vuorovaikutusta. Opettele parempia tapoja!
mutta häikäilemättömästi ajatellaan omaa etua ja mennään naimisiin, kuten eräs tuntemani mies, jäi asunnottomaksi ja kun seurusteli, keksi muuttaa naisen kanssa yhteen ja ostaa yhteisen asunnon, nainen vaati avioliittoa ja sai sen, samalla sai myös pettävän, jatkuvaa poikamies elämää elävän miehen. Kai siinä oli naisellakin paineet, ettei jää iki sinkuksi jota ei kukaan vie vihille.
tutkimustuloksia? Lapset , joiden vanhemmat ovat eronneet, jäävät helpommin luokalleen kuin biologisten vanhempien kanssa elävät lapset. Avioerolasten riski joutua hoitoon tunne-elämän häriöiden vuoksi on kolminkertainen verrattuna niihin lapsiin, joiden vanhemmat eivät ole eronneet liitostaan. Avioerolasten koulumenestys on huonompi ja masennus yleisempää. Lapset, joiden vanhemmat eivät ole eronneet, suhtautuvat myönteisemmin tuleviin kumppaneihinsa ja ovat kiinnostuneempia solmimaan pysyviä suhteita kuin avioerolapset. Revi näistä tuloksista. Voin antaa lähdeviitteet kaikkin tutkimuksiin. Onko sinulla tarjota vastaavaa tutkimustietoa avioeron suotuisista vaikutuksista lapsiin?
on varmaan myös tutkimustuloksia, riitaisessa perheessä, väkivallan tai muuten huonosti menevässä avioliitossa, elävien lapsista?
Sellaisen vielä haluaisin, jotta voisimme tehdä vertailun, mielellään tekisin vertailun siitä mikä vaikuttaa mihinkäkin.
nähdä jotain dataa avioeron suotuisista vaikutuksista lapsiin. Onko sinulla tiedossa sellaisia tuloksia? Mielestäni kenenkään ei kannata elää missään nimessä huonossa liitossa. Omaan liittoon kun voi itse vaikuttaa aika tavalla, jos on älyä, keinoja ja tahtoa!
Siinäpä se, huonoa avioliittoa ei kannata jatkaa, vaan vaikuttaa siihen juuri näillä keinoin, eli äly , keino ja tahto. Ja siihen kolmannelle sen jälkeen kunnioitus ja rauha.
Kun tunnustaa oman osuutensa ja alkaa tehdä töitä liiton eteen, huonosta liitosta tulee hyvä.
huonosta ei aina saa hyvää, vaikka kuinka tekisi töitä, kun asiat ei ole yksistään sinusta itsestäsi kiinni. Jos toinen osapuoli ei osallistu siihen parantamiseen, niin turhaa se silloin on.
Ja kyllä se äly tarkoittaa sitä, että ymmärtää luovuttaa jos tehtävä on niin sanotusti mahdoton. Eli ei jää siihen huonoon liittoon roikkumaan, mitä valitettavasti tehdään liiankin paljon.
Vai onko sinulla joku "äly" keino jolla se saadaan onnistumaan?
Niin ja halusit jotain tutkimustuloksista siitä, avioeron suotuisista merkityksistä lapsiin. En lähden kaivamaan mitään tuloksia, koska mielestäni sen kertoo jo maalaisjärki.
Onko sinun mielestäsi lasten hyvä olla perheessä, jossa esim. on väkivaltaa, alkoholismia, henkistä/fyysistä kiusaamista, pettämistä jne.? Jossa perheen aikuiset voivat huonosti.
olen kanssasi. Ihan ilman tutkimustuloksia on helppo päätellä, että kun vanhemmat on onnellisia, niin lapsetkin ovat onnellisia. Lapset tajuaa kaiken. Väitän, että liitossa, jossa toinen juoksee vieraissa, varmasti lapset alkavat jotenkin oireilla. Tai sitten vanhemmat ovat tosi hyviä näyttelijöitä.
Entäpä liitossa, jossa tunteet on kokonaan kuolleet vanhempien välillä, eivät osoita toisilleen minkäänlaista hellyyttä, miten se vaikuttaa lapsiin? Antaako hyvän kuvan aikuisten välisestä parisuhteesta? Eipä anna.
Olen itse eronnut kylmästä liitosta, jota vaan jatkettiin ja jatkettiin vuosiakausia. Puhuttiin ja yritettiin, lopulta ero tuli ja helpotus kaikille. Lapset rauhoittuivat, koulu menee hyvin ja toisen ylioppilasjuhlia vietetään tulevana kesänä. Vielä en ole törmännyt siihen, että olisivat vaikeuksissa. Tuntuvat täysin tasapainoisilta ja tietävät mitä aikuisena haluavat tehdä. Nytkö pitää alkaa odottelemaan mielenterveysongelmia yms. kun vanhemmat ovat olleet itsekkäitä ja eronneet?
Tässä tapauksessa käytät maalaisjärkeä niin, että se sopii sinun ajatuksiisi. Jos avioeron vaikutukset lapsiin olisivat suotuisat, tulisi tämäkin tietysti tutkimuksissa esille. Et vain halua myöntää, että sellaisia tuloksia ei ole saatu tai et osaa etsiä tutkimustietoa.
Jos sinun perheessäsi on ollut väkivaltaa ja alkoholismia, se ei varmasti päde perusteena kaikkiin avioeroihin. Huonosti voivan aikuisen täytyy hakea apua.
Toistan vielä, että ei ole mitään järkeä olla huonossa parisuhteessa, mutta koska olet itse parisuhteen toinen osapuoli, on aika hassua ajatella, että omalla toiminnalla ei olisi vaikutusta. On oma valinta, jos haluaa huonon pariushteen. Parisuhteen kehittämiseksi on monia hyvin vaihtoehtoja, jos osaa ja haluaa etsiä.
olla passiivisia ja välttää omaa vastuutanne asioista? Jos sanot eläneesi liitossa, jossa toinen juoksee vieraissa ja tunteet ovat kuolleet eikä osoiteta hellyyttä, tuntuu siltä, että sinulla on aika alkeelliset parisuhdetaidot etkä edes halua muuttaa asioita. Pariterapiasta saa apua, jos omat taidot ovat puutteelliset.
Voit odottaa, että lapsesi tulevat käsittelemään avioeroanne tulevaisuudessa ja avioero vaikuttaa heidän parisuhteisiinsa. Vastuutaan ei voi välttää!
tutkimuksia tehdään ja niiden tulokset ovat mielenkiintoisia, mutta otokset ovat yleensä hyvin pieniä, joten en lähtisi niiden perusteella yleistämään. Ja kuten aikaisemmin kirjoitin, se miten aikuiset hoitavat eron, uskon että sillä on todella suuret vaikutukset lapsiin.
Tottakai omalla toiminnalla on vaikutuksia, mutta yksin et voi avioliittoa parantaa (jotenkin sinun tuntuu olevan vaikea ymmärtää tätä).
Eiköhän meistä jokainen yritä pelastaa avioliittonsa, jos se vain on tehtävissä?
Ja jokainen avioliitto ja ero on erilainen, eli en usko että sinun tutkimuksista on paljoa apua siinä vaiheessa.
"otos", tiedät myös varmaan, että maalaisjärkeen perustuvat päätelmät tehdään oman ja lähipiirin kokemusten perusteella ilman hajuakaan objektiivisuudesta. Miten voit kommentoida kyseisten tutkimusten otoskokoja, jos et edes tunne näitä tutkimuksia? Kieltäminen on kiva defenssi, mutta valitettavasti aika alkeellinen.
Parisuhde on systeemi ja yksikin systeemin osanen pystyy muuttamaan sitä. Sinun tuntuu olevan vaikea ymmärtää tätä. En todellakaan usko, että jokainen yrittää pelastaa avioliittonsa. Jos näin olisi, ei olisi esimerkiksi uskottomuutta, koska sehän ei tosiaankaan auta pelastamaan kenenkään avioliittoa, vaan päinvastoin heikentää mahdollisuuksia. Jos ihmiset eivät osaa elää keskenään, en usko myöskään ns. "hyvään avioeroon". Se vaatii vielä enemmän aikuisuutta ja hyviä ihmissuhdetaitoja.
näin. Huonosta ei hyvää saa tekemälläkään.
Jos lapsen vanhempien ero on sopuisa ja asioista päästään yksimielisyyteen, niin se on lapselle helppo. Vanhempien ero tosin on harvemmin sopuisa, etenkin silloin kun liittokin on ollut erittäin riitainen! Kannattaisikin harkita eroa aikaisemmassa vaiheessa. Ei tarvitse odottaa siihen asti, kunnes ollaan todellisessa kriisissä ja umpikujassa.J akuvitella loputtomasti "kyllä tästä selvitään".
ei ole välttämättä mitään apua. Hyvin usein vähintään toinen parisuhteessa tarvitsi yksilöterapiaa. Usein kuitenkin juuri se, joka eniten tarvitsi sekä yksilö- ja pariterapiaa, ei halua sitä.
Esimerkiksi uudesta kiintymyssuhteeseen keskittyvästä terapiasta on ollut apua 80% pareista. Toinen kiinnostava tulos oli, että parisuhteen onnistumista ennustaa vastuunottokyky omasta käytöksestä sekä tarvittaessa halu muuttaa omaa käytöstä. Sinun edustamasi pessimismi ennustaa parisuhteelle vain huonoa!
Kerro heti, kun löydät ensimmäiset tulokset siitä, että avioero edistää lasten hyvinvointia! Väitteellesi ei ole mitään asiallisia perusteita.
Avioliitto on varmasti huono, jos olet päättänyt, että se on huono etkä halua ottaa vastuuta omasta osuudestasi ja tilanteen muuttamisesta. On mukavampaa valittaa kuin tehdä jotain asioiden eteen.
Minun vanhemmat erosi ja se oli paras ratkaisu. Oli aivan kammottavaa se tunnelma kotona aiemmin: mykkäkouluja, jatkuvaa riitelyä, ilkeilyjä, äiti vihainen ja isä öitä poissa. Tuntui että piti olla kokoajan varpaillaan ja oli todella turavton ja ahdistunut olo. Kamalinta oli kuunnella kun vanhemmat riiteli nukkumaanmenon jälkeen "ettei lapset kuulisi" ja päivällä puhuivat asioista muka niin ettei me ymmärrettäisi mistä on kyse. Älkää aliarvioiko lapsia! Sitten kun vanhempani lopulta päätti erota, se oli suuri helpotus. Molemmat oli paremmalla tuulella ja äiti löysi vuoden päästä uuden miehen jonka kanssa on vieläkin kahdeksantoista vuoden jälkeen ja mies on todella mukava. Isälläkin on nykyään uusi naisystävä. En tiedä kenen kanssa isä äitiä petti ja millä tavalla, mutta sen tiedän että petti ja se teki koko perheen ilmapiiristä onnetonta. En usko että vanhempani enää todella rakastivat toisiaan, yrittivät vain väkisin meidän lasten takia. Olin siis kahdeksanvuotias kun he päättivät erota. Yhteishuoltajuus takasi sen että molempia vanhempia sai nähdä. Ja molemmat todella rakastavat meitä, mutta toisiaan he eivät enää rakastaneet. Mielestäni kenenkään ei tervitse elää rakkaudettomassa liitossa, kaikki ansaitsee rakkautta. Niin ja olen käynyt yliopiston ja olen hyväpalkkaisessa työssä ja ollut hyvässä avoliitossa kuusi vuotta.
hoitaa parisuhdettaan ja rakastaa. Ikävää sinulle! Jos olet käynyt yliopiston, tiedät varmaan eron yksittäistapausten ja tutkimustulosten välillä. Olisi tietysti hienoa, jos avioero ei jättäisi jälkiä, mutta näin ei tutkimusten valossa näy olevan.
herra tai rouva tutkimus, onko sinulla ollenkaan omia mielipiteitä vai vain ainoastaan kirjoista kansista luettua?
Elämä kun ei aina mene niinkuin niissä sanotaan, no elämä opettaa. Todennäköisesti olet vielä aika nuori.
eroa, ei varmaan kannata kommentoida.
ed kirjoittaja kuitenkin ollut enemmän realisti kuin pessimisti?
Omaa käytöstä toki voikin muuttaa. Mutta miten pitkälle ja millä ehdoilla? Ja miksi, ellei kumppani tee mitään? Vastavuoroisuutta ei yksin saa suhteeseen mitenkään.
Yleensä opimme vain ja ainoastaan kriiseistä (vrt Siperia opettaa). Vieläpä niin, että toiset oppivat kriiseistään, toiset lannistuvat ja sairastuvat. Jotkut nousevat vielä omin avuin uuteen elämään, toiset eivät autettuinakaan.
Draamaterapia auttaa ihmistä enemmän kuin pelkkä tutkimus ja tieto.
ja tulevaisuuden tunteita ei voi luvata. Siksi vihkikaavakin on kiero (tai fiksu?) siinä mielessä, että siinä tiedustellaan pelkästään tahtoa rakastaa. Välillä tahto rakastaa horjuu, se on normaalia ja täysin ymmärrettävää. Se pitäisi molempien ottaa huomioon liittoa solmittaessa. Avioliitto on ennenkaikkea riski tulla höynäytetyksi ja hyväksikäytetyksi kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Jos pelkää tulevansa hyväksikäytetyksi, petetyksi ym. ei kannata mennä naimisiin. Näin se on.
kehittämiseksi ei ole yhtäkään vaihtoehtoa, jos toinen ei halua. On ihan höpöhöpöpuhetta, että parisuhteesta saa yksin tehtyä hyvän.
Ajattelet parin elävän symbioosissa. Oikeasti parisuhteessa on kaksi eri yksilöä omine ajatuksineen, toiveineen, tunteineen, kaikkineen. Siksi suhde on paljon enemmän luullun arvaamista kuin kuullun ymmärtämistä. Viestinnästäkin on sanoja vain 45%. Suurin osa niistäkin tarkoituksettomia. Sanottu esim. vain, jotta miellyttäisi toista.
kaikki vika on toisessa kuin katsoa itse peiliin! Vastavuoroisuus lähtee liikkeelle omasta käytöksestä!
ja tyypillistä pessimismiä. Miksi käytät sanoja, joita et ymmärrä? Symbioosi on aivan eri asia kuin systeemi. Kokeilepa joskus muuttaa omaa käytöstäsi, saatat yllättyä tuloksista.
yksi terapiamuoto muiden joukossa, sopii toisille, toisille ei. Tutkimus ja tieto auttaa, jos on halua käyttää tietoa hyväkseen eikä tarvitse käyttää kieltämistä defenssinä.
tahto rakastaa ole juuri se olennainen asia. Jos epäilee omaa tahtoaan, kannattaa pysyä vapaana, jotta voi rauhassa pelailla omia pikku pelejään. Näin se on.
Joo olen vaimo. Tai nyt jo entinen vaimo.
Ja miehellä useita muita suhteita 20 v:n aikana. Tiedän, että mies osaa olla hurmaava ja ihana. Rakastaa pakahtuakseen ja siis myös silloin rakastelee. Miehellä ei juurikaan ole ollut yhden yön suhteita, vaan nimenomaan rakkaussuhteita. Ja silloin seksi on tietty taivaallista. Kun miehellä oli joku juttu menossa, myös kotona seksi oliaivan ihanaa. Mies panosti enemmän. Varmaan ettei jäisi kiinni tai syyllisyyden tunteesta tai jostain.
Oli kovin sinisilmäinen. Kun kaikki lopulta tuli esiin olin lähinnä järkyttynyt. Pettynyt siihen etten ollut epäillyt mitään. Samalla tiesin että tämä ei ole ainutkertainen tapahtuma ihmiskunnassa vaan hyvin inhimillistä.Avioliitto päättyi kuitenkin myöhemmin, koska kadotin kaikki arvostuksen ja rakkauden mieheeni parin vuoden sisällä tuosta. Toisen naisen syyttämistä en ole ymmärtänyt koskaan. Mieheni on ihan itse tehnyt päätöksensä ja tiedän kyllä että hän osaa hurmata jos haluaa. Kenekään ei tarvitse vikitellä erikseen. Minusta "kakkosen" syyllistäminen on vain kertakaikkiaan tyhmää ja turhaa.
Valitettavasti nämä kakkoset hyvin herkästi syyttävät myös vaimoja siitä, että heidän miehensä pettää.
Ja sen kyllä allekirjoitan jos sitä "rakkautta" siinä kakkosen ja pettäjän välillä oikeasti on, niin silloinhan he pyrkivät saamaan toisensa tosisissaan.
Kyllä sen eron voi saada se pettäjäkin jos sitä todella haluaisi. Mutta kovin helposti he eivät siihen suostu
(kokemusta on).
Jos tämä kakkonen sitten sattuu rakastumaan varattuun, niin miksi sitten alkujaankaan on lähtenyt suhteeseen mukaan, jos vain tiennyt toisen olevan varattu? Tällöin asia on vain "itse pipi".
Kyllä tosiaan, jos mies tai nainen rakastuu kakkoseensa (eipä vain uskottomista miehistä puhuta, kun on uskottomia naisia varmasti ihan yhtä paljon!), niin eron voi ottaa -ja sillon myös ottaa. Mun vaimo rakastu toiseen, erosi minusta. Mä luulen että naisille on jotenki helpompaa vaihtaa lennosta miestä, en tiedä mistä se johtuu, mut näin vaikuttais olevan ainaki mun lähipiirissä, tunnen monta tapausta et nainen ollut uskoton ja sit rakastunut tähän uuteen mieheen ja ottanut eron entisestä. Tunnen myös monta miestä jotka pettää vaimojaan, mut eivät eroo... En tiedä, ehkä heillä ei sit ole, eikä varmaan olekaan niin suuret tunteet pelissä sitä kakkosta kohtaan, mutta itse olen kyl sitä mieltä, että eipä he niitä vaimojaankaan rakasta. Eivät muuten pystyis pettämään, jos rakastaisivat. Tai no yhden kerran ymmärtäis, et pettää ja jää kiinni siittä, mutta kun näkee miltä se puolisosta tuntuu, niin kyl kai se siihen loppuu!... Sitten kun nää jää kiinni ja näkee vaimojensa tuskan, niin jos rakastais, niin kuinka silloin voi altistaa toisen uudestaan sellaiselle? Siis kun nää jätkät tietää et vaimosta tuntuu pahalle ja se on surullinen, ja silti kohta jatketaan sen saman kakkosen kanssa, kun tilanne rauhottuu, tai etsitään uusi. Itse olen kyl vahvasti sitä mieltä, että jos toista oikeesti rakastaa, niin silloin ei petä. Myös jos naimisissa oleva rakastuu toiseen, niin silloin eroaa puolisostaan ja alkaa olemaan reilusti ja rehellisesti sen uuden kanssa. Mutta kaiken kaikkiaan ihmiset jotka pystyy pitään monta "rakasta" samaan aikaan, eivät kyllä rakasta oikeesti ketään. Vaikka mies tai nainen sanois, että kakkosen kohdalla on kyse vain panemisesta, eikä puhuis ees rakkaudesta mitään, niin silti sellaista ei tehdä, jos omaa puolisoa oikeesti rakastaa. Kyl mullakin olis ollut naimisissa ollessa tilaisuuksia pettää, mut en mä lähtenyt sellaiseen, sillä mä rakastin mun vaimoo.
Olipa mukava lukea, että on vielä olemassa ihmisiä, joilla on moraali ja arvomaailma kohdallaan. Itse ajattelen näin myös ja pyrin elämään jatkossakin sen mukaan. Vaikka olenkin kokenut uskottomuuden puolison puolelta. Olisi "helppo" laittaa vahinko kiertämään, mutta en voi tehdä itseni vuoksi niin. Jos se tarkoittaa yksinelämistä, niin sitten se tarkoittaa sitä.
Tällä hetkellä on vain niin vaikea luottaa "kaksilahkeisten lahkoon".
Kuin edellä, en halua laittaa vahinkoa kiertämään, koska haluan olla rehellinen toiselle ja itselleni avioliitossa, vaikka puolisoni pettikin.
ehkä mieheni oli enemmänkin sitten "sarjaihastuja" eikä -rakastuja. Kai se oli miehellekin hankala tilanne kun en huomannut mitään ja olin vaan yhtä sydämenkuvaa ja seksiä kotona. Kai se oli sitten aina kahden, kolemn tai neljän anisen loukussa. Tietty myös lapset oli sille tärkeitä . Toisaalta mies sai toisaalta myös kaiken. Rakastavan vaimon, joka halusi seksiä, hoiti kodin ja lapset. Mies ei joutunut koskaan selittelemään harrastusmenojaan, koska minusta oli hienoa, että mies harrastaa. No, siinähän oli lopulta täydellinen yhtälö. Perhe, kodin hengetär, aina puhtaat ja silitetyt vaatteet, kiva koti, rauhaisa ilmapiiri, seksiä siinä välissä ja vaihtuva vaki tyttöystävä. Mitäs muuta ihminen toivoo, kun huomaa sen toimivan?
Noin voi käydä kenelle tahansa suhteeseen sitoutuneelle. Silloin ei edes epäile toista. Toisaalta ajattelen, että tuo on hyvin inhimillistä. Ehkä minun oilisi pitänyt pyrkiä rajoittamaan toista enemmän... Toisaalta taas koen, että åparisuhteessa ollaan vapaaehtoisesti. Lapsena kysytään lupa, aikuisena ei. Aikuisena tehdään asioita omasta vapaasta tahdosta.
Itsellä samantapainen tilanne. Pitkä (20v) suhde, puolisolla harrastus/harrastuksia, jotka aikaajoin vievät paljonkin aikaa. Kaikki päällisin puolin kunnossa. Kun sitten huomasin miehen käytöksessä muutosta, kysyin muutaman kerran; onko toinen kuvioissa mukana? Ei koskaan myöntänyt.
Tiesin ettei kaikki ole kohdallaan, mutta odotin ja luotin siihen, että aikuisen ihmisen itse pitää ottaa vastuu tekemisistään ja kertoa jos jokin asia ei ole parisuhteessa kunnossa. Mutta miehen puolelta mitään ei tapahtunut. Sitten viimein sain tarpeekseni ja aloin ottamaan itse asioista selvää. Ja sainhan selville; pitkään jatkunut suhde toiseen naiseen. Kun sitten sitä selvittelemään: mies ei kuulemma halunnut satuttaa ketään?!
Tämä toinen on kokoajan ollut tietoinen miehen perheestä ja puolisosta. Mutta eihän se tietenkään ole hänen syynsä, että mies petti. Olen hieman eri mieltä. Hän omalta osaltaan mahdollisti sen suostumalla suhteeseen varatun kanssa. Toki mies on päätekijä ja pääsyyllinen. Tiedän oman osuuteni suhtemme tilaan. Mutta mies kertoo ettei missään vaiheessa ole ollut tyytymätön meihin.?
Miksi sitten halusi/tarvitsi toisen naisen? Tiedän heillä olleen seksisuhteen. Muusta ei ole tietoa. Molemmat ovat puhuneet sen olleen pelkkää fysiikkaa, mitä sitten? Näin minulle asia kerrottiin.
Olen ollut valmis ja olen edelleen valmis "luovuttamaan" miehelle vapauden. Ei ketään voi väkisin pitää eikä omistaa. Mutta hän ei kuulemma halua/halunnut tämän toisen naisen matkaan, eikä tämä toinenkaan halua (kuulemma) miestä itselleen. Mutta minun puolestani tehkööt niin kuin haluavat. Minä en pettäjää itselleni ota!
Nyt mies kuin maansa myynyt. Mutta tämä tuntuu itselle niin nöyryyttävälle ja hävettävälle. Tuntuu etten osaa/pysty olemaan puolisona tarpeeksi hyvä ja taitava. Vaan hän löysi paremman ja taitavamman osapuolen seksiin. Näin minä itse sen koen. Eihän mies sitä kuitenkaan myönnä vaikka asia olisikin niin. Miksi ei voi myöntää?
Omasta mielestäni olen ollut kokeilunhaluinen ja melko avoin sen suhteen ja olen ollut aloitteellinen yms. Mutta onko vain niin ettei toiselle mikään riitä? Mitään sen "ihmeempää" he eivät kuitenkaan ole touhunneet. Sen tiedän.
Mutta näillä eväillä on mentävä eteenpäin. Todennäköisesti yksin loppuelämän, sen verran tämä on vaikuttanut minuun etten uskalla jatkossa luottaan kehenkään. En halua kokea samaa nöyryytystä uudelleen.
Itse olen kokenut niin että vaimona saan mieheltä arvostusta, rakkautta ja kannustusta. Voin olla ylpeä miehestä ja perheestä. Voimme tehdä yhdessä tulevaisuuden suunnitelmia.
Kakkosnaisena olessani koin ettei mies arvostanut minua yhtään!! Suhteesta on oikeastaan vieläkin jäänyt traumoja.
Sinulle on sattunut hyvä avioliitto ja huono salasuhde. Mutta ei se aina mene niin. En kokenut olevani erityisen arvostettu kun mieheni tapaili salaa toista ja valehteli minulle silmät kirkkaina. Vedätti oikein kunnolla vaikka olisi pitänyt muka rakastaa. Nuorempana sen sijaan olin salasuhteessa mieheen joka kohteli minua ihanasti, oli hellä, kiinnostunut elämästäni, kuunteli, auttoi ja avautui. Muistelen häntä vieläkin lämmöllä. Nyt olen onnekas kun on hyvä mies jolla on hyvät luonteenpiirteet. Pettämistä en enää sietäisi sekuntiakaan, se on elämän tuhlausta.
Vaimoa pannaan ka kakkosen kanssa rakastellaan, kun vaimon kanssa sänkyhommat ei oikein suju eikä kiinnosta. Kakkosta ei olisi jos sujuisi.Rakkaus ja tunteet kuolleet jo aikaa sitten, jos asiat olisivat hyvin, ei väliin kolmatta pääsisi.
taas näitä idiootteja, jotka eivät todellakaan tiedä, mistä edes puhuvat. Kuvittelevat vaan omassa yksinkertaisessa päässään asioita.Tai pitäisikö sanoa, pelkällä alapäällä. Eiköhän se sinunkin hymysi hyydy käryn jälkeen, kun paikkasi näytetään. Tulet hylätyksi kuin vanha rukkanen. Moraalista ja maineestasihan et edes välitä, ai niin et tainnut vapaille kelvata.
No luinpa tämän koko keskustelun. Ja huomaanpa taas jälleen kerran etteipä ole ykkönen eikä kakkonenkaan kovinkaan tyytyväinen olotilaansa ja tuskin on lapsetkaan kaikki energia kun näyttää menevän täällä toistensa haukkumiseen eikä lasten parasta todellakaan ole tuollainen katkerien ihmisten keskellä asuminen, siitä varmasti tulevaisuudessa tutkimustulokset myös tehdään. Totuus onnellinen ihminen vaikkakin yksinäinenkin kasvattaa onnellisia lapsia ja voi hyvin kaikin tavoin. Katkera ja tyytymätön heijastaa sen kaiken lähimmilleen ja he vaistoavat sen ja kärsivät.Sen tajuaa jokainen normaali ihminen.
hylätään, kun käry käy. Toista ei millään.
Miksi aina puhutaan kakkosnaisista? Minne kakkosmiehet on unohdettu? Hyväveliverkosto toimii myös näissä uskottomuusasioissa hyvin. Kun nainen on susi toiselle naiselle, se kääntyy lopulta häntä itseään vastaan.
Mikä psykologi sinä kuulet olevasi kun rupeat nälvimään katkeruudesta ja lapsista. Eiköhän jokainen petetty vaimo saa olla sydänjuuriaan myöten raivoissaan petturiukolle ja kodinrikkoja-lumppu-kakkoselle. Pitäisikö olla vain yhtä hymyä jos ukko jo aamiaispöydässä perheen kesken lähettää seksiviestejä kakkoslumpulle?
Onpa sulla ihana mies. Mikset nakkaa sitä pihalle?
tyhmää huoritella, huutaa ja soitella. Typerää on myös kuvitella seksin olevan kakkosen kanssa nylkyttämistä tai jotenkin huonompaa. Usein kakkosen kanssa seksi on parempaa kuin ykkösen, koska siitä on rutiini kaukana. Tämä puolestaan on uskottomuuden ydin!
Homma menee vielä niin, että jos oikein antaa ymmärtää, ettei ikinä eikä missään tapauksessa eikä ehdottomasti hyväksy puolison uskottomuutta, niin hän pettää takuuvarmasti. En ymmärrä miksi ihmiset pitävät sellaista älämölöä uskottomuudesta. Kumppani on uskoton tai uskollinen, jos on ollakseen.
on siinä, että uskoton on itse vastuussa omasta käytöksestään ja se kumpuaa uskottoman omista selvittämättömistä kuvioista. Onneksi on myös paljon ihmisiä, joilla on parempia ja rakentavampia keinoja ilmaista itseään ja omia tarpeitaan parisuhteessa ilman, että loukataan muita ihmisiä. Jos uskottomuudessa ei ole omasta mielestä mitään pahaa tai hävettävää, se kannattaa todella tuoda esille jo parisuhdetta solmittaessa. En usko, että kovinkaan moni haluaa solmia parisuhdetta ihmisen kanssa, joka pitää uskottomuutta omana oikeutenaan ja vaikeuksien ratkaisukeinona. Jos menet yhteen uskottoman kanssa, sinä olet seuraavana vaihtovuorossa ja uskottomalla on jälleen tosi hyviä perusteita omalle käytökselleen. Vakka kantensa valitsee!
ydin on juuri siinä, että parisuhdetta solmittaessa sitä ei vielä tiedä. Uskottomuus tulee aina yllättäen, vähän kuin ensilumi.
oma valinta! Voi itse vaikuttaa siihen, oletko uskoton. Ei kannata väistää vastuutaan.
Se vanha vitsi, alapää ajattelee ja yläpää seisoo. Mikä kiire oli kyrvän päälle istumaan, olisit ensin tutustunut ihmiseen, olisit mahdollisesti jo ennen panoa saanut selville miehen varatuksi...... on se kyllä uskomaton juttu,kun kaikki tuollaiset itseään helvetin hyvänä rakastajattarena, naisena ja älyllisesti itseään fiksuna pitävät naiset on vielä vapaana toisten avioliittoja sotkemassa. Luulisi että noin " täydellisillä" naisilla olisi kaikki ne komeimmat ja fiksuimmat vapaat miehet tarjolla jo miltei heti vaipoista päästyä. Se on kyllä suuri ihme etteivät vaan jostain syystä kykene itselleen saamaan toimivaa vakisuhdetta vapaan miehen kanssa.......,..............!!!!!!!!!!!!!!!
Sullapa ei olekaan järkeä ollenkaan eikä mitään tasoa ihmisenä, kun et ole onnistunut saamaan muuta, kuin petturimiehen, jossa epätoivoisena roikut. Etkö parempaa ja uskollista saanut? Mikä sinussa on vikana, kun et miehellesi riitä? Taidat olla lahna sängyssä ja idiootti ainakin kirjoituksesi perusteella. Eipä ole sinullakaan katkeralla vaimo-rukalla toimivaa parisuhdetta, kun ukkosi vieraissa juoksee. Turha sitten väittää, että "en ole vaimo, ei mun mies petä". Kyllä olet vaimo ja miehesi pettää, kukaan muu ei pystyisi kääntämään asiaa tuolla tavalla ylösalaisin ja syyllistämään syytöntä. Kukaan muu ei pystyisi olemaan noin katkera. Muistappa se, että joka kerta kun miehesi kotiin tulee hyväntuulisena, hän on ollut panemassa jotain toista naista. Sinä et riitä hänelle, et ole tarpeeksi hyvä. Muista joka kerta kun miehesi panee sinua, että vain vähän aikaa aiemmin hän on pannut hyvällä mielellä, vähäisintäkään katumusta tuntematta toista naista, eikä ole ajatellut sinua hetkeäkään. Ei ole välittänyt sinun tunteistasi. Hänelle olet täydellisen absoluuttisen yhdentekevä. Tuskin huomaa, vaikka kuolisit pois. Tämä on totuus jota hän ei sinulle ikinä myönnä, mutta jos nyt tällä hetkellä kuolisit, ei hän jäisi sinua suremaan ja kaipaamaan. Olet korvattavissa helposti, ja lähes kuka tahansa on parempi hänen mielestään kuin sinä. Jos näin ei olisi, hän ei pettäisi sinua. :)
voi jeesus! olet sä ihan terve? onko kaikki muumit laaksossa? ite oon petetty vaimo, enkä kyl tolleen tota aloitusta pysty kääntään. sähän oot ihan sekasi!
Eiköhän se taso nyt puutu joltain muultakin? Tämä osoittaa, että sinuun kolahti tosi pahasti. Surku, että koet itsesi niin alhaiseksi ja omanarvontuntosi on noin huono. Sen veran voisit katkeruudeltasi sivistää itseäsi, ottaa selville todellisia totuuksia pettämisestä, eikä omia kuvitelmiasi. Ihan oman itsesi vuoksi.
tyhmä, vai oikeen sekasin? Jos nyt luet ton sepustukses, niin EHKÄ itsekin huomaat mikä on sun tasosi,
ja katkerahan sinä et tietystikään ole pätkääkään.
Olipa mahtavaa päättelyn tasoa. Missä kohtaa sanoin kiirehtineeni kyrvän päälle istumaan? Se on sinun tapasi toimia, ei minun. Minä seurustelin, kyllä SEURUSTELIN tämän miehen kanssa kaksi vuotta. Puoli vuotta meni ennen kuin menimme sänkyyn ensimmäisen kerran. Minulla ei ollut mitään syytä epäillä miehen puheita, sillä hän oli omien sanojensa mukaan töiden vuoksi eri kaupungissa. Hän vietti luonani lähes kaikki viikonloput ja lomat, voisi sanoa että asui luonani tuon ajan. Kun emme olleet yhdessä, hän piti minuun erittäin tiiviisti yhteyttä, eikä koskaan kieltänyt soittamasta itselleen. Minä myös soitin milloin huvitti, ja lähes aina hän vastasi. En tiedä miten tuo kaikki onnistui, mitä lienee valehdellut vaimolleen, mutta niinpä vain onnistui.
Hupsis. Tulin paljastaneeksi tässä edellisessä viestissäni suhteemme todellisen keston (kaksi vuotta). Sitä en aikonut tehdä aluksi, sillä olen yrittänyt kirjoittaa vähän ympäripyöreästi, ettei minua olisi niin helppo tunnistaa. Toisaalta, aivan sama, jos joku tunnistaakin.
Hupsis, joku nyt sinun helpon nakin tunnistaa. Voi, voi. Onpa tärkeää.
Petettynä ja eronneena naisena olen hyvin pettynyt osaan teistä vaimot. Onko noin tyhmiä ihmisiä todella olemassa kuin sinä? En olisi halunnut uskoa. Varmaan kaltaisesi nainen puolustaa miestään silloinkin, jos hän sekaantuu ala-ikäiseen. Olen todella, todella pettynyt.
Sua harmittaa ja kiukuttaa suhteen päättyminen ja haluaisit käräyttää miehen.
Tunnet itsesi huijatuksi ja mies kuitenkin käytti sinua ja hyvyyttäsi hyväkseen.
Samassa veneessä täällä. Suhteeni kuitenkin päättyi 2v sitten.
Ehkä olit seuraajani.
En minäkään tiennyt miehen olevan varattu kun suhde alkoi 5v sitten.
Mistä mies on?
on hyvin, hyvin vihainen. Enkö muka tunnista helppoa nakkia.
Siis kuinka kauan olette suhteilleet miesten kanssa ennenkuin olette tajunneet, että mies on varattu? Viikkoja, kuukausia, jopa vuosia? Eikö hälytyskellot soineet missään vaiheessa? Kuka kertoi teille totuuden vai mistä sen kaivoitte?
En voi kuin ihmetellä aikuisten naisten hölmöyttä ja sinisilmäisyyttä.
No mikäs ihme tuo on, jos ei toinen nainen huomaa ja tajua miehen olevan varattu, kun eihän vaimotkaan huomaa miestensä pettävän itseään! Siis vaimothan elää ja asuu sen miehen kanssa joka päivä, ja silti eivät huomaa uskottomuutta, ja se tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mitäs tuota toiselta naiselta sitten odottaa mitään hälytyskellojen soimista, ja parempia hoksottimia... Voiskohan olla kyse ihan vaan siitä, että ne petturit on niin taitavia valehtelemaan?
tuo vain on, eikä edes tragediaa.
Joillakin ihmisillä on luontainen tarve tehdä uskottomuudesta maailman suurin mörkö. He taistelevat sitä vastaan keinoja kaihtamatta. Kuvittelevat vielä, että haukkumalla ja syyttämällä - öö - ketä tahansa - voittavat jotain itselleen. Eihän se niin mene. Oikeassa elämässä uskottomuutta on aina ollut ja tulee aina olemaan. Kuka tahansa voi olla uskoton, myös ne, jotka toisin väittävät. Tarvitaan vain oikea aika, paikka ja henkilö. Monelle sellaista ei koskaan tule eteen - joten pysyvät SIKSI uskollisena. Yleensäkin - mitä tylsempi ja tiukkapipoisempi tyyppi, sitä paremmin pysyy uskollisena. Eikä pidä unohtaa, että pettäjät ovat olleet usein uskollisia, jopa paljon kauemmin kuin uskolliset. Eikä sitäkään, että hyvin suuri osa uskottomuudesta jää salaisuuden verhon taakse ainiaaksi.
Päätit sitten esittää kommenttia omiisi "Rose*" kirjoituksiin.
järkeä täällä kenenkään on kirjoittaa mistään? Tämäkin viestiketju on pullollaan toinen toistaan asiattomampia kommentteja. Jos joku haluaa kommentoida omia kirjoituksiaan tai toistaa vastauksissaan jokaiselle nimimerkille iänikuisia kommenttejaan tutkimustuloksista, asiantuntijoista ja pettäjien vastuunottamisesta, niin so what?
kirjoittaa, että "uskottomuus on kuin ensilumi".
varmasti olla uskoton, kiusauksia tulee kaikille. Uskottomuus on valintakysymys. Osa ihmisistä osaa etsiä muita keinoja, pettäjät eivät. Millä perusteella pettäjät ovat olleet uskollisia kauemmin kuin uskolliset? Eihän tuossa lauseessa ole mitään järkeä, paitsi ehkä sitä kuuluisaa "maalaisjärkeä".
tutkimustulokset ovat asiattomia kommentteja? Taitaa olla niin, että sinulla ei ole mitään asiallisia kommentteja.
En ymmärrä, mitä järkeä on kommentoida omia kirjoituksiaan?
mielenkiintoista kuulla miten hoidat ihmissuhteita tieteellä ja tutkimuksilla? Jotenkin viesteistäsi välittyy tietynlainen katkeruus.
Ihmissuhteet perustuvat tunteeseen ja siihen maalaisjärkeen, jota sinä tunnut vähättelevän.
Kyllä ihmiset (normaalit)tekevät päätöksensä omaan järkeensä ja tunteisiin perustuen, ei tutkimuksiin ja tieteeseen nojautuen. Tietysti jos sinulla ei ole sitä kuuluisaa maalaisjärkeä, niin silloin sitä ei tietysti voi käyttää, mutta tahdon kuitenkin uskoa, että sitä meillä jokaisella on.
toki sitä tietoa, jota olen kerännyt ja kokeillut käytännössä. Tietoa on tarjolla paljon, jos sitä haluaa ottaa vastaan ja kehittää itseään. Maalaisjärki on siitä kätevä, että sillä voi perustella mitä tahansa ja miten päin tahansa. Jos et ymmärrä tutkimustiedon ja maalaisjärjen eroa, kyse on varmaan koulutuksen puutteesta. Teetkö muutkin päätöksesi "maalaisjärkeen" nojautuen? Jos sinulla on syöpäkasvain, käytätkö maalaisjärkeä vai turvaudutko tieteeseen? Ihmissuhteitaan voi kehittää juuri siihen tieteeseen nojautuen. Minun mielestäni normaalit ihmiset tekevät niin.
Aiotteko soittaa vaimoille vai ette noin tieteellisesti vai maalaisjärjellä, tuoko oli aloittajan kertomuksen ydin?
Minä täällä odottelen sitä soittoa!!
ovat eri asia kuin syöpäkasvain, nyt sekoitat kaksi ääripäätä toisistaan.
Jokainen meistä ymmärtää että, jos on kysymys esim juuri syövän hoidosta, siinä käytetään tiedettä, mutta sen halusin tietää miten sitä käytetään ihmissuhteissa. Nämä ovat kaksi aivan eri asiaa.
Tunnut olevan niin "oppinut" että vähättelet muiden järjen käyttöä. Valitettavasti olen myöskin koulutettu, mutta siltä se maalaisjärki ja tunteet on se mikä tekee ihmissuhteisiin liittyvät ratkaisut.
Eikö se kakkonen, mies tai nainen, olekin kuin syöpäkasvain. Alkuvaihessa oikeaan osunneilla hoidoilla se hävitetään. Ja seurannan jälkeen voidaan todeta täysi parantuminen. Aina parempi , kun syöpä ei ole kerennyt levittää lonkeroitaan.
käännetty maalaisjärjelle:)
kun mennään sen syövän alkupisteelle eli sinne parisuhteeseen, ja saadaan se alkava syöpä sieltä tapettua, niin ei ole tarvetta millekään kakkosille eikä kolmosille.
elintavat! ja geenit! Tauti tuli. Onneksi selvisin "leikkauksella" ja "kemoterapialla". Nyt nautin eläväisenä ja nauttien puolison ja lasteni kanssa yhdessä. Sain uuden mahdollisuuden.
tutkii ihmisen mieltä ja ihmissuhteita. Jos hyödynnät lääketiedettä, miksi et hyödyntäisi myös psykologista tietoa? Miksi tyytyä "maalaisjärkeen", kun parempaakin on saatavilla?