Olen 19-vuotias tyttö ja haluaisin kertoa millaiseen liemeen olen itseni päästänyt. 2 viikkoa sitten olin seurustellut ikäiseni pojan kanssa vuoden. Hän muutti perässäni toiselle paikkakunnalle töihin ja muutimme 4kk sitten yhteen. Lähdin risteilylle koulukavereideni kanssa ja humalassa suutelin yhden koulukaverini kanssa (minua 3 vuotta vanhempi). Hän tiesi minun olevan varattu ja yritti siitä myös laivalla muistuttaa. Nukuimme yön vierekkäin mitään muuta tapahtumatta.
Kun tulin laivalta kerroin poikaystävälleni pettäneeni häntä ja vaikka hän olikin valmis antamaan anteeksi, vietin viikon erossa hänestä pohtien ja punniten asioita. Tapasin muutaman kerran tämän koulukaverini sinä aikana ja huomasin pitäväni hänestä koko ajan enemmän. Kuten hän myös minusta, vaikka suhteeni häntä vaivasikin. Laitoin suhteeni poikki poikaystävääni, koska en tunne enää häntä kohtaan muuta kuin ystävyyttä. Kaikki intohimo ja muut tunteet kohdistuvat koulukaveriini. En kuitenkaan pysty muuttamaan pois nykyisen exäni luota ja hän antaa minun asua täällä niin kauan kunnes lähtee inttiin heinäkuussa.
Nyt tilanne on hyvin outo: Exäni ei ole sanonut tai huutanut minulle kertaakaan asiasta. Hän ei oikeastaan reagoinut mitenkään ihmeellisesti koko juttuun. Hän tyytyy kohtaloonsa ja on vain hiljaa kun olen kämpillä. Olen ollut mahdollisimman paljon pois hänen silmistään. Välitän hänestä ystävänä ja olen huolissani hänestä.
Pahinta tässä tilanteessa on se ettei minua oikeastaan kaduta mitä olen tehnyt. Kun olen koulukaverini kanssa, unohdan kaiken muun. Tein väärin mutta miksi se ei tunnu siltä?
Kun tulin laivalta kerroin poikaystävälleni pettäneeni häntä ja vaikka hän olikin valmis antamaan anteeksi, vietin viikon erossa hänestä pohtien ja punniten asioita. Tapasin muutaman kerran tämän koulukaverini sinä aikana ja huomasin pitäväni hänestä koko ajan enemmän. Kuten hän myös minusta, vaikka suhteeni häntä vaivasikin. Laitoin suhteeni poikki poikaystävääni, koska en tunne enää häntä kohtaan muuta kuin ystävyyttä. Kaikki intohimo ja muut tunteet kohdistuvat koulukaveriini. En kuitenkaan pysty muuttamaan pois nykyisen exäni luota ja hän antaa minun asua täällä niin kauan kunnes lähtee inttiin heinäkuussa.
Nyt tilanne on hyvin outo: Exäni ei ole sanonut tai huutanut minulle kertaakaan asiasta. Hän ei oikeastaan reagoinut mitenkään ihmeellisesti koko juttuun. Hän tyytyy kohtaloonsa ja on vain hiljaa kun olen kämpillä. Olen ollut mahdollisimman paljon pois hänen silmistään. Välitän hänestä ystävänä ja olen huolissani hänestä.
Pahinta tässä tilanteessa on se ettei minua oikeastaan kaduta mitä olen tehnyt. Kun olen koulukaverini kanssa, unohdan kaiken muun. Tein väärin mutta miksi se ei tunnu siltä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei tunnu pahalta, koska et ole kypsä oikeaan parisuhteeseen.
P.S. Poikaystäväsi on shokissa.
samalla mitalla takaisin .poika kaverillasi on varmasti toinen,siksi hän on hiljaa,hänelle sopii ero oikein hyvin,hän kusettaa sua sataa.ota opiksesi ja kasva aikuseksi.
ajattelet niin, että pitäisi tuntua väärältä, jos sinusta ei kerran tunnu? Omat henkilökohtaiset ajatukset ja tunteet ovat meidän maailmaamme ja sitä mitä vasten elämää katsomme. Jos meistä ei tunnu joku teko oikealta tai väärältä, ei sen tarvitse tuntua vastoin omia tuntemuksiamme yhtään miltään vain siksi, että joku ihminen saattaa ajatella meidän tehneen oikein tai väärin.
Hmm.. millä tavalla olisit pojan halunnut reagoivan? Sinä kiinnostuit toisesta, se on sinun tahtosi ja sinun elämääsi, miksi hän roikkuisi sinussa, tai alkaisi märehtiä kurjaa elämäänsä ja kohtaloaan, koska sinä olet tehnyt elämässäsi valinnan, joka on täysin hänestä riippumaton.
Miksi katua tehtyä, koska eihän sitä saa tekemättömäksi, tapahtunut mikä tapahtunut, vain tämä päivä ja sen teot ovat olemassa.
siis hetkinen, petitkö poikaystävääsi laivalla vai et? Joka tapauksessa itselleni tuli ensimmäisenä mieleen, että ei oma poikaystäväsikään ole mikään pulmunen ollut, jos kerran noin "hyvin" asiaan suhtautuu. Kaikesta päätelleen vuoden seurustelunne on ollut "läheistä ystävyyttä" ja todellisuudessa ette ole olleet lainkaan rakastuneita toisiinne. Ei muuta kuin kamat vaan erilleen pikapuolin ja sitä oikeaa rakkautta etsimään. Molemmat.
Siksi sinua ei kaduta koska oma suhteesi oli jo kuolemassa ja olet nyt ihastunut toiseen. Mutta hetkinen, millälailla petit poikaystävääsi, nukuitte vain yhdessä? Tai no joo, eihän semmostakaan pitäis tapahtua jos seurustelee vakavasti.
Mutta unohda se, miltä pitäisi tuntua, suhteenne olisi mennyt todennäköisesti poikki ennemmin tai myöhemmin, ellei tätä tapausta olisi sattunut.
Kiitos kommenteistanne. Ovat auttaneet ja antaneet vähän perspektiiviä tähän juttuun. Ja petin häntä suutelemalla toista, jos jäi epäselväksi. Ei kaduta vieläkään mutta olosuhteiden pakosta on pakko asua vähän aikaa kämppiksinä. En tiedä mitä tästä tulee mutta enpä paljoa täällä kämpillä viihdy. Exäni kertoi olevansa niin masentunut ettei mikään tunnu miltään...
Niin... Arvatkaapa miltä tuntuu lukea tuollainen kirjoitus omalta nykyiseltä exältään. Aivan, bravo. Minä se olen, asianomainen petetty.
Kyllä, suhde osoitti joitain hiipumisen merkkejä, mutta mielestäni kaiken olisi voinut korjata vain pienellä tahdonvoimalla. Masentaa, että tyttöni antoi homman vain valua hiekkana käsistään tuon uuden miehen takia.
Itse olen tällä hetkellä aivan totaalisen ns. paskana. Kaipaan tyttöäni edes ystäväksi tänne, mutta hän ei tosiaankaan täällä viihdy, en pahemmin minäkään, mutta minulla ei ole täällä muita ystäviä, joten yksin minä tätä sitten märehdin. Tällä hetkellä on kaikki kovin lohdutonta... (Muiden) onneksi minulla ei ole kanttia tehdä mitään pahaa itselleni...
suhde todellakin kaipaa molemmilta osapuolilta vähän panostusta..ja jos siitä ei mitään tule niin toinen ei voi olla tosissaan/valmis mihinkään suhteeseen.ikävää että sinulle kävi näin,ja olen pahoillani siitä. muttä elämä on tällasta.välillä tosi paskamaistakin mutta kyllä se siitä kun saat selvittää ajatuksesi...ystävät olisivat tällaisessa tilanteessa todella hyvä..voisi purkaa omaa pahaa oloaan edes jotenkin