Mitä tehdä kun ei tullut kotoa kummoiset eväät parisuhdetta ajatellen? Nyt uhkaa jo akka ja mukulat lähteä, kun ei tää itsekäs jääräpää edes sanana tiedä , mitä on empatia, sympatia ja muut vastaavat vaikeat sanat, saati osaa niitä mitenkään arjessa käyttää.Arki on jatkuvaa kitkaa, riitaa ja porua.paljolti johtuu just siitä, kun en osaa muiden toiveista tai tunteista välittää. En käytä fyysistä väkivaltaa, juo tai petä, mutta muuten tulee porskutettua eteenpäin lähinnä omien mieltymysten mukaan. Jälkeenpäin välillä huomaa, mutta anteeksipyynnöt ei edes omastamielestä enää riitä paikkaamaan tehtyjä. Vanhat mokat saisi ehkä joskus anteeksi, jos jostain löytyisi oppi siihen, että miten eletään erilailla. Miten voi oppia asioita jotka opitaan normaalisti jo mukulana? Itellä ei oo minkäänmoista mallia siitä miten ollaan kotona reiluna ja oikeudenmukaisena, muidenkin tarpeet huomioivana miehenä.
Miettiminen ja asioiden puhuminen muijan kans ei ole tuonut mitään tulosta.
Miettiminen ja asioiden puhuminen muijan kans ei ole tuonut mitään tulosta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla ittellä auttoi psykologi ja vuosien kahlaaminen, se jotenkin osasi pikkuhiljaa jäsentää niitä juttuja, ja saatiin yksi asia kerrallaan ikäänkuin treenattua pois. Siis oikeestaan... Niin, keskusteltiin, se toi erilaisia näkökulmia asioihin ja mä päätin, että teen sen, mihin pystyn, minkä katson vievän kaikkea parempaan suuntaan ja yritän. En tietenkään sokeesti, vaan tosiaan omia aivoja käyttäen.
Ja kas vain, pikkuhiljaa se on auttanutkin, vuosien mittaan minustakin on tullut jo melkein hyvä ihminen :)
Tietty, siinäkin tarttee lakata selittelemästä ja keksimästä tekosyitä: lapsuus oli ja sitten se meni ja sä olet aikuinen mies, jonka pitäs jo hommata ihan itse ne eväät, olla itse se puuttuva palanen ja käyttää ihan omia hoksottimiaan. Ei ole enää sun vanhempies ja kotis vika, mikä sä olet, nyt sä olet kyllä jo ihan itse vastuussa siitä, ehkä se olisi hyvä tajuta ihan ensin. Lähtökohdat oli paskat, mutta kyllä sä nyt voit jo suunnan vallita itse.
Jos säkin jo tiedostat, että olet itsekäs paska, niin eipä siinä auta, kun alkaa ajattelemaan omilla aivoillaan ja miettiä, miten voisi olla vähemmän itsekäs. Ruveta vaikka joustamaan ja tekemään asioita toisten eteen, opetella pitämään suunsa kiinni riitatilanteessa, vaikka olisikin muka aina oikeassa, opetella pyytämään anteeksi ja myös ajatella mitä pyytää anteeksi, ettei vaan tuuleta suutaan tyhjillä sanoilla. Antaa joka päivä muille jotain ja opetella itse luopumaan, vaikka luopumalla luopumaan omastaan.
Empatian voi katsoa mistä tahansa ja sillä se selviää, KVG, you know. Että kyllä sä tiedät jos haluat, mitä se tarkoittaa. Ja jokainen, jolla mitään tunnerekisteriä on, osaa kyllä eläytyä toisenkin osaan: jos minulle huudettaisiin näin, olisiko se kivaa? Ei, ei varmaan tuosta toisestakaan. Ahaa, se itkee, se on varmaan surullinen, jos minä itkisin, minä olisin... Jospa en jäkättäisi enää vaan olisin vaan hiljaa ja kuuntelisin, ja sen sijaan, että yrittäisin keksiä jotain nokkelaa, yrittäisin todella vain kuunnella ja hyväksyä sen mitä toinen sanoo. Miltähän minusta tuntuisi, jos kukaan ei koskaan kuuntelisi eikä huomioisi minua? Varmaan aika paskalta. Niin, se varmaan tuntuu noita muistakin aika paskalta. Mitähän minä olen rehellisesti kaivannut silloin, kun minä olen hävennyt, surrut, pettynyt, tuntenut itseni nollaksi... Niin, kaipaiskohan noikin joskus jotain semmoista.
Ja jokainen tajuaa, että toinen ymmärtää paremmin, jos asiat sanoo ja selittää eikä huuda, vittuile tai möksötä kokonaan.
Eikä se pelkkä jauhaminen mitään tulosta tuokaan: se on ne teot. Sä voit jauhaa muijas ja tohtorin kanssa vaikka maailman tappiin saakka, mutta jos sä et apinana tajua tehdä mitään, niin se on ihan se ja sama.
Jos sulla ei ole mitään mallia reiluudesta ja oikeuden mukaisuudesta, sulla on malli epäreiluudesta ja epäoikeuden mukaisuudesta: eiks nyt pitäs jo tajuta, että toimi siis itte päin vastoin, nääs? Siitäkin voi oppia, mitä ei halua, siitä mitä haluaa välttää. Sulla on siis varsin hyvä malli, toimit vaan päin vastoin ja se on siinä.
Hyvin kirjoitettu, ja osoittaa juuri sen mitä se vaatii itseltä jotta omat rutiinit muuttuisivat.
Oman käytöksen muuttaminen alkaa yhdestä pienestä yksityiskohdasta jonka uskaltautuu tekemään erilailla kuin ennen. Siitä saa hyvän olon kun näkee ja kokee miten vastapuolen reaktiokin on heti erilainen (rauhallisempi tai vain hämmästynyt eikä hyökkäävä tms.). Sen palkkion turvin uskaltautuu sitten helpommin tekemään erilalla taas seuraavan tilanteen eteen tullessa jne. Jostakin se muutos pitää aloittaa.
Riitatilanne on loistava esimerkki vuorovaikutustilanteesta: Yks aloittaa, toinen vastaa siihen, jne. Hyökkäykseen vastataan helposti vastahyökkäyksellä joka provosoi molempia vain pitämään puolensa.
Sellaisen tilanteen syntymisen voi estää jo arvioimalla oman asenteensa ennen kuin sanoo mitään. Millaisella asenteella mä menen kumppaniltani vastausta/mielipidettä hakemaan? Mitä mä ajattelen jo ennen kuin siihen tilanteeseen edes hakeudun? Sillä vaimo vastaa aina siihen mitä sinä sen eteen viet, ja päinvastoin.
Eläimet ei puhu, ne viestii keholla ja katseella. Ihmisellä on sanat ja muistotkin, joita käyttää kommunikoinnissa. Niinpä uuden opettelussa tulee väistämättä eteen tilanteita joissa toinen alkaa kaivaa menneitäkin esiin ja käyttää niitä aseenaan. Silloinkin pitäisi muistaa suhtautua taas erilalla kuin ennen ja olla menemättä mukaan toisen yritykseen provosoida tilanne vanhaan tuttuun riitakaavaan. Tilanteen pysäyttäminen on yksi hyvä konsti, toinen on lähteä pois tilanteesta jota ei halua ns. sponsoroida.
Empatia on taito kyetä asettumaan toisen asemaan ja ymmärtää miltä toisesta tuntuu.
Sympatia on myötätuntoa eli kykyä elää tunteet läpi toisen kanssa. (Esim. itkeä/nauraa yhdessä.)
Kun tuntuu siltä, ettei noihin kykene, se johtuu monesti pelosta heittäytyä tunteeseen. Mieluummin silloin suojelee itseään ja rajaa kaikki itsensä ulkopuolelle (mikään ei kosketa mua) jotta ei tarvitse kokea tunnereaktioita jotka ovat itselle outoja tai ihan uusia.
Parisuhde perustuu tunteelle. Se on rakkaussuhde. Siispä kumppanit odottavat automaattisesti toistensa kykenevän niin empatiaan kuin sympatiaankin yhdessä. Lapset ovat täydellisiä opettajia molempien taitojen hallintaan. Kun muksu kaatuu, vanhemmat tuntevat heti empatiaa ja tukevat lasta sympatialla ottamalla tämän syliin itkemään. Ihan sama aikuisten välillä. Vaimo vetää kokkiveitsellä haavan sormeensa, mies irvistää myötäeläen kivuntunteen (empaatia) ja kiirehtii hakemaan laastarin, auttaa sitomaan haavan ja vieläpä puhaltaa sormeen (sympatia).
Molempia voi siis harjoitella joka ikinen päivä hyvien asioiden kautta. Paskan päivän eteen tullessa ne hyvät muisotot ja toimintakaavat auttavat keskinäisen yhteistyön sujumista. Ei olla yksin kun on koettu niin paljon hyvää yhdessä. Tiimityö toimii siten myös negatiivisissa tilanteissa.
Kiitos hienosta vastauksesta. Haluaisin tietää mistä sait tietoa moisesta hyväntekiästä vai voitko suositella, jotain määrättyä psygologia