En tiedä onko muilla kaltaisia ongelmia kun minulla, mutta kerronpa omani...
Ollaan poikakaverini kanssa seurusteltu jo pari vuotta, anopin olen tuntenut siitä asti kun olimme seurustelleet reilu kuukauden. No nykyään on niin että, appiukko ei minulle puhu, ei edes tervehdi jos mennään kylään tai näkee tien päällä tulevan vastaan. Anoppi kyllä puhuu ja tervehtii mutta se on väkinäistä ja pakonomaista. Kun poikakaverini menee yksin käymään kotonaan, silloin juorutaan kyllä kaikki asiat...onpa muutaman kerran käynyt niinkin että kuulen sitten selän takana minua koskevia asioita, mutta miksi niitä ei voi kertoa suoraan...?!=)
En ole tuntenut olevani tervetullut perheeseen, miten sitten käy kun meille tulee perheenlisäystä, käyttäytyvätkö he minua kohtaan silloinkin yhtä välinpitämättömästi...
No mutta, ei muuta kuin hyvät kesät kaikille!
Ollaan poikakaverini kanssa seurusteltu jo pari vuotta, anopin olen tuntenut siitä asti kun olimme seurustelleet reilu kuukauden. No nykyään on niin että, appiukko ei minulle puhu, ei edes tervehdi jos mennään kylään tai näkee tien päällä tulevan vastaan. Anoppi kyllä puhuu ja tervehtii mutta se on väkinäistä ja pakonomaista. Kun poikakaverini menee yksin käymään kotonaan, silloin juorutaan kyllä kaikki asiat...onpa muutaman kerran käynyt niinkin että kuulen sitten selän takana minua koskevia asioita, mutta miksi niitä ei voi kertoa suoraan...?!=)
En ole tuntenut olevani tervetullut perheeseen, miten sitten käy kun meille tulee perheenlisäystä, käyttäytyvätkö he minua kohtaan silloinkin yhtä välinpitämättömästi...
No mutta, ei muuta kuin hyvät kesät kaikille!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos käyttäytyy yhtä tyhmästi, saa olla ilman lastenlasta. Yritä puhua suoraan asiasta, kysy mitä tämä oikein tarkoittaa?! jos ei niin ei sitten, kyllä niitä kaduttaa - viimeistään kun he taijuaa etteivät pääse leikkimään teidän lapsen kanssa jos eivät käyttäydy! :P
Olipas kypsä neuvo Anulla...
Alkuperäisen kannattaisi ehkä miettiä, miksi anoppi & appi käyttäytyy näin. Voihan olla että anoppi on vieraiden ihmisten seurassa vähän ujompaa sorttia, ja "vierastaa" sinua osittain siksikin. Tai sitten hän ei vielä oikein tiedä mitä puhuisi sinun kanssasi, kun ei pahemmin tunne sinua vielä.
Ei minunkaan anoppini paljoa minulle alussa puhunut, apesta puhumattakaan. Vasta kun menimme kihloihin 1,5 vuoden seurustelun jälkeen, heille "avautui" se tosiasia, että olemme tosissaan yhdessä. Eli siitä lähtien anopista on tullut puheliaampi, ja appikin kokee minut osaksi perhettään, vaikka ei vieläkään minulle juuri puhu, johtuisikohan siitä ettei meillä oikein ole mitään mistä puhua?!
Nyt olemme mieheni kanssa naimisissa, yhdessä olemme olleet 3,5 vuotta. Ja suhde anoppiin ja appeen on hyvä, mutta muodostunut tällaiseksi vasta pitkän ajan kuluessa. Tekin olette olleet niin vähän aikaa yhdessä, etten kyllä sinuna vielä ottaisi mitään paineita tuosta tilanteesta. Luultavasti tilanne kohentuu ajan kanssa huomattavasti, se kyllä vaatii sinultakin pientä vaivannäköä, yritystä luoda jonkinlaista anopin/apen ja miniän välistä (ystävyys)suhdetta.