Itse olen elänyt jonkinlaisessa haavemaailmassa jossa olen kuvitellut että pelimiehet ja -naiset ovat niitä jotka ainoastaan pelaavat tietynlaista peliä, mutta eikö tällaista peliä pelata ihan normaali suhteissakin ainakin ateistien piirissä?
Jos ihmiset katsovat onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella ja etsivät "sitä oikeaa", eikö tämä johda kilpailutilanteeseen jossa miehen tulee esittää jotain aivan kuten naisenkin jotta hänet hyväksyttäisiin ja tätä kautta kaikki aito romanttisuus katoaa ellei ihminen ole sitten saanut erittäin hyviä kortteja elämään? Eli siis ne jotka ovat saaneet hyvät vanhemmat jotka ovat osanneet opastaa ja kasvattaa lapsensa oikein, heidän lasten ei tarvitse peitellä tai salailla mitään suhteissa, mutta jotta muut pystyisivät kilpailussa samaan, tulee muiden yrittää jollain tapaa pärjätä ja usein se on valehtelu tai asioiden salailu.
Uskonnollisissa piireissä tätä piirrettä ei tietenkään ole koska siellä on usein jyrkät säännöt siitä että valehtelu ei ole sallittua. Jos kuitenkin ateistien/agnostikkojen piirissä parisuhteet tai elämä perustuvat kilpailuun, eikö tällainen ajattelu tuhoa kaiken romantiikankin ainakin miesten puolelta? Tällöinhän mies joutuu olemaan romanttinen koska hänellä on paineita siitä ettei nainen valitse jotain toista koska mies ei ollut romanttinen, mutta koska mies JOUTUU olemaan romanttinen, on se vain pinnallista romanttisuutta joka tehdään pakon edessä. Ne aidosti romanttiset miehet jäävät aina rannalle ruikuttamaan ilman naista koska nainen kuitenkin haluaa menestyvän kilpailuhaluisen miehen koska he pärjäävät tässä kilpailuhenkisessä elämässä erittäin hyvin.
Eikö tämä kilpailu tapa kaiken rakkauden ja romanttisuuden ihmissuhteista? Jos parisuhteessa molemmat ovat kilpailuhenkisiä niin he tulevat kilpailemaan myös keskenään. Tosin ateistien maailmassa nainen usein voittaa parien välisen kilpailun koska naiset voivat aina valita uuden miehen niistä jotka ovat jääneet rannalle ruikuttamaan. Mies voi pitää naisen tyytyväisenä romanttisilla eleillä jolloin nainen kokee romantiikkaa, mutta mies ei välttämättä sitä koe koska hän tekee sen pelon edessä pitääkseen suhdetta yllä. Naiset taas hankkivat usein lapsia siinä pelossa etteivät jäisi elämässä yksin. Jos mies jättää naisen, haluaa nainen pitää lapset ja usein saakin pitää jos nainen on valinnut parikseen kylmän, kilpailuhenkisen miehen eikä romantikkoa joka haluaa huolehtia lapsista.
Perustuuko ateistien parisuhteissa elämä ja parisuhteet pelkoihin ja kilpailuun ennemmin kuin rakkauteen ja aitoon romantiikkaan?
Jos ihmiset katsovat onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella ja etsivät "sitä oikeaa", eikö tämä johda kilpailutilanteeseen jossa miehen tulee esittää jotain aivan kuten naisenkin jotta hänet hyväksyttäisiin ja tätä kautta kaikki aito romanttisuus katoaa ellei ihminen ole sitten saanut erittäin hyviä kortteja elämään? Eli siis ne jotka ovat saaneet hyvät vanhemmat jotka ovat osanneet opastaa ja kasvattaa lapsensa oikein, heidän lasten ei tarvitse peitellä tai salailla mitään suhteissa, mutta jotta muut pystyisivät kilpailussa samaan, tulee muiden yrittää jollain tapaa pärjätä ja usein se on valehtelu tai asioiden salailu.
Uskonnollisissa piireissä tätä piirrettä ei tietenkään ole koska siellä on usein jyrkät säännöt siitä että valehtelu ei ole sallittua. Jos kuitenkin ateistien/agnostikkojen piirissä parisuhteet tai elämä perustuvat kilpailuun, eikö tällainen ajattelu tuhoa kaiken romantiikankin ainakin miesten puolelta? Tällöinhän mies joutuu olemaan romanttinen koska hänellä on paineita siitä ettei nainen valitse jotain toista koska mies ei ollut romanttinen, mutta koska mies JOUTUU olemaan romanttinen, on se vain pinnallista romanttisuutta joka tehdään pakon edessä. Ne aidosti romanttiset miehet jäävät aina rannalle ruikuttamaan ilman naista koska nainen kuitenkin haluaa menestyvän kilpailuhaluisen miehen koska he pärjäävät tässä kilpailuhenkisessä elämässä erittäin hyvin.
Eikö tämä kilpailu tapa kaiken rakkauden ja romanttisuuden ihmissuhteista? Jos parisuhteessa molemmat ovat kilpailuhenkisiä niin he tulevat kilpailemaan myös keskenään. Tosin ateistien maailmassa nainen usein voittaa parien välisen kilpailun koska naiset voivat aina valita uuden miehen niistä jotka ovat jääneet rannalle ruikuttamaan. Mies voi pitää naisen tyytyväisenä romanttisilla eleillä jolloin nainen kokee romantiikkaa, mutta mies ei välttämättä sitä koe koska hän tekee sen pelon edessä pitääkseen suhdetta yllä. Naiset taas hankkivat usein lapsia siinä pelossa etteivät jäisi elämässä yksin. Jos mies jättää naisen, haluaa nainen pitää lapset ja usein saakin pitää jos nainen on valinnut parikseen kylmän, kilpailuhenkisen miehen eikä romantikkoa joka haluaa huolehtia lapsista.
Perustuuko ateistien parisuhteissa elämä ja parisuhteet pelkoihin ja kilpailuun ennemmin kuin rakkauteen ja aitoon romantiikkaan?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kirjoituksessasi ei ollut päätä eikä häntää. MIkä oli ydinkysymys: uskonto vai kilpailu?
Itse elän kahden ateistin parisuhteessa, eikä siinä kilpailla mistään toisiamme vastaan. Tavallista perinteistä sitoutumista parisuhteeseen. Ei sillä raamatun ja uskonoppien kanssa ole mitään tekemistä.
Sinulla taitaa olla jotain kaunaa ateistia kohtaan?