Miten katkaista napanuora? Mieheni antaa kaikki sukulaistensa pahat teot ja sanat anteeksi, kohdistui ne sitten häneen tai minuun. Hänen sukulaisensa on joka asiassa etusijalla ja parisuhde kärsii kärkkäiden sukalaisten puuttumisesta joka asiaan. Hän istuu puhelimessa kaikki yhteiset illat ja juoruaa veljiensä ja isänsä kanssa. Tätä touhua olen jo katsellut monta vuotta ja yrittänyt hyvällä ja pahalla saada mieheni ymmärtämään, ettei hänen sukulaisensa kuulu minun elämääni. Mitä voi enää tehdä? Lähdenkö menemään suhteesta vai onko vielä jotain mitä voisi yrittää? Saan kohta hermoromahduksen, mutta ei mies tai hänen sukulaisensa ymmärrä sitäkään, hulluksi ja säälittäväksi todennäköisesti haukkuvat.
Miehen lapsellisuus suhteen taakka
Väsy1
9663
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tavallaan jo vastasit itsellesi kun kirjotit, että hänen sukulaisensa eivät kuulu sinun elämääsi.
Ei siis oikeastaan tarvi muuta kuin elää niin kuin "saarnaa".
Pakkoko sinun on välittää niiden muiden höpinöistä? Lähde pois tilanteista joissa sua ahdistaa kuunnella muiden juoruilua tai pahansuopaa arvostelua. Jätä miehesi hoitamaan sukunsa ja keskity sinä vaikka oman sukusi kanssa viestittelyyn tms.
Tyhmähän sä olet jos muiden takia menetät järkesi.
Sillä logiikalla voisit siis menettää järjen minkä tahansa muiden tekemän/sanoman inhottavan (jatkuvan) asian takia.
Siis mieheni puolustelee sukulaistensa tekemisiä ja sanomisia. Hän on valmis tekemään kaikkensa sukulaistensa eteen. Onhan mieheni majoittanut minut pakkasella asuntovaunuun, että hänen sukulaisensa saa lainata meidän sänkyä. Sukulaiset ovat meillä kuin kotonaan, eikä piittaa mitään minun arvoistani ja mieheni kanssa sovituista pelisäännöistä asunnossa. Vaikka yhdessä sovimme, että näin ja näin toimitaan, kun hänen sukulaisensa tulee (koskee myös minun sukulaisiani, jotka eivät edes käy meillä!). Mieheni lipeää sovituista asioista jo heti ulko-ovella ja aloittaa sukulaistensa mielistelyn. Sukulaisten tyyliin kuuluu vahva esittäminen, valittaminen ja "palvelun" vaatiminen, milloin mihinkin syyhyn vedoten.
No joo, kuulostaa kauhealta, mutta tässä siis vain sun näkemys asiaan, ja sen varassa nyt ollaan.
Ihmettelen miksi sinä ylipäätään olet antanut kotisi jo tuossa mittakaavassa muiden käyttöön? Osansa sinunkin käytökselläsi ja reaktioillasi täytyy olla asioiden eskaloitumiseen tuohon pisteeseen asti. Jos olisit heti alussa nostanut haloon siitä, että sun sänkysi viedään ja sut ajetaan ulos kodistasi tms., ei sitä olisi ihan niin vaan tapahtunut. Ehkä mies olis sitten mennyt takaisin sukunsa luo nukkumaan, mutta olisitpahan ainakin tehnyt kantasi selväksi heti ja kerralla koko suvulle.
Totta kai ne kohta vaikka asuu teillä jos kukaan ei pane vastaan. Rääväsuille ei kannata huutaa ja rähjätä, siitähän ne vaan innostuu koska puhut heidän kieltään, mutta kodin ovet saa lukkoon ja miehenkin voi passittaa välillä ulos kodistaan sukuaan tapaamaan joten suvun ei tarvi rampata jatkuvasti teillä jne.
Vai joko olet niitäkin vaihtareita kokeillut?
Se on teidän yhteinen koti eikä siellä päätä vain yksi osapuoli.
Ilmeisesti ette ole myöskään pureutuneet tarpeeksi syvälle siihen miehesi tarpeeseen pokkuroida oman sukunsa edessä. Sehän voi johtua vaikka millaisista syistä ja ne syyt olis varmaan syytä analysoida...
Mahdotonta neuvoa ketään näin ulkopuolisena. Tässä voi oikeastaan vaan ällistellä ja esittää tyhmiä kysymyksiä. Mutta toivon mukaan tänne kirjottaminen auttaa sinua jaksamaan taas tänkin illan. ;)
Mies ei osaa koskaan sanoa vastaan, koska tuntee olevansa velvoitettu toimimaan sukunsa edun puolesta. Ikinä en itse viraile näiden sukulaisten luona, mutta heidän tapansa on tullut hyvin selväksi. Mieheni on aina sitä mieltä, että sukulaisia pitää ymmärtää. Mihin rajaan asti? Tein heille selväksi kauan sitten, että meille tullaan silloin, kun meille sopii, meillä on omat tapamme ja rutiinimme (jota he kritisoivat, vaikken koskaan ole antanut kritiikkiä heidän tavoistaan ja käytöksestään) ja meillä on pelisääntöjä asunnossa. Meni täysin kuuroille korville, ei mitään reaktioa. Käytöstavat näköjään unohtuu heti, kun vieraillaan meillä, kuvitellaan, että saa tehdä ja sanoa mitä vaan, kun ollaan oman sukulaisen luona, eikä huomioida ollenkaan, että samassa taloudessa voi asua joku "ei sukulainen".
Olen yrittänyt antaa asian vain olla, mutta aikaajoin siitä tulee riitaa. Koen, että mieheni sukulaiset käyttää miestäni hyväkseen, eikä hän edes itse tajua asiaa.
Mieheni virailee sukulaisissaan jatkuvasti ja toivoo minuakin säännöllisesti mukaan.
Mitäs jos se miehen "osaamattomuus" sanoa suvulleen vastaan onkin pelkoa? Pelkää konfliktia joten antaa periksi kovasuisempien ja -päisempien edessä...
Lisää mun tyhmiä ajatuksia.
Mutta onhan se totta kai parisuhdetta ravisteleva asia jos sitä tiimihenkeä ei enää ole, on vain tilanteita joista selvitään vanhalla rutiinilla ja niistä riidellään aina jälkikäteen. Se on paikallaan junnaamista.
Tuli mieleen sellainenkin vaihtari, että lähtisit itse jollekin kaverillesi/sukulaisellesi siksi aikaa kun ne miehen sukulaiset on teillä tai jos ne on yötä olet sitten sinäkin muualla sen yön... Vaikea järkätä ehkä?
Miten ne sun mielestä käyttävät miestäsi hyväkseen?
Jotta saavat tulla ja vaikka yöpyä teillä sillon kun huvittaa? Jotta pääsevät kiilautumaan teidän kahden väliin?
Minkä sä koet motiiviksi sille että ne teillä ylipäätään hyppää? Eikö miehellä ole muita siskoksia vai ovatko hekin sitä samaa porukkaa? Apet ja anopit nyt vielä, mutta jos sisaruksetkin...
Suvun ikähaitari on 1-90v eli sinne väliin mahtuu vaikka mitä. Olen huomannut muissa suvun miniöissä samanlaista väsymystä. Heidän kanssaan tule joskus keskusteltua, kun ollaan näitä suvun hyljeksimiä "ei sukulaisia". Ongelma ei ole siis vain meillä, vaan evakkoon on muissakin suvun vaikutuspiirissä olevistä perheistä lähdetty.
Ei meiltä niin vaan lähdetä. Tuli sukulaisia 1-10 on varmaa, että jos lähden muutamaksi tunniksikin, on tiskejä ympäri taloa, tyhjiä kaljapulloja ympäriinsä, kaikki kaapit käyty läpi... Eli joudun myös vahtimaan omaisuuttani.
Motiivi on uteliaisuus ja kateus. Käydään katsomassa onko hankittu jotain uutta, että päästään miettimään miten rahat siihenkin ostokseen on hankittu (omistani olen ostellut vaatteeni, maljakkoni ja autoni). Kaikki raha-asiat tietysti selvitetään mieheltäni, joka tunnetusti selittää heille tulot ja menot. Voiko motiiviksi sanoa myös minun savustamista ulos suhteesta, kun olen se "väärä" miniä, joka tienaan enemmän kuin mies.
Hyväksikäytöksi lasken auton lainaamisen omin luvin (sukulaisten "tarve" etusijalla), asunnon ja työkalujen "lainaamisen", ilmaisen työvoiman kerjäämisen. Mies uskoo kaikki sukulaistensa löpinät empimättä. Heidän elämän tyylinsä on sitten katsottavissa "lainamisen" jälkeen asunnon ja auton siisteydestä ja työkalujen kunnosta. Mikään ei tule kunnossa takaisin.
On suvussa niitäkin, jotka yli-innokkaasti tarjoaa sisustus ja siivous apua. Mitä ne sitten ovat. Sisustus tarkoittaa heille, että meille raahataan kaikki mummovainajan koin syömät persialaismatot, omia tavaroitani siirrellään, kun ne ei näytä heidän mielestään hyvältä. Siivous aloitetaan aina alusvaatekoristani ja posliiniastioista.
Mieheni ei jotenkin näe tätä hyväksikäyttäjä puolta heissä. Sukulaiset ei tajua olevansa moukkia. Aika selvää hyväksikäyttöä, jos sillä tähdätään oman edun tavoitteluun. Mielestäni sukulaisuussuhtten voi olla normaaleja, mutta sairaanloinen sukulaisten palvominen...
Eivät sukulaiset ole moukkia vaan lujahermoisia manipuloijia, jotka todennäköisesti omissa kodeissaan viettävät tylsää, haasteetonta eloa ja siksi jaksavat tunkea nokkansa joka paikkaan. (Narsismia jossakin muodossa ja mielessä??)
Miehesi on läheisriippuvainen suuresta ja "mahtavasta" suvustaan. Voitte yhdessä tutustua alan kirjallisuuteen. . , siis mitä läheisriippuvuus on ja miten se tuhoaa lopulta ihmisen enemmän tai vähemmän, jos hän on kyvytön sanomaan "EI".
Mutta kaipa hän on tyytyväinen tai kritiikittä tottunut tuohon kaikkeen?
Teille kahdelle tekisi terää muuttaa todella kauas, ja miehesi pitäisi havahtua siihen, että kaikkien teidän asioidenne selostaminen suvulle ei ole hänelle eikä sinulle hyväksi alkuunkaan. Pariterapiaa?
Jossain vaiheessa mies joutuu valitsemaan, vaimo vai suku, kuinka mahtaa käydä?
Joo, joo. Mä kans luin aloittajan selvityksestä, että mies on sosiopaatti, hänen äitinsä narsisti, isällä on taas epävakaa persoonallisuus ja mummo pahasti skitsoidinen. Heidän koirallaan on masennuksen lisäksi adhd ja isoisä kärsii psykooseista. Terapian kautta mielisairaalaan koko lauma. Tällaisenko suvun kanssa haluat olla naimisissa?
Faktahan on, että ei se loukkausten muisteleminen sitä loukkaajaa satuta, vaan loukattua. Anteeksiantamalla vapauttaa itsensä katkeruuden siteistä.
Tietysti tuo muu, mitä sanoit on ihan validia. Pitäisi miehen kunnioittaa sinunkin toiveita. Sukulaisiin saa pitää yhteyttä mutta ei jatkuvasti parisuhteen kustannuksella.