Alkaa olla mittari täysi. Olemme seurusteleva pari, asumme erillämme. Meille tuli erimielisyyttä miehen alkoholin käytöstä, meni aivan överiksi jokin aika sitten.
Keskustelimme asiasta ja pyysin miesystävääni hakemaan apua ja tekemään ongelmalleen jotain. Hänellekkin oli selvää että seurustelusta ei tule mitään kun viina on niin vahvasti kuviossa.
Sovimme että laitamme suhteen "hyllylle",ollaan kuitenkin ystäviä, sovittiin vielä ettei sotketa tässä vaiheessa mitään kolmansia osapuolia tähän soppaan. Melkein päivittäin on käyty ulkoilemassa ja vaikkapa syöty yhdessä minun luonani.
Kuinkas kävikään....meniköhän viikko, ehkä vähän toista, kun vaistoni sanoi ettei kaikki ole kunnossa. Sain kiertokautta selville että miesystäväni kännää lähes aina ollessaan kotonaan. Hienosti hän pohjustaa asian minulle. Esim. Tänä iltana haluan vaan maata itsekseni kotosalla ja en vastaa kellekkään puhelimeen, enkä ole myöskään facebookissa tavoitettavissa. Minä tietty sanoin että ok, koska haluan itsekin omaa rauhaa välillä.
Paljastui kuitenkin että tämä kotona makoilu on kapakoissa juoksemista. Olen jo yhden tälläisen paskanpuhumisen antanut anteeksi, mutta tää viimeisin vituttaa niin paljon että eiköhän tämä suhde ole tässä.
Pahintahan tässä on tuo pimittäminen, jota kutsuisin suorastaan valehteluksi. Luottamus menee.
Parempi vaihtoehto olisi sanoa suoraan et nyt janottaa ja sopia sitten niin että juokoon jos siltä tuntuu.
En tajua mitä järkeä on salailla tuollaista asiaa, itselleenhän siinä myös valehtelee ja on ihan varma ettei mitään yhteistä tulevaisuutta voi edes kuvitella kun ei pysty rehellisyyteen edes.
Onneksi asutaan omissa kämpissämme. Tästä on vielä helppo lähteä kohti uusia uria.
Keskustelimme asiasta ja pyysin miesystävääni hakemaan apua ja tekemään ongelmalleen jotain. Hänellekkin oli selvää että seurustelusta ei tule mitään kun viina on niin vahvasti kuviossa.
Sovimme että laitamme suhteen "hyllylle",ollaan kuitenkin ystäviä, sovittiin vielä ettei sotketa tässä vaiheessa mitään kolmansia osapuolia tähän soppaan. Melkein päivittäin on käyty ulkoilemassa ja vaikkapa syöty yhdessä minun luonani.
Kuinkas kävikään....meniköhän viikko, ehkä vähän toista, kun vaistoni sanoi ettei kaikki ole kunnossa. Sain kiertokautta selville että miesystäväni kännää lähes aina ollessaan kotonaan. Hienosti hän pohjustaa asian minulle. Esim. Tänä iltana haluan vaan maata itsekseni kotosalla ja en vastaa kellekkään puhelimeen, enkä ole myöskään facebookissa tavoitettavissa. Minä tietty sanoin että ok, koska haluan itsekin omaa rauhaa välillä.
Paljastui kuitenkin että tämä kotona makoilu on kapakoissa juoksemista. Olen jo yhden tälläisen paskanpuhumisen antanut anteeksi, mutta tää viimeisin vituttaa niin paljon että eiköhän tämä suhde ole tässä.
Pahintahan tässä on tuo pimittäminen, jota kutsuisin suorastaan valehteluksi. Luottamus menee.
Parempi vaihtoehto olisi sanoa suoraan et nyt janottaa ja sopia sitten niin että juokoon jos siltä tuntuu.
En tajua mitä järkeä on salailla tuollaista asiaa, itselleenhän siinä myös valehtelee ja on ihan varma ettei mitään yhteistä tulevaisuutta voi edes kuvitella kun ei pysty rehellisyyteen edes.
Onneksi asutaan omissa kämpissämme. Tästä on vielä helppo lähteä kohti uusia uria.
Vastaukset 1
Vanhimmat
lähtemistä eri teille. Itse olin avioliitossa miehen kanssa, joka "sairastui" alkoholismiin viimeisten vuosien aikana. Asian piilottelu, puhumattomuus ja kieltäminen sekä pullojen piilottelu kuuluvat asiaan. Ja kun jotain puhuttiinkin, niin aina lupasi parantaa/muuttua. Avioerohan siinä tulee, koska itse sairastuu samalla, kun yrität ymmärtää ja auttaa miestä. Juominen tuo mukanaan myös monia muita ongelmia mm. vieraat naiset.