Olen tälläinen kehäraakki...45 vee jo mittarissa, eronnut ja karannut, vuodattanut satoja litroja kyyneleitä, nauranut vatsani kuralle ynnä muuta mukavaa.
Onko niin että pitää alkaa sopetumaan ajatukseen keinutuolista ja kissasta? Vai vieläkö tässä iässä voisi löytää toisen ihmisen rinnalleen ihan vakavin mielin?
Olen lukenut tuolla palstoilla kaiken maailman puumajuttuja ym. mutta minua kiinnostaisi ihan oikea parisuhde.
Mistähän sen voisi löytää...? Olen kyllä vilkas ja sosiaalinen, enkä ihan sontaämpärin näköinenkään, mut vaikeeta tuntuu olevan.
Netissä nuo hommat ei etene mihinkään, ehdin homehtua ennen kuin sieltä ketään löydän.
Onko vinkkejä?
P.S. Päivätansseihin en lähde :)
Onko niin että pitää alkaa sopetumaan ajatukseen keinutuolista ja kissasta? Vai vieläkö tässä iässä voisi löytää toisen ihmisen rinnalleen ihan vakavin mielin?
Olen lukenut tuolla palstoilla kaiken maailman puumajuttuja ym. mutta minua kiinnostaisi ihan oikea parisuhde.
Mistähän sen voisi löytää...? Olen kyllä vilkas ja sosiaalinen, enkä ihan sontaämpärin näköinenkään, mut vaikeeta tuntuu olevan.
Netissä nuo hommat ei etene mihinkään, ehdin homehtua ennen kuin sieltä ketään löydän.
Onko vinkkejä?
P.S. Päivätansseihin en lähde :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
No mitäpä harrastat, millasessa ympäristössä asut (kylä-kaupunki-korpi), missä sut helpoiten tapaisi jos etsisi samalla tavalla vakavasti kumppania kuin sinäkin, jne. Näitä kannattaa ainakin kartottaa. Tekevälle sattuu ja tapahtuu, kotona istuva jää kaikesta siitäkin paitsi.
Minkälaiset elämäntavat omaavista ihmisistä pidät, sekin vois ohjata sua etsimään häntä sieltä, urheilun, kulttuurin, kirjastojen, yhdistystoiminnan kautta..... Onhan noita mahdollisuuksia.
Työympäristö on sellainen että sen kautta ei voi mitään löytää.
Koiran kanssa lenkkeilen, voihan olla että jostain puskasta joku eteen loikkaisi.
Kirjastossa käyn säännölisesti, mutta koen ilmapiirin siellä sellaiseksi etten kykene miestä sieltä bongaamaan.
Kapakassa käyn erittäin harvoin ja ne kerrat mitä olen siellä käynyt, tyrkyllä on lähinnä seksiseuraa pelkästään hakevaa porukkaa... ja toisaalta harvoin kun otan, niin saattaa kihahtaa hattuun ja tulee virhearvionteja.
Toimin kyllä eräässä yhdistykssä, mutta se on valitettavasti erittäin naisvaltainen. Otettaiskohan minut vielä VPK:hon :). Ja sit olis meripelastusseura, sinne kai voi pyrkiä naisetkin.
Mutta yhtä kaikki, kyllä tää pariutuminen vakavamielisesti on oikeasti hankalaa.
Ei nyt kirvestä kaivoon vielä viskata, voihan se olla että joku jostain putkahtaa. Monestihan se on niin että jos oikein etsii, ei löydä mitään, mutta joku päivä saattaa ihan sattumalta eteen tulla jotain.
Elelen keskikokoisessa kaupungissa mutta olen luontoihminen ehdottomasti. Kerran muuten törmäsin mieheen metsässä kun kimppuuni hyökkäsi valtava lauma hirvikärpäsiä ja sain jonkinlaisen hepulin. Mies tuli katsomaan mikä hätänä, mutta ymmärrettävistä syistä ei ollut kovin kiinnostunut siinä mielessä, lähinnä kummastunut.. :DDDD
Mites Mustikka, missäpäin Suomea se keskikokoinen kaupunkisi sijaitsee? Olen myös 45-v., mutta mies, ja tarrasin kiinni tuohon, kun mainitsit olevasi luontoihminen..niin miäkin olen! Pysyväistä naisimmeistä vailla tällä hetkellä. Lukuihmisiä, enkä mielestäni lainkaan mahdoton tapaus. :)
Etelä-karjalassa, saimaan kupeessa.
..Saimaan kupeessa minäkin, vaan on jo ihan kyllä Savoa missä oon.
täällä kohtalotoveri,44v eronnut nainen,jonka sydän kaipaa kotia,ihan tavallista arkea,iloineen ja suruineen,läheisyyttä,luottamusta ....mutta mutta...kovasti on vaikeaa tavata vastakkaista sukupuolta,töissä se on mahdotonta,kapakoissa käyn erittäin harvoin,olen enämmän koti-ihminen,ja just niin kuin sanoit,olen huomannut,että kapakoissa miehet hakevat vain seksi seuraa,ja yhden yön suhteet eivät ole osa minua..se on tietenkin totta,että kotoolta kukaan ei minua hakemaan tule...myöskään minua ei kiinnosta nettideittailu.....vinkkejä otetaan vastaan myös täällä suunnassa...