olen 18 vuotias tyttö, kesällä tuleva äiti ja olen ollut avomieheni kanssa yhdessä noin 1,5vuotta.
kaikki onnellisuus on vain kariutunut enkä luota enää mieheeni, en missään asiassa. luottamus on rikottu liian monta kertaa- mieheni tekee aina joka ikinen kerta sitä että hän vain lähtee kotoa, valehtelemalla esim "menen kaupassa käymään, tulen puolentunnin päästä takaisin"... no minä odotan päivän, jos toisenkin, eikä häntä kuulu, hän ei vastaa puheluihin, eikä ilmoita itsestään yhtään mitään. hän valehtelee minne menee ja voi olla moniakin päiviä pois, jopa viikkoja. ja aina kun hän tulee kotiin, aina annan anteeksi hänen valheet ja luottamuksen menettämisen. teen kaiken vain siksi koska rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta.
Ystävät,perhe, kaikki sanovat että minun pitäisi ottaa ero koska hän ei arvosta minua eikä hän välitä tunteistani, ja tietää että annan aina anteeksi niin siksi se sama aina toistuu. olen nuori ja tuntuu että olen löytänyt sen oikean, mutta aina minuun kuitenkin sattuu. hän löytyy välillä milloin mistäkin, ja aina kun pitäisi hoitaa tärkeitä tapaamisia ja asioita esim. työt,lääkäri,armeija, niin hän katoaa ja asiat jäävät hoitamatta ja ne vain pahenevat päivä päivältä pahemmaksi. en haluaisi kesällä olla tyttö joka hoitaa kahta lasta mutten haluaisi satuttaa miestäni enkä haluaisi lapsen jäävän ilman isää.....
kaikki onnellisuus on vain kariutunut enkä luota enää mieheeni, en missään asiassa. luottamus on rikottu liian monta kertaa- mieheni tekee aina joka ikinen kerta sitä että hän vain lähtee kotoa, valehtelemalla esim "menen kaupassa käymään, tulen puolentunnin päästä takaisin"... no minä odotan päivän, jos toisenkin, eikä häntä kuulu, hän ei vastaa puheluihin, eikä ilmoita itsestään yhtään mitään. hän valehtelee minne menee ja voi olla moniakin päiviä pois, jopa viikkoja. ja aina kun hän tulee kotiin, aina annan anteeksi hänen valheet ja luottamuksen menettämisen. teen kaiken vain siksi koska rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta.
Ystävät,perhe, kaikki sanovat että minun pitäisi ottaa ero koska hän ei arvosta minua eikä hän välitä tunteistani, ja tietää että annan aina anteeksi niin siksi se sama aina toistuu. olen nuori ja tuntuu että olen löytänyt sen oikean, mutta aina minuun kuitenkin sattuu. hän löytyy välillä milloin mistäkin, ja aina kun pitäisi hoitaa tärkeitä tapaamisia ja asioita esim. työt,lääkäri,armeija, niin hän katoaa ja asiat jäävät hoitamatta ja ne vain pahenevat päivä päivältä pahemmaksi. en haluaisi kesällä olla tyttö joka hoitaa kahta lasta mutten haluaisi satuttaa miestäni enkä haluaisi lapsen jäävän ilman isää.....
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei kuulosta mieheltä, vaan pojalta, joka ei kanna vastuuta tekemisistään. Millaisen mallin hän antaa lapsillenne, jos katoaa miten sattuu etkä voi luottaa hänen sanaansa?
Vaikuttaisi siltä, että sinulla olisi vähemmän huolia ilman kyseistä miestä. Isähän hän voi olla, vaikka ei asuisikaan kanssasi. Jos sama meno jatkuu, hän tulee vain satuttamaan lapsia sillä, ettei ole paikalla eikä tule silloin, kun lupaa.
Älä anna toisen ihmisen käyttää itseäsi hyväksi. Se ei ole rakkautta.
Olen samaa mieltä edellisen vastaajan kanssa... Eihän siinä mitään että joskus jotaki pientä jää hoitamatta jos sen sit kuitenki hoitaa... Mut noi kuulostaa jo niin isoilta jutuilta ja sitten vielä ne katoamis temput. Jo yks semmonen ois monelle viimenen. Ymmärrän että rakastat miestäsi ja et haluaisi jäädä lapsen kanssa yksin, mutta ne ongelmat vaan todennäköisesti kertaantuu ajan kuluessa. En tietenkään voi ihan varmaksi sanoa mutta todennäköisesti säästäisit teidät molemmat ja varsinkin itsesi vielä suuremmalta surulta ja ongelmilta jos eroaisitte. Hän voi olla lapselleen isä jos vain haluaa, me erosimme avovaimoni kanssa kun lapsemme oli kaksi ja hän hyppäsi suoraan uuteen suhteeseen, ja silti poikani kyllä tietää kuka on isi. Voimia sinulle ja viisautta löytää oikea tie.
Vaikuttaa siltä että olet miettinyt tätä jo pitkään. Ehkä ajatus lähtemisestä on pyörinyt joka "katoamistempun" jälkeen mielessäsi. Nuori kun olet niin lapsen kanssa yksin jääminen kuulostaa varmasti kauhealta ja ei se helppoa olekaan. Itse jätin mieheni vähän päälle parikymppisenä. Olin suhteessa jossa mies alisti minua aina kun joi, joko sanallisesti ja joskus kävi käsiksi. En nuorena uskaltanut lähteä lapsen kanssa omilleni koska minulla ei ollut edes koulutusta ja rakastin tätä miestä vielä silloin. Kerran mittani vain täyttyi. Sillä samalla hetkellä kun tajusin miten paljon elämäni oli mennyt alaspäin ja kuinka paljon tuhlasin energiaa tähän rakastamaani herra oikeaan, tajusin lähteä. Tänä päiväna tyttäreni tapaa isäänsä ja tulevat hyvin toimeen. Itselläni menee mukavasti ja opiskelen. Eikä se pelko että "mitä jos hän on se oikea enkä koskaan löydä enää rakkautta" pitänyt ollenkaan paikkaansa. Olen rakastunut ihanaan mieheen joka kunnioittaa ja kohtelee minua sillä arvostuksella jonka ansaitsen.
Ole rohkea ja uskalla elää elämääsi♥
Erotkaa niin pian kuin mahdollista. Ite tuhlasin elämäni samalla tavalla toimivassa parisuhteessa ja voin tuona toisena osapuolena sanoa ettei ole hääviä olla miähesikään asussa. Anteeksiantaminen on hyvä juttu, mutta teidän suhteenne ei vain toimi. Tajuatte sen kyllä kumpikin.
"en haluaisi kesällä olla tyttö joka hoitaa kahta lasta mutten haluaisi satuttaa miestäni enkä haluaisi lapsen jäävän ilman isää....."
Etpä tietenkään, TOLLO.
Mutta eipä sulla näytä olevan vaihtoehtoja?
PS. Sää sitten uskoit siihen "yhteisen lapsen parantavaan vaikutukseen" ???
Tunne jota sinä tunnet tuota täydellisen itsekeskeistä, edesvastuutonta ja mistään piittaamatonta miestä kohtaan, EI ole rakkautta. Se tunne on jotain aivan muuta, mutta rakkautta se ei missään tapauksessa ole.
Sinut on jo jätetty yksin monen monta kertaa, odottamaan ja odottamaan. Sinä et tarvitse tuota jännitystä elämääsi. Keskittäydy vain tulevaan lapseesi jonka sinä huolellisesti ja tarkoituksella olet saanut alkuun.
Aivan ensimmäiseksi vaihdat lukot oviisi, tuolla miehellä ei ole oikeutta tulla sekoittamaan sinun yrittämääsi normaalia päiväjärjestystä. Hänen asuessaan muualla ja todistettuaan että hän pysyy tyopaikassaan, ansaitsee itse elantonsa, säästää sinua ja lasta varten, pitää sanansa ja todistaa luotettavuutensa.... sinä voit halutessasi liittää hänet elämääsi. Mutta EI sitä ennen.
Epätasaisuutta tai mieliharmia sinä etkä lapsesi saa tietoisesti hankkia elämäänne. Saat huomata että pienokaisesi sairastettua ne tarpeelliset lasten taudit, oppiessaan uutta, vaatiessaan sinun 100% huomion, rakkauden ja mielenkiinnon, - - sinulla ei tule edes olemaan aikaa odotella tuota lurjusta.
Miksi hemmetissä mennä hankkimaan lapsi lähes vieraan ihmisen kanssa?! Mielestäni puolitoista vuotta ei todellakaan riitä siihen, että oppisit tuntemaan henkilön tarpeeksi hyvin voidaksesi arvioida, onko tuo kelpoa isäainesta. Jälkiviisautta kenties, mutta tosissaan: mikä ajoi sinut hankkimaan lapsen tällaisen ihmisen kanssa?
(Ja miksi nykyään hankitaan niin nuorena lapsia?)
lapsi oli puhdas vahinko, ja itse en aborttia hyväksy, joten päätin synnyttää lapsen ja pitää sen. ja en aio koko elämääni tuhlata odottelemiseen ja siihen että en ehkä koskaan tulekkaan raskaaksi enää niinkuin lääkärissä vuosi takaperin epäiltiin etten voisi ehkä saada enää lapsia. en ota itse sitä riskiä, sitäpaitsi itse jokainen elämästään päättää.
Jokaikinen suomalainen näinä päivinä tietää kuinka lapset saavat alkunsa. Jokainen myoskin tietää että mikään ehkäisyväline tai -tapa ei ole 100% varma. (Oikein suoritettua sterilisointia lukuunottamatta, kenties?)
Ainoa varma ehkäisy on olla harjoittamatta intiimiä yhteisoloa vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Joten jokainen nainen aivan tarkkaan tietää että raskaus on AINA mahdollinen hänen ryhtyessään sukupuoliseen kanssakäyntiin miehen kanssa.
Joten sanoa että oooops se olikin vahinko, on kuulijan ja lukijan suurta aliarviointia ja halventamista.
Syyttää tuosta miehiä on aiheellista. Kuitenkaan HE eivät voi tulla raskaaksi joten suurin velvollisuus biologisista syistä lankeaa naisille. Hyväksyi sitä tai ei. Aivan sama.
pojankloppi, jota kutsut mieheksi??
ja ala järjestää elämääsi uuteen uskoon. Hankkiudu ensimmäiseksi eroon vastuuttomasta kumppanista, sinulla riittää huolia ilmankin. Välillänne on korkeintaan väärää riippuvuutta, ei rakkautta. Vielä joku päivä sen tiedät kohdattuasi oikean rakkauden. Selvitä kaikki mahdolliset paikat, josta voit saada huoltajuuteesi apua, perheneuvolat ym. Ota vastaan ystävien ja sukulaisten tuki. Jos voimavaroja riittää hanki itsellesi kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy, kirjaa käytetään perusteoksena Fisher eroseminaareissa. Lukemasi perusteella ymmärrät paremmin, miksi suhteenne ei toiminut. Voit myös alkaa rakentamaan harjoitusten avulla itsetuntoasi paremmaksi, se on kärsinyt kovasti huonossa suhteessanne. Huolehdi itsestäsi niin jaksat pitää huolta myös lapsestasi! Voimia sinulle.