Menetin isäni kun olin 2 vuotias. hän kuoli johokin sairauskohtaukseen. en oiekastaan koskaan tuntenut isääni, hän myös teki äidilleni selväksi ettei minua koskaan olisi halunnutkaan.. nyt kuitenkin 13 vuoden jälkeen näin kuvan isästäni ja ajattelen häntä joka ilta.. mielessäni pyörii monta kysymystä enkä osaa käsitellä niitä. en oikein keltään voi isästäni kysyä mitään.viimeksi ristiäisissäni isä oli läsnä, ja silloinkin ilmeisesti pakotettuna.. ahdistus ja suru painaa kaiken aikaa ja se alkaa olla jo haitaksi elämälle... mitä oon tehny väärin.. itken itseni uneen joka ilta ja kohta tuun hulluksi.. ei vaan jaksais millään.
tiedän kyllä et muilla on isompiaki ongelmia ja muuten mutta pakko saada purkaa tätä johonkin...
tiedän kyllä et muilla on isompiaki ongelmia ja muuten mutta pakko saada purkaa tätä johonkin...
Vastaukset 2
Vanhimmat
kysyä äidiltäsi? Isäsi vanhemmilta eli toisilta isovanhemmiltasi? Isäsi mahdollisilta sisaruksilta?
Ethän sinä mitään väärin ole tehnyt.
Voimia
äidiltä yritin kysellä jotai mutta aina vaihtoi vaan puheenaihetta. ja toisia isovanhempia en oo myöskään oikee koskaa tuntenu.. siinä nekin jäivät ku äidin kanssa muutettii toiselle paikkakunnalle.. en oikeestaa koskaa oo ees saanu mahdollisuutta tuntea isän puolelta ketään sukulaisia...