Muistan kuinka nuorena miehenä 1980-luvun lopussa kävin ns. työhaastattelussa, lähinnä naamani ja työtodistukseni näyttämässä. Sen jälkeen kysyin että milloin tietää pääseekö, pomo sano että vaikka heti, minä kysyin että pääsinkö, hän sanoi että milloin voit aloittaa.
Empä ole töitä 1990-luvun alun jälkeen tehnyt, ei kiinnosta. Onko nykyään tosiaankin niin että töitä pitää anella, haastattelussa kysellään kaikenlaista epäolennaista, on näyteltävä "hyvää tyyppiä"? Voi helvetti, kuka viitsii, jos ei pomoa miellytä niin pitäköön työnsä. Aika ihmeelliseksi on mennyt jos pitää töihin pääsyä ruikuttaa!
Empä ole töitä 1990-luvun alun jälkeen tehnyt, ei kiinnosta. Onko nykyään tosiaankin niin että töitä pitää anella, haastattelussa kysellään kaikenlaista epäolennaista, on näyteltävä "hyvää tyyppiä"? Voi helvetti, kuka viitsii, jos ei pomoa miellytä niin pitäköön työnsä. Aika ihmeelliseksi on mennyt jos pitää töihin pääsyä ruikuttaa!
Vastaukset 25
Vanhimmat
kolmattakymmenettä vuotta kohta ollut poissa työelämästä - no, ei se mitään....
Kyllä se voi olla nykynuorilla ihan sama juttu, että kun menee kysymään, niin kyllä sitä töitä löytyy - nimenomaan nuorilla ja sitä sellaista työtä, joka on aputyötä. Ja etenkin Helsingissä, muualla voi olla nuorillakin eri juttu.
Mutta juu...
Omasta historiastani paras tapaus on, kun menin maalta kaupunkiin bussilla kysymään töitä. Sain kaupungin työkkäristä lapun, että tuolla olisi joku paikka, juuri ilmoitettiin, käypä kysymässä. Pomo kysyi, että onko kiire. Vastasin, että ei, tulin koko päiväksi töitä kysymään. Pomo sanoi, että älä jatka enää, täällä alkais sairasloman sijaisuus tänään - eikä tuossa vaiheessa tiennyt kuin nimeni ja edellisen kesän kesätyöpaikkani, viiden minuutin haastattelu siis riitti hälle. Siitäpä jäin sitten töihin ja olin vuoden, kunnes aloitin opiskelut. Kyseinen saikku siis pitkittyi aika lailla. Nykyäänhän ei sijaisia oteta kovin hepposesti.
"Onko nykyään tosiaankin niin että töitä pitää anella, haastattelussa kysellään kaikenlaista epäolennaista, on näyteltävä "hyvää tyyppiä"? Voi helvetti, kuka viitsii, jos ei pomoa miellytä niin pitäköön työnsä. Aika ihmeelliseksi on mennyt jos pitää töihin pääsyä ruikuttaa!"
Olet aivan oikeassa tästä, kyllä työnhaku on melkoista pelleilyä nykyään. Lisäksi ihmisissä arvostetaan aivan vääränlaisia, työnteon kannalta epäolennaisia ominaisuuksia.
Ymmärrän jos jotain suurta johtajaa tai huippuasiantuntijaa haetaan niin testaillaan vaikka mitä mutta kun kyseessä on normiduunit niin homma on mennyt aivan naurattavaksi pelleilyksi. Vaikka työ ei olisi mitään asiakaspalvelu tai myyntityötä pitää silti osata paskaa jauhaa minkä ehtii, muulla ei tunnu olevan väliä, kunhan on ulospäinsuuntautunut. Kuka jaksaa, pitäisi sitä kai töitäkin tehdä!
Toisessa keskustella yksi työnantajaksi itseään väittävä suuttui, kun sanoin, että nykyään pitää kopiokoneen käyttöön ja kahvikeittoonkin olla tradenomi tai ekonomi ja alkoi haukkua..kuulemma minä en kelpaa muuhun..mutta noin se on. Hommiin, joita ennen tehtiin peruskoulun jälkeen, pitää nyt olla tutkinto, en kyllä tajua miksi. No ehkä massairtisanomiset johtuvat siitä, että hyvät tyypit eivät ole tehneet tarpeeksi hyvää tulosta. Valitettavasti vain puurtajat saavat kärsiä siinä sivussa.
"Vaikka työ ei olisi mitään asiakaspalvelu tai myyntityötä pitää silti osata paskaa jauhaa minkä ehtii, muulla ei tunnu olevan väliä, kunhan on ulospäinsuuntautunut. Kuka jaksaa, pitäisi sitä kai töitäkin tehdä! "
Minut todettiin äskettäin soveltumattomaksi hakemaani tehtävään koska olen ns. introvertti eli ei-ulospäinsuuntautunut. Kyseessä ei edes ollut myyntityö (enkä sellaista hakisikaan).
Oli duuni mikä tahansa työnantaja tahtoo iloisen ja ulospäinsuuntautuneen ihmisen eikä juroa tuppisuuta. Sellaiset heikentävät työpaikan ilmapiiriä.
Mutta sitten kuitenkin työantaja palkkaa marisijan...kiireestä marisevia toisten haukkujia on valtaosa työntekijöistä, ne iloiset ovat harvassa tai ainakin se ilo loppuu työsopimuksen kirjoittamiseen.
pätevintä vaan sopivinta !. Valintaan vaikuttavat työnjohdon harrastukset ja seksuaalinen suuntautuminen. Koska tarjokkaita on satoja enemmän kuin työpaikkoja joten työhönottaja voi toteutta itseään ja mielihalujaan.
eräässä suuressa metallialan puljussa muutaman vuoden ja siellä oli inssejä aika monia ihan tavallisissa linjamies hommissa .Homma on ihan yksinkertaista toistotyötä, miksiköhän ne inssit sielläoli.
Hyvä kysymys, miksi inssit tekevät liukuhihnahommia.
Ihan sama tilanne on monella maisterilla, jotka tekevät assistentin tai kaupan kassan yms. hommia. Tiedän myös yhden tohtorin, joka on ihan assaritehtävissä. Korkeasti koulutettuja on siis Suomessa aivan liian paljon. Jotkut työnantajat "arvostavat" koulutusta siten, että ottavat simppeleihinkin tehtäviin ylikoulutettua porukkaa. Toiset puolestaan eivät missään tapauksessa ota esimerkiksi liian kokenutta korkeasti koulutettua edes yksinkertaisiin tehtäviin.
Jos luette nimitysuutisia, saatatte huomata, että erittäin monilla päällikkötason tehtäviin valituilla on jo monta tutkintoa suoritettuna. Vaikka itsekin olen opiskellut paljon ja suorittanut useamman tutkinnon, olen alkanut kyseenalaistaa tätä systeemiä.
Hetkonen, jokaiseen työpaikkaa satoja hakijoita, ei kai nyt sentään? Silloinhan maassa olisi jättityöttömyys ja avoimia työpaikkoja vähän. Paskaduuneihin ei montaa hakijaa ole, ei ainakaan suomalaisia, mamut hakee. Hyvät duunit onkin asia erikseen mutta niitä on aina hakenut sadat.
Tainnut sulla kuule aika kullata muistot. 80-luvun lopulla ei töihin menty ihan noin vaan, joskin työnhaku oli helpompaa koska suomessa silloin oli työvoimapula ennen 90-luvun taantumaa. Itse menin ensimmäiseen kesätyöpaikkaani suhteilla ja niin meni kaveritkin. Siis ne kaverit jotka onnistuivat saamaan kesätyötä.
Kyllä mentiin, älä intä.
Vaikeaa on nykyään!
Olen koulutukseltani restonomi. Tarjoilijan ja kaupankassana tein töitä jo opiskeluideni ohella. Kohta on vuosi siitä, kun valmistuin. Ja vakituista työtä ei ole näköpiirissä.
Ei edes löydy vakituisia paikkoja, joita hakea. Kaksi viikkoa sitten olin työhaastattelussa, jossa pettymyksekseni kerrotiin, että yhden tarjoilijan tämä uusi ravintola olisi pystynyt palkkaamaan "talon kirjoille" ja loput vuokratyöfirman kautta. Ja töitä olisi ollut muutenkin vähän, kunnes olisi alkanut kesä. Kesällä olisi sitten saanut tehdä jo täyttä päivää. En varmaan pystynyt kätkemään pettymystäni haastattelussa.
Olen nimittäin jo kahden vuokrausfirman listoilla. Töitä riittää niin, että ehkä tonnin saan kasaan per kuukausi. Työn saanti on kuitenki aina epävarmaa, ei voi olla varma että seuraavalla viikolla on töitä. Saan tietää työvuoroni viikon kerrallaan, jos sitäkään.
Ennen joulua olin hetken aikaa myös kolmannen vuokrausfirman listoilla. Sain ystävältäni vinkin, että yhdellä ravintolalla oli työvoimapula. Hain toiveikkaana - kävi taas ilmi, että vuokrausfirmanhan kautta sinne palkattiin...
Oli huvittavaa olla kolmen eri firman listoilla, odotella niitä palkkalappuja kolmesta eri firmasta ja viedä lappuja kelaan sovitellun työttömyystuen toivossa.
Myös muilla nuorilla vastavalmistuneilla kavereillani on samanlainen heikko tilanne. Yksi tekee osa-aikaista työtä kahdessa eri paikassa. Sentään tällä kertaa ei vuokratyöfirman kautta. Viikonloput hän on ravintolassa töissä ja viikolla kaupassa. Toinen kaverini on jumittunut prismaan osa-aikaiseksi työntekijäksi. Yksi on fonectalla. Yksi on vuoden kestävällä työkkärin järjestämällä venäjän kurssilla. Mikään näistä ei vastaa koulutustamme.
Miksi tämä yhteiskunta kouluttaa nuoria aloille, joilta ei edes löydy töitä? Jotenkin sitä ummikkona opiskeluaikana vielä kuvitteli, että töitä löytyy. Onneksi en esimerksiksi ottanut opintolainaa. Millä ihmeellä sen lainan maksaisi kunnei töitä edes ole.
Anoppini kertoi, että hän pystyi 30 vuotta sitten valitsemaan kahden ravintolan välillä kummasta ottaa vakituisen työpaikan. Hahah! Kunpa näin nytkin olisi.
Turhauttavaa. Miten tässä perustat perhettä... Ostat asuntoa.. Ostat edes auton tai kuntosalijäsenyyden, koska toimeentulo on näin epävarmaa.
Mitä tekevät päättäjät.. Ehdottavat työurien pidentämistä? Eikö olisi parempi päästää väsyneet ihmiset eläkkeelle ja päästää meidät nuoret rakentamaan omaa elämäämme!
perseestä tämä nykytouhu.Mennyt omanedun tavoitteluksi.Muistakaa äänestää muutakin kuin kokoomusta...tuskin kaikki täällä suomessakaan miljonäärejä on..kaveria jätetään ja lujaa...
En tiedä tuosta menneestä (-80 tai sen paremminkaan 90-luvusta), mutta kyllä on hemmetin vaikeaa!! Ensimmäiset työni irtosivat sujuvasti ei tarvinnut teeskennellä olevansa jotain aivan ylisosiaalista paskaa selän takanahöhöhöl ihminen. Nyt 4 vuotta myöhemmin saa naama irvistys hymyssä vakuuttaa olevansa juuri se oikea työhön. Parhaat ovat rekry firmat, kun kerran menet sinne pärstäsi näyttämään= Todettuaan sinut hyödyttömäksi heille, ei uusia haastattelu kutsuja tule vaikka hakisi mitä paska duunia.
käyt itse näyttämässä itseäsi työpaikassa, jonne haluaisit, vaikka sillä hetkellä ei onnaisi, niin jäät mieleen aktiivisena tyyppinä ja kun paikkoja on avoinna niinsittenpä saattaa yllätys odottaa. Joskus toimii.
Ei ole nykyaikaa enää. Ihan kuin kodeissakin, työpaikoissa on myös ovet lukossa. Nykyään on palaveria, asiakaskäyntiä, koulutuksia..meillä esim. pomo menee viikoksi koulutukseen loppukuusta. Tosin ei meille ilman ennakkovarausta oteta työnhakijoita vastaan, neuvo on, että täyttämään nettihakemus. Tosin sekin vielä, että meilläkin on ovet lukossa eikä ilman kulkulupaa pääse ja kulkuluvan antaa pomo. Itse sain paikkani nettihakemuksella
Itsekin olin isossa kulkuluvat vaativassa firmassa viimeiset 5v. Mutta pienempiä firmoja on yhä avoimin ovin.Rohkeasti sisään vaan. Itselläni oli aiemmin pieni työnantaja, johon olin hyvin tyytyväinen/taisi olla molemminpuolista. Mutta yrityksen vetejä sairastui ja senmyötä firma loppui, ja minä uusiin hommiin. Soitin ensin sinne ja porttivahti antoi kulkuluvan, ei muuta kuin haastatteluun,sanoivat ettei tällähetkellä ole tarvis uusia työntekijöitä, mutta tule huomena töihin. Heti aamusta oli töitä ja koko ajan siitä alkaen.Toimii, kun kohdalleen kaikki osuu.
volvon tehtaille vain mentiin annettiin perehdytys ja siinä sitte hihnalla 10-20v sama suomesa raksalle, konttoriin. siinä sitä tuli työkokemusta . mutta kun NYKYÄÄ on tämä tulosvouhotus että kokemusta pitää olla perssien pyyhkimisestäki ja ei ole aikaa opettaa ketää.
Näin se on. Osa porukasta tarvitsee jo ns. välimiestä apuna työnhaussa.
Mun miesystävä sai työpaikan sillä että hänellä on kaksi ammattinimikettä joista kummastakin vuosien kokemus. Mulla itselläni on ollut tosi paljon duuneja laidasta laitaan (eikä niin että kokeilen ja lähden, vaan keikkaluontoisia) mutta SILTI PUHELINVAIHTEENHOITAJAKSI kaivataan jotain TRADENOMI-KOULUTUSTA. Ei ihan oikeesti!! Vastaat ja yhdistät ja otat soittopyyntöjä, onpa hiton vaikeaa!! Mulla on vuosien kokemus kaupan-, ja toimistoaloilta enkä siltikään meinaa saada mitään työtä. Tiedän rekrytointia tehneenä miten työhaastattelussa ollaan. Mutta silti - ei mitään.
On tässä maassa helpompi olla sosiaalipummi joten heitetään meikäläinen - ahkera työntekijä - romukuoppaan ja mä nostan kesän sit valtion tukia kerta ei töihin oteta. Ja vasta noin 150 hakemusta olen lähettänyt, niin että...
Joo ja pitää vissiin hampurilaispaistajaksikin olla nykyään oikein insinööri. Ei jumalauta mitä pelleilyä!!
ootte menneet vika aikaan vika hommaan, ei se nyt voi olla noin vaikeeta. mäolen mennyt omaan hommaani just sopivasti.
Helvetin hyvä että löytyy mamuja ja muita hulluja jotka paskaduunit tekee, minä en niihin mene, hyvin pärjään ilmankin!