On tämä aika erikoista kun täällä jatkuvasti valitetaan että miehet ovat epäsiistejä, haisevat, ovat tökeröjä ja vaikka mitä!
Minäpä kerron kuinka käy jos mies ihan oikeasti sitten on aivan toista maata. Yhtään kehumatta, olen aika vanhanaikainen herrasmies, ehdottoman puhdas, siisti, hyväkäytöksinen, vakavarainen, naisten mielestä "hienossa" työssä ja treffeille en pukeudu liituraitaan vaan "casual" tyylisesti, eli bleiseri, neule, huivi paita jne. Lisäksi saan aina kuulla olevani karismaattinen, humoristinen ja mielenkiintoinen persoona. Täytän nämä kliseemäiset kriteerit "tasokkaasta", mitä sillä sitten ikinä tarkoitetaankaan. En silti ole leuhka, en sinnpäinkään, vaan pikemminkin vaatimaton. Mutta kun kysytään, vastaan sitten myös rehellisesti. Yleensä naisilla silloin pyörii katse ihmeellisesti ja reaktio on "aaaaa... oookeeeei" ja lopulta todetaan sitten vaivaantuneina, että "taidetaan kyllä olla niin eri maailmoista..." Ihan kuin naisilla menisi jotenkin pasmat sekaisin ja "pupu" pöksyyn?
Niin ja ikää on hiukan yli 30 ja lapsia ei ole ja sinkkuna olen nyt nettideiteillä käynyt jonkin aikaa ja tavannut hiukan toistakymmentä samanikäistä lapsetonta naista. Naisten saaminen treffeille ei ole ollut ongelma, mutta kukaan ei ole voinut rehellisesti sanoa mistä on kiikastanut kun niitä "kemioita" ei ole ollut. Kehuja kyllä antavat, mutta kun vaan ollaan niin "eri maailmoista". Niinpä niin...
Minäpä kerron kuinka käy jos mies ihan oikeasti sitten on aivan toista maata. Yhtään kehumatta, olen aika vanhanaikainen herrasmies, ehdottoman puhdas, siisti, hyväkäytöksinen, vakavarainen, naisten mielestä "hienossa" työssä ja treffeille en pukeudu liituraitaan vaan "casual" tyylisesti, eli bleiseri, neule, huivi paita jne. Lisäksi saan aina kuulla olevani karismaattinen, humoristinen ja mielenkiintoinen persoona. Täytän nämä kliseemäiset kriteerit "tasokkaasta", mitä sillä sitten ikinä tarkoitetaankaan. En silti ole leuhka, en sinnpäinkään, vaan pikemminkin vaatimaton. Mutta kun kysytään, vastaan sitten myös rehellisesti. Yleensä naisilla silloin pyörii katse ihmeellisesti ja reaktio on "aaaaa... oookeeeei" ja lopulta todetaan sitten vaivaantuneina, että "taidetaan kyllä olla niin eri maailmoista..." Ihan kuin naisilla menisi jotenkin pasmat sekaisin ja "pupu" pöksyyn?
Niin ja ikää on hiukan yli 30 ja lapsia ei ole ja sinkkuna olen nyt nettideiteillä käynyt jonkin aikaa ja tavannut hiukan toistakymmentä samanikäistä lapsetonta naista. Naisten saaminen treffeille ei ole ollut ongelma, mutta kukaan ei ole voinut rehellisesti sanoa mistä on kiikastanut kun niitä "kemioita" ei ole ollut. Kehuja kyllä antavat, mutta kun vaan ollaan niin "eri maailmoista". Niinpä niin...
Vastaukset 178
Vanhimmat
jos susta vain puuttuu seksi?
...että jos naisiltakin vaatii jonkinmoista tasoa, niin sellaiset ei yleensä innostu siitä, että heti ruvetaan kähmimään... Kokeiltu on... No joku taukki horo on kyllä ollut ihan kybällä messissä, mutta jos parisuhde ja vaimo on haussa, niin... no, tarvitseeko sanoa enempää?
Tuskimpa kaikki naiset vonkaavat ekoilla deitellä seksiä.
Osa tapaamistasi naisista ovat vaan olleet niin epävarmoja itsestään etteivät tiedä mitä haluavat / eivät osaa kiinnittää huomiota oikeasti merkityksellisiin seikkoihin. Varmasti joidenkin kohdalla on yksinkertaisesti molemminpuoliset henkilökemiat puuttuneet.
Netissä on valitettavasti myös paljon sellaisia naisia jotka odottavat jalat alta -ihastumista heti ekoilla treffeillä. Näinkin voi kyllä tapahtua mutta harvinaista se lienee. Omalle kohdalla on kyllä käynyt muutaman kerran näin :) Siis oon pyyhkäissyt jalat alta vaikka en mikään niin karismaattinen olekaan!
Muutama on kyllä suoraan snaonut, että heissä se vika on... Mielestäni aika paljon sanottu. Mutta ei siinä ole auttanut olla empaattinen ja sanoa, ettei sinussa mitään vikaa ole. Mutta joistakin on kieltämättä jäänyt hyvin epävarma ja suorastaan outo tunne, etteivät oikein tiedä mitä lopulta haluavat. Jotenkin erikoista kuitenkin. Ja sitten saa myös aina kuulla kuinka aina ihastuvat "vääriin" tyyppeihin. Siis voisiko joku selvittää mitä sekin tarkoittaa?
Joo nämä naiset jotka kertovat kuinka he aina ihastuvat vääriin tyyppeihin ovat juuri niitä jotka sokeasti rakastuvat kaiken maailman renttuihin ja sitten itketään kuinka miehet on sikoja ja sotkuisia kuispäitä! Ymmärrä nyt sitten naisia!?! Aisallisten tyyppien kanssa ei "kemioita" synny. Onkohan se joku hoivavietti vai mikä vittu siinä on??
Tai sitten tietävät. Jos nainen on tyyppiä white trash ja sinä tulet viimeisen päälle sliipattuna paikalle, niin tottakai heillä menee itseluottamus pirstaleiksi.
Naiset yleensä rupsahtavat parisuhteen aikana, toki usein miehetkin, kun parisuhdetta juhlitaan mättämällä sapuskaa turpaan. Hyvin pukeutuvat ja hyvältä näyttävät miehet saavat naisen pelkäämään että tämä pysyisi kondiksessa myös suhteen aikana, kun nainen itse haluaisi lyödä läskiksi ja tulla läskiksi, eli ottaa ns. rennosti. Eivät naisetkaan jaksa ihan hirveästi nähdä vaivaa, ja monet naiset haluavat olla suhteessa se nätimpi osapuoli, eivät että mies on se...
kaikki naiset turpoa tynnyriksi parisuhteen aikana? Olen itse vielä samassa kuosissa ja mitoissa kuin lukioaikana, mitä nyt hieman ryppyä ja särmää on naamatauluun tullut. Mutta en kuitenkaan vaadi keneltäkään sellaista mitä en itseltäni vaadi tai mihin en pysty, joten kai se on sikäli ihan reilu peli? On niitä kuosissa olevia yli 3-kymppisiä naisiakin, jotka vielä viisikymppisinäkin ovat katseen kestäviä.
tavannut muutaman naisen, joissa ei tunnu olevan kipinää ja intoa mihinkään, mutta silti deiteille lähdetään saatananmoisilla vaatimuksilla! Ja sitten väkinäisen ja vaikean oloinen typy ruikuttaa että "ku mä oon aina ihastunu vääriin ihmisiin..." Saiskos naisilta jotain selitystä mitä tällainen käytös on olevinaan ja mitä sellaiselle voi tai pitää tehdä?
... että jos nainen naama mutrussa valittaa että rakastuu aina vääriin ihmisiin, niin se tarkoittaa sitä, että se on jätetty, eikä ole vielä päässyt siitä yli, ja hakee nyt deittailusta jotain lohtua.
Ken paremmin tietää, korjatkoon...
ei muuta. todennäköisesti 95 % deittissivujen muijista on liikkeellä lohtu- tai kostomielessä.
Se on sitä, että nainen haaveilee tietynlaisesta suhteesta, mutta oma itsetuntemus ja itsevarmuus eivät vain vielä siinä vaiheessa ole tarvittavalla tasolla sen saavuttamiseksi. "deittijannu" mainitsi hoivavietin, ja näinhän se asia on, että jokainen lähtee suhteeseen olemassaolevilla eväillä. Siihen lähdetään tietyistä tarpeista, joita itsellä on. Ja nämä tarpeet monellakaan eivät ole aina ns. terveet. Tai suurimmalla osalla ihmisistä. Puhun täysin omasta kokemuksestani. Olin ex-avoliittooni lähtiessä täysin eri ihminen, kuin olen nyt. Ja tajuan vasta jälkeenpäin, ettei meidän koskaan olisi pitänyt päätyä yhteen. Tai toisaalta onneksi päädyimme, kasvoin niin valtavasti sen suhteen aikana ja olen tänä päivänä mitä olen enimmäkseen sen ansiosta, mitä jouduin siinä käymään läpi. Nyt tiedän aivan tarkalleen mitä haluan ja tarvitsen, ja mihin ei todellakaan kannata lähteä.
Naiset yleensä vertailee itseään toisiin ihmisiin (sekä naisiin että miehiin) ja haluavat tuntea olevansa parempia mahdollisimman monessa asiassa. Moni nainen ahdistuu, jos eivät huomaa tarpeeksi asioita joissa voi olla parempi kuin oma mies.
Mulla on ihan sama juttu, että naisilla ei yleensä vaan "kolahda" treffeillä, ja sen kummemmin mitään negatiivista eivät koskaan sano. Olen elänyt pitkässä parisuhteessa pariin kertaan, ja molempia naisia on vaivannut se että olen ollut paremmin koulutettu, parempituloinen, siisti ja hyvätapainen, paremmassa kunnossa, hoikempi, parempi kokki ja leipuri. No en mä mikään ihmemies ole, mutta ei mulla juuri sellaisia puutteita ole mistä naiset aina valittaa, enkä edes tee numeroa niistä asioista joissa olen hyvä. Itse en vaadi mitään mahdottomia. Jos on nainen on empaattinen, fiksu ja mukava, niin se riittää mulle. Se ei vaan tunnu riittävän naisille itselleen mun seurassa. Ns. tasokkaammat naiset puolestaan on monesti nenä pystyssä kulkevia, koppavia ja ylimielisiä nirppanokkia. Mä arvostan nöyryyttä ja erilaisten ihmisten kunnioittamista.
Tuo on kyllä niin totta! Monilla tapaamillani naisilla on tullut eräänlainen alemmuuskompleksi. Huvittavinta on, että jos on jossain aivan sivulauseessa kierrellen ja kaarrelleen maininnut mitä tekee työkseen tai mitä kouluja on käynyt, niin nämä heikkoitsetuntoiset naiset heti tarttuvat siihen ja asennoituvat "eihän sulle tällainen kelpaa" -marttyyrimentaliteetilla.
Täällähän tulee ihan asiallista kommenttia. No miten on, pitäisköhän sitä ruveta olemaan siistimättä itseään ja vetäistä jotkut kauhtuneet retkut päälle vastedes? Ja vastata kysymyksiin vaan että onhan sitä tullut kaikenmoista tehtyä juu... Ja tietysti heti vaan tytsyyn käsiksi kuola valuen?
Vai millä tavalla voi toisen mahdolista alemmuuskompleksia auttaa, vai voiko mitenkään? Tuo alemmuuskompleksi vertaus voi olla aika totta, koska yksikin sinänsä ihan fiksu ja sievä nainen sanoi että kyllä se on nyt niiiin iso miinus kun en edes tiedä oikein mitään heavy metal musasta, niin ei meidän suhteella ole tulevaisuutta. Ja oikeassahan se oli! Jos se on niiiin iso miinus, niin ei kyllä kiinnosta enää minuakaan.
Onpa täällä huippumiehiä ja ihan vapaina vielä!! Lukekaapa nuo tekstinne ihan ajatuksen kanssa! Jospa sieltä rivien välistä paljastuisi se todellinen syy,miksi olette sinkkuja! Ei sanoilla tarvitse mahtailla,mutta jos jo olemuksenne huutaa teidän erinomaisuuttanne,se kyllä karkoittaa naisen kuin naisen! Eikä se johdu naisen huonommuudentunnoista,vaan ihan itsesuojeluvaistosta! Turha käyttää aikaansa täydelliseen mieheen.Täydelliselle miehelle kun mikään nainen maailmassa ole hänen tasoisensa.Jo näissä kirjoituksissa oikein huutaa näiden miesten omasta mielestä täydellisen erinomainen MIES:) Olen jo 40 nainen ja en oikeasti kestä keikareita.Pikkasenkaan mies alkaa kehua saavutuksillaan niin se on sorotnoo!
Mikä ihmeen itsesuojeluvaisto? Olisitko ystävällinen ja kertoisit millainen pitää olla ja onko rehellisyys koskaan, siis koskaan kehumista tai mahtailua? Pitäisikö sitten valehdella vai mitä? Oletko ihan täysijärkinen??? Mitäpä jos itse lukisit katkeran vuodatuksesi ihan ajatuksen kanssa? Oletko sinä se sama sekopää, joka itkee kuinka epäsiistejä ja sivistymättömiä miehet on deiteillä ja siistit ja sivistynet sitten on koppavia keikareita? Käsittääkseni täällä ei nyt ole puhuttu mistään keikareista?
En ole milläänlailla katkera,kun ei siihen ole syytä.Yritin vain saada sinua miettimään omaakin käytöstä,ei tartte sentäs päällekäydä:) Se koira älähtää jne ;) Mulla ei mitään syytä ketään haukkua,kun en minä treffaile ketään.Miksi siis ketään haukkusinkaan.Olen treffannut joskus eikä minulla ole mitään pahaa sanottavana treffikumppaneistani.Oikein fiksuja ja mukavia miehiä ovat olleet,ei vaan kemiat ole kohdanneet.Mulle tuli vaan sun jutuista kuva aika itseriittoisesta miehestä,mutta voinhan olla väärässä.Ehkä oletkin mukava ja empaattinen,ei vaan ihan heti uskois,kun noin älähdit:) Hyvää jatkoa!
Juu ja ei kannata heti ensimmäiseksi alkaa kehumaan,mitä on ja mitä osaa;) Anna naisen pikkuhiljaa se selvittää.Mua ainakin häiritsee,jos mies alkaa kovasti kehumaan mitä osaa,kuinka paljon on opiskelut jne.Pahinta on omaisuudella kehuskelu! Tulee olo,että toinen on niin hyvä,mahtava ja osaava ettei ainakaan mun kyvyt yllä hänen tasolleen:) Miksi siis jatkaa,vaikka oliskin ok mies kaikin puolin..No,näähän oli mun "katkeria" mielipiteitäni :D Ja miksi naiset on aina katkeria,jos esittävät kritiikkiä?? Mitäs miehet on,totuuden torviako???
jos nainen kuuntelee pääasiassa heviä, siinä on kyllä todennäköisesti jotain pahasti vialla ;-)
Enempää tähän kommentoimatta ihmettelen ihan samaa toisin päin. Miksi miehet usein leimataan täällä palstoilla katkeriksi kun esitetään kritiikkiä ja keskustellaan asioista? Mielestäni mistään asiasta ei voi lopulta keskustella, koska aina voi keksiä, että toinen on katkera, jos jostain asiasta ei ole samaa mieltä tai kun yleisesti puhutaan esim. nyt näistä deittailuun liittyvistä ilmiöistä.
Lue naisten omia vaatimuksia miehistä, eipä taida paljon eroavaisuuksia kirjoituksista löytyä.
Vaikka en olekaan alemmuuskompleksista kärsivä nainen, niin minusta tuntuu, että aika monella miehellä on kanssa sellainen alemmuuskompeksi. Esim. Ex-avokkeenki piti hakea yliopistoon toista kertaa (toista tutkintoa lukemaan) just vaan sen vuoksi, et mainitsin aikanaan, et minä meinaan mennä yliopistoon - et jos minulla olisi ollu yks yliopiston loppututkinto, niin sil olis pitäny olla kaks ylempää tutkintoa. Muitakin juttuja voisin tänne veistää... Se alemmuuskompleksijuttu voi olla myös teillä miehillä, sanon minä! Samalla tavalla teitä miehiä ärsyttää, jos nainen osaa tehdä yhtä sun toista, on suht terävä päästä ja siunattu viellä kohtuullisella ulkonäöllä. Ärsytyskynnys taitaa nousta lisää, jos nainen on varakkaampi kuin mies (miestä ottaa ihan suunnattomasti pattiin, jos nainen on ollut vieläpä taloudellisesti neuvokas ja onnistunut kerryttämään ihan itse varallisuutta). Jos tapaisin yhden hyvällä egolla varustetun miehen, niin sinkkuuteni olisi varmaan päättyvä luonnonvara ; )
Ihmettelen niitä naisia, joiden kanssa olet käynyt treffeillä. Pakko olla syynä, että epäilevät kykyäsi olla vain yhden naisen kanssa jos olet fiksu ja kaikinpuolin ok. Lisäksi heillä täytyy olla tosi huono itsetunto.
Olen käynyt treffeillä aika monesti, mutta yksikään mies ei ole ollut sellainen kuin on kertonut olevansa.
Olen suurinpiirtein vastaava kuin Don Staublerz, mutta naispuolinen henkilö.
Olen 173 pitkä ja hoikka/normaali, pukeudun myöskin kunnolla aina ja joka paikassa. Tottahan miehet katsovat perään ja tapaamani kaverit olisivat kaikki halunneet alkaa seurustella, mutta.......jos mies kertoo olevansa minua pidempi ja normaalin kokoinen ja treffeille tulee minua puoli päätä lyhyempi ja tosi pienikokoinen kaveri. Kohteliaasti olin kahvilla, mietin miten kertoa etten ole kiinnostunut. Sanoin suoraan, etten halua tuntea itseäni suureksi, miesystäväni saisi olla minua isompi. Niin tämäpä loukkaantui ja "huusi" että, onko koolla väliä? No tässä kohtaa sillä on väliä. Ja sitten on just epäsiistit, jalassa jotkut shortsin retaleet kesällä, croksit ja vetelä t-paita, lisänä vetelää läskiä koko mies. Kivana lisänä, lompakko jäänyt kotiin kun mennään kahville ekoilla treffeillä, eli minä maksoin molemmat, summa ei ole suuri, mutta tilannekomiikkaa ei ainakaan puuttunut. Vastaavia ovat ollet muutkin, joku puhuu koko ajan entisestä vaimosta/tyttöystävästä.Taitaa vaan olla niin, että ne kaverit eivät ole yhtään ajatelleet asiaa. Silti kehuvat minua:olet niin kaunis ja hyväkroppainen.....lällyt.....eivät osaa puhua muuta. Ikäni on 55 v. , 30-65 v. miehet yrittävät saada huomioni, näytän oikeesti ihan ok näköiseltä, mutten ole mikään teinivaatteisiin pukeutuva luulonuori. En silti luule olevani mikään ekstrakaunis vaan normaalinnäköinen naisellinen nainen.
Onko tasokas sama, kuin vakavarainen, miksi se pitää mainita? Täytyisikö minunkin laittaa ilmoitukseeni pankkitilini saldo, jos kerran sen perusteella arvotetaan ihmisiä?
Täynnä itseään...., luulee itsestään liikoja, päässä pyörii vain oma erinomaisuus...
Minäkin peräänkuulutan tuota tasokasta.Miksi pitää mainita olevansa tasokas? Kenen mittapuun mukaan tasokas?? Mielen köyhyys vie tasokkuuden tasolle 0,sydämensivistys vie köyhänkin miehen tasolle 10:) Elämä on!
ei kai sellaista ole kukaan väittänyt. En ole mistään varallisuudesta ikinä naisille puhunut, mistään tilisaldoista puhumattakaan. Se olisi tosi mautonta. Mutta yhtä mautonta on perisuomalainen kateus, joka paistaa läpi ihan missä vaan.
"Täynnä itseään...., luulee itsestään liikoja, päässä pyörii vain oma erinomaisuus... " Kiitos. Mitähän tälläkin yritit sanoa ihmiselle, josta et tiedä tuon taivaallista? Olen oikeasti vaatimaton, en kerskaile tai leveile, mutta osaan silti pukeutua, käyttäytyä ja huolehtia itsestäni. Jos näin pystyy armeijan käyneenä sanomaan ja kulkemaan hyvässä ryhdissä eteenpäin elämässä, niin se on sitten itseään täynnä olemista?! Ja en minä ikinä tuo esille mitään erityisemmin, mutta kun naiset kysyy ja tenttii, niin kai sitä pitää asiallinen ja rehellinen olla? Vai?
Eiköhän tälläkin palstalla ole tarpeeksi haukuttu kaikkia nyhveröitä ja renttuja? Koittakaa jo päättää.
En ole koskaan täällä tai missään muuallakaan haukkunut yhtäkään miestä,ei ole tarvinnut! Mutta halusit tietää,missä vika kun ei mielestäsi tasokas mies kelpaa.Minulle kelpaa tasokas,oman arvonsa tunteva siisti mies.Mutta jos hän on ylimielinen ja tekee selväksi oman erinomaisuutensa,ei minua ainakaaan sellainen kukkoilija kiinnosta.Eli joku juttuhan on sun kohdalla nyt pielessä,jos ei naiset parveile tuommoisen kultajyvän ympärillä! Kyllä hyvä,asiansa hoitava,siisti ja hyväkäytöksinen mies viedään kuule käsistä.Näin on!
Olet varmasti oikeassa, kun ei ole "kemioita" riittävästi ollut, niin joku mättää, mutta kuinka monta kertaa pitää sanoa, että en todellakaan ikinä ole ylimielinen tai alleviivaa omaa statusta mitenkään. Alkaa jo ärsyttää täällä nää "narsisti"-syytökset.
tuli mieleeni, että en oikein pidä noista vaatteista, joita kerroit pitäväsi treffeillä....tosin siinä ei kuvattu värejä jne, mutta tuli mieleen jonkinlainen taiteilijasielu?
Normaalit, siistit vaatteet ja suihkunraikas mies on parasta!
Puhutko treffeillä koko ajan, niin ettei nainen saa suunvuoroa?
Tai kovalla äänellä paasaten?
Kerskutko saavutuksillasi, tai puhutko leuhkasti?
Nämä on sellaiset turn-offit, jotka tulevat ensimmäisenä mieleeni. Olen korkeakoulutettu ja hyvän itsetunnon omaava nainen, joten en todellakaan tunne alemmuutta, vaikka esim. tohtori tms. olisit.
Hyvä Päivi, komppaan!
Minustakin tuo asukokonaisuus, miehen ikä huomioiden, miten sen nyt kauniisti sanoisi... ei oikein nappaa....
Bleiseri, neule, huivi, öh.... jos kerran rahaa löytyy, niin mene ihmeessä jonkun stailaajan juttusille.
Kiitos Päivi ja Anamariiia. Voi teillä olla pointti tuossa. Saiskos näkemystä tai peräti linkkiä johonkin, kuinka kolmekymppisen tulisi pukeutua?
Ja Päiville: Ei, en puhu koko ajan, mutta yritän toki pitää jonkilaista juttua yllä kun usein tunnelma muuten menee kovin hiljaiseksi. Ja ääneni on kuulemma rauhallinen ja miellyttävä.
Mitä eroa on narsistilla ja sinulla?
Onko mitään? Luettele.
Narsisteja vihataan nykyään aika aktiivisesti, kun heidän persoonallisuusongelmiaan tunnetaan paremmin kuin ennen. Kukapa haluaisi kumppanin, jolle oma napa on aina ja kaikessa ainut tärkeä asia? Aito kumppanuus ei ole mahdollista narsistin kanssa, joka odottaa koko ajan ihailua ja jumalointia.
Eikä kysmyksesi ole vaikea, vaan outo.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsistinen_persoonallisuushäiriö
Minussa ei ole mitään mikä täsmäisi narsistin määritelmään. Olen empaattinen, avulias ja hyväntahtoinen realisti ja inhoan oikeasti narsistisia piirteitä. Mutta en minä herjauksestasi loukkaannu, koska et tunne sinua sen paremmin, mutta pysytellään nyt vaan asialinjalla, jooko? Ja jos todella olisin narsisti, niin eiköhän tähän ikään mennessä joku läheinen ystävä olisi vinkannut tai joku olisi viimeistään kännipäissään jotakin sen suuntaista möläyttänyt.
Luulen, että naisille tulee paineita siitä, jaksavatko he pukeutua koko ajan hyvin ja meikata ym. olla viimeisen päälle seurassasi. Jos itse olet erittäin hyvin pukeutuva ym., niin tulee tunne, että toisenkin pitää olla koko ajan sellainen. Ja aina ei jaksaisi. Itse pukeudun hyvin ja olen viimeisen päälle laitettuna töissä, mutta kotona kuljen farkuissa ja usein ilman meikkiä ihmisten ilmoillakin. Jos kumppanini edellyttäisi minun meikkaavan ja laittautuvan hienoksi aina kun menemme jonnekin, niin se olisi hei ja hyvästi sille kumppanille. Ei naisia miehen parempi koulutustaso, kokkaustaito yms. pelota vaan se, että pitäisi koko ajan näyttää rinnallasi mannekiinilta.
... niin totta kyllä, mutta en minäkään nyt kotona mitenkään erityisemmin pukeudu, mutta kai sitä nyt sentään treffeille, jos kerran tai kaksi on nähty, niin tulee antaa sellainen vaikutelma toiselle, että olemuksellaan ja käytöksellään kunnioitta tätä?
Totta kai treffeihin pitää panostaa,mutta tiettyyn rajaan asti.Jos on kovin sliipattu ja olevinaan(en nyt sua tarkoita) ,niin voi olla että sekin karkoittaa naiset. Jokin juttu ei vaan nyt ole sun kohdalla osunut yksiin tapaamiesi naisten kanssa.Kuulostat oikealta unelmien deitiltä;)
aivan! itse olen ihan nätti? joidenkin mielestä todella, mutta katsojanhan silmässä se kauneus aina on :) mutta pointti oli se, että hyvin pukeutuvien, kohteliaiden, mukavien, hyvännäköisten yms. kultajyvien kanssa joskus treffeillä olleena, mulla pelko oli etten pärjää, aina tulee nuorempi ja nätempi. varsinkin kun olen aika huono meikkaamaan ja laittamaan tukkaa ja nykyään 10-vuotiaatkin osaavat nuo jutut. eli meikkiä on usein ripsarin verran. ja vaatteet on siistit ja nätit mutta ei välttämättä stailatut, koska sitäkään en osaa sen kummemmin :) rakastan ruokaa ja syön tasan tarkkaan sitä mitä huvittaa, pidän jumpista mutta aina ei huvita (olen kokoa 34-36 ennen kun tulee syytöksiä). nämä kaikki kerroin siksi että jos mies on viimeisen päälle, tuntuu että itsekkin pitäisi, ja mitä jos ei onnistukkaan ---> liikaa paineita kai :)
ja tiedän että tässä on ainakin pilkkuvirheitä ja vaikka olen 30-vuotias niin en jaksa niitä korjailla/lisäillä :)
mutta halusin vain kertoa sinulle, että toivottavasti löydät sen oman kultakimpaleen :)
Jos se on siitä kiinni, niin valkkaa treffiseurasi tarkemmin.
Mutta itsellä ei ole kyllä koskaan tullut sellaista ongelmaa, että sarjaa tai pariakin alempana pelaavat naiset olisivat itse heittäneet pyyhkeen kehään vaan ne ovat yrittäneet kahta kovemmin.
jos kaikki tapaamasi naiset ovat epäitsevarmoja seurassasi, niin reilusti vaan rimaa ylemmäs ja sitten taas vähän alaspäin, kun osutaan jo kopaaviin akkoihin.
"treffeille en pukeudu liituraitaan vaan "casual" tyylisesti, eli bleiseri, neule, huivi paita jne. "
lähinnä tuosta sinun pukeutumisen kuvauksestasi: näytätkö enemmän semmoiselta jokaisen anopin unelmavävyltä kuin jännittävältä rakastajalta? ainakin itselläni naismenestys nousi rakettina kun vaihdoin tyylin siististä (ja tylsästä) trendikkäämpään ja räväkämpään. tyylinmuutos sisälsi lähinnä silmälasien ja hiusten leikkuumallin vaihdon sekä uudet vaatteet, mitään vaatetyylimuutosta en tehnyt.
neule ja bleiseri-linja kuulostaa meikäläisen korviin kyllä siistiltä, mutta samalla vähän tylsältä ja yllätyksettömältä.
eli katsoppa mahdolliset silmälasit ja myös hiuksia kriittisesti, olisiko aika laittaa ne uusiksi?
Akottelu kyllä kertoo miehen tason eli 0! En ikinä alennu ketään ukottelemaan,en edes omaa aviomiestäni!
ja muutenkin täysi huumorintajuton nainen. no, sitä on kyllä täällä liikkeellä, pitää vain tajuta kiertää tuollaiset riivinraudat tarpeeksi kaukaa.
minua ei kyllä haittaa yhtään jos vaimoni kutsuu minua ukoksi tai ukkeliksi. saatanhan sille sanoa itsekin (leikillisesti) että akat ei tässä talossa määrää...
Ps feminismi on pilannut Suomen
Nyt tulee taatusti taas vaikka mitä "oma kehu haisee" tyylistä paskaa vastineeksi, mutta kun kerran kysyit, niin asukokonaisuudet ovat kokolailla suoraan Gant-kuvastosta, eli uskoakseni suht trendikkään ja ajattoman nuorekasta yhdistelmää. Silmälaseja ei ole. En sitten tiedä onko se enmmän unelmavävy vai mitä linjaa, mutta kuulen tietysti mielelläni miltä tulisi jännittävän rakastajan näyttää ilman että näyttää joltakin hunsvotilta.
Entä minkälainen hiustyyli? En harrasta mitään kiltin koulupojan hiustyyliä, vaan hieman pidemmät, ei kuitenkaan pitkät.
Miksikäs sinä varattu mies riivinrautaan koskisitkaan :) Ja nainenhan on riivinrauta,kun esittää oman mielipiteensä.Voi elämä teitä juntteja! Eikä feminismillä ole mitään tekemistä,että osaa puhua nätisti ja vaatii sitä myös mieheltä!
jos et muutakaan keksi, niin ei kun testaamaan tyylimuutosta.
kyllä homo ropeli kaulassa vie mielenkiinnon ja jos on Matti Vanhasen tyyliin kuivettunut kelo,
niin eipä kiitos. Rento siisti pukeutuminen ja liiat sivistys-sanat voi unohtaa treffeillä, muutoin
hyvä käytös on on kaiken ao.
Niinpä,
siinä on naisella muuten vaikeat oltavat suoraan "Gant-kuvastosta" olevan miehen rinnalla. Kivalta näyttävät vaatteet varmasti : ), mutta uskoisin jo ilman kuviakin, että kokisin seurassasi olevani vähähän turhan boheemi ; )
No itse veikkaisin, että sulle on käynyt vaan huono tuuri tuolla saitilla, niin kuin monella muullakin miehellä ja naisella (minä mukaan lukien). Tuo nettideittailu ei onnistu kaikille, ei vaan joko löydy niitä kemioita ja useasti monet odottavat sen syntyvän siinä silmäyksessä eivätkä jaksa tutustua henkilöön paremmin sen syttyäkseen. Ja monesti todellakin ollaan niin eri maailmoista, että sen näkee heti, ettei elämäntyyli ole samanlainen, tai vain tahtoo toisenlaisen kumppanin.
Nettideittailu kun on menettänyt sen varsinaisen merkityksensä, eli suurin osa etsii vain sitä "parempaa ja parempaa" mitä oikeasti ei ole edes olemassakaan vaan mielikuvissa. Kumppanin haku on yhtä arpapeliä, eikä koskaan voi tietää kuka voittaa Jackpotin, mutta onnea etsintään, toivottavasti löydät toisen puolesi :)
"tasokkaana" jos olet öisin hereillä vielä puoli yhden jälkeen ja naputtelemassa
netin keskustelupalstoille. Hyvännäköisenä pysymiseen tarvitaan kunnon yöunia.
Tasokkaalla alkaa muuten silmänaluset tummua ja kasvoista tulee sellaiset harmaan
kelmeät. Valvominen alkaa näkyä aika pian tasokkaimmistakin kasvoista.
ollaksesi totta.
Niinpä! Samaa olen miettinyt.. mistä ihmeestä niitä tasokkaita miehiä löytää??? Miehet pelkää tasokasta naista, joka on itsevarma ja tietää, mitä tahtoo!!
Olen treffannut muutaman siistin ja ihan päällisin puolin ok:n oloisen miehen.
Valitettavasti heistä jokainen on vaan ollut ihan hirvittävän tylsä tyyppi. Kai se on ihan luonnonvalintaa että hyvässä työssä oleva koulutettu mies on hiukan tylsä ja usein myös kaavamainen. Eihän hauksemmat tyypit välttämättä jaksa pakertaa koulun penkillä montaa vuotta.
Pukeutuminen voi olla kyllä -joo- se "casual" mutta se casuaalisuus ei ulotu juttuihin asti...
En tarkoita tällä aloittajaa, vaan sellaisia "rentoja tyyppejä" jotka pukeutuvat nuorekkaasti, mutta ovat mieleltään kuin vanhoja ukkoja. Se hiusmalli voi olla mallia "teinipoju" mutta se ilme ja olemus on kyrpiintyneen keski-ikäisen...
Eihän minua tämä ihmisten erilaisuus haittaa, mutta se haittaa kun omaan deitti-ilmoitukseen vastaa mies, jolla on olematon huumorintaju. Ja nimenomaan olen hakenut iloista ja huumorintajuista seuraa kirjoittamalla itsekin hauskasti.
Miksi ihmeessä mulle aina vastaa jotkut tosikot miehet, joiden kanssa sitten se kipinä puuttuu täysin.
Kyllähän melko laajasti kirjoitetusta omasta kuvauksesta voi päätellä millainen ihminen hakee seuraa. Miksi ne insinöörimiehet ja muut ei etsi sieltä deittisivulta sellaista oman tyylistä naista...?
Siisteistä ja älykkäistä miehistä ei vaan yksinkertaisesti löydy sellaista joka suhtautuisi kivasti ja huumorilla elämään ja ihmisiin.
Ne siistit ja kunnolliset miehet on niin kuolettavan tylsiä..siis ne joita minä olen tavannut.
Anteeksi nyt vaan niille joita tämä kirjoitus kirveli. Ei ollut tarkoitus mitenkään loukata..
Minä olen tavannut hauskoja tavallisia ja siististi pukeutuneita miehiä, että kyllä heitä on.
Tuo tasokkuus kuullostaa aika kornilta sanana, mutta siihen kuuluu hyvät käytöstavat ja niitä täällä
kirjoittelijoilla ei järin ole.
"Siisteistä ja älykkäistä miehistä ei vaan yksinkertaisesti löydy sellaista joka suhtautuisi kivasti ja huumorilla elämään ja ihmisiin. Ne siistit ja kunnolliset miehet on niin kuolettavan tylsiä..siis ne joita minä olen tavannut."
Niin, juuri tämä nimenomainen ennakkoluulo naisten suunnalta tympii päivä päivältä enemmän ja enemmän. Vaikea kertoa itsestään, kun joutuu koko ajan varomaan "ennakkoluulo-miinoja".
Näinpä. Itseni koen varsin huumorintajuiseksi ja osaan suhtautua asioihin rennosti ja olla hauskakin. Tämä ei ole mikään kuvitelma itsestäni, vaan selvästi moni minut tunteva on samaa mieltä. Olen kuitenkin miettinyt tätä asiaa, että missä vaiheessa ja millä tavalla olisi oltava hauska, viljellä huumoria ja mitä kaikkea muuta minulta mahdetaankaan odottaa. Vaikka siis pidän huumorista ja rennosta meiningistä, niin mielestäni se osittain syntyy sitä kautta, että huumorintaju ja suhtautuminen asioihin on kanssaihmisten kanssa samantapainen. Mielestäni on itsestään selvää, että tuntemattoman ihmisen kanssa ei voi heti heittää samanlaista juttua kuin niiden, jotka on tuntenut jo pidemmän aikaa. Yhtä lailla kuin muissakin asioissa niin myös huumoripuoli pitää oppia toisesta ihmisestä. Totta kai sen oppii huumorin myötä, mutta en ala keksimään vitsejä ja läppää väkisin tyhjästä, jos sellainen ei tilanteesta johtuen tule itsestään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi huumorintajuinen tai hauska. Toivon sitä yhtälailla myös naiselta ja samanlainen huumorintaju, yhdessä nauraminen, tyhmempienkin juttujen viljeleminen olisi mitä toivoisin voivani kumppanin kanssa tehdä. Jos joku kuitenkin haluaa päätellä minun olevan tylsä vain siksi, etten kerro puujalkavitsejä ja heitä joka rakoon läppää jo heti ensimmäisessä viestissä, niin sillepä ei sitten voi mitään. Kuten monessa muussakin asiassa, niin ihmiseen pitää tutustua kokonaisvaltaisesti, jotta saa ne parhaat puolet esiin. Nettideitissä siihen ei vaan jostain syystä välillä löydy tarpeeksi kärsivällisyyttä.
Tämän viestin myötä se tylsyys varmaan oikein huokuu minusta :D
Juuri näin huumorimikko. Moni nainen jo profiilissaan peräänkuuluttaa huumoria ja että miehen on saatava tämä nauramaan. Mitäpä tuohon voi sanoa?
Jos nainen koko ajan odottaa sitä naurua ja huumoria, niin eihän mistään mitään tule, oikeasti! Kyllähän huumori tulee esiin vähitellen, jos on tullakseen sitten kun toisen oppii edes vähän tuntemaan. Se on aitoa huumoria. Naistennaurattaja-pellet on asia erikseen. Se, että osaa kertoa vitsejä ei tarkoita samaa kuin hyvää huumorintajua. Mutta tätä monet naiset eivät ymmärrä. Ja vaivaantuneen näköisen naisen viihdyttäminen vitseillä on kyllä ihan vihoviimeistä ajanhukkaa.
Ja sille naiselle joka sanoi asiallisten miesten olevan kuolettavan tylsiä: Oma huumorintajusi taitaa olla aika alkeellinen. Huumorikin, ihan niin kuin kauneus voi monesti olla, ja onkin juuri katsojan silmissä!
"Kyllähän huumori tulee esiin vähitellen, jos on tullakseen sitten kun toisen oppii edes vähän tuntemaan."
Ai huumoriin tarvitaan toisen ihmisen tunteminen...?
Mistäköhän se johtuu että meillä naisilla on yleensä aina paljon hauskempaa kuin miehillä...?
Ehkä se johtuu siitä että me uskalletaan nauraa ja vitsailla ihan vieraidenkin ihmisten kanssa jos tilenne on sellainen.
Eilenkin meitä oli lauma isoja aikuisia ämmiä uimahallisssa ja siellä me kirmailtiin vesiliukumäkeen lasten kanssa ja NAURETTIIN keskenämme -ei vain oman porukan kanssa .
Paikalla olevat miehet mulkoilivat kummissaan altaalta. Eikä hymynkarettakaan naamalla!
"Jos joku kuitenkin haluaa päätellä minun olevan tylsä vain siksi, etten kerro puujalkavitsejä ja heitä joka rakoon läppää jo heti ensimmäisessä viestissä"
Ei huumori ole minusta puujalkavitsejä ja läpänheitto menee monilla typeräsi mölöttämiseksi, jossa ei ole mitään kiinnostavaa.
Minusta huumori on sitä että uskaltaa sanoa jopa jotakin typerääkin ja heittäytyä tilanteeseen. Ei kaikilla ole luontaista huumorintajua, eikä tarvi olla.
Tästä tuli nyt taas niin kamala äläkkä, vaikka puhuin vain omasta kokemuksesta. Tuo aloittajakin pillastui, vaikka nimenomaan mainitsin etten tarkoita häntä, vaan itse tapaamiani henkilöitä.
Minä en ole tavannut yhtään esim. insinöörimiestä, joka olisi ihan oikeasti hauska, mutta se ei tarkoita sitä että insinööreissä olisin sen enempää vikaa kuin minussakaan.
Pitää vaan osata hakea samantyylistä seuraa eikä tuputtaa itseään jokaiselle naiselle, jonka netissä tapaa.
No huumoria on monenlaista, hyvä niin. Eikä tässä nyt tarvitse vääntää siitä mikä on oikeanlaista huumoria ja mikä ei.
Omasta mielestäni huumorintaju nimenomaan tarkoittaa sitä, että on taitoa ja kykyä nähdä huumoria tilanteissa ja asioissa ihan ympäriinsä katsomalla, sellaisissakin asioissa, joita ei yleensä hauskoiksi mielletä! Pelkkä tyhjänpäiväinen kikattaminen ja hössöttäminen ei mielestäni ole huumorintajua, vaan pelkkää kepeää luonnetta tms. Ei siinäkään mitään pahaa ole! Mutta hieman eri asia kuitenkin.
Minulla on vain ollut huono tuuri, enkä ole kohdannut naista jolla olisi nimenomaan sitä tajua eikä pelkkää kikattelutaipumusta. Olen varmaa sitten tylsä, mutta en jaksa kikattelijaa ja hössöttäjää, joka ei sitten osaa nähdä komiikkaa vakavammissakin asioissa. Reilu itseironia on yleensä melko kehittyneen ja kypsän huumorintajun merkki, ja se on naisilla erittäin harvinaista, valitettavasti
"Minusta huumori on sitä että uskaltaa sanoa jopa jotakin typerääkin ja heittäytyä tilanteeseen."
Tuo on mielestäni aika hyvin sanottu. Olen myös kuullut sanottavan, että huumorintaju on pohjimmiltaan kykyä nauraa itselleen.
Mitä tulee ennakkoluuloihin ja tietyn tyyppisten (miesten) oletettuun tylsyyteen, toivon, että heille annettaisiin tilaisuus näyttää kyntensä. Itse esimerkiksi pystyn kyllä heittäytymään tilanteisiin ja hulluttelemaan, mutta tuskin teen sellaista tuntemattomassa seurassa, joten ei ole mukavaa, kun tulkinnat tehdään heti ensimmäisen tapaamisen perusteella. Huumorini on yleensä ironiaa ja muutenkin muastanpuoleista, ja sellaisen viljeleminen tuntemattomassa seurassa on turhan riskialtista. Ja niin, olen insinööri.
Kyllä me minun ystävättärien kanssa puhutaan vaikka geenimarkkereista tai hydrauliikasta ja pneumatiikasta ihan sujuvasti, samoin kuin kuolemasta ja kuolevista ihmisistä. Ja ihan kaikesta maan ja avaruuden välillä. Ja kikatetaan väliin niin perkeleesti.
Ei se sitä tarkoita että nainen, joka nauraa paljon ja hullutelee olisi joku tyhjäpää bimbo.
Ja ystävättärenikin joka kikattaa todella kamalasti on äo:taan (opiskelupaikkansa) mittausten mukaan 138 eli siis selvästi älykäs nainen.
Hänellä on ihan sama ongelma kuin minulla; älykästä ja raitsista miesseuraa, joka olisi myös hauska ei millään löydy.
Minä nyt en ole mikään älykkö, mutta sen verran järjissäni, että kaipaan kyllä ihan vireää keskustelua ja jotakin muuta kuin sellaista toimistonuotilla puhuttua small talkia, joka on olevinaan niin kepeää ja kuitenkin siitä koko ajan puuttuu se jokin (siis elämänilo ja pikku riehakkuus)...
Löytyy kyllä siistejä ja kivoja miehiä, mutta ei sellaisia miehiä, jonka kanssa voisi ihan tasavertaisesti ja hienoisella älylläkin maustettuna keskustella ja vitsailla.
Ja tehdä kivoja improvisoituja juttuja.
Mutta jokaiselle on varmaan se oikea jossakin. Nyt me lähdetään salille, kun kummallakin on iltapäivä vapaata. Ja takuulla taas nauretaan koko ajan..ja sehän ei tarkoita sitä etteikö me urheiltaisi ihan tosissamme :)
Kiitos vastauksesta. Kuten aloittajakin tuossa totesi, niin huumoria on monenlaista. Mainitsin puujalkavitsit ja läpänheiton tässä hieman kärjistävinä esimerkkeinä tarkoituksena saada keskustelua aiheesta.
Ei minuakaan kiinnosta mikään epämääräinen mölöttäminen ja käkättäminen. Mutta ehdottomasti huumorin ei myöskään tarvitse olla mitään ylihienoa ja erityisen nerokasta. Itselleni paras huumoria on juurikin tuo, että osaa heittäytyä tilanteeseen ja välillä saa sanoa typerämpääkin. Myöskin se, että pystyy löytämään humoristisia ja hassuja piirteitä ihan arkipäivän asioista ja osin ehkä myös vakavammista. Lisäksi myös itseironia ja tilannekomiikka myöskin omalta osalta olisi suotavaa. Nämä tuovat mielestäni sopivaa piristystä arkeen ja kertoo myös paljon siitä, että toinen ei ole vain vakavamielinen. Tietysti vakaviin asioihin pitää suhtautua oikealla tavalla. Mutta kyllä esim. tylsään työpalaveriinkin tuo sopivaa piristystä, jos niistä työasioista osataan löytää niitä humoristisempiakin piireitä sopivissa väleissä, vaikka asiaa keskusteltaisiinkin eikä sen palaverin pääagenda olekaan mikään vitsituokio.
Mutta kuten edellisessä viestissäni sanoin, niin mielestäni huumori muodostuu osin siitä missä seurassa on ja miten hyvin toisen huumoria tuntee. Tietysti jos itselleen jokin huumori on ominaista niin sitä ei ole syytä peitellä. Mutta väitän, että täysin tuntemattoman kanssa ei voi kaikissa tapauksissa olla samanlaista huumoria heti alkuun kuin sellaisen, jonka tuntee hyvin. Osa huumorista vain yksinkertaisesti perustuu siihen, että tuntee myös toisen huumorintajua. Jos esim. mietin minkälaista huumoria minulla on esim. joidenkin kavereitteni tai työkavereiden kesken, niin eipä sellaista kyllä ollut heti alkuun kun tavattiin ensimmäisen kerran.
Eli ei muuta kun vedetään se hymy vaan huulille ja tutustutaan rennosti toisiimme. Jos ei heti hymyilytä kaikki jutut niin myöhemmin voi kuitenkin hymyilyttää. Onpa joskus erehtynyt jopa nauramaankin :)
Olen samaa mieltä tuosta, että kaikenlainen huumori ei ehkä ole soveliainta tuntemattomassa seurassa. Se voidaan helposti tulkita väärin kun toista ei vielä tunne. Tähän juuri liittyy se tunteminen, mistä puhuin. Itseironia ei myöskään aina toimi tuntemattomassa seurassa, koska se varsin monesti perustuu siihen, että siinä saatetaan viitata asioihin, jotka ei itsestä ole vielä tuttuja toiselle.
Juuri kuvailemiasi elämäniloisia, riehakkaita ja improvisoivia miehiä on paljonkin. Ne kans tykkää käydä riehakkaasti ja improvisoiden panemassa naapurin muijaa kun pitää aina katsos sellaista pientä piristysruisketta. Ja niiden joukossa on taatusti ihan korkapalkakisia maisterisveikkoja! Uskotko?
Kuvailemasi omnaispiirteet yhdistetynä miehiseen viettiin tekee lopputuloksesta selvän! Nähty on ja ei kiitos.
en minä halua yleistää kaikkia insinöörejä joksikin tylsiksi nypäreiksi, joilla on korkeintaan hyvin omituinen huumori, jos ollenkaan sitä.
Alkuperäisen kirjoitukseni pointti oli se, että en ymmärrä miksi tylsät miehet hakeutuvat naisen seuraan, joka hakee hiukan villiä ja hullua seuraa.
Tietenkin ihmiset tulkitsevat eri tavalla kirjoitusta ja asioita. Jollekin se voi olla hullua ja villiä, kun jättää lauantain lottorivistä sen äidin serkun hamsterin syntymäpäivän -joka on ollut siinä kupongissa jo 15 vuotta- pois.. mutta minä tarkoitan hullulla ja villillä miehellä sellaista, joka kokeilee uusia asioita ja on elämän suhteen utelias.
En ole vielä tavannut sellaista miestä, joka saattaisi yht'äkkiä ehdottaa vaikka jotakin kivaa ja pähkähullua.
Meillä on tyttöjen kanssa ollut pikkujoulut heinäkuussa ja puutarhajuhlat helmikuussa, ollaan maisteltu vaikka mitä kummallisia ruokia ja kokeiltu vaikka mitä ihmeen harrastuksia.
Miehet yleensä lähtee tollaisiin mukaan vasta kun ovat tarpeeksi kännissä...
tässäkin se olennainen pointti oli kait se, että ensimmäisen kahvilatapaamisen perusteella ei voi eikä pidä tehdä johtopäätöstä, että olipa tylsä jätkä, varmasti insinööri? Näin ainakin minulle on usein käynyt tai siltä ainakin tuntuu, kun ei juurikaan saa useampaa tilaisuutta näyttää millainen ihan oikeasti on. Kyllä se on aika luonnollista arastella alkuun minkälaista huumoria sitä rupeaa ventovieraan kanssa viljelemään.
Ja mitä naiset oikein ajattelee? Pitäisikö huumorin ventovieraan kanssa kukkia heti? Eihän sitä muutenkaan ventovieraan kohdatessa ruveta pistämään asioita leikisi? Miksi sitten kun ekan kerran nähdään deitillä? Tää naikkonen joka täällä kertoo kuinka ne aina nauravat kavereiden kanssa, niin ehkäpä ne kaverit onkin jo vanha tuttu porukka ja on yhteisiä asioita joille nauraa.
Varmaan tässä on sekin, että naisten sallitaan helpommin olla kikattavia pimpuloita, mutta miesten ei.
Ja sinäkö yhden tai kahden tapaamiskerran perusteella leimaat jätkän tylsäksi!?!?! Kelaa nyt itekin! Kuinka kauan olet tuntenut ne kaverisi, joiden kanssa on aina niin hauskaa?
Ei hyvää päivää näitä naisia, jotka pitää saada päästä pyörälle jo heti ensinäkemältä!
Yhden olen tuntenut pari kuukautta, yhden pari vuotta, yhden viisi vuotta ja yhden kymmenen vuotta.
Kaikkiin on tutustuttu samalla tavalla. Heti ollaan tultu juttuun hyvin ja samantien on oltu ystäviä.
Jotkut ihmiset vaan on mukavampia ja hauskempia kuin toiset. Ja sen vaan heti huomaa, tullaanko juttuun vai ei.
Jos nainen etsii hauskaa ja sosiaalista seuraa, niin ujon ei kannata vastata.
Miehet on niin kamalan kovia tuputtamaan itseään, vaikeivat olisi sitä mitä etsitään.
Mut nyt mun kyyti tuli. Salille siis..
Koska tuossa ei ole mitään järkeä. En ymmärrä, miksi joku on hyvä, tai hauska kun tekee tuollaisia typeryyksiä. Maailma ei tylsä paikka, kyllä täällä riittää järkeviä asioita pohdittavaksi koko eliniäksi. Mielivaltaisuus ei ole mikään hyvä asia, eikä hauskakaan, siitä meidät opetetaan eroon insinöörikoulutuksessakin.
Itselläni on kyllä kieli poskessa aika usein kuitenkin, teen pilaa muitten ihmisten kustannuksella. Se on hauskaa se. Koska ymmärrän kyllä suunnilleen miten muut ihmiset ajattelevat asioita. Aluksi se oli järkytys, että miten ihmiset voivat olla niin tyhmiä ja alkeellisia, mutta sitten oivalsin että useimpien ihmisten kanssa voi myös pilailla.
"Meillä on tyttöjen kanssa ollut pikkujoulut heinäkuussa ja puutarhajuhlat helmikuussa, ollaan maisteltu vaikka mitä kummallisia ruokia ja kokeiltu vaikka mitä ihmeen harrastuksia.
Miehet yleensä lähtee tollaisiin mukaan vasta kun ovat tarpeeksi kännissä... "
Herää kysymys, millaisia miehiä olet tavannut, kun sanot noin.
Voin introverttinä (silti hyvin toisten ihmisten kanssa toimeentulevana) kertoa, että keskimääräistä introverttiä voi olla vaikea saada mukaan tuollaisiin. Kaikki nuo esimerkkisi ovat mielestäni enemmän tai vähemmän sosiaalista tekemistä, eli pääasia on hauskanpito kavereiden kanssa, ei niinkään se, mitä tehdään (joka toimii vain puitteena yhdessäololle). Introvertti on yleensä kiinnostuneempi asioista kuin ihmisistä, joten tuollainen hulluttelu ei juuri uppoa häneen. Ja kun nyt insinöörit mainittiin, niin suurin osa insinööreistä lienee introverttejä.
Itse voisin osallitua tuollaisiin, jos porukka olisi hyvä, mutta minulta tuskin tulisi aloitteita.
Huumori ja huumori.
Jos nyt mietitään vaikkapa teekkareita ja insinööriopiskelijoita, niin ensimmäiseksi tulee mieleen teekkarihuumori ja insinööripelleily. Leikkisämpää sakkia saa kyllä hakea ja jotkut pitävät lähinnä lastentarhana.
insinöörit näyttää insinööreiltä, se on totta. keskimäärinen insinööri ei ole trendikäs.
mutta en kyllä käsitä millä perusteella insinöörismiehet ovat huumorintajuttomia...? jännittävätkö ne sitten liikaa naisten seurassa vai mikä mättää? Eihän ole mahdollista, että opiskelumaailman pelleistä tulee sitten töissä maksimaalisen tylsiä tyyppejä. olen ollut paljon insinöörien kanssa tekemisissä ja kyllä siellä tomistossa ihan yhtä paljon läppä lentää kuin lattiatasollakin, vaikka hirveästi pillujuttuja ei heitetäkään.
mutta huumorintajua on todella paljon kiinni siitä toisestakin päästä. jonkun kanssa juttu vaan luistaa ja jonkun toisen kanssa ei sitten mitenkään.
"Juuri näin huumorimikko. Moni nainen jo profiilissaan peräänkuuluttaa huumoria ja että miehen on saatava tämä nauramaan. Mitäpä tuohon voi sanoa? "
Joo, kaikkihan haluaa kumppanin, jolla on hyvä huumorintaju.
Toisaalta, moniko ihminen on oikeasti sitä mieltä, että on tosikko ja jäykkis? KAIKKI ovat omasta mielestään hauskoja ja omaavat hyvän huumorintajun ja jos joku ei ymmärrä juttuja, vika ei ole tietenkään itsessä, vaan sillä toisella on vain huono huumorintaju. Kuka ei osiais olla hauska? Sitäpaitsi jos nainen on jo etukäteen jostain syystä kiinnostunut kyseisestä miehestä, sen saa nauramaan ihan läpipaskoillakin jutuilla.
eli sinänsä hyvän huumorintajun vaatimus on sama kuin vaatisi vastapuolelta kaksi kättä, hyvin harvat eivät sitä omasta mielestään täytä.
itse _tiedän_ että olen hauska, mutta en kaikkien mielestä. Minun jutut ja läpät uppoavat pääasiassa suht hyvin ja niillä jutuilla oikeasti on tarttunut mukaan aivan älyttömän kauniita naisia (en todellakaan usko, että ne ovat lähteneet mukaani pelkästään ulkonäköni takia, jos se olis siitä kiinni, en tarvitsisi niitä "täydellista hauskuutusonnistumisia").
mutta joidenkin kanssa jutut eivät vain saletisti natsaa.
"Minulla on vain ollut huono tuuri, enkä ole kohdannut naista jolla olisi nimenomaan sitä tajua eikä pelkkää kikattelutaipumusta. Olen varmaa sitten tylsä, mutta en jaksa kikattelijaa ja hössöttäjää, joka ei sitten osaa nähdä komiikkaa vakavammissakin asioissa.i"
Naisten ja miesten huumorintaju eroavat radikaalisti toisistaan. Miehen hyvä huumorintaju tarkoittaa sitä, että saa naiset nauramaan, mutta maisilla hyvä huumorintaju tarkoittaa sitä, että ymmärtää miesten vitsit ja osaa nauraa niille!
Jos nainen nauraa jutuillesi, hänellä _on_ (sinun kannaltasi) hyvä huumorintaju!! Ei naisten tarvitse itse vääntää vitsiä, silloin homa menee ihan väärinpäin, riittää vain että osaa vähän säestää miehen juttuja.
" Reilu itseironia on yleensä melko kehittyneen ja kypsän huumorintajun merkki, ja se on naisilla erittäin harvinaista, valitettavast"
Ei se itseironia ole mikään huumorin kuninkuuslaji, vaan ainoastaan yksi tyylisuunta siinä missä muukin. Toki se kuuluu huumorimiehen kalupakkiin.
"Sitäpaitsi jos nainen on jo etukäteen jostain syystä kiinnostunut kyseisestä miehestä, sen saa nauramaan ihan läpipaskoillakin jutuilla."
Juuri näin. Siksi monet naiset kikattavat ihan typerillekin jutuille. Ja jos nainen on päättänyt, että jätkä ei kiinnosta, niin sillä ei ole tuon taivaallista merkitystä vaikka kuinka vetäisi jotakin André Wikströmiä tai korkelaentoisempaa.
Että se siitä huumorin todellisesta merkityksestä.
"Alkuperäisen kirjoitukseni pointti oli se, että en ymmärrä miksi tylsät miehet hakeutuvat naisen seuraan, joka hakee hiukan villiä ja hullua seuraa."
siksi koska lähes kaikki ovat omasta mielestä hiukan villejä ja hulluja ja etenkin hauskoja!
Oletko koskaa tavannut ihmistä, joka myöntää olevansa huumorintajuton jäykkis??
"En ole vielä tavannut sellaista miestä, joka saattaisi yht'äkkiä ehdottaa vaikka jotakin kivaa ja pähkähullua."
No tuo taas ei mielestäni liity mitenkään huumorintajuun, vaan siihen onko henkilö luonteeltaan spontaani tai räväkkä ja jos on, sattuvatko nuo pähkähulluajatukset rimmaamaan sun ajatusten kanssa. Esimerkiksi voi olla hyvin hankalaa nähdä helsinkiläisen vihreitä äänestävän pari lemmikkiä omistavan vegaaninaisen innostuvan spontaanista moottoripyörällä tehtävästä metsästysreissusta Lappiin!
"En ole vielä tavannut sellaista miestä, joka saattaisi yht'äkkiä ehdottaa vaikka jotakin kivaa ja pähkähullua. Meillä on tyttöjen kanssa ollut pikkujoulut heinäkuussa ja puutarhajuhlat helmikuussa, ollaan maisteltu vaikka mitä kummallisia ruokia ja kokeiltu vaikka mitä ihmeen harrastuksia."
No eihän vastatavatuille naistuttavuuksille tuollaisia ehdotella, liian riskipitoista. Ja muutenkin tuollaiset erikoistempaukset kuuluvat enemmän opiskeluaikoihin, paitsi tietenkin ihmeharrastukset ja -ruoat. Varsinkin semmoiset asiat, jotka ovat kivoja ja pähkähulluja, ovat kivoja ainoastaan keksijänsä mielestä. Koskee sekä naisia että miehiä, eli jos joku mies (nainen) ehdottaa jotain kivaa ja pähkähullua, on todennäköistä ettei se muista ole niin kivaa.
Ehkä vähän kliseemäistä ja stereotyyppistä, mutta mielenkiintoinen näkemys.
"Naisten ja miesten huumorintaju eroavat radikaalisti toisistaan. Miehen hyvä huumorintaju tarkoittaa sitä, että saa naiset nauramaan, mutta maisilla hyvä huumorintaju tarkoittaa sitä, että ymmärtää miesten vitsit ja osaa nauraa niille!"
ja
"Ei naisten tarvitse itse vääntää vitsiä, silloin homa menee ihan väärinpäin, riittää vain että osaa vähän säestää miehen juttuja."
Rehellisesti sanoen en koskaan ole ajatellut näin! Ihan siksi, että en halua nähdä asiaa niin, että miehen tehtävä on yksinkertaisesti vain laukoa vitsejä niin, että naisilla kastuu housut, ja naisen ei tarvitse muuta kuin kikattaa. No kukin tyylillään...
insinööri kyllä neuvoi sinua aivan metsään!
Ei naisen todellakaan ole tarkoitus mitenkään "säestää" miehen juttuja! Eikä miehen tehtävä ole olla mikään hauskuuttaja/vitsinkertoja.
Treffeille mennään tutustumaan siihen toiseen ihmiseen! Ei kertomaan vitsejä.
Ennen treffejä on kyllä hyvä keskustella puhelimessa ja päättää vasta sitten haluaako edes treffeille.
Minulle on kerran käynyt niin, että miehellä oli puhelimessa niin tyhmää juttua, että treffit jäivät sitten kokonaan sopimatta, ja hyvä niin. Vältyin täysin turhilta ja kiusallisilta treffeiltä.
no jos erityisesti haluaa hauskaa ja sosiaalista seuraa, niin kyllä kait sen pitäisi jo jossain määrin ensitreffeilläkin näkyä.
ainakin itse olen huomannut sen, että jos juttu ei oikein ota luistaakseen ensimmäisellä tapaamisella, niin vaikka se jatkossa kyllä paranee, niin ei vaan päästä semmoiselle huumoritasolle kuin henkilön kanssa, jonka kanssa jutut natsaa heti alusta asti.
jos luonteet ja jutut osuvat hyvin yhteen, niin kyllä sen pitäisi ensitapaamisellakin näkyä. olettaen siis että edes suunnilleen tietää, minkälaista tunnelmaa kaipaa. kyllä siinä on kuitenkin oikeasti ihan helvetin suuria eroja ihmisten välillä ja kyllähän ne näkyy jo ensitreffeillä, vaikka siellä ollaankin vähän varautuneita puolin jos toisin.
""jos nainen on päättänyt, että jätkä ei kiinnosta, niin sillä ei ole tuon taivaallista merkitystä vaikka kuinka vetäisi jotakin André Wikströmiä tai korkelaentoisempaa."
No tämä pitää paikkansa vain jossain baarissa, jossa et yksinkertaisesti pääse esittämään hauskaa puoltasi ilman, että olet saanut aikaiseksi jonkinsortin syyn kuunnella sinua (no sueprhauskat kyllä keksivät tähänkin omat keinonsa).
mutta esimerkiksi juhlissa ja bileissä tilanne on aivan eri. tällöin sinulla on muutaman sekunnin sijasta mahdollisesti koko ilta aikaa osoittaa, kuinka hauska tyyppi olet. Bileissä sen huomaa oletko oikeasti hauska ja sosiaalinen vai et. Jos saat porukan nauramaan, olet hauska ja jos et, niin sitten et ole. Jos sinua ei koskaan edes pyydetä bileisiin tai et ikinä järjestä niitä, niin todennäköisesti et ole hauska etkä ainakaan hirveän sosiaalinen.
Muistan itse kun kerran yksissä bileissä hauskuutin kaunista opiskelijatyttöä,se tuli sitten myöhemmin baarissa oikein kiskomaan minua hihasta ja moikkaamaan, että muistinhan nyt aivan varmasti sen...harmi vain että olin silloin varattu :-( Sen tiedän, ettei niin kauniit naiset koskaan itseänsä minulla tuolla tavalla tee tykö, elleivät ole kuunnelleet juttujani.
Eli jos on sana ja hauskuutus hallussa, sitä kannattaa käyttää.
"insinööri kyllä neuvoi sinua aivan metsään!"
You wish!
"Ei naisen todellakaan ole tarkoitus mitenkään "säestää" miehen juttuja! Eikä miehen tehtävä ole olla mikään hauskuuttaja/vitsinkertoja."
Älä nyt viitsi. En minä tarkoita että miehen pitäisi olla mikään kävelevä stand-up-koomikko-klubi vaan että mies osaa olla hauska ja rento.
"Treffeille mennään tutustumaan siihen toiseen ihmiseen! Ei kertomaan vitsejä."
No haloo. Huumorintajuun kuuluu paljon muutakin kuin pelkkä vitsien laukominen, vitsikkyyshän on puhdasta komiikkaa kun taas huumorintaju on sitten myös jotain muutakin vaikeasti määriteltävää.
mielestäni hyvän huumorintajulla varustettu ihminen osaa keventää treffejä. Eihän treffit ole mikään puhtaasti asilinjalla etenevä liikeneuvottelu. Jos on, niin kyllä on h uumorintajuttomai ihmisiä liikkeellä.
Ainakin minä haluan rentoutua ja mieluiten hymyillä treffeillä ja se puhtaasti asialinjalla se ei todellakaan onnistu. Muutenkaan treffit ei ole mikään semmoinen vitsienkertomispaikka eli tapahtuma, jossa kerrottaisiin suoranaisia vitsejä tyyliin "suomalainen ruotsalainen..." tai viljeltäisiin suoranaista komiikkaa, vaan huumori ja treffien keventäminen tulee jostain aivan muista asioista. Sen näkee sitten siitä tilanteesta ja ihmisestä millä linjalla mennään.
... kun se nyt on vähän eri juttu jossain kutsuilla missä on paljon tuttuja muutenkin, kuin olla ekalla treffillä jonkun nenää nypristelevän ja varautuneen oloisen prinsessan kanssa! Tämä oli nyt se pointti, ja tämä palsta käsittelee nimenomaan neittideittailua.
"Jos saat porukan nauramaan, olet hauska ja jos et, niin sitten et ole. Jos sinua ei koskaan edes pyydetä bileisiin tai et ikinä järjestä niitä, niin todennäköisesti et ole hauska etkä ainakaan hirveän sosiaalinen."
Ensimmäiseen lauseeseen yhdyn. Jälkimmäiseen en. Varsin monilla tuntuu olevan jostain syystä sellainen käsitys, että bileet ovat yhtä kuin hauskanpito ja muuta hauskaa ei ole. Tietysti bileissä pidetään hauskaa, se on varmasti päivänselvää. Hauskaa voi pitää kuitenkin myös muilla tavoin. Jos nyt ei ole luonteeltaan mitenkään erityinen bileihminen, niin ei se silti suoraan korreloi sen kanssa, että ei olisi myöskään hauska tai olisi jotenkin epäsosiaalinen. Esimerkiksi itse en liikoja bilettämisestä vain välitä, mutta silti pidän hauskasta ja rennosta meingistä muuten ja tykkään olla tekemisissä eri ihmisten kanssa.
Riippuu tietysti siitäkin millaisia ne bileet kenellekin ovat. Itselleni sopii enemmän vaikka hieman normaalimmat illanistujaiset, joihin mielelläni lähden mukaan ja siellä sitä hauskaa voi pitää monilla tavoin. Vaikka ihan juttelunkin myötä, jossa voidaan nauraa pikkutunneille asti, jos ei mitään erikoisempaa muuta ohjelmaa ole keksitty siihen lomaan. Toki voi myös kuunnella vaikka musiikkia ja pelatakin jotain. Jollekin muulle bilettäminen taas voi olla enemmän jotain tanssimista musiikin säestyksellä, enemmän jotain älyvapaampaa menoa, painopiste osaksi alkoholissa (mainittakoot tässä silti, etten ole absolutisti ja juomat toki illanviettoihin monesti kuuluvat) yms.
Minä en tällaisten erilaisten mieltymysten perusteella tee päätelmiä toisten ihmisten hauskuudesta tai sosiaalisuudesta. Korkeintaan totean, että ne mieltymykset saattavat olla turhan poikkeavat emmekä niilä osin ole kovin lähellä toisiamme.
No kyllä sen huumorintajun pitää toimia ihan ensihetkestä lähtien, ihan siltä pohjalta minä päätän ketä tapaan uudestaan ja ketä en. Olen oma itseni aina ja odotan sitä myös toiselta. Eihän siitä tule mitään, jos alkaa miettimään, mitä voi ja uskaltaa sanoa ja mitä ei. Siinähän sen juuri huomaa, tuleeko jutusta mitään. Ja jos toinen ei ymmärrä huumoriani ja joudun selittämään mitä tarkoitin, niin siitä ei taatusti tule eikä tulisi mitään.
Naisihmisenä kumarran insinöörihuumorimiehelle. Juuri näin se menee. Huumorintaju on subjektivinen käsity. Ja ihminen, joka on valmis hylkäämään stereotypiat ja ymmärtämään sen, etttei huumorintaju ole pelkästään hihitystä ja hohotusta, voittaa koko potin. Ap. siinä kiteytettynä sinun ongelmasi: ajattelet asioita vain omalta kantiltasi, etkä huomio ihmisten (sukupuolten) eroja.
Kyse ei nyt varmaankaan ole pukeutumisesta. Tuo ""aaaaa... oookeeeei" ja "taidetaan kyllä olla niin eri maailmoista..." kertoo siitä että nainen tosiaan kokee ettei ymmärrä sinua etkä sinä häntä. Ainakin itse pyrin vetämään treffit kunnialla, saamaan hyvän keskustelun aikaiseksi treffien ajan vaikka ensi silmäyksellä näkisin ettei mies ole tyyppiäni. Joskus, tosi harvoin, on käynyt niin etten ole yrityksestäni huolimatta onnistunut luomaan toimivaa keskusteluyhteyttä mieheen tai jutut on olleet niin kummallisia etten tosiaan ole osannut kommentoida muuta kuin ahaa. Yksi näistä harvinaisista tapauksista oli mies jolla oli erittäin vahvat mielipiteet kaikesta ja keskittyi kertomaan mitä EI halua naiselta eikä suhteelta saati elämältä. Olin itse ihan eri linjoilla ja yritin perustella miksi joku voisi ajatella toisin mutta hänellä ei ollut halua nähdä asioita toisin, hän oli jo näkemyksensä muodostanut ja silloin ei oikein keskustelulle jäänyt sijaa. Kun hän vielä ilmoitti että haluaa nopeita ratkaisuja niin ilmoitin hänelle että teen nyt nopean ratkaisun ja päätän nämä treffit tähän (tunnin kuluttua) kun en enää jaksanut. Mies tosin ymmärsi asian, oli varmaankin tyytyväinen että asia ratkesi nopeasti.
Eli ehket sitten vaan ole tavannut omantyylisiäsi naisia. Naisia joilla olisi samantyyppinen arvomaailma ja elämänasenne kuin sinulla. Mieti missä kohtaa keskustelua nuo "ahaa.. okei"-kommentit tulevat ja onko kyse itsellesi tärkeistä asioista silloin eli koetko että nainen on sinulle väärä ellei ymmärrä vai provosoitko esim jolloin kyse on vain erilaisesta viestinnästä. Keskustella pitää ja omia mielipiteistä pitää uskaltaa sanoa ja olla aito, sitä en kiistä, mutta noista hetkistä voit saada vastauksen siihen mikä on näiden naisten mielestä ollut pielessä. Sitten miettimään millainen nainen voisi sopia sinulle paremmin tai onko tosiaan kommunikoinnissa jokin ongelma..
Onnea treffeille! Kyllä se oikea vielä sinullekin löytyy!
Olipa tuttua tarinaa! itse olen kokenut samaa. Jos on toimitusjohtaja niin ei se tarkoita että olis ylpeä jne. Mutta naiset jollakin tavalla pelkäävät menestyvää, miellyttävää ja sosiaalista herrasmiestä. Se on ollut erikoista huomata, että täyttää kaikki kriteerit mutta kuitenkaan ei ole ole sinnepäinkään mitä etsivät, siis tositarkoituksella. Jos taas etsii seksiseuraa niin kyllä käy flaksi. Eli seuraa kyllä löytää mutta kun haluaa jotain pysyvää niin ei tahdo naisia löytyäkään.
Mutta kokeile Venäläisiä naisia koska silloin nuo sinun ominaisuudet uppoaa kuin kuuma veitsi voihin. Noita arvostetaan ja niitä halutaan.
"Mutta kokeile Venäläisiä naisia koska silloin nuo sinun ominaisuudet uppoaa kuin kuuma veitsi voihin. Noita arvostetaan ja niitä halutaan. "
Saatat olla oikeassa. Herää vain kysymys: Miksi noita ei sitten arvosteta ja haluta suomalaisten naisten taholta? Mikä on se olennainen ero suomalaisen ja venäläisen naisen välillä?
Ajattelin kyllä toistaiseksi suosia suomalaista.
"Olipa tuttua tarinaa! itse olen kokenut samaa. Jos on toimitusjohtaja niin ei se tarkoita että olis ylpeä jne. Mutta naiset jollakin tavalla pelkäävät menestyvää, miellyttävää ja sosiaalista herrasmiestä."
No voi hyvänen aika! Missä te olette te menestyvät, miellyttävät ja sosiaaliset herrasmiehet?!
Valitettavasti muunlaisia olen kohdannut.
Samanlainen nainen täällä on jo tovin odotellut ja odottaa edelleen.....
Vastaan ap:lle vaikka kaipa tässä olisi huomioitavaa parille muulekkin kommentoijalle.
Minua hivenen hymyilytti nämä väittämät huonosta itsetunnosta ja sen myötä tasokasmies ei kelpaa. No, tässä muutama vasta argumentti:
1) jos mies on hoikka -> minä en ole kateellinen miesten hoikkuudelle sillä minusta se ei ole viehättävä ominaisuus miehessä - minuun toimii paremmin sellainen miehen mittainen (pituus ja lihasmassa) mies, eikä kyseessä ole sen kummempi asia kuin että voimakkaasti femiininen nainen ihastuu reippaasti maskuliiniseen mieheen.
2) tuo pukeutumisessa huivin käyttö, no - minusta se ei ole kovin maskuliinistä ja saattaisi jopa olla karkoite.
3) jos herra kertoilee suuresta omaisuudestaa - koska häneltä kysyn asiaa tai koska hän haluaa omasta tahdostaan asiasta kertoa, niin minulle saattaa tulla sellainen käsitys että kyseessä on materialistinen henkilö. Tämmöisen kanssa yhdessä oleminen voi olla tuhoon tuomittua sillä minä en arvosta materiaalia ja koska mies on kuitenkin omalla työllää sen materiaalin saannut ympärilleen kerättyä, niin hän varmastikkin tykkäisi siitä että nainen arvostaa hänen saavutuksiaan. Maanläheisenä, minä en kovin suurta painoarvoa tämmöiselle pistä - tärkeintä on se kuinka mies kohtelee ymärillään olevia ihmisiä - ihmisiä joita hän kohtaa elämässään.
Kaikissa kolmessa esitetyssä kohdassa kyseessä ei ole kateellisuus tai huonosta itsetunnosta kyse vaan joko arvomaailmallisesta tai sitten mieltymykseen liittyvästä asioista...
Makuja on monia. Näin pitääkin olla. Jos kuitenkin tapaa monia naisia, niin aika epätodennäköistä, että aivan kaikki haluaisivat varattoman ja tanakan mattimeikäläisen. Varsinkin kun profiilien perusteella jo jonkinlainen alkuselvitys on tehty ja rehellisissä merkeissä on aloitettu.
ps. Huiveja ovat kautta aikain käyttäneet monet maskuliinisetkin elokuvatähdet ja mallit. Ja materialismi ei sinänsä sulje mitenkään pois sitä, että mies olisi hyväsydäminen ja empaattinen. Jos materia itsessään nähdään suhteen esteenä, niin kyllä silloin siinä vastapuolessa taitaa asenteet olla se suurempi ongelma.
materiaali ei ole este vaan se kuinka toinen niihin suhtautuu - ja olet oikeassa että voi silti omata hyvän sydämmen nämä kaksi asiaa eivät poissulje toisiaan mutta siinä on syitä miksi itse en kiinnostuisi.
Kertauksen vuoksi:
hoikat miehet eivät viehätä - makuasia
huivi miehellä, ei viehätä - makuasia ja on aivan sama vaikka UKK olisi käyttänyt huivia!
henkilö jolle materiaali on tärkeä, ja priorisoituu korkealle arvojärjestyksessä - ei toimi
Yritin vain kertoa että kyse ei aina ole huonosta itsetunnosta vaan puhtaasti maku/mieltymys asioista tai toisistaan reippaasti poikkeavasta arvomaailmasta.
Kerrot pukeutumisesi olevan kuin Gant-kuvastossa. Olisikohan nyt niin, että tapaamasi naiset eivät ole pitäneet sinua tarpeeksi miehekkäänä ? Älä loukkaannu, mutta monille naisille miehen pitää olla jämäkkä ja maskuliininen. Ei siinä pukeutuminen auta, jos mies ei tunnu tarpeeksi miehiseltä. Miehekkyydellä en tarkoita, että miehellä pitää olla parransänki ja muskelit eikä miehekkyys mitenkään liity pukeutumiseen.
Tuossa edellä taas joku väitti, että huivin käyttö saattaa olla jopa karkoite, kyllä puketumisen yksityiskohtien merkitys ihmetyttää, toisaalta nämä omituiset naisten jutut ei ole enään täysipäisten ihmisten ajatuksia. Ei ole ihme että pysyvät sinkkuina.
Tuo aloittajan kertoma "liian tasokas" ilmiö on olemassa, vaikka olisi naisten monasti kehuma miehekäs, niin henkisesti kuin fyysisesti. Naiset jakautuvat tässä asiassa karkeasti kolmeen kastiin.
- Huonolla itsetunnolla varustettua naista ärsyttää miehen menestyminen ja varakkuus, kaikkein pahinta on, jos mies on jotenkin tyytyväinen elämäänsä, sekä itseensä ja sen tuo ilmi, naisella välähtää samantien raivo, nyt se kehuu itseää. Näitä naisia on todella paljon varsinkin yli 40 vuotiaissa naisissa. Heillä ikisinkkuuden syy on huono itsetunto, joka ei kestä mitään. Ristiriitaa aiheuttaa kuitenkin kovat vaatimukset. Yhtälöä ei pysty kukaan täyttämään.
- Joillekin naisille ei ulkoisilla tekijöillä ole oikeastaan suurtakaan merkitystä.
- Joillekin naisille on tärkeää, että mies on edustava, varakas, jne. Halutaan näyttää muille menestyvää tasokasta miestä, voi olla myös ihan käytännön syistäkin, nainen hakee tasoistaan. Tähän samaan osastoon kuuluu puhdas rahallisen edun tavoittelijanainen, joka aikoo hyötyä miehestä taloudellisesti.
Miehenä minun on oikeasti aika vaikea ihan objektiivisesti arvioida omaa miehekkyyttä. Ehkäpä voisit hieman tarkentaa, mitä miehekkyys ja maskuliinisuus mielestäsi on ja miten se ilmenee?
Jos sanot näin: "Miehekkyydellä en tarkoita, että miehellä pitää olla parransänki ja muskelit eikä miehekkyys mitenkään liity pukeutumiseen."
Tämä selvä. Ja olen mielestäni jämäkkä monessakin suhteessa. En ole saamaton nyhverö ja omaan selkeät mielipiteet, jotka myös osaan perustella. Pysyn myös sanojeni takana. Mitä muuta on jämäkkyys? Leikillä voisin sanoa, että nykypäivän sivarirenttuhippeihin verrattuna olen kuin C.G.E. Mannerheim.
Niin ja ääneni on matalahko ja rauhallisen hallittu.
Miehekkyys on sitä että uskaltaa olla oma itsensä. Jos joku ei tykkää huiveista niin siinähän on tykkäämättä. Ei kaikkia voi miellyttää ikinä. Pääasia että olet oma itsesi etkä yritä olla mitään mikä ei tunnu omalta. SE on jämäkkyyttä ja se on seksikästä. Ei sinun pukeutumisessasi tai jutuissasi tai äänessäsi mitään vikaa ole, kunhan ne tulevat itsestäsi. Kaikki eivät tykkää tyylistäsi muttei sinun tarvitsekaan löytää kuin yksi nainen joka pitää sinusta juuri sellaisena kuin olet.
Minusta on vaarallista lähteä miettimään treffeille jotain taktiikoita ja mitä naiset haluavat, silloin aitous kärsii ja se, joka olisi sinusta juuri itsenäsi kiinnostunut, ei enää tunnista sinua kuoresi alta.
Olen kanssasi tismalleen samaa mieltä. :)
Se ei ole ollut ongelma eikä tule olemaan. Kannan oman peroonallisuuteni ylpeänä, enkä peittele asioita. Ja osaan myös nauraa itselleni ja pilailla itseni kustannuksella.
Ihan asiaa kirjoitat. Moni nainen tuntuu takertuvan johonkin maalaisjärjellä ajatellen merkityksettömään yksityiskohtaan, eikä ajatella kokonaisuutta. Ehkä joku yksittäinen asia myös on helppo ottaa ikään kuin tekosyyksi, miksi sitä "kemiaa" ei vain löydy.
Onnenonkijat ja opportunistit tunnistaa kyllä helposti, ja ne on helppo käännyttää jo heti kättelyssä.
Kuvauksesi huonon itsetunnon naisista on oikea. Kolme sellaista pilkunnussija naista olen tavannut, joilla on raju vaatimuslista, ja jos yhden väärän sanan heität johonkin vaikka ihan leikkimielellä, niin alkaa suhteeton ja hirveä vittuilu! Kaksi niistä kertoi pienen lepyttelyn ja asiallisen keskustelun jälkeen käyvänsä terapiassa, ja kolmas söi jo tuhdimpia lääkkeitä.
sitten vaan naisia hurmaamaan!
Se tässä vielä tuli mieleen että ehkä kannattaisi vähän laajentaa hakuehtoja, jos tuntuu ettei nykyisillä ehdoillasi löydy sinulle sopivaa.
mieti itseäsi ja vertaa kavereihin.
jos olet porukan johtaja ja se, johon muut turvaavat ongelmatilanteissa, sulla on miehekästä karsimaa (etenkin jos nimenomaan sinua tullaan ensimmäisenä nykimään hihasta kun joku kavereitasi meinataa saada turpaansa). Jos taas jäät aina taustalle, todennäköisesti näin ei ole.
Jaa että miehekästä karismaa on vain johtajatyypeillä? Täysin eri mieltä. Aina pitänyt miehekkäimpinä niitä taustalla hiljaa seisovia ja naisellisina niitä jotka ovat porukan keskipisteenä itseään korostamassa.
Olen kyllä usein porukan johtaja, ja minun puoleeni käännytään usein, mutta silloin kyse on arvovaltatilanteista. Liikun sellaisissa piireissä, joissa ei koskaan käytetä väkivaltaa, eikä kukaan ole läsnäollesani koskaan saanut turpaansa. Jos jostakin syystä sellainen tilanne kuitenkin tulisi eteen, niin luultavasti yrittäisin ratkoa ongelman diplomatialla. Inhoan oikeasti väkivaltaa, mutta jos ei muu auta niin en kyllä epäröi vaientaa kukkoilevaa kusipäätä vaikka räikeästi laittomia keinoja käyttäen.
Minäkin tahtoisin kuulla, että millä tavalla sen miehekkyyden, jämäkkyyden, maskuliinisuuden pitää ihan konkreettisesti tulla esillä esim. siellä ensitreffeillä? Jos esim. ollaan yksinkertaisesti kahvilla istumassa ja jutellaan mukavia tutustuen puolin ja toisin niin en tiedä millä tavalla siinä esim. tulisi esille erityisesti kummankaan jämäkkyyttä tai muuta vastaavaa piirrettä. Riippuen mistä puhutaan, niin siinä ehkä jonkinlaista jämäkkyyttä voi tietysti havaita, mutta itse näen, että henkilön jämäkkyys selviää vasta paremman tutustumisen myötä erilaisissa tilanteissa.
"Jaa että miehekästä karismaa on vain johtajatyypeillä? Täysin eri mieltä. Aina pitänyt miehekkäimpinä niitä taustalla hiljaa seisovia ja naisellisina niitä jotka ovat porukan keskipisteenä itseään korostamassa."
Niin, nyt oli kyse johtajista eikä pelkästään porukan keskipisteestä.
Sitiä sen todellisen johtajan tietää, se on se jonka puoleen käännytään tiukassa tilanteessa ja joka silloin organisoi jutut. jos se taustalla seisovan puoleen käännytään kun paska osuu tuulettimeen ja jos se kaveri silloin hoitaa haulit himaan, niin yleensä silloin se kaveri on johtajatyyppiä vaikka jonkun toisen silmiin näyttäs vähän muulta.
ongelmien ratkominen on miehekästä.
samalla tavalla kuin naisellisuus.
en minä ainakaan osaa määritellä tyhjentävästi termiä naisellisuus ja sitä, kuinka se näkyy ensitreffeillä. jotain määreitä voi tietenkin antaa, mutta sitten tulee aina pitkä liuta "jos" ja "mutta"-sanoja.
kumminkin tunnistan naisellisen naisen kun tapaan semmoisen ja pystyn helposti laittamaan naiset järjestykseen naisellisuuden perusteella, vaikka en absoluuttisesti osaa naisellisuutta mitatakaan.
Niin no jaa, totta kyllä, mutta jos tuo ongelmien ratkominen ja johtajuus pitäisi jotenkin saada esille ekoilla treffeillä kun istutaan kahvilassa kukkahattutätien kanssa, niin tuskin siellä paska osuu tuulettimeen tai kukaan ole aloittamassa jengitappelua... Eli vähän vaikea heti alkuun tuoda tuotakaan puolta esiin.
"Olen kyllä usein porukan johtaja, ja minun puoleeni käännytään usein, mutta silloin kyse on arvovaltatilanteista. Liikun sellaisissa piireissä, joissa ei koskaan käytetä väkivaltaa, eikä kukaan ole läsnäollesani koskaan saanut turpaansa. Jos jostakin syystä sellainen tilanne kuitenkin tulisi eteen, niin luultavasti yrittäisin ratkoa ongelman diplomatialla. Inhoan oikeasti väkivaltaa, mutta jos ei muu auta niin en kyllä epäröi vaientaa kukkoilevaa kusipäätä vaikka räikeästi laittomia keinoja käyttäen."
no eihän se miehekkyys sitä tarkoita että pitäs turhan päiten alkaa tappelemaan. tuollaiset ongelmat voi useimmiten ratkoa monella eri tapaa antamatta liikaa periksi, toki tarvittaessa pitää olla kykyä ja asennetta pulustaa itseään ja lähimmäistään.
mutta jos noin on kuin sanoit, niin pitäshän sulla olla miehekästä karismaa ainakin kavereihisi verrattuna.
(jos sun kaverit ovat NHL-jääkiekkoilijoita, se on _todella_ paljon, jos taas koko porukka on kukkakeppejä, niin sitten vähän eri juttu...).
Pitäisi olla ammattitaitoinen roolinäyttelijä, jotta pystyisi tuomaan ensitapaamisessa esille miehekkyyden, jämäkkyyden, maskuliinisuuden, herkkyyden ja aitouden kahvipöydässä istuen ja jutellen.
Eiköhän ole paras antaa näiden naisten etsiä sellaista ihan kaikessa rauhassa.
Mutta nyt puhuttiin miehekkyydestä. Naisellinen nainen voi olla johtajatyyppi ja jonkun mielestä se on naisellista. Toisen mielestä miehekästä. Ongelmien ratkominen on mielestäsi miehekästä. Voit kuitenkin puhua vain omasta mielipiteestäsi, et muiden naisten.
Miehekkyydelle ei ole ykskäsitteistä määritelmää kuten ei kauneudellekaan. Eikä seksikkyydelle. Turhaa tästä on kinata.
Sehän vasta hauskaa olisikin, kun ekoilla treffeillä kaikki olisi aivan napakymppi-super-täydellistä! Ja sitten paljastaiskin naiselle se KAAMEAN totuuden tyyliin: -Niin, en tainnutkaan mainita ammattiani... Olen näyttelijä Pikkarainen teatterikorkeakoulusta!
Ja tämä olisi mielstäni oikeaa HUUMORIA, vaikka itse sanonkin... kun nyt siitäkin on täällä väännetty suuntaan ja toiseen.
Ensinnäkään treffeillä ei tarvitse eikä ole edes suotavaa näytellä. Vastapuoli muodostaa oman käsityksensä miehen miehekkyydestä _omista lähtökohdistaan_. Naisen käsitys miehekkyydestä lähtee yleensä omasta isästä eli miehekkäänä pidetään esim sen tyyppistä miestä jossa on samoija piirteitä kuin omassa isässä. Tai sitten jossain toosessa naisen elämässä tärkeässä miehessä.
Lisäksi vielä osa niistä piirteistä, joita on ollut esim omalla isällä tai vaikka exällä, voi naisen mielestä olla erittäin epämiehekkäitä eikä niitä enää uudelle miehelle halua.
Tämän summana, joku pitää miehekkäänä palomiestyyppiä, toinen tutkijatyyppiä, kolmas myyntitykkiä, neljäs taiteilijaa. Jonkun naisen mielestä on miehekästä että mies osaa remontoida, toiselle sillä ei ole mitään merkitystä mutta pitävät esim miehekkäänä että mies on järjestelmällinen. Toisen mielestä siivoava mies on akkamainen. Joku pitää hyvin hoidettuja nahkakenkiä erittäin miehekkäinä, toiselle se on merkki keikarista.
Näitä merkkejä me luemme toisesta ja muodostamme oman käsityksemme, omista lähtökohdistamme. Omasta arvomaailmastamme. Yksillä treffeillä oppii jo sen verran toisesta että se riittää siihen että haluaako nähdä toisen kerran. Jos toinen osoittaa lukemattomia merkkejä siitä ettei ole naisen mielestä miehekäs niin nainen ei tunne ko miestä kohtaan seksuaalista vetovoimaa ja on turha nähdä toiste.
Älkää yrittäkö. Älkää näytelkö. On mahdotonta arvata mitä ko nainen hakee. Mistä viehättyy. Ne ovat yleensä pieniä asioita. Olkaa sitä mitä olette, miellyttää tai sitten ei. Kaikkein varmimmin pelaatte itsenne ulos yrittämällä liikaa.
...ihan oikeassa tilanteessa, niin nainen tod. näk. ei pitäisi juttua yhtään hauskana, vaan pitsäisi sinua valehtelevana kusipäänä koska onnistuit höynäyttämään sitä. Näin toimii naisten huumori.
niin siis itse huivin oleminen miehen kaulassa ei ole se este vaan mielikuva - joka tietysti on omakohtaisten aijempien kokemusten kautta muokkautunut yleistys miehistä jotka käyttävät huivia.
Aiva sama kun joillakin ehdoton kiinostuksen tappovälinen on vyölaukku .. .. kyse ei siis ole siitä että miehellä on vyölaukku vaan siitä mitä mielikuvia syntyy miehestä jotka käyttävät vyölaukkua ja nämä mielikuvat johtuvat aijemmista kokemuksista miehistä ketkä käyttävät kyseistä vyötäröllä roikkuvaa laukkua.
Vähän niin kuin lihavat ihmiset automaattisesti mielletään laiskoiksi .. .. ja tämähän ei tunnetústi pidä jokaisen kohdalla paikkaansa.
Minua naurattaa kun tähän vyölaukkujuttuun törmää aina silloin tällöin. Esim. naisten profiileissa saatetaan mainita, että ei ole innostunut mm. vyölaukuista. Ihan oikeastiko joku vielä pitää vyölaukkuja ja saako niitä ihan vielä ostaakin jostain? Olen ymmärtänyt, että se oli jonkinlainen muotijuttu (joskin hölmö sellainen) joskus 80-90 -luvulla. Viime vuosina en kyllä muista nähneeni vyölaukkua kenelläkään. Tuolloin aikanaan niitä näki yhdellä jos toisella.
"Niin no jaa, totta kyllä, mutta jos tuo ongelmien ratkominen ja johtajuus pitäisi jotenkin saada esille ekoilla treffeillä kun istutaan kahvilassa kukkahattutätien kanssa, niin tuskin siellä paska osuu tuulettimeen tai kukaan ole aloittamassa jengitappelua... Eli vähän vaikea heti alkuun tuoda tuotakaan puolta esiin."
Häh?
Tuossaha kysyttiin että mistä tietää onko itse miehekäs. Minä vastasin, että tämmöistä toimintaa yleensä pidetään miehekkäänä eli jos olet tämmöinen, olet varmaan sitten miehekäs. Ja jos on miehekäs, niin yleensä sen pitäisi kyllä näkyä ulospäinkin ihan vaan eleistä, ilmeistä, itsevarmuudesta ja kaikesta muusta semmoisesta.
Totta, ei niitä kukaan enään käytä, nämä naiset elää menneisyydessä ja vyölaukuista kertominen profiilissa paljastaa sen.
en nyt ihan allekirjoita tuota. Joku voi vaikutta ns. "miehekkäältä" eleiden puheen ja itsevarmuuden perusteella, mutta se on usein ihan silmänlummetta. Tosipaikan tullen se isopuheinen macho voikin olla ihan vellipuntti!
Nimenomaan. On hyvä erottaa jyvät akanoista. Valitettavasti jotkut näihin sitten lankeavat eivätkä löydä niitä oikeasti jämäköitä ja sanojen mittaisia miehiä.
itseasiassa kyllä niitä käyttä, yksi esimerkki - minun exäni, yli nelikymppinen mies ... eikä tämä ollut syy parisuhteen loppumiselle eikä se haitannut parisuhteen alkamista!
"Tämän summana, joku pitää miehekkäänä palomiestyyppiä, toinen tutkijatyyppiä, kolmas myyntitykkiä, neljäs taiteilijaa."
Tuo naisille tyypillinen tapa yrittää tyypitellä miestä on se, jossa suurin osa naisista menee metsään. Tuo kun sisältää sellaisen perusolettamuksen, että mies on yksiulotteinen ja sijoitettavissa johonkin muottiin. Joko mies on palomies, tutkija, myyntitykki tai taiteilija, muutenkin kuin ammatiltaan.
Jos miehestä löytyy noita kaikkia piirteitä, nainen tulkitsee hänet teeskentelijäksi tai keskittyy juuri siihen ominaisuuteen, josta ei pidä, jättäen huomioimatta ne ulottuvuudet jotka häntä miellyttävät. Yleensä tuota tyypittelyä tehdään yksittäisen tilanteen, yksittäisen reaktion, tai jopa yksittäiseen tilanteeseen liittyvän pukeutumisen perusteella, ja tehdään siltä pohjalta päätelmiä miehen luonteesta ja arvomaailmasta.
Tämän takia naisten kanssa eivät menesty ne miehet, jotka ovat esiintyvät omana moniulotteisena itsenään, vaan ne miehet, jotka ovat rakentaneet itselleen yksiulotteisen roolihahmon naisia varten.
"Jonkun naisen mielestä on miehekästä että mies osaa remontoida"
Tämä toisikin ihna uusia ulottuvuuksia deittailuun. Lähdet naisen kanssa kahville, ja naisella onkin mukana runkonaulain ja jiirisaha remonttitestiä varten. Vai mitenkäs tämän muuten selvittää jo yksillä treffeillä? Minun avopuolisollani saattaa kolmen vuoden yhdessäolon ja yhden täyden asuntoremontin jälkeen olla jonkinlainen käsitys siitä, osaanko remontoida vai en.
"Toisen mielestä siivoava mies on akkamainen."
Mielenkiintoista. Siis ihan oikeasti jostain löytyy nainen, joka haluaa miehen joka ei koskaan siivoa asuntoaan?
"Älkää yrittäkö. Älkää näytelkö. On mahdotonta arvata mitä ko nainen hakee. Mistä viehättyy."
Itse asiassa juuri päinvastoin. Vetämällä jonkinlaista roolia saa kiinnostumaan ne naiset, jotka juuri siitä roolihahmosta pitävät. Minä aikanaan kyllästyin siihen, että naiset olivat innoissaan siitä yksiulotteisesta virkaminästä, johon työkuviot minut ohjaavat.
...mutta asiaa. Jos olet oma moniulotteinen itsesi, niin nainen ei saa heti ekoilla treffeillä "otetta", ja pitää jatkamista turhana. Teeskentelemällä voi viedä "jalat alta" ja sen jälkeen voi vähitellen jo relata.
En ole sitä mieltä että mies olisi yksiulotteinen enkä ainakaan itse pysty laittamaan miehiä mainitsemiini tyyppeihin. Tarkoitus oli vaan tässä viestittämällä ilmaista että riippuu naisesta minkälaista miestä hän pitää miehekkäänä. Karkeaa luokittelua, tyypittelyä johon kukaan ei mahdu kokonaan eikä pelkästään. Muttei se ollut tarkoituskaan, tarkoitus oli antaa muutama ääriesimerkki.
Eikä muuten ole miehet yhtään vähempää luokittelijoita tässä asiassa. Oman ammattini mainittuani saan miltei joka kerta kuulla että luulivat minua toisenlaiseksi.
Yleensä miehet kyllä ihan kiltisti itse kertovat jos heissä on nikkarin vikaa. Tuovat sen esille aika nopeastikin. Ja yhtä lailla ne jotka eivät ole käsistään käteviä sitä usein jopa korostavat. Ei siinä työkaluja tarvi käsillä olla, kyllä se yleensä muutenkin selviää. Asenne ainakin ja sehän on ratkaisevinta.
Jep. Roolimallit peritään lapsuudenperheestä. Jos äiti on tehnyt kaikki kotityöt ja isä lähinnä makoillut sohvalla niin heidän tyttärelleen voi olla hieman liian suuri muutos se että mies moppaa. Voisi olla helpompaa jos vaikka joskus laittaisi vaan ruokaa. Vaihtoehtoisesti jos on kokenut sen maliln huonona niin ehdottomasti haluaa mahdollisimman siistin ja kotitöissä aktiivisen miehen. Tässäkin pointtina oli se ettei kaikkiin naisiin tee vaikutusta se että kertoo juuri pesseensä kotinsa katosta lattiaan.
Ehkä näyttelemällä saa kiinnostumaan naisen joka pitää juuri siitä roolista jonka olet näytelmässäsi valinnut. Mutta sitten pitää näytellä hyvin ja jotta kiinnostus pysyisi yllä pitää näytellä joka kerta hänen seurassaan.
"En ole sitä mieltä että mies olisi yksiulotteinen enkä ainakaan itse pysty laittamaan miehiä mainitsemiini tyyppeihin."
Hyvä jos sinä pystyt ajattelemaan hiukan pidemmälle. Tähän ikään mennessä vain on jo huomannut, että tuo tyypittely on enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja menestys naisten kanssa edellyttää sitä, että osaa tulkita mitä ominaisuutta kannattaa korostaa ja mitä pitää vähemmällä huomiolla. Omalta osaltani juttu meni suurin piirtein niin:
Niihin, joihin materialismi näyttää tehoavan-> Korosta koulutustaustaasi/ ammattiasi.
Kansainvälisyys-> Korosta mitä teet työksesi.
Urheilullisuus ja "miehekkyys" -> Muista pitää esillä harrastamasi kontaktilaji. Remppahommat & Muu.
Taiteellisuus -> Klassinen musiikki, ooppera etc.
Huvittavaa kyllä saman huomasi sitten toisin päin. Materialisteille ei kannattanut korostaa ettei itse ole ihan kauheasti rahan perään. Niille "äijistä" ja muista machoista pitäville ei kannattanut mainostaa että tykkää istua oopperassa ja niille taiteellisille taas ei kannattanut heti mainita viettävänsä aikaa kypärä päässä muita ihmisiä ruhjoen. Suurimmalle osalle kun on täysin mahdotonta käsittää, että joku voi olla keskimäärin hyvin palkatun koulutuksen hankkinut ja hyväpalkkaisessa duunissa, muttei kuitenkaan tehnyt sitä rahan vuoksi, hakata puita, rempata kesämökkiä ja harrastaa kontaktilajeja, mutta silti harrastaa kulttuuria ja omata humaaneja ajatuksia.
"Ehkä näyttelemällä saa kiinnostumaan naisen joka pitää juuri siitä roolista jonka olet näytelmässäsi valinnut. Mutta sitten pitää näytellä hyvin ja jotta kiinnostus pysyisi yllä pitää näytellä joka kerta hänen seurassaan."
Nojaa, siinähän tulee se mystinen "kemia" kuvioihin. Kun on kerran saanut sen roolin myytyä ja "vietyä jalat alta", peli on selvä ja saa jonkin aikaa olla juuri mitä on. Vai mitä luulet miksi tämä maa on täynnä naisia joille tulikin täytenä yllätyksenä että se mies olikin jotain ihan muuta?
Ja tarkennettakoon nyt vielä, että en ole tuollaista tietoista harhaanjohtamista harrastanut, vaan huomannut sinkkuillessani/ deittaillessani, että kerta toisensa jälkeen minua yritettiin jonkin toisarvoisen pikkuseikan perusteella lokeroida johonkin ahtaaseen muottiin, riippuen aina kulloisenkin deittikumppanin omista mieltymyksistä.
... uskoakseni ne naiset (iso osa valitettavasti) jotka heti ensimetreillä lokeroivat kundin ja hylkäävät, eivät ole kovin avarakatseisia, vaan kärsivät milloin mistäkin ongelmasta. Sellaista naista on lopulta ihan mahdoton miellyttää. Ei siinä mitään, antaa sellaisten traumaprinsessojen vaan olla, mutta joskus olisi kiva että saisi sen tietää heti, niin ei tule hukattua aikaa.
Tyypittäminen on mielenkiintoinen aihe ja olen sitä itse joutunut pohtimaan useaan otteeseen. Ensin seurasin sivusta kun miespuolinen kaverini etsi naista netistä muutamia vuosia kunnes sen löysi. Itse olin löytänyt silloisen avomieheni netistä hyvin nopeasti, sattui osumaan kohdalle ensimmäisten joukossa. Mitä pidempään kaverini oli nettitreffeillä käynyt sitä enemmän hän alkoi "tyypittämään" naisia. Minusta se oli kylmä ja ajattelematon tyyli eihän ihmisiä voi luokitella, jokainen meistä on yksilönsä.
Sitten itse erosin ja jouduin/pääsin etsimään miestä, netin kautta ja "livenä". Nyt olen etsinyt ehkä puoli vuotta ja olen huomannut että vaikka ennen olin miltei intohimoinen luokittelun vastustaja niin teen sitä nykyään itsekin. Ensin huomaamattani, nyt olen havahtunut useinkin siihen että alan laittaa miestä lokeroon jo profiilista alkaen.
Mistä se sitten johtuu? Ainakin itselleni tulee paljon yhteydenottoja ja profiileja ylipäänsä on paljon. Kuva kertoo paljon, muttei kaikkea. Profiilista ei voi ihmisestä kovin kattavaa kuvaa saada mutta jotain siitä pitää pyrkiä selvittämään, muutenhan sitä joutuisi tapaamaan jokaisen miehen joka netin kautta treffeille kanssani haluaa lähteä. Alussa tuli enemmän "huteja", tapasin lukuisia miehiä joista näin jo ensisilmäyksellä livenä ettei kiinnosta. Ehkä lokeroimalla pyrin suodattamaan "ei kannata tavata"-tyypit pois, niin mukavaa kuin uuteen ihmiseen tutustuminen aina onkin niin kumppania olen tässä kuitenkin hakemassa.
Ja jos kaveri vaikuttaakin sitten kiinnostavalta jopa ensimmäisillä treffeillä niin ei sekään suhteen onnistumista takaa. Kun ikää alkaa olla mittarissa ja pari pidempää suhdetta takana niin tuntee itsensä sen verran hyvin että tietää mitä ei halua, mikä ei minun kanssani toimi. Jos tulee vihjeitä siihen suuntaan että kaverilla on näitä ominaisuuksia niin kannattaako tavata häntä vielä useampia kertoja vai etsiä joku jolla näitä ominaisuuksia ei ollenkaan näytä olevan?
Eli ongelma lienee se että netissä on niin paljon ehdokkaita tarjolla että pyritään selvittämään nopeasti että ketä kannattaa vielä tavata, jos löytyy epäilyksiä yhteensopivuudesta niin on helppo siirtyä seuraavaan. Tyypittely tai luokittelu on juuri sitä, ahaa tuo sanoi noin eli se on sitä porukkaa mitä Masa ja Jartsa, on kokeiltu, ei toimi. Seuraava odottaa jo treffivuoroaan postilaatikossa.
Lopputulos voi hyvin olla se ettei pysty pysähtymään kenenkään kohdalla eli jää ns "luu käteen". SE on minusta nettideittailun suurin sudenkuoppa ja sitä koitan itse välttää. Mutta se on yllättävän vaikeaa. Olen aina uskonut että kun yksi niistä oikeista kohdalleni osuu niin tunnistan sen heti. Ennen tunnistinkin mutten ole enää varma, nettideittailu on saattanut turruttaa sen herkkyyteni.
"Miehekkyys on sitä että uskaltaa olla oma itsensä."
Niin, tuohan on poliittisesti korrekti vastaus, mutta se ei vastaa kuitenkaan todellisuutta.
Tuolla perusteella esimerkiksi kuka tahansa itsensä hyväksyvä, olipa se nörtti tai transvestiitti, olisi miehekäs. Onko vaikkapa Teuvo Loman miehekäs? Hän varmasti uskaltaa olla oma itsensä.
Aikalailla koko juttu pähkinänkuoressa! kun sitä kovasti tunnutaan tällä palstalla siitä kemiasta (tai sen puutteesta) valitettavan, niin aikaa sitten tiedeyhteisö on todennut, että rakastuminen/ihastuminen on kemiaa.Mm tuoksulla on iso merkitys. Jos ei natsaa, kaikista muista hyvistä ominaisuuksista huolimatta, niin naaraan (uroksen) mielestä tuoksusi ei ole tarpeeksi viehättävä.Ja tämä on vielä tiedostamatonta. Ei me ihmiset loppujen lopuksi kauhean kauaa sitten puusta olla alas tultu. :D
ja tämä oli tarkoitettu erään deittailijan edelliseen kirjoitukseen kommentiksi.
ylittää naisten odotukse treffeillä ;) Tietysti se voi olla sulla vaikeampaa jos susta saa jo hyvän kuvan ennen treffejä, niin sitten on naisella vaan se pettymys edessä :/ Itse taas en niin karismaattista kuvaa osaa antaa ennen treffejä, mutta silloin kun olin vapaa, niin naiset tykkäsi mun rennosta ja hauskasta persoonasta treffeillä ;) Eli huumori ainakin toimi mulla, kun se tulee luonnostaan!
En sano, että pitää väkisin olla hauska, mutta kannattaa miettiä omia vahvuuksia ja olla mahdollisimman rentona ja aitona siellä! Silloin homma pelittää jos kemiaa löytyy, ei sitä väkisin löydy.
että se on niin että mitä "tasokkaampaa" nainen etsii, sitä enemmän sillä on psyykkisiä ongelmia ja kaikkea muuta mukavaa! Olen itse hyvin toimeen tuleva, hyväkäytöksinen, tyylikkyydestä ja itsestäni huolehtiva ja lähes kaikki naiset, jotka ovat kiinnostuneet, ovat lopulta paljastaneet roikkuvansa vielä jollakin tasolla vanhassa suhteessa, ei olla päästy siitä yli jne. Jotkut ovat olleet ihan kirjaimellisesti jostakin masennuksista ja muista traumoista kärsiviä. Joten olen alkanut suhtautua suurella varauksella näihin naisiin, jotka etsivät tiukoilla kriteereillä miestä. Niin ja vielä, usein nämä ongelmatapaukset vaativat myös moitteettomia sosiaalisia taitoja ja nainen pitää ehdottomasti osata saada nauramaan... Just just...
Enää en lähde kenenkään masentuneen tai muuten mielenvikaisen viihdyttäjäksi aikaa hukkaamaan ja turhautumaan.
ja muuta toimintatapaasi. Naiset haluavat että SINÄ läähätät heidän perässä eikä toisin päin. Varsinkin nämä tasokkaat naiset, josta unelmoit. Sinun täytyy huomioida kaikki kiinnostuksesi naiseen ja tehdä kaikkesi jotta saat hänet kaadettua. Ja kun saat kaadettua niin jumaloi häntä ja sitten rupeat käyttäytymään nykyiseen tyyliisi, eli välinpitämättömästi ja etäisesti. Nämä tasokkaat naiset kun yleensä jäävät lyhyiden renttujen ja ruppanoiden hoiteisiin juuri siitä syystä että nämä vammaiset retkut ja kusipäät yrittävät enemmän kuin hyvännäköiset miehet. Lopeta tumputtaminen ja mangu supernovaa baarissa ja kun hänet saat niin makkaraa reippaasti B-luukkuun, mimmit kun tykkäävät pikkutuhmasta..
Voisihan toi toimia juu, ja toimii kyllä, on joskus kokeiltu mutta eikös se naisten perässä "läähättäminen" anna jo aika epätoivoista kuvaa? Ja luulen, että se vetoaa vähän toisen tyyppisiin naisiin. Voin olla väärässä...
"Mutta kun kysytään, vastaan sitten myös rehellisesti. Yleensä naisilla silloin pyörii katse ihmeellisesti ja reaktio on "aaaaa... oookeeeei" ja lopulta todetaan sitten vaivaantuneina, että "taidetaan kyllä olla niin eri maailmoista..." Ihan kuin naisilla menisi jotenkin pasmat sekaisin ja "pupu" pöksyyn?"
Minkähänlaisia asioita nuo "rehelliset" vastaukset koskevat? Jos rehellisyytesi paljastaa sovinismia, rasismia tms. epämiellyttävää luonnetta, ei ihme jos silmät pyörivät ja ollaan "eri maailmoista"
En ole sovinisti, rasisti tms. kuten jo aiemmin olen todennut. Kyllä kyse on ollut työelämästä, perhetaustoista, lapsuudesta jne. Ehkä olen joku kermaperse naisten mielestä, mutta onko se kaikki minun vikani? Ja mikä se todellinen ongelma oikein on? Olen empaattinen ja hyväntahtoinen ja kaikin puolin kavereiden mielestä "tosi hyvä tyyppi ja kunnollinen mies". Olen kaikkea muuta kuin leuhka tai ylimielinen. Jämäkkä ja luja kylläkin. Mutta ikään kuin naiset eivät edes haluaisi nahdä mitään hyviä puolia ja ominaisuuksia :( Eli mikähän se todellinen ongelma on?
Tuli vaan vielä mieleen, kun tuossa joku sanoi siivoavaa miestä akkamaiseksi, niin voisiko kämppäni sitten olla karkoite, koska se on aika viimeisen päälle siisti ja kunnossa. Mutta minkäs teet... En halua olla sotkussa enkä sikolätissä. Viimeistään himassa naisilla alkaa yleensä se tökkiminen, niin siitä tämä tuli mieleen.
Jollekin naiselle voi olla karkote. Toiselle houkutin. Kuten sanottu, kaikkia ei voi miellyttää, parempi että keskittyy miellyttämään itseään.
koti on todella iso . Varsinkin meille naisille, joilla on oma ura ja korkea koulutus. Emme todellakaan ole hakemassa mitään siivoojan paikkaa.
Ei kai kukaan nainen nykypäivänä suostu ottamaan itselleen epäsiistiä renttua, joka ei edes osaa kodistaan huolehtia?
Haetko liian nuoria tai pelkän ulkonäön perusteella?
Edelleen kysyn, että missä te tasokkaat miehet oikein olette? Yhtään en ole vielä onnistunut kohtaamaan, kaiken muun laisia kyllä. No, yksi oli lähes tasokas, mutta liian iäkäs minulle.
Kiitos.
Haen kyllä ihan saman ikäisiä /- muutama vuosi. Enkä pelkän ulkonäön perusteella, mutta jonkinlainen seula kyllä. En silti vaadi muilta sellaista mihin en itse pysty tai rahkeet riitä. Siisti ja huoliteltu asiallinen olemus samankaltainen pituus-painosuhde on mielestäni ok vaatimus.
Asunnon siisteys on varmaan useimmille naisille kyllä plussa. Mutta millainen sisustus ja ilmapiiri kämpässäsi on? Tuli vain mieleen kun tuolla ylempänä kerroit pukeutumisesi olevan kuin suoraan Gantin kuvastosta, niin onko kotisi myös kuin suoraan jostain sisustuslehdestä tai kuvastosta? Tämä voi kenties karkoittaa joitain naisia, jotka itse asuvat enemmän tai vähemmän ns. tavallisisssa asunnoissa. Itselleni ainakin on tärkeää, että koti on siisti, mutta kuitenkin näyttää kodilta, eli siltä että siellä ihan oikeasti asutaan ja eletään, eikä sitä pidetä pelkästään näyttely- tai esittelykohteena. Toisaalta "ylisiisteys" voi myös kertoa siitä, että mies ei ole juurikaan kotona. Sekään ei välttämättä ole monien mieleen.
Ja jos nyt ihan oikeasti olet pahemmanlaatuinen kermaperse (itsehän tuota sanaa käytit :) ), niin sinun varmasti kannattaa etsiä naispuolista vastinettasi. Samankaltaisilla kun on tapana viehättyä toisistaan. Ja esimerkiksi perhe- ja kotitausta voi vaikuttaa yllättävän paljon siihen, miten kokee olevansa "samassa maailmassa" tai samalla aaltopituudella toisen kanssa ainakin omien kokemusteni perusteella. Se vaikuttaa enemmän kuin ehkä haluaisi. Ja enemmän kuin esim. koulutus, työpaikka, tulot tai harrastukset tms. En edes osaa välttämättä määritellä miksi näin on. Se on vain jotain siinä yleisessä fiiliksessä ja kai sitten niissä kuuluisisssa kemioissa :)
Älä heti näytä et oot niin hienossa hommassa. Olen mies ja treffannut mm papin, lääkärin yms, kun kysyn mitä hän tekee, sanoi,kirkossa, tai hoitoalalla. myöhemmin vasta kertoi et on lääkäri. Hän halusi kokeilla mua ja onnistui. Mut työmies lääkärin kanssa pelittää jos ei itsetunto ok.
En minä kehu töillä, naiset ne niitä mielenkiintoisina ja hienoina on pitänyt ja itse kovasti utelevat lisää. Mutta tuo jätkän teeskentely kuulostaa mielenkiintoiselta. Mitenköhän se parhaiten onnistuisi, jos kerran aina on ollut siisti ja ylenpalttisen kohtelias? Mikä on tyypillistä "jätkää"? Ettei vaan menisi ihan naurettavaksi koko homma, heh?
johtaja mies, niin kun arki tulee yhteenmuuton jälkeen, kaikki muuttuu. Suuri johtajakin alkaa piereksiä äänekkäästi sohvalla ja kaivaa nenäänsä, myös vessanpönttö on haiseva ja likainen, ei niin siistiä miestä olekkaan, ettei reviirimerkkejä jätä.
loppuu siihen päivään, kun toista pitää itsestään selvyytenä.
Kahdelle edelliselle: Eli piereskelemällä ja porsastelemalla homma hoidetaan?
Kiitos vinkistä, mutta pidättäydyn tästä asennemuutoksesta.
Voi paskan marjat, sanon minä. Tasokas huoneisto on kyllä tuttu termi, mutta että ihmisen tasokkuus.
Hoh hoijaa, väsyttää.
Inhoan itsekin koko "tasokas"-sanaa, siksi se aloituksessani oli lainausmerkeissä. "Tasokkuus" on aina katsojan silmässä ja muiden määriteltävissä. Mutta laitoin sanan tähän yhteyteen siksi, että vastaan niitä yleisesti täälläkin käytettyjä määritelmiä tuosta "tasokkaasta". En siis sano itse olevani tasokas!
Aloittaja ei kerro, missä hän naisia tapailee. Samanlainen kiinnostaa samanlaista! Unohda lähiöiden junttibaarit ja hakeudu tasokkaisiin paikkoihin. Jos sielläkään ei ala onnistaa, kiinnitä huomiota käytökseesi ja puheisiisi.
Koska tämän keskustelun aloitin nettideitti-palstalle, niin kuvio on siis ollut se, että netin deittisiuvustoilta olen nämä tuttavuudet löytänyt ja olen pyrkinyt mahd. pian tapaamaan ko. naiset. Tein alkuun sen virheen, että kirjoittelin joidenkin kanssa kauankin, eli aina naisen pyynnöstä treffejä lykättiin ja mitä pidemmälle homma veny sen paskemmat deitit lopulta oli.
Tapaamispaikat olen yrittänyt valita yhdessä naisten kanssa sopimalla. Paikat ovat vaihdelleet puistosta erilaisiin ravintoloihin.
Jos ihan Helsingin kantakaupungista on kyse, niin mikä olisi raadin mielestä "tasokas" paikka? Ehdotuksia?
Kertositko sitten semmoisenkin että mitenkä kauan aiot vielä omaa 'tasokkuuttasi' täällä hehkuttaa? Alkaa meinaan pikkuhiljaa jo suorastaan ällöttämään..
Joko olet läpiääliö tai sitten lukutaito on hukassa. EN pidä itseäni tasokkaana, vaan näin sanovat muut.
Niin, että pidetään vaan asiallinen keskustelu yllä, kuten tähänkin asti. Kiitos kaikille asialliset kommentit kirjoittaneille ja osallistuneille. Varsin hyvä ketju tästä on saatu aikaiseksi.
Ja Underdog voi kernaasti siirtyä muihin keskustelun aiheisiin. Niitä riittää jokaiseen makuun.
Sulla taitaa olla vaikeuksia ymmärtää lukemaasi tekstiä.
Huh kun tollaiset ihmiset voi olla ärsyttäviä... ggrrrr
No, ensimmäisenä noista tulee vain mieleen naiset, joilla yksinkertaisesti on huono itsetunto. Sellaisia ihmisiä on todella paljon, väittäisin että suurin osa, se itsensä arvostaminen ei tosiaankaan ole mikään itsestäänselvyys. Eikä sillä ole mitään tekemistä koulutuksen tai muunkaan kanssa.
Olen itse vielä jonkun vuoden alle 30, ja nyt vasta aika alkupäässä opiskeluissa. Vuodet ovat menneet lasten kanssa ja vasta vajaa vuosi sitten erottuani olen alkanut keskittyä itseeni. Luonteenikin on jo vähän sellainen, etten ole koskaan välittänyt muiden ajatuksista, vaikka itsetuntoni onkin joskus ollut todella huono, mutta en todellakaan pitäisi itseäni toista huonompiarvoisena esimerkiksi koulutuksen takia. Ystävissäni on korkeastikoulutettuja ja täysin kouluttamattomia. Vaikka en ehkä ole "menestynyt", vielä, niin kuin se yleensä halutaan ymmärtää, niin tiedän kuitenkin miten paljon olen omassa elämässäni päässyt eteenpäin. Keskittynyt itselleni tärkeisiin asioihin ja kasvanut ja kehittynyt ihmisenä. Pidän itseäni hyvänä ihmisenä, naisena, äitinä ja puolisona, ja myös teen jatkuvasti työtä sen eteen, että siinä kaikessa kehittyisin jatkuvasti paremmaksi. En kuitenkaan suorittamismielessä.
Jos, niin kuin kerroit, et tuo itse mitään sellaisia asioita esille, niin ei kai se voi johtua muusta kuin toisen itsetunnon puutteesta. Se on todellinen turn off, jos toinen luettelee asioita, joita on saavuttanut. Tai toisaalta kyselee toiselta sellaisia asioita. Itse haluan tutustua toisen ihmisen persoonaan, en siihen, mitä hän on milloinkin tehnyt ja mitä hän ajattelee sitä kautta olevansa.
Mutta, ainakin näin itseään omana itsenään arvostavan naisen näkökulmasta sinussa ei tämän perusteella vaikuttaisi olevan mitään vikaa, et vain ole tavannut oikeanlaista ihmistä.
Onkohan netti sinulle oikea paikka etsiä seuraa?
Olen joskus käynyt Apollo Live Clubissa ja Meccassa. Ne ei olleet ihan minun tyyppisiä paikkoja. Mutta nuo oli täynnä kolmekymppisiä naisia, jotka voisivat olla tyyppiäsikin. En kyllä tiedä, mitkä ovat nyt "menestyjien" trendikkäitä iltapaikkoja. Mutta senhän näkee, kun kävelee Helsingin yössä ja valitsee jonon, jossa paljon hyvin pukeutunutta porukkaa.
Vai eikö naisten lähestymien ravintolassa onnistu? Pakkejahan ravintoloissa kyllä tulee, mutta jos juttu yhtään luistaa, nopeastihan sitä huomaa, ettei tämä nainen ollut ihan oikea ja sitten voi siirtyä jututtamaan seuraavaa naista.
Vaikea sanoa, jos netti on oikea paikka.
Herää vain se kysymys, että miksi se sitten ei olisi oikea paikka. Kait ne ihmisiä siellä netissäkin on? Ovatko muut ihmiset erilaisia kuin ne netissä olevat? Tähän olisi kiva saada hieman näkökantaa ja perusteluja.
Eipä oikein ole hirveästi aikaa ruveta seuranhakumielessä pyörimään kaupungilla. Ja sitäpaitsi luulisi netistä olevan helpompi löytää samanhenkinen ihminen, koska sieltä näkee jo profiilien perusteella jonkinlaiset perustiedot.
Mietitäänpä näin: Jos ravintolassa on 20 saman ikäistä ja samoissa mittasuhteissa olevaa naista, niin netissä on helposti kymmenkertainen määrä, eikä tarvitse jokaiselta kysellä ihan perusasioita. Ehkä laiskaa ja tylsää, mutta jos ei ole aikaa kokopäivä(tai ilta)toimisesti hakea seuraa livenä.
Mutta kiitos edelliselle noista kahdesta paikkasuosituksesta! Täytyypä piipahtaa kurkistamassa.
Ihmisiähän netissäkin ollaan tosiaan, mutta ehkä tarkempia osumia voisi saada ravintolassa sen takia että vasta livenä näkee ihmisen olemuksen. Netissä näkee usein kuvan ja luettelon ominaisuuksista ja mitä ko hlö hakee, mutta usein vastassa on treffeillä aika toisenlainen ihminen kuin profiilin perusteella on itse kuvitellut. Ainakin minulle käy usein niin.
Ravintolasta parinhaku taas on sinänsä "haastavampaa" että usein siellä törmää ihmisiin jotka hakevat enempi yhden yön juttua. Suhtautuminen ainakin on toinen kuin netissä josta vakavampaa suhdetta hakeva etsii samaa hakevaa ihmistä.
Niin se on kyllä mielenkiintoista, että kyllähän se lopulta on se ulkoinen olemus joka vetoaa, eikä mikään muu. Juuri niin kuin kirjoitat. Ravintolassa näkee heti ne "pinnalliset" asiat ja flaksi saatta käydä, mutta kun netissä on profiilin ja kenties alkuviestittelyn kautta selvinnyt, että "paperilla" kaikki täsmää, niin sillä ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä jos ne pinnalliset seikat ei osu yksiin. Ikävää, mutta totta.
Silloin jos olen tehnyt johonkin vaikutuksen ja saanut kiitosta, niin se on aina tapahtunut "livenä". Nämä nettideitit, joihin siis olen kokeiluluontoisesti siirtynyt hektisen elämäntahdin takia, ovat juuri ne fiaskot.
Herää vaan kysymys, että mikä nettideittalussa oikein on pielessä, koska jos pystyy "live"-tilanteissa tekemään vaikutuksen, niin kun tapaa netin kautta jonkun, niin hyvän vaikutuksen tekemiseen ei edes haluta antaa sitä samaa tilaisuutta kun livenä!!! Miksi on näin???
"Herää vaan kysymys, että mikä nettideittalussa oikein on pielessä, koska jos pystyy "live"-tilanteissa tekemään vaikutuksen, niin kun tapaa netin kautta jonkun, niin hyvän vaikutuksen tekemiseen ei edes haluta antaa sitä samaa tilaisuutta kun livenä!!! Miksi on näin??? "
Etsitköhän netistä kuitenkaan oikean tyyppistä henkilöä? Ovatkohan kriteerit, joilla etsit netistä deittiseuraa kuitenkin vähän pielessä?
Tiedätkö millaiset naiset viehättyvät seurastasi ja millaisten naisten seurasta sinä viehätyt?
Kuulostaakohan tämä liian haetulta, mutta pk-seudun kanokaisilla kolmikymppisillä sinkkunaisilla on varmaan jo niin monenmoiset ns. defenssit päällä, että sinun kohtaamisesi todellisena, uniikkina yksilönä suistaa heidät hetkellisesti mukavilta, hallituilta raiteiltaan. Kun tosiasiassa pitäisi laskea aseet ja antautua toteamaan, että "tässä hän on", sen sijaan helsingittäret nyppivät sinusta tietoa irti niin kauan, että saavat jonkin tekosyyn paeta tilanteesta ja päästä luokittelemaan sinut(kin) epäkelvoksi puolisonhakumielessä. "Liian hyvä ollakseen totta" tai "varmaan ihan psykopaattinarsisti" saatetaan raportoida bestikselle sitten kun on toivuttu treffien aiheuttamasta hetkellisestä mielenjärkytyksestä. Valitan että on noin vaikeaa. Olisiko sinulla mitään mahkua tehdä jonkinlaista "maakuntakierrosta" vaikkapa kesälomallasi, kävisit vaikka Tampereella ja jopa syvällä maaseudun uumenissa puolisoa etsimässä, jos jostakin käsittämättömästä syystä haluat pariutua nimenomaan suomalaisen kanssa. Ennustajaeukkona näet näen, että vaikkapa Puolasta, Unkarista tai Hollannista löytäisit etsimäsi paljon helpommin, ehkä jopa onnellisemman avioliiton ainekset. Ikävä kirjoittaa näin itse suomalaisena : (
Ehkäpä tässä netti-tutustumisessa on ne kuvitelmat, jotka luodaan kuvan ja profiilin perusteella.
Kun on pitenpään kirjoitellut, tai vaikkapa puhunut puhelimessa, niin jopa ääninäyte muokkaa
jonkinlaisen käsityksen henkilöstä. Puhelin keskustelussa voi hyvinkin olla puhelias ja sanavalmis,
mutta tavattaessa ei sitten saa suutaan auki, kuin kahvia juodessa.
Netissä kaiketi ollaan varuillaan, takajalat ojossa vipottamaan karkuun tilaisuuden tullen.
Ei olla sitä, mitä oikeesti on.
Livenä kun näkee heti, onko toisessa sellaista, mikä herättää mielenkiintoa. Toisaalta, jos tapaa
vaikka ravintolassa, niin kyllähän se alko muuttaa persoonaa, ei välttämättä ole yhtä hauska,
kuin pienessä tuiterissa. Mikä sitten ois paras paikka törmätä siihen unelmien prinsessaan/prinssiin ?
Joo, vaikkapa lentokoneessa, maapallon toiselle puolelle !!!
Hyviä Pointteja!
Täällähän on todella viisaita ja mielenkiintoisia näkemyksia. Kohta näistä saa kasattua jonkun väitöskirjan.
Ja uteliaisuus tähän nettideittailun kummallisuuksiin sen kun kasvaa. Miksi näillä kuvailemillasi naisilla on jotkut "defenssit" päällä, ja millä tavalla ne saa poistettua?
Ja vielä parempi kysymys: Koska jo useampi on ehdottanut vaimon hakemista ulkomailta, niin mihin tämä perustuu? Eikö niillä sillä ulkomailla ole niitä samoja "defenssejä"? Ei kai se vain ole mikään kotimainen ilmiö?
Mitenköhän asian tekisi vielä vaikeammaksi? ;)
Defenssimekanismit alkavat kehittyä jo 2 kk ikäisellä vauvalla hänen joutuessaan todistamaan perheriitaa. Että ei ihan helppo homma ekatreffien puolen tunnin aikana suoritettavaksi, tämä defenssien poisto.
Jos nainen ei ole onnellisesti/pysyvästi pariutunut (lue: ainakin lapsia pykätty jo) sanotaan 35 v. ikään mennessä, hänellä hyvin mahdollisesti on perhetaustasta johtuvia vaikeuksia solmia emotionaalinen parisuhde (kiintymyssuhdeteoriaan voi tutustua). Siis ihan riippumatta siitä, mitä teet, sanot tai miten pukeudut, ongelmat kulkevat naisen päässä kunnes hän ehkä niistä vapautuu.
Mitä voi tehdä, niin etsit siis lapsetonta 30+ naista lastesi äidiksi? No mietihän, tuosta ikäluokasta yli puolet on jo synnyttänyt vähintään yhden lapsen. Eli synnyttämätöntä etsiessäsi dissaat n. 60 % ikäluokasta (sitä enemmän mitä vanhemmasta ikäluokasta on kyse). Jos nainen yleensä haluaa perheen ja lapsia, hän tosiaan on joko parisuhteessa tai osa yksi/yhteishuoltajana 30+ iässä. Mieti, mieti mistä voit tehdä kompromisseja, mistä et. Luonnekuvaukseltasi et vaikuta yhtään perisuomalaiselta, vaan tulee mieleeni sana "eurooppalainen". Siis kaltaisesi ei välttämättä löydy sieltä mistä häntä etsit nyt.
Tosiaan hyviä pointteja ja ketju on mielenkiintoinen. Mutta ketjua seuratessa ei voi olla kiinnittämättä huomiota siihen että Don Staublerz keskityt miettimään sitä että oletko tehnyt naiseen vaikutuksen, annetaanko sinulle tilaisuus ja millainen sinun tulisi olla, mitä naiset hakevat. Oletko itse vaikuttunut jokaisesta naisesta jonka olet treffannut? Eikö naisen tarvitse tehdä sinuun vaikutusta? Jos näin niin sinussa ei ole haastetta, harvempi kiinnostuu "varmasta paistista".
Jos taas et ole vaikuttunut kaikista tapaamistasi naisista niin mitä jos keskittyisit välillä miettimään että mistä löytäisit naisen joka tekisi sinuun vaikutuksen? Usein tunne on molemminpuolinen.
"Jos nainen ei ole onnellisesti/pysyvästi pariutunut (lue: ainakin lapsia pykätty jo) sanotaan 35 v. ikään mennessä, hänellä hyvin mahdollisesti on perhetaustasta johtuvia vaikeuksia solmia emotionaalinen parisuhde (kiintymyssuhdeteoriaan voi tutustua). Siis ihan riippumatta siitä, mitä teet, sanot tai miten pukeudut, ongelmat kulkevat naisen päässä kunnes hän ehkä niistä vapautuu."
Ja samanlaisen johtopäätöksen voi kyllä tehdä miehistäkin. Jos ei ole viettänyt suurta osaa elämästään parisuhteessa, sanotaanko vaikka 35 vuoden ikään mennessä, parisuhteiden muodostumisessa on usein perusvaikeuksia.
Kun kaksi parisuhdeongelmaista yrittää rakentaa jotain pysyvää, onnistumisen mahdollisuudet eivät ole kauhean hyvät. Paremmat mahdollisuudet on kuitenkin jos edes toisella on kokemusta.
Osittain tuohon perustuu myös toisella kierroksella olevien 40-50 vuotiaiden miesten oikein hyvä kysyntä parisuhdemarkkinoilla silloin kun vaan perusasiat ovat kunnossa.
Don Staubler on kai hiukan yli kolmekymmentä, joten hänellä on ehkä vielä mahdollista löytää lapsetonkin puoliso. Mutta ehkä voisi olla ihan valaisevaa käydä välillä treffillä jonkin yksin-/yhteishuoltajankin kanssa.
Kuitenkin suunnilleen kolmikymppisenä hyvin suuri osa vielä lapsettomista naisista haluaa puolison, jonka kanssa saa lapsia, jossei ihan nyt niin heti kohta. Jos naisella on jo lapsia, vastausta olennaiseen kysymykseen "Onko Don Staublerin elämässä tilaa lapsille?" kysymykseen ei tarvitse arvata, se selviää muutenkin nopeasti.
Totta, hyvä pointti. Lapseton 30 mies on usein täyttänyt elämänsä niin vahvasti jo muilla asioilla että voi tuntua urakalta lähteä siihen tilaa lapsille raivaamaan. Eikä 30 lapsia haluavalla naisella ole ihan kamalasti aikaa odotella, ainakaan omasta mielestään.
"Jos nainen ei ole onnellisesti/pysyvästi pariutunut (lue: ainakin lapsia pykätty jo) sanotaan 35 v. ikään mennessä"
OK - entäs ne jotka ovat pariutuneet ja eronneet? Avioituneet ja eronneet? Sama asia. Lapsia on vaan tehty siinä uskossa että onni on ikuista.
Ihme höpötystä :)
Minulla on ollut pitkiä ja onnellisia suhteita. mutta käytännön syistä en ole ryhtynyt avioliittoon tai perheenperustamiseen. Vain se, että tekee elämässä erilaisia valintoja ei sinällään tee kenestäkään "epäilyttävää ja ongemaista" ihmistä.
Jos nyt tulee lapsia 35 ikäisenä, niin olen ainakin valmis siihen elämänvaiheeseen parisuhteen lisänä.
Tää on niin hauska palsta, heh!
Ai, kyllä mua saa tämän vuoksi dissata deittimarkkinoilla, itse en näe lapsettomuutta rasitteena.
Eikös tuossa kirjoittajalla ollut se pointti että suurimmalla osalla 30 -vuotiaista naisista on jo lapsia ja jos kriteerinä miehellä on ettei naisella saa olla lapsia ja naisen pitäisi olla 30 niin hän pudottaa jo sillä perusteella ko ikäluokasta yli puolet pois? Toki jokainen saa omat kriteerinsä valita miten haluaa mutta itsekin olen huomannut että kriteerien ulkopuoleltakin voi löytyä, onko mikään sitten lopulta ehdotonta jos "oikean" ihmisen kohtaa?
Ei sinua varmastikaan lapsettomuuden takia dissata nettideittimaailmassa, tuskin siitä on pelkoa. Sehän on täällä plussaa. Mutta tosiaan välillä itsekin mietin etten itsekään tunne montaa naista jotka kriteerit 30 , nainen ja lapseton -kriteerit täyttäisivät. Jos niistä muutamasta naisesta ei sopivaa löydä niin sitten voisi miettiä että josko vaikka vähän muuttaisi kriteereitään.
Joo se oli jatkona tuolle arviolle ettei kaikki tod.näk. ole kunnossa:
"Jos nainen ei ole onnellisesti/pysyvästi pariutunut (lue: ainakin lapsia pykätty jo) sanotaan 35 v. ikään mennessä, hänellä hyvin mahdollisesti on perhetaustasta johtuvia vaikeuksia solmia emotionaalinen parisuhde (kiintymyssuhdeteoriaan voi tutustua)."
Ehmmm? "hyvin mahdollisesti".
Tässä voisin sanoa, että sitä että naisella on lapsia on tuossa kirjoituksessa käytetty perusteena kyvykkyydelle muodostaa kestäviä ja onnistuneita ihmissuhteita.
Ei nämä nyt oikeen riitä perusteiksi :)
Jep. "Hyvin mahdollisesti" on tässä olennainen tarkennus mutta olen kyllä hlökohtaisesti toista mieltä. Käyttäisin sen sijaan pelkästään sanaa "mahdollisesti". Emotionaalisen parisuhteen kyllä pystyy muodostamaan ilman halua saada lapsiakin ja toisaalta lapsia pystyy tekemään ilman parisuhdettakin tai kykyä siihen. Toki joillakin kyse on nimeomaan siitä ettei ole kykeneväinen parisuhteeseen mutta se on ole varmaankaan mikään yhdistävä tekijä lapsettomilla 35 -vuotiailla naisilla. Ja tuo perhetausta on aina hyvä selitys kaikkeen, sitä voi oikeastaan käyttää perusteluna missä vaan muttei se ole silti asia jonka taakse voi mennä piiloon, voi kyetä tai olla kykenemättä perhetaustasta _huolimatta_.
Ennemmin voisi miettiä että onko järkevää alkaa suhteeseen lainkaan 35 -vuotiaan sinkun kanssa, siinäkin voisi miettiä että miksi on sinkku, onko emotionaalisesti kaikki kunnossa kun ei ole pysyvää parisuhdetta siihen ikään mennessä löytänyt ja siinä pysynyt.
Siksi olen sitä mieltä että jos leikkiin ryhtyy niin ihmiset pitäisi pystyä kohtaamaan yksilöinä eikä päätellä perhetaustoista sen kummempia ennen kuin on kuhunkin yksilöön ihmisenä tutustunut.
Ja höpö jatkuu?
Ehkä tuota voisi kiteyttää samalla logiikalla vaikka näin:
"Ennemmin voisi miettiä että onko järkevää alkaa suhteeseen 35 -vuotiaan ( _____ ) kanssa, ... , onko emotionaalisesti kaikki kunnossa kun ei ole pysyvää parisuhdetta siihen ikään mennessä löytänyt ja siinä pysynyt"
Ei, kyllä se on niin että pelkästään yli 35vuotiaita kannattaa varoa. Ja vain varattujen kanssa seurustella.
Niinpä. Toisaalta alle 35-vuotiailla ja varatuillakin on mahdolisesti ongelmia. Jos varman päälle haluaa pelata niin parempi olla yksin.
Vai vanhanaikainen herrasmies... Kokeiles joskus käyttäytyä treffeillä samalla tavalla kuin käyttäytyisit parhaan kaverisi kanssa (veikkaan ettet hae häntä kotoa ja vie syömään lempiravintolaansa) ja lopeta se naisten jalustalle nostaminen! Ei ne viihdy siellä kovin kauaa (ainakaan ne naiset, joiden kanssa voisit haluta jotain pidemmällä tähtäimellä). Ja tuntuu melkein siltä kuin olisit epätoivoisesti naista hakemassa ja hyväksyt kenet tahansa jos hänessä ei ole mitään vikaa. Rimaa korkeammalle mies jos kerran olet tosiaan kaikkea mitä sanot ja uskot siihen itsekin!
Oletko koskaan miettinyt sanonta "naiset aina rakastuvat renttuihin" pitää paikkansa? En usko, että kovinkaan moni rakastaa rentuissa sitä kaksinaamaista tai pahoinpitelevää puolta. Eli tuskin se on se juttu, mutta he eivät ole tylsiä "mitä sinä kulta haluaisit tänään tehdä" -tyyppejä, jotka eivät halua tehdä mitään väärää koska pelkäävät negatiivista reaktiota. Nämä "kiltit pojat", joksi äidit nykyään poikia kasvattaa, eivät ole oma itsenä vaan pyrkivät kokoajan "miellyttämään" toisia. Kiltit pojat on tylsiä, rentut pitää naisen kokoajan tuntemassa jotain (Niin niissä saippuasarjoissakin kokoajan jotain tapahtuu, tunteita laidasta laitaan).
En nyt tarkoita, että sinun tulee lopettaa kaikki mukava ja ruveta kusipääksi, ei en todellakaan. Vaan ole oma itsesi (se sama oma itsesi, joka sanoo kaverilleen "mä olen menossa X, tule mukaan!" tai pienempänä äitin huutaessa syömään vastasit "venaa äiti, pelaan tän tason loppuun!") ja anna hänen ansaita se "parempi puoli" sinusta (kukaan ei arvosta sitä minkä saa ilmaiseksi). Herrasmiesmäisyys on hieno piirre, mutta sen pitää tulla koska olet luonnostasi sellainen, eikä sen takia, että haluat antaa hänelle hyvän kuvan itsestäsi.
Ja lopeta tuo selittely! Lähes jokaiseen negatiiviseksi tulkittavaan väittämään tässäkin viestiketjussa olet yrittänyt korjata miten asiat "oikeasti ovat", suoraan sanoen vaikutat epävarmalta itsestäsi. Aivan kuin sinulla olisi tarve antaa KAIKILLE hyvä kuva itsestäsi. Minun henkilökohtainen vastaus kun joku ilmoittaa, että olen X tai ei tykkään kun teen X on: "jos se sua häiritsee, niin ehkäpä sun kannattais harkita lopettaa mun seurassa oleilu sillä tällainen minä olen".
Ekoilla treffeillä, älä puhu tylsistä aiheista (työ, sää, politiikka...), sillä näistä hän saa kuulla jokaikiseltä vastaan tulijalta. Äläkä myöskään entisistä suhteista ja pidä keskustelu kevyenä. Esitä kysymykset kiinnostavalla tavalla (ei työpaikkahaastattelua!), jos esimerkiksi sinua kiinnostaa mikä on hänen lempijäätelö niin sen sijaan, että kysyisit "mikä on sun lempijäätelö?" koeta esittää se hauskemmin: "Kuvittele, että on kesä ja me ollaan kahdestaan ulkona. On niin lämmintä, että hirveesti tekee mieli jätskiä ja siinä on jäätelökioski vieressä. Mitä sä ostat jos haluat just sun lempimakua?" Sit ton jälkeen voi tietysti kysyä, että miksi ja mikä juuri siinä maussa on se juttu. Miksi nähdä kaikki tämä vaiva? Koska se saa toisen kuvittelemaan teidät yhdessä jossain! (sitäpaitsi lempijätski maku on aivan mahtava ja yllättävä puheenaihe! ^_^) Ennalta-arvattavuus on hieno piirre vakituisessa suhteessa, mutta ensimmäisillä treffeillä se antaa susta kuvan tylsänä ihmisenä. Ja älä anna aina täydellistä selontekoa kaikesta, jotain pitää jäädä mielikuvituksen varaan!
Hyvä ajatus tuo että suhtautuu deittiin kuin kaveriin, mutta suurin osa meistä puhuu kyllä kavereiden kanssa töistä, politiikasta tai vaikka ihmissuhteista. Kuten vaikka viimeaikaisista deiteistä. Harvempi kysyy kaveriltaan lempijäätelöstä. Minusta siinä tulee vähän yrittämisen meininki jos sellaisia alkaa virittelemään.
Itse puhun treffeillä aika arkisista asioista, oikeastaan en pidä mitään aihetta kiellettynä, on helpompi aloittaa vaikka töistä jos keskustelu siitä lähtee sillä tavalla alkuun. Suostun kyllä kuuntelemaan deitin muistakin nettideittikokemuksista tai entisistä suhteista jos hän niistä alkaa avautumaan mutta itse en lähde etenkään muista nettideiteistä puhumaan. Entisistä suhteista voin kertoa sen verran kuin on tarpeen, tyyliin kuinka pitkiä suhteita takana, mutten enempää. En halualaittaa toista vertailemaan itseään muihin.
Mutta kaverilliseen tyyliin olen tosiaan itsekin aina aloitellut, ehkä pitäisi jotenkin flirttailla enemmän muttei se käy minulta luontevasti. Jos kipinää on niin ei se kaverillisesta suhtautumisesta mihinkään katoa eikä sitä silmää iskemällä tule ellei sitä ole.
"Hyvä ajatus tuo että suhtautuu deittiin kuin kaveriin, mutta suurin osa meistä puhuu kyllä kavereiden kanssa töistä, politiikasta tai vaikka ihmissuhteista."
Henkilökohtaisesti ei minua kiinnosta ensi tapaamisella työskenteleekö toinen panttilainaamossa tai vaikka luisteluohjaajana (ellei hänellä ole oikeasti jotain mielenkiintoisia tarinoita siitä). Minä kysyn aina hitusen outoja asioita, koska sillätavoin minun on helpompi nähdä minkälainen hän oikeasti on. Haluan jutella suoraan ihmiselle, en hänen työ/kaveri persoonalleen (ja kuulla niitä samoja juttuja, jotka hän höpisee pomon ja kampaajansa kanssa).
Ja sitäpaitsi on paljon hauskempaa puhua ja kuunnella "mikä on yksi toisen elämän hulluimmista hetkistä" tai "mitä hän erittäin mielellään tekee vapaa-ajallaan ja mikä juuri siinä asiassa on se mikä saa syttymään" kuin perus työ, auto, asuminen... jne. Ja sitten jos toinen on kiehtova persoona mielellään kuuntelen hänen arkisista asioista.
Itse tylysti vaihdan puheenaihetta samantien jos toinen menee osastolle "mun ex sitä tätä.." (toki jos hänellä on lapsia niin se on eri juttu, mutta minä en ole mikään olkapää ensitreffeillä. Toisella on kaverit sitä varten.) Mutta toi nettideittikokemukset on kyllä jees, nimittäin kaikenlaista porukkaa sitä on liikenteessä!
Jep, mutta ensin neuvoit käyttäytymään deittiä kuin kaveria kohtaan ja sitten ettei saisi puhua töistä tai existä. Etenkin miehelle vähän ristiriitaisia ohjeita. En ainakaan usko että miehet pääsääntöisesti juttelevat kavereidensa kanssa hulluista hetkistä tai syttymisistä ellei sitten jotain ryyppyreissumuistelua lasketa.
Mitäs ristiriitaista tuossa on? Kohtelemalla toista kuin hän olisi paras kaveri tarkoitan, että suhtaudun häneen leppoisasti enkä ole huolissani "mokaavani" jotain. Asennoituminen ja keskustelun aiheet on täysin eri asia. Taitaa meillä olla eri käsitykset sanan määrityksesta, noh varmaan kuitenkin tajusit mitä hain takaa.
Kaikki syttyy ja keskustelusta tulee magneettista kun yhteinen sävel löytyy, miehillä se usein on työ, urheilu, naiset, autot, tekninen juttu, yms... Huumori, konfliktit, valta, voima ja addrenaali kiehtoo miehiä, toisille ne vaan tarkoittaa eri asiaa kun toisille. Olen huomannut, että naisten kanssa tunnepuolen korostaminen, yksityiskohtien maalaaminen ja kehonkielen korostaminen on hyvin toimivia juttuja (loogiset asiat yleensä kun ovat aika tylsiä).
Henkilökohtaisesti tykkään pienistä arjen tapahtumista, joista voi tehdä tarinoita ja kertoa niitä sitten. Tavallisistakin asioista saa aikaiseksi "seikkailuja" kun vaan löytää sen kipinän ja kertoo asian sitten toista kiehtovalla tavalla.
Ok, käsitin kaverilliseen suhtautumiseen myös puheenaiheet. Tarkoitat ilmeisesti rentoa suhtautumista, pyrkimystä olla oma itsensä eikä muuta esittää. Se on hyvä lähtökohta kaikkien ihmisten kanssa, mutta se vaatii juuri sitä hyvää itsetuntoa olla oma itsensä eikä miettiä millainen toinen mahdollisesti toivoisi minun olevan ja pyrkiä olemaan sellainen.. Sitä tässä ketjussani mielestäni pyöritetään, mitä naiset haluavat ja minusta se on ihan väärä lähtökohta.
Mutta pitää muistaa että monet ihmiset ovat myös aika ujoja, on vaan vaikea suhtautua uuteen ihmiseen samalla tavoin kuin kaveriinsa. Ujoutta etenkin miehet yrittävät peitellä esim uhoamalla tai kehumalla tai puhumalla liikaa. Siksi sitä on joskus vaikea tunnistaa, siksi joskus kannattaa antaa se kuuluisa toinenkin mahdollisuus.
Ja jos kaksi itsensä kanssa sinuina olevaa ihmistä tapaa ja toisen kanssa on helppo olla ja arvomaailmakin tuntuu jotenkin yhteneväiseltä niin puheenaiheillakaan ei oikeastaan ole väliä. Usein vaan siinä käy niin että mitä kauemmin kumppania hakee sitä kovemman kuoren itselleen ehtii muodostaa ja treffejäkin tulee vedettyä jo konseptilla.
Kaunis kiitos kaikille erinomaisesta keskustelusta!
Täällä on tullut esiin paljon hyviä pointteja ja näkökulmia. Ja taitaa tosiaankin olla niin, että mitä pidempään sitä etsii sitä oikeaa ja harrastaa deittailua, niin sen vaikeammaksi menee, ja lopulta ne deititkin tuppaavat menemään melko kaavamaisesti. Varsinkin jos elämässä on paljon muitakin kiireitä. Ja niitähän tuntuu ihmisillä riittävän.
Täällä esiin tuotujen asioiden valossa on nyt hyvä avartaa mieltä ja jatkaa eteenpäin.
Valitettavasti tämän palstan uudistus on tehnyt tämän ketjun jatkamisesta ja seuraamisesta ikävän työlään, mutta eiköhän olenainen ole jo tullut esiin.
Hyviä jatkoja kaikille!
Don Staublerz