Niin toivoisin rinnalleni tasavertaista kumppania.
Sellaista, jonka kanssa voitaisiin kertoa toisillemme kaikki jutut, joita elämä eteen heittää. Kun toiselle tapahtuisi jotain mukavaa, oltaisiin molemmat siitä iloisia. Eikä ne ikävämmätkään tuntuisi niin ikäviltä, kun ne voisi "purkaa" jollekin.
Tämä on se asia, joka minua sinkkuudesssa eniten harmittaa. Ei ole ketään, jolle voisi kertoa siitä, mitä sattuu ja tapahtuu, eikä ketään, jonka juttuja kuunnella, kysyä "miten päiväsi meni?"
Sitten on tietysti vielä ne asiat, joita on paljon mukavampi tehdä kaksin kuin yksin. Ja niitähän löytyy... ei tarvinne edes luetella :)
En tiedä... kai tähän joskus tottuu. Tai olisi kai kaiken järjen mukaan pitänyt tottua jo. Ehkä kysymys onkin lähinnä siitä, ettei tämän kuitenkaan haluaisi jäävän pysyväksi olotilaksi... :)
Sellaista, jonka kanssa voitaisiin kertoa toisillemme kaikki jutut, joita elämä eteen heittää. Kun toiselle tapahtuisi jotain mukavaa, oltaisiin molemmat siitä iloisia. Eikä ne ikävämmätkään tuntuisi niin ikäviltä, kun ne voisi "purkaa" jollekin.
Tämä on se asia, joka minua sinkkuudesssa eniten harmittaa. Ei ole ketään, jolle voisi kertoa siitä, mitä sattuu ja tapahtuu, eikä ketään, jonka juttuja kuunnella, kysyä "miten päiväsi meni?"
Sitten on tietysti vielä ne asiat, joita on paljon mukavampi tehdä kaksin kuin yksin. Ja niitähän löytyy... ei tarvinne edes luetella :)
En tiedä... kai tähän joskus tottuu. Tai olisi kai kaiken järjen mukaan pitänyt tottua jo. Ehkä kysymys onkin lähinnä siitä, ettei tämän kuitenkaan haluaisi jäävän pysyväksi olotilaksi... :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei, toivomuksen esittäjä!
Tuohon ei voi paljoa lisätä mitä jo kerroit mitä itse etsit. Olen etsinyt ystävää/kumppania jonka kanssa voisi jakaa ne ilot ja surut. Kait olen sinisilmäinen, kun uskon vielä jopa siihenkin, että mies ja nainen voivat olla ystäviä - ainakin jonkin aikaa. Mutta siinähän se luottamus ja joku muu tulee, jos on tullakseen.
Itse olen sellainen, että haluan jutella asioista yleensä vaikka illasta aamuun, olla lähellä ja kainalossa, hyrrätä siinä kuin kissa. Eli olen aika hellyydenkaipuinen ja annan sitä hellyyttä myös itsekin.
Minkä ikäinen olet ja mistä päin Suomea? Eihän sillä ole merkitystä jos vain kirjoitellaan, on ihan mukava vaihtaa mielipiteitä näinkin, kun ei oikeastaan ole ketään todellista naisystävääkään.
Kirjoittele, jos siltä tuntuu!
Kivaa kevään jatkoa, ja toivotaan että sinulla paistaa aurinko edes huomen aamuna, täällä sataa vettä.
Terv. Romantikko
heipä hei!
Minä olen täältä Pohjois-Suomesta, mutta en kuitenkaan Lapista :) Ja 25 vuotta on ikää kertynyt. Entäs sinulla?
Niin, minun mielestäni ystävyys on vielä hieman eri asia kuin seurustelu. Mutta kuten sanoit, on tietysti aivan selvää, että kaikki alkaa jostakin, ja aika sitten näyttää, mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään.
Ei minulla ole kiire minnekään...enää :)
Moikka!
Kiitoksia vastauksesta. Sinä olet pohjoisesta,minä täältä etelästä. Ikää sinulla on sen verran mitä minun pojallani, omaani en kehtaa edes tunnustaa. Mutta miksi sinä sanot, että ei ole kiire minnekään -enää- ja vaikutit siltä, että olet vähän alamaissa. Onko sinulla lähiakoina ollut jokin paha pettymys tai jotakin muuta minkä olet kokenut kovaksi kolaukseksi? Ainahan sitä joskus tulee huonojakin päiviä jolloin tuntuu että mikään ei kiinnosta ja kaikki on synkkää, mutta jos tuntuu, että joku on kohdellut sinua väärin tai jotakin muuta sellaista, muista että juuri SINÄ olet tärkeä ja kyllä kaikki kirkastuu. Ja kuten sanoin, riippuu asiasta mikä kiikastaa. Mutta minulle voit huolesi kertoa, olivat ne sitten huonoja uutisia tai iloisia tapahtumia, minä olen sellainen myötäeläjä (liiankin kanssa, sanovat toiset. Itken ja nauran toisen ihmisen mukana ja kuuntelen kyllä, vaikka en neuvoja osaisikaan antaa. Siis tässä tapauksessa luen ja kirjoittelen. Mutta kirjoittelemisiin, jos et ihan peljästynyt!
Terv. Romantikko
Jos mä saisin toivota, niin mä toivoisin että saisin elää ikuisesti.