Ikää on jo 30-vuotta muutama pidempi suhde takana.
Suhteita vaivaa aina se että epäilen toisen pettävän. Ja tämä tunne että jos toinen pettäisi tuntuu jo etukäteenkin siltä että maiilma loppuu siihan. Kukaan ei siis minua ole tiettävästi pettänyt, mutta pelko on silti suuri. Ja vielä kauheammalta tuntuu jos toinen pettäisi eikä kertoisi siitä. Siksi ihmiset kai tivaa ja näyttää epäilyksensä.
Totuushan on se että nykysuhteissa petetään armottomasti. 50% todennäköisyys että sinuakin on petetty.
Ja aina kun epäilyttävä tilanne että toinen olisi saattanut pettää niin iskee tämä kamala pelkotila ja mustasukkaisuus joka on myrkkyä suhteelle kuin suhteelle.
miten tästä pääsee siis eroon?
Suhteita vaivaa aina se että epäilen toisen pettävän. Ja tämä tunne että jos toinen pettäisi tuntuu jo etukäteenkin siltä että maiilma loppuu siihan. Kukaan ei siis minua ole tiettävästi pettänyt, mutta pelko on silti suuri. Ja vielä kauheammalta tuntuu jos toinen pettäisi eikä kertoisi siitä. Siksi ihmiset kai tivaa ja näyttää epäilyksensä.
Totuushan on se että nykysuhteissa petetään armottomasti. 50% todennäköisyys että sinuakin on petetty.
Ja aina kun epäilyttävä tilanne että toinen olisi saattanut pettää niin iskee tämä kamala pelkotila ja mustasukkaisuus joka on myrkkyä suhteelle kuin suhteelle.
miten tästä pääsee siis eroon?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kun luottamus itseen on heikko, toiseenkaan ei voi täysillä luottaa.
Mistä sä muuten vedät ton "faktan" että 50 %:n todennäköisyydellä minua/sinua on petetty? Jos elät tällaisten tietojen varassa, ei ihmekään että epäilys kalvaa.
Ihmissuhteissa asioista puhuminen on ihmeen kova juttu. Kun sitä ei ole, mikä vain pikku juttu kasvaa äärettömiin mittoihin. Puhuttuna sitä ei olisi ajateltu minuuttia kauempaa. Kokeile seuraavan kumppaniehdokkaan kanssa...
älä tule tänne lukemaan, kuka pettää, kuinka pettää, koska pettää, mitkä ovat ne merkit, mitkä eivät ole niitä merkkejä jne.
Pääni selkeni kun lopetin täällä käymisen.
Ai mitäkö teen täällä nyt kun kerran lopetin?
En tiedä.
Sadisti/masokisti taidan olla.
Näyttää siltä että tämän palstan lukijat 99% käyttää sitä tehoikkainta keinoa:
"Pettää itse niin ei haittaa jos toinenkin pettää"
Itse en sellaista tee missää nimessä.
ole koskaan pettänyt ketään.
Ensimmäinen aviomieheni oli myös kuin sinä. Hän epäili jatkuvasti, vahti minua kuin haukka. Osti minulle kännykän, jota minun piti pitää auki kaikissa tilanteissa, jos hän haluaisi tarkistaa missä olen ja kenen kanssa.
Aina koulusta kotiin tullessani, jouduin minuutin tarkkudella kertomaan missä olin ollut, mitä tehnyt ja kenen kanssa. Jos en pystynyt jokaista yksityiskohtaa muistamaan, se oli merkki siitä, että salasin jotain.
Kun ihmistä epäilee kaikesta, rupeaa pikku hiljaa uskomaan myös omiin epäilyihinsä ja merkkejä epäilyttävistä asioista keksii varmasti.
Lopulta mies rupesi myös väkivaltaiseksi, kun hänen raivonsa kasvoi hänen sisällään. Jos kaupungilla katsoin ihmisjoukkoon, oli se merkki siitä, että oli. katsonut jotakuta miestä siellä merkitsevästi.
Lopulta rupesin itsekin uskomaan, että vika on minussa. että jollain tavalla käyttäydyin väärin.
Eräänä päivänä bussi, jolla minun piti tulla kotiin ei tullutkaan pysäkille, ja myöhästyin 45 min lupaamastani kotiintuloajasta. Olin aivan paniikissa ja soitin miehelle, kerroin tilanteen, mutta hän paskasi luurin kiinni huutaen "saatanan huora". Kun pääsin kotiin oli koira potkittu pihalle ja mies oli sytyttänyt keittiön palamaan.
Kun kutsuin poliisin, mies otti veitsen ja meni saunaan. Sanoi tappavansa itsensä. Kun poliisit saapuivat, oli juossut takaoven kautta karkuun.
Tilanne rauhoittui hiukan, kun hän sai töitä. Mutta edelleen minun piti raportoida kaikesta. miehen työpäivät rupesivat venymään. Minulta hän edellytti kuitenkin kotiintuloaikoja entiseen malliin.
Lopulta sain kuulla, että hänellä on työpaikalla suhde, mutta hän perusteli senkin vain sillä, että koska "tiesi" minun pettäneen häntä, hänellä oli myös sama oikeus.
Tuo tapaus sai kuitenkin minun silmäni avautumaan ja karkasin kotoa ja hain avioeroa. Jouduin puoli vuotta pakoilemaan miestäni, vaikka hänellä oli lähestymiskielto, sillä hän soitteli minulle jatkuvasti ja uhkasi tappaa, kun saa minut kiinni.
Vihdoin hän sitten löysi itsellensä uuden vaimon ja jätti minut rauhaan.
Muutaman vuoden päästä luin lehdestä, kuinka hän oli saanut tuomion uuden vaimonsa pahoinpitelystä. Selitykseksi teolleen hän kertoi, että vaimo oli jäänyt kiinni pettämisestä.
Vaikka nyt sanoisitkin, ettet koskaan itse menisi noin pitkälle mustasukkaisuudessa, niin sinulle sanoisin, että älä ole niin varma. Valloilleen päästetty mielikuvitus aiheuttaa kamalia asioita. Ei minunkaan ex-mieheni varmasti koskaan kuvitellut joutuvansa tuollaiseen kierteeseen.
Ota itseäsi niskasta kiinni ja käske itseäsi lopettamaan hullut ajatuksesi. Aiheutat ne itse, joten pystyt itse myös pysäyttämään ne. Jos et muuten pysty, hanki ammattiapua.
valloilleen päästetty mustasukkaisuus pilaa sekä sinun, että läheistesi elämän.
Minä en vieläkään, 15 vuoden jälkeenkään, voi olla tuntematta paniikin nousevan, jos jolle kulle luvattuani, myöhästyn tapaamisesta. Vasta kun pysähdyn ajattelemaan, muistan, että se oli vain menneisyyden painajainen, joka paniikkini saa aikaan, rauhoitun.