Kuuulin tässä erään erotarinan. Toinen puolioista alkoi kaiken aikaa sättiä ja moittia toisesta kaikesta, yksi oli rhan puute, itse oli oikea tuhlari, vaikka ansaitsikin hieman enemmän kuin toinen. Oli jopa toisen vanhemmille käynyt ilkkumassa, että hän pystyisi yksin elättämään perheen. Puhe oli täyttä paskaa, sillä tämän toisenkin kuukausiansiot olivat olleet netto n 3.000 euroa. Hän maksoi perheen asuntolainaa, tais päästä toiseltä unohtumaan. Lisäksi moitti aina kaikista tekimisistä puolisoon, joka kuitenkin teki kotona aivan hirvittävästi, oli taidokas korjaamaan talon vikoja ja oli jopa suunnitelllut talononkin. Osallistui myös ruuan tekoon ja pyykkien pesemiseen, hoito lapsia. Oma työ vaati sillloin tällöin niin kotimaan kuin ulkomaan matkustelua, tästä sai aina moitteita.
On aivan liian törkeää arvostella toisen palkkoja, sillä vaikka on kuinka korkeasti koulutettu, palkat ovat erilaisia. Puuttui kokonaan puolison kunnioitus ja näkeminen, kuinka paljon hän teki. Saa varmasti eron jälkeen monesti miettiä, mitä on menettänyt ylemmyydellään ja ivallaan. Varmasti ei löydy yhtä hyvää ihan helpolla.
On aivan liian törkeää arvostella toisen palkkoja, sillä vaikka on kuinka korkeasti koulutettu, palkat ovat erilaisia. Puuttui kokonaan puolison kunnioitus ja näkeminen, kuinka paljon hän teki. Saa varmasti eron jälkeen monesti miettiä, mitä on menettänyt ylemmyydellään ja ivallaan. Varmasti ei löydy yhtä hyvää ihan helpolla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Taidat olla se "sätitty" ;D
Noh, ainakin omanarvontuntosi näkyy kaikesta huolimatta säilyneen, kun mainostat olevasi edelleen se hyvä..
Tuosta palkasta..
meillä vain toinen tienaa ja elättää koko pesueen ja maksaa lainat ja laskut, vaikka alle tuon tienaa.
on ihan omasta taloudenpidosta kiinni, pystyykö siihen..meillä pystytään.
Miksikähän sillä sättijällä ja moittijalla on sitten koko
ajan niin paha olla, että purkaa sitä pahaa oloaan muihin?
Kauheaa kyllä, millaiseksi avioliitto voi mennä. Mikä meistä suomalaisista tekee noin tyhmiä?