Minulla on

Ihanaa! Niin minullakin on!

Ihanaa, että on ihmisiä, jotka jakavat mukavatkin kokemukset täällä! :)

Kumpa minäkin voisin iloita mukavista appivanhemmistani. He pitävät minusta ja toivon, että minäkin voisin pitää heistä... Appiukkoni on ihan paras, mutta anopillani on omia henkilökohtaisia ongelmia, jotka vaivaavat minuakin. Hänen terveydentilansa huolettaa kaikkein vähiten häntä itseään, vaikka hänen tilansa on hengenvaarallinen. Toivoisin hänellekin pitkää ikää, mutta jos tilanne jatkuu näin, hän tuskin elää 60-vuotiaaksi :(

Tosiaan, kiva kuulla ihanista appivanhemmista. He kuulisivat itsekin varmaan mielellään mielipiteenne heistä. Outoa ettei teistä kumpikaan kertonut tarkemmin syitä miksi he ovat niin ihania. Itse ainakin pyrin kertomaan miellyttäville ja ihastuttaville persoonille heidän hyvistä puolistaan.

Viime viikonloppuna viimeksi kerroin heille, kuinka tärkeitä he minulle ovat :) Anoppi puhkesi kyyneliin ja appi nikotteli kun eiväthän miehet itke ;) Heistä on ollut suuri apu minulle ja miehelleni ja toivon että he jaksavat vielä joskus hoitaa lapsenlapsiaan kun niitä alkaa siunaantua! Iloitkaa appivanhempienne tuesta ja avusta, jonka he pystyvät teille antamaan! He eivät elä ikuisesti ja pienikin apu on parempi kuin ei apua ollenkaan ja heidän puoleensa voi kääntyä samalla tavalla kuin omien vanhempieni puoleen, oli kyseessä mikä ongelma tahansa!

Niin ikävintä on sukupolvien välinen mustasukkaisuus, varsinkin kun se pohjana on suhde lapseen. Lapsi tarvitsee ja hänen elämänsä rikastuu eri ikäistä ihmisistä elämässään ja ympärillään.

Ei mummu varasta lastasi, vaikka heillä olisi kivaa yhdessä. Mummu ei kilpaile vanhemmuudesta lapsellesi. Lapsi osaa myös suodattaa juttuja ja asioita, ei varmasti odota tai toivo samoja asioita vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa..

Ei pidä uskoa ja olettaa isovanhempien olevan rahoittajia, koska se on velvollisuus tai oikeus jonka TE sallitte.
On tavatonta vanhempien ymmärtämättömyyttä pyrkiä rajaamaan ja hallitsemaan isovanhempien ja lasten välistä kanssa käymistä jopa mummolassa oloaikana jonka vanhemmat ovat muualla.

Kiva lukea myönteisiä kommentteja, mutta kiinnostaisiko ketään kertoa tarkemmin syitä hyviin väleihin? Yhtä lailla kuin opimme vaikeuksistamme saatamme yhtä lailla oppia hyvistä esimerkeistä. Olen aivan varma, että hyvät esimerkit saattaisivat olla erinomaisia ajatuksen siemeniä liialliseen negatiivisuuteen tai kyvyttömyyteen hahmottaa ongelmallisten ihmissuhteiden syitä sekä seurauksia.

Keskustelupalstoilla vallitsee niin usein anonyymia tyytymättömyyttä, jossa lukijakin joskus turhautuu onko kyse hetken purkauksesta ja kiukuttelusta vaiko ihan pitkään kestäneestä ongelmasta. Myönteisyys on vähän kuin mittari, joka voi yllättää lukijan kuinka yksi on selvinnyt loppujen lopuksi pienestä vastoinkäymisestä voittoon tai toinen vain osannut lähestyä uusia ihmisiä fiksusti jne.