Olemme olleet naimisissa monta kymmentä vuotta. Meillä on kaksi aikuista lasta. Meillä ei käytetä alkoholia eikä tupakoida. Vaimollani on vakituinen työpaikka ja minä paremminkin tilapäisesti töissä. Meillä on oma talo ja taloutemme on muutenkin hyvässä kunnossa. Me ei tapella koskaan vaikka riidelläänkin välillä. Minulla on periaatteena, että naista ei saa lyödä, eikä koskea muuten kuin hyvässä tarkoituksessa. Myöskin kiitän ja pyrin antamaan myönteistä palautetta aina milloin se on mahdollista. Esim. hyvästä ruuasta ym. Ja myös sänkyhommissa pyrin samaan.
Mutta se on ongelmana, kun vaimoni ei ole erityisemmin ollut kiinnostunut läheisyydestä eikä seksistä nuorempanakaan. Mutta se kiinnostus nyt vaihdevuosi-iässä on loppunut käytännöllisesti katsoen kokonaan. Hän kyllä velvollisuudesta vielä suostuu silloin tällöin myös niihin sänkyhommiin, mutta ei itse millään tavalla reagoi minun hyväilyihin ym. Enkä ole koskaan kuullut häneltä yhtään hellää sanaa, enkä hellää kosketusta.
Joku on sanonut näin, että ”Nainen on sellainen hitaasti syttyvä näin iäkkäämpänä, jotenka kannattaa aloittaa aamusta jo "saunan" lämmitys niin illalla on "kiuas" tarpeeksi lämmin.
Jotenka suukottelu ja kaikki kauniit sanat ja eleet auttaa asiassa, jo pitkin päivää näitä harrastaa. Uskon, että ei niin kylmää naista onkaan, ettei ”lämpenisi”
Tuo on varmasti hyvä asia joka mahdollisesti toimii useimmiten naisen kohdalla.
En oikein tiedä, että mitenkä tuohon sanoisi, mutta jostakin syystä tuo ”resepti” ei kyllä toimi juuri meidän suhteessa. Voi olla että jos vaimollani olisi parempi hänelle mieleisempi mies, niin saattaisi toimiakin.
Ensinnäkin meidän suhde jotenkin ”jämähtänyt” ”alkuasetelmiinsa”.
Kun en näistä asioista voi kertoa kellekään tutuille, ettei vaimoni joutuisi huonoon valoon toisten silmissä, niin sen takia kirjoitan täällä nimettömänä, niin asia ei leviä tuttujen tietoon.
Ja toisaalta olisi minulle tärkeä saada joidenkin ulkopuolisten henkilöiden näkökulmia asioihin, että jos vaikka minulla olisi vielä jotakin tehtävissä tilanteen korjaamiseksi.
Ja koska en vaimoltani saa ”lypsetyksi” tietoa, että mistä asioista hän tykkää elämässään, tai mitä minun pitäisi tehdä toisin, että hän olisi minua kohtaan suopeampi, niin minulla on tärkeätä saada toisten ihmisten näkökulma asioihin, että miten naista pitää kohdella tälläisessa tapauksessa.
Tässä on vain sellainen ongelma, että ns. ”tavanomaiset” lähestymistavat ja toimintatavat eivät näytä toimivan meidän aviosuhteessa juuri ollenkaan. Eikä vaimoni ei ole juuri koskaan nähnyt minussa, tai minun tekemisissä mitään hyvää, ei ainakaan ole sitä sanonut. Ja kaikki palaute mikä tulee minusta tai tekemistäni on vain kielteistä. Jopa sinänsä myönteisetkin asiat hän osaa tuoda esille siten, kuin ne olisivat kielteisiä.
Kun tuosta asenteesta olen hänelle sanonut, niin hän vain totesi, että "minä en ala sinua hirveästi kehumaan".
En ole kyllä vaillakaan "hirveätä kehumista", mutta kyllä jokainen ihminen haluaa joskus kuulla, että on jossakin asiassa onnistunut, koska se olisi aivan totta monissa asioissa, vaikka tämän itse sanonkin.
Tuosta vaimon asenteesta voisi päätellä ettei minussa olekaan mitään hyvää. Mutta kun muualta tullut palaute kertoo kuitenkin paljon muuta. Vaimoltani olen kysynyt suoraan, että olenko kohdellut häntä jotenkin väärin, niin hän kyllä myöntää, että ”olet kohdellut häntä hyvin.” Joskus jopa on sanonut vieraillekin, että mies ei ole koskaan sanonut häntä esim. ”akaksi”. Tuo sana on meilläpäin, ja varsinkin minun mielestä haukkumasana, jota en voi käyttää kenestäkään naisesta. Ja äärimäisen harvoin, nykyään en juuri koskaan, minä en ole onnistunut ilahduttamaan häntä mitenkään, en lahjoilla enkä muillakaan asioilla, vaan aina ne on hänen mielestään vääriä tai turhia.
Tässä muutamia esimerkkejä.
Menneen joulun lahjat menivät taas ihan turhaan. Kun hän saunassa mielellään lauteilla köllöttelee pitkällään, niin annoin mm. lahjaksi pienen tyynyn joka on tehty nimenomaan saunaa varten, mutta hän sanoi, ettei ”raski” sitä panna saunaan hikeentymään. Ja muitakaan menneen joulun lahjoja ei ole tarvinnut. Edellisenä jouluna en ostanutkaan mitään, koska niistä ei ole mitään hyötyä.
Jouluksi 2007 tilasin lahjaksi höyrykeittimen, mutta tuolla se on edelleen laatikossa. Kerran ostin -90 luvun alkupuolella vedenkeittimen (sähköllä lämpiävän vesikannun) joululahjaksi, mutta hän sanoi, ettei sitä tarvitse. Koska se oli paikallisesta kaupasta, niin minä sanoin että käy vaihtamassa se johonkin toiseen tavaraan. Hän vaihtoi sen vohvelin paisto pannuun. Mutta kertaakaan hän ei ole sitäkään käyttänyt. Sitten muutamaa vuotta myöhemmin hän osti itse vedenkeittimen (vastaavan jonka minä olin hänelle ostanut) joka on ollut meillä ahkerassa käytössä siitä lähtien.
Jatkuu seuraavassa viestissä
Mutta se on ongelmana, kun vaimoni ei ole erityisemmin ollut kiinnostunut läheisyydestä eikä seksistä nuorempanakaan. Mutta se kiinnostus nyt vaihdevuosi-iässä on loppunut käytännöllisesti katsoen kokonaan. Hän kyllä velvollisuudesta vielä suostuu silloin tällöin myös niihin sänkyhommiin, mutta ei itse millään tavalla reagoi minun hyväilyihin ym. Enkä ole koskaan kuullut häneltä yhtään hellää sanaa, enkä hellää kosketusta.
Joku on sanonut näin, että ”Nainen on sellainen hitaasti syttyvä näin iäkkäämpänä, jotenka kannattaa aloittaa aamusta jo "saunan" lämmitys niin illalla on "kiuas" tarpeeksi lämmin.
Jotenka suukottelu ja kaikki kauniit sanat ja eleet auttaa asiassa, jo pitkin päivää näitä harrastaa. Uskon, että ei niin kylmää naista onkaan, ettei ”lämpenisi”
Tuo on varmasti hyvä asia joka mahdollisesti toimii useimmiten naisen kohdalla.
En oikein tiedä, että mitenkä tuohon sanoisi, mutta jostakin syystä tuo ”resepti” ei kyllä toimi juuri meidän suhteessa. Voi olla että jos vaimollani olisi parempi hänelle mieleisempi mies, niin saattaisi toimiakin.
Ensinnäkin meidän suhde jotenkin ”jämähtänyt” ”alkuasetelmiinsa”.
Kun en näistä asioista voi kertoa kellekään tutuille, ettei vaimoni joutuisi huonoon valoon toisten silmissä, niin sen takia kirjoitan täällä nimettömänä, niin asia ei leviä tuttujen tietoon.
Ja toisaalta olisi minulle tärkeä saada joidenkin ulkopuolisten henkilöiden näkökulmia asioihin, että jos vaikka minulla olisi vielä jotakin tehtävissä tilanteen korjaamiseksi.
Ja koska en vaimoltani saa ”lypsetyksi” tietoa, että mistä asioista hän tykkää elämässään, tai mitä minun pitäisi tehdä toisin, että hän olisi minua kohtaan suopeampi, niin minulla on tärkeätä saada toisten ihmisten näkökulma asioihin, että miten naista pitää kohdella tälläisessa tapauksessa.
Tässä on vain sellainen ongelma, että ns. ”tavanomaiset” lähestymistavat ja toimintatavat eivät näytä toimivan meidän aviosuhteessa juuri ollenkaan. Eikä vaimoni ei ole juuri koskaan nähnyt minussa, tai minun tekemisissä mitään hyvää, ei ainakaan ole sitä sanonut. Ja kaikki palaute mikä tulee minusta tai tekemistäni on vain kielteistä. Jopa sinänsä myönteisetkin asiat hän osaa tuoda esille siten, kuin ne olisivat kielteisiä.
Kun tuosta asenteesta olen hänelle sanonut, niin hän vain totesi, että "minä en ala sinua hirveästi kehumaan".
En ole kyllä vaillakaan "hirveätä kehumista", mutta kyllä jokainen ihminen haluaa joskus kuulla, että on jossakin asiassa onnistunut, koska se olisi aivan totta monissa asioissa, vaikka tämän itse sanonkin.
Tuosta vaimon asenteesta voisi päätellä ettei minussa olekaan mitään hyvää. Mutta kun muualta tullut palaute kertoo kuitenkin paljon muuta. Vaimoltani olen kysynyt suoraan, että olenko kohdellut häntä jotenkin väärin, niin hän kyllä myöntää, että ”olet kohdellut häntä hyvin.” Joskus jopa on sanonut vieraillekin, että mies ei ole koskaan sanonut häntä esim. ”akaksi”. Tuo sana on meilläpäin, ja varsinkin minun mielestä haukkumasana, jota en voi käyttää kenestäkään naisesta. Ja äärimäisen harvoin, nykyään en juuri koskaan, minä en ole onnistunut ilahduttamaan häntä mitenkään, en lahjoilla enkä muillakaan asioilla, vaan aina ne on hänen mielestään vääriä tai turhia.
Tässä muutamia esimerkkejä.
Menneen joulun lahjat menivät taas ihan turhaan. Kun hän saunassa mielellään lauteilla köllöttelee pitkällään, niin annoin mm. lahjaksi pienen tyynyn joka on tehty nimenomaan saunaa varten, mutta hän sanoi, ettei ”raski” sitä panna saunaan hikeentymään. Ja muitakaan menneen joulun lahjoja ei ole tarvinnut. Edellisenä jouluna en ostanutkaan mitään, koska niistä ei ole mitään hyötyä.
Jouluksi 2007 tilasin lahjaksi höyrykeittimen, mutta tuolla se on edelleen laatikossa. Kerran ostin -90 luvun alkupuolella vedenkeittimen (sähköllä lämpiävän vesikannun) joululahjaksi, mutta hän sanoi, ettei sitä tarvitse. Koska se oli paikallisesta kaupasta, niin minä sanoin että käy vaihtamassa se johonkin toiseen tavaraan. Hän vaihtoi sen vohvelin paisto pannuun. Mutta kertaakaan hän ei ole sitäkään käyttänyt. Sitten muutamaa vuotta myöhemmin hän osti itse vedenkeittimen (vastaavan jonka minä olin hänelle ostanut) joka on ollut meillä ahkerassa käytössä siitä lähtien.
Jatkuu seuraavassa viestissä
Vastaukset 59
Vanhimmat
Edelliseen lisäystä
2000 luvulla on useita jouluja, jolloin en ole haaskannut rahojani turhaan. Mutta välillä tulee mieleen, että jospa joskus onnistuisin häntä jotenkin ilahduttaman. Sama on tilanne yleensä kaikissa muissakin juhlapäivissä tai häntä koskevissa asioissa, etten en sitten millään onnistu tuomaan hänelle mitään iloa.
Ja vastaavasti minun merkkipäiviä ym. hän ei yleensä noteeraa millään tavalla.
Esim. meidän hääpäiviä hän ei ole koskaan noteerannut millään tavalla, vaan ainoastaan minun pyynnöstä jotenkin. Minusta olisi paikallaan, että sekin päivä huomioitaisiin jotenkin. Kun olimme olleet naimisissa 20 vuotta, ja juuri hääpäivänä meillä oli käynti Tampereella, kun tyttäremme kävi yliopiston pääsykokeissa. Kun meillä oli siellä tarkoitus majoittua hotellissa, niin minä ajattelin, että olkoon tämä vaikka meidän 20 vuotis hääpäivämatka samalla.
Mutta hotellissa vaimoni otti huoneeseensa tyttäremme, ja minä jouduin yöpymään yksin toisessa huoneessa, joka oli alunperin varattu tyttärelle. Minä olin varannut myös autoon kasetin, joka oli nauhoitettu meidän hääjuhlasta, ja oli mielessä, että olisimme sen yhdessä kuunnelleet pitkällä automatkalla, ja tyttäremme olisi kuullut sen vasta ensi kertaa. Mutta kun siihenkään ei tuntunut olevan kiinnostusta, niin minusta alkoi tuntua siltä että hääpäivän muistelu ei tainnut oikein onnistu tälläkään kertaa. Sitten kotiin tultua minä kuitenkin ostin kaupasta täytekakun, että edes jotakin jäisi mieleen ja valokuva albumiin siitä päivästä.
Kerran -90 luvulla minä ostin äitienpäiväksi hänelle kaikkein isoimman täytekakun mitä leipomosta sain tilattua. Sitten äitienpäivä aamuna kun hänellä oli töihin lähtö klo 7, niin minä sitä ennen keittelin kahvit ja laitoin pöydän ”koreaksi”. Mutta sitten ihmettelin, että miksi hän ei ala nousta ylös, jos työt alkaa klo 7. Sitten päättelin, että olinko käsittänyt väärin ja hänellä onkin iltavuoro, enkä sen takia uskaltanut häntä herättää. Mutta kuitenkin sitten ennen seitsemää hän nousi, ja hän sitten alkoi kiireesti valmistautua töihin lähtöön, (työpaikka hyvin lähellä), mutta ei malttanut juoda valmista kahvia, vaikka ei siinä enää kauaa olisi mennyt.
Työpaikalla oli kysyneet, etteikö se mies keittänyt äitienpäivä kahvia ja herättänyt. Niin hän oli sanonut että ei niin tehnyt. Vähän muistelen, että ei kajonnut myöskään töistä palattuaan siihen kakkuun. Minä panin osan siitä pakkaseen ja pikkuhiljaa itse sen söin.
On sanottu, että ”suukottelu ja kaikki kauniit sanat ja eleet auttaa asiassa ihan arkipäivän keskellä”
Mutta meidän tapauksessa ongelmana on, kun vaimoni ei koskaan reagoi millään tavalla minun suukotteluun, eikä helliin sanoihin sängyssäkään, niin ei varmasti tykkää vähääkään, että päivällä sitä tekisin. Vaikka hänelle pyrin antamaan myönteistä palautetta, milloin hyvästä ruuasta tai jostakin muusta, niin hän ei niihinkään reagoi millään tavalla.
Päivällä joskus hipaisen kevyesti ohi kulkiessani olkapäähän tai selkään, mutta ilmekään ei värähdä millään tavalla, korkeintaan vähän peräytyy joskus. Kun sängyssäkään ei kaipaa minun läheisyyttä ollenkaan, niin vielä vähemmän päivällä sitä sietää.
Vielä on sanottu, että ”rakastelu on muutenkin otettava leikkimielellä, onhan se aikuisten leikkiä. Jos siitä tulee suorittamista niin halut katoaa.”
Tuosta asiasta minä olen täsmälleen samaa mieltä, että näin pitää olla.
Nimenomaan näin minä menettelen, mutta hän ei siitäkään ymmärrä mitään. En häntä siitä moiti, koska se viimeistään myrkyttää ilmapiirin tehokkaasti.
Mutta kun hän sitten itse sänkyhommissa sanoo tai reagoi jotenkin kielteisesti, niin tahtoo omatkin halut karista. Joskus on pitänyt jättää homma kesken sillä erää, mutta asiaan minä joudun palaamaan myöhemmin, koska ei minun tarpeeni siitä mihinkään häviä, vaikka hän ei aktiivisesti hommaan osallistuisikaan. Mutta hyvä kuitenkin, että ei kokonaan kieltäydy näistä ”aviovelvollisuuksistaan”, jollaiseksi hän ne kyllä kokee. Minusta ne on paremminkin oikeuksia ja iloa tuottavia asioita, varsinkin jos ne ei olisi niin yksipuolisia kuin meillä.
Minulla kyllä on aikoja sitten loppuneet keinot saada vaimoni syttymään näihin asioihin, kun hänen tunne-elämänsä ei lähde mukaan vaikka mitä tekisin. Mihinkään terapiaan hän ei lähde, koska pelkää, että hänen pitäisi muuttua, eikä koe siihen tarvetta.
Tuleeko kellään mieleen, että olisiko vielä jokin asia jota voisin yrittää omalta puoleltani tehdä asian hyväksi, kun nämä tavanomaiset lämmittely yritykset ei vain toimi meidän suhteessa.
Tästä tuli kyllä aivan liian pitkä sepustus, mutta jos ei ole muuta hyötyä, niin onhan tämä terapiaa itselle, kun saa edes ajatuksensa purkaa sanoiksi, kun vaimoni ei osaa eikä halua kuunnella, vaikka sitäkin olen yrittänyt.
Onko se mistään ilahtunut viime vuosina, mitä olet tehnyt?
Mitään ei ole tehtävissä. Hän on kohtelias sinua kohtaan eikä inhoa elämäänsä mutta ei tunne sinua kohtaan mitään erityistä vetoa ja mahdollisuuksien mukaan välttelee sinua. Hän ei halua antaa sinulle myönteistä palautetta, ettet saisi väärää käsitystä ja innostuisi turhaan.
Yksi asia, joka voisi saada hänet vähän myönteisemmäksi sinua kohtaan, olisi seksin lopettaminen kokonaan. Velvollisuusseksi on useimmista naisista kuvottavaa.
Jaa tuohon en tiedä oikein vastausta, kun hän ei sitä ilmaise minulle juuri mitenkään, että onko minun tekemisistä ilahtunut. Päinvastoin aina löytyy jotakin arvosteltavaa.
Kerran itse sanoin joistakin tekemistäni asioista, että nehän meni ihan hyvin. Vaikka siinä oli puoli tusinaa onnistuneita puolia, ja yksi joka ei mennyt aivan nappiin, niin hän vain totesi, että tuossa et onnistunut. Eli hänellä on sellainen seula joka siivilöi vain pelkät kielteiset asiat minusta tai minun tekemisistä, eikä ollenkaan näe myönteisiä puolia.
Hänen sana varastossaan ei ole lainkaan esim. sellaisia myönteisiä sanoja kuin, hyvä, kiva, ihana, mahtava, tuntuu-tai kuulostaa hyvältä ym.
Toisaalta on merkillistä, kun olemme joskus keskustelleet näistä ongelmista, niin hän sanoo että meillähän on asiat ihan hyvin, ei muillakaan pariskunnilla ole sen kummempaa. Hänelle ilmeisesti riittää vain pelkkä arjen pyörittäminen, johon minäkin osallistun aktiivisesti, myös koti-taloustöiden osalta, eikä hän kaipaa läheistä ihmissuhdetta.
"Yksi asia, joka voisi saada hänet vähän myönteisemmäksi sinua kohtaan, olisi seksin lopettaminen kokonaan. Velvollisuusseksi on useimmista naisista kuvottavaa."
Vaikka vaimoni ei aktiivisesti osallistukaan, siihen varsinaiseen seksiin, niin hän kuitenkin itse riisuu vaatteensa, kun tietää mitä on mahdollisesti tulossa. Hän myös avustaa minua "työkalun" voitelussa liukuvoiteella. Jos ja kun tuo ns. "velvollisuusseksi" on naisen kannalta katsottuna vastenmielistä ja pitäisi minullakin lopettaa, niin miten minä sitten hoidan läheisyyden ja seksuaaliset tarpeeni, kun ne eivät kieltämällä mihinkään katoa.
Ja jos minä joudun pakosta selibaattiin, niin silloin elämä menee minun kannalta vielä tukalammaksi. Ja se saattaa aiheuttaa vuorostaan sen, että minä voin tulla häntä kohtaan negatiiviseksi ja kärttyiseksi ja niin suhdeilmapiiri entisestään pahenee. Ja luulen että se aiheuttaa vaimossa vain lisää vastenmielisyyttä minua kohtaan.
Ootte puhunut asiat läpi? Omalla kohalla oli sama vika. Tosin en jäänyt oottelemaan noi kauaksi vaan otin eron ja elän nyt aivan erilaista elämää itseeni, uuteen vaimooni ja parisuhteeseeni tyytyväisenä. Ei kannata oottaa hautaan asti että asiat muuttuis. Menee tää yks ja ainut elämä hukkaan olit sitten minkä ikäinen tahansa.
Tausta. Seurustelimme todella nuoresta ja kerkesimme olla yhdessä n. 15 vuotta, n.35 vuotiaiksi asti. Siitä alkoi oikesti sitten oikea elämä.
Liukuvoiteen käyttö kertoo lähinnä siitä, että hän haluaa tehdä velvollisuusseksin itselleen helpommaksi, koska hän ei kostu.
Sinulla on tarpeet, sinulla on niihin täysi oikeus. Se on suhteenne kannalta ehkä parempi, että lopetat vonkaamisen ja alat kärttyisäksi. Suhdeilmapiirin tasaisuus ei ole edes naisista kiinnostavaa. Tunteiden rehellinen osoittaminen on. Voit myös harkita eroamista.
En kyllä jaksanut lukea koko viestiä enkä ole lukeenut vastauksiakaan eli voin toistaa jotakin toista vastaajaa.
Neuvoni on kuitenkin että lue Tony Dunderfeltin kirjoja. (meniköhän sukunimi oikein?) esim Parisuhteen kemia auttaa jo tosi pitkälle. Löydät sen varmasti kirjastosta.
Voisin kuvitella että jollakin tavoin vaimosi kokee ettet tee häntä näkyväksi kuitenkaan? Hän kaipaa selvästi haastetta enemmän kuin hellää huomiota. Vahvaa miestä heittämään hänet keittiön pöydälle kyselemättä hänen toiveitaan. Eli tarkoittaa sitä että toteutat hänen villeimmät fantasiat ilman että tiedät mitä ne ovat.
Huh. Otat taydet ohjat ja järjestät kaiken alusta loppuun ja viet seikkailulle. Et kysele et oleta et ota huomioon sen enempää muuta kuin osoitat että sinä tiedät mitä haluat ja viet hänet apinamiehen raivolla oksanhaaraan =). Et sinä saa kyysenalaistaa omaa miehisyyttäsi sillä ethän sinä ole naisesta millään tavoin riippuvainen?
En kehoita väkivaltaan enkä väkisin ottamiseen vaan määrätietoiseen etenemiseen.
Joululahjojen olisi syytä olla muuten aina naiselle henkilökohtaisia eikä yleishyödyllisiä.
Eipä hyvältä kuulosta. :(
Tuskin enää tuossa iässä oleva nainen muuttuu yhtään tuon kiimaisemmaksi, kun ei sitä ole kerran ollut tähänkään asti.
Juuri tuossa iässä ne loputkin halut katoaa, jos ei niitä ole ollut paljon ennenkään olemassa ja sanoithan tuossa, ettei ole koskaan pahemmin perustanut läheisyydestä nuoruudessaankaan.
Rakkautta ei tunne enää sinua kohtaan, siksi ei välitä sinunkaan tarpeistasi,
ja on vaan tavaran ja mukavuuden halun takia kanssasi.
Antaa onneksi sinun kuitenkin naida itseään, joten ei koe sitä vastenmielisenäkään. Ehkä tietääkin sen itse, että sinä kiimaisena siitä lähdet, jos alkaa pihtailun ja tietää, ettei tuollaista friginiä kukaan mies enää huoli nurkkiinsa mököttään enää tuossa iässä.
Itse olen vastaavassa tilanteessa myös naisena, joka viis välittää ukostaan
enkä suostu edes siihen seksiin enään, minun puolestani saa häippäistä
milloin haluaa ja onkai tuolla virityksiä tieten ollutkin, hällä väliä!
Olen vain täysin kyllästynyt tossukka äijään ja olen valmis elämään yksinäni
eläkepäiväni kun ne koittavat.
En osaa edes kuvitella, miten jaksaisin päivät pitkät katsella tuollaista lapatossua kotona, himot ja tunteet on kuollut aika päivää sitten ja hyvä niin.
Ihan selvästi teidän kemiat eivät kohtaa seksissä.
Tiedätkö, onko vaimollasi ennen sinua ollut seksuaalisia kokemuksia. Miten hän on ne kokenut, oletteko niistä puhuneet.
Eipä tuossa voi enempää tehdä kuin sinä olet tehnyt. Ehkä pitää vain hyväksyä, että seksikemianne eivät kohtaa.
Tää on vähän huonompi homma. Sussa ei ole paljoo vikaa ja moni muu nainen voisi pitää sinusta todella paljon, mutta ei sitä eroomaan heti näitten takii tarvii. Jospa kokeilisit olla erossa naisesta vähän aikaa ja katsoa sitten että tykkääköhan sinusta ollenkaan ja seksuaaliset halut voi hoitaa esim itsetyydytyksella.
niin tuo hitaasti lämmittäminen tuntuu todella ahdistavalta. Jos seksi on vain suoritus, jonka haluaa nopeasti pois alta, niin sen huomaaminen aamusta alkaen, että se on illalla edessä, pitkittää piinaa.
Tuo lienee siis naisesi tuntemus asiasta. Mutta sinulla itselläsi on ongelma ja se on ihan oikeutettu ongelma, koska kyllähän avioliittoon mennessäsi olet olettanut sen sisältävän myös läheisyyttä ja seksiä.
Entä jos ehdottaisit vaimollesi suoraan, että hankit seksin muualta mutta perhe-elämänne jatkuu entisellään? Uhkaamatta, kiristämättä, ihan neutraalisti, koska terve mies tarvitsee seksiä eikä vaimollasi ole ilmeisesti mitään sellaista erityistilannetta elämässä että olisi syytä jäädä odottamaan että hän pääsee sen yli. Tai sitten seksi-/parisuhdeterapiaan molemmat.
Viettele vaimoasi uudestaan. Niinkuin silloin aikoinaan. Jos vaimosi ei ensin reagoi siihen, älä heti lannistu. Heitä viettelyvaihdetta päälle aina silloin tällöin, älä yritä liikaa kuitenkaan.
Jos ei onnistu millään, hanki uusi nainen ja lopeta nykyinen suhde. Reilulla tavalla.
Kiitos kaikille asiallisista vastauksista.
Avioeroa on jotkut ehdottaneet ja se voisi auttaa asiassa, mutta samalla se tuo muita ongelmia mukanaan.
Omaisuus menee jakoon ja talot ja mökit myyntiin ym. ja itsetunto "alennusmyyntiin"
Kaupanpäällisinä vielä häpeä ja syyllisyys omaisten ja tuttujen taholta ym. ym.
16 7 ehdotti että:
"Entä jos ehdottaisit vaimollesi suoraan, että hankit seksin muualta mutta perhe-elämänne jatkuu entisellään? Uhkaamatta, kiristämättä, ihan neutraalisti, koska terve mies tarvitsee seksiä eikä vaimollasi ole ilmeisesti mitään sellaista erityistilannetta elämässä että olisi syytä jäädä odottamaan että hän pääsee sen yli. Tai sitten seksi-/parisuhdeterapiaan molemmat"
Niin tuota voisi kyllä ainakin ehdottaa, että mitenkä vaimo siihen suhtautuu. Jos vaikka panisi ajattelemaan asiaa uudelta kannalta.
Viimeisessä vastauksessa on ehdotus, että:
"Viettele vaimoasi uudestaan. Niin kuin silloin aikoinaan. Jos vaimosi ei ensin reagoi siihen, älä heti lannistu. Heitä viettelyvaihdetta päälle aina silloin tällöin, älä yritä liikaa kuitenkaan. Jos ei onnistu millään, hanki uusi nainen ja lopeta nykyinen suhde. Reilulla tavalla."
Mutta kuka neuvoo että millä tavalla vaimon voisi vietellä uudestaan, kun mitkään keinot eivät ole tehonneet tähänkään asti, että jotakin myönteistä kokisi minun taholta. Onko ehkä olemassa valmiita opas kirjoja siihen asiaan, mutta nyt taitaa olla kysymyksessä tavallista "kylmempi tapaus", että toimiiko ne ohjeet kuitenkaan.
Jos ei seksin hakeminen muualta, eikä uudestaan viettelykään minulla onnista, niin tuli mieleen, että voisinko tehdä niin radikaalin "kokeen", että "palkkaisin" jonkun asiansa osaavan "naisten miehen" viettelemään hänet. Silloin näkisin että onko asia miehestä kiinni vai ei. Ja jos homma ei onnistu "alan ammattimieheltäkään", niin silloin minulla on enää turha yrittää yhtään mitään. En tiedä kyllä mistä tuollaisia "ammattimiehiä" voisi löytää.
Voisit yrittää herätellä vaimossasi "naisen" kiinnittämällä huomiota hänen naisellisiin puoliinsa. Kehu hänen ulkonäköään tai vaatetustaan. Käytä hellyttelynimiä ja -sanoja. Ole ritarillinen ja avaa ovi, ojenna takki tai tuli, auta erilaisissa asioissa. Anna lahjoiksi koruja, hepeneitä ja muuta henkilökohtaista - ei taloustavaroita! Siis nosta esiin hiukan vanhanajan miehen ja naisen rooleja, mutta ei liian korostetusti. Yritä olla itse hurmaava ja pidä huoli omasta olemuksestasi ja käytöksestäsi, ole myös hyväntuulinen.
Seksihalut ovat yhteydessä mielialoihin, joten yleinen ilmapiiri kotona vaikuttaa paljon. Kokeileppa vähän aikaa sellaista selibaattia että vain hyväilet ja taputtelet vaimoasi, mutta et yritäkään enempää, niin hän alkaa suhtautua rennommin kosketuksiin, ja silloin hyväilyt saattavat myös saada hänet haluamaan enemmän.
Joka tapauksessa, älä lopeta seksiä liian pitkäksi aikaa, kun hän kuitenkin suostuu siihen. Seksi kuitenkin lähentää puolisoita ja ylläpitää fyysisyyttä suhteessa, vaikka ei kummoista olisikaan. Tylsäkin seksi on suhteen kannalta parempi kuin ei mitään. Ei hän varmaan sitä inhoa, vaikka ei kovin innostunut olekaan. Kun hän ei sitä vastusta, niin veikkaan että seksi on hänelle yhdentekevää tai jopa miellyttävää, vaikka hän ei sen vahvemmin siitä sytykään. Luultavasti nykyinen tilanne on hänen mielestään hyvä, ja siitä on hyvä edetä parempaan.
muustakin kuin seksistä. sen huomaa heti tekstistäsi. vaimosi ei ole vuosikymmenten aikana kyennyt sanomaan juuri mitään positiivista sinusta ja reagoi hyvin laimeasti huomionosoituksiisi. voisiko kyseessä olla esimerkiksi vuosikausia jatkunut masennus? synnytyksen jälkeen esimerkiksi jäänyt päälle? tiedän, puhutaan hyvin pitkästä ajasta, mutta tämä tuli ensiksi minulle mieleen.
tai kenties vaimosi oma kasvatus on ollut hyvin negatiivisiin asioihin puuttumista? hyviä suorituksia tai tekoja ei ole sen kummemmin huomioitu, mutta "mokiin" on tartuttu sitäkin suuremmalla kädellä. tästä hän olisi itsekin oppinut tämän käyttäytymismallinsa jota nyt on soveltanut teidän parisuhteessanne vuosien ajan. itse hän ei tietenkään koe tätä epänormaalina, jos on kasvanut sellaisesen parissa. millainen lapsuus ja nuoruus vaimollasi oli? millainen suhde hänellä oli/on vanhempiinsa? onko hänellä kenties traumaattisia kokemuksia miehistä tai miehiin ja seksuaalisuuteen liittyen? hyvin villi teoria; entä jos hän onkin kaikki nämä vuodet tuntenut vetoa naisiin, mutta ei ole sallinut itsensä myöntää totuutta? tämä oli vain erittäin kaukaa haettu arvaus, mutta osoitus siitä että vaimosi tunnelatteuden takana voi olla mitä yllättävimpiäkin syitä.
vaikka vaimosi kokee ettei hänellä ole tarvetta muuttua, tässä ei ole kyse vain hänen elämästään. te olette naimisissa ja avioliitossa tulee ottaa myös kumppani huomioon. jaatte arkenne ja elätte yhteistä elämää. siksi sinullakin on oikeus vaatia vaimoasi esimerkiksi kokeilemaan terapiaa. ei välttämättä parisuhde, vaan yksilöterapiakin voisi auttaa vaimoasi tutustumaan itseensä paremmin, jos hänen käytöksensä takana olisi lapsuuden kokemukset tms. jos sinä koet tilanteenne häiritseväksi ja uskot että voisitte sitä parantaa. keskustele vaimosi kanssa siitä miten sinä koet tämän hetkisen yhteisen elämänne. mitä hyvää siinä on ja missä voisi parantaa. anna myös hänelle aikaa ja tilaa puhua ja esittää omia näkemyksiään. varaa tälle keskustelulle selkeä oma hetkensä ja riittävästi aikaa. älä anna vaimosi paeta tilanteesta.
älä lähde tästä seksiongelmasta liikkeelle. seksuaalisuus on hyvin herkkä alue, johon vaikuttavat kaikki mahdollinen elämässä. menneet asia, nykyisyys tai jopa tulevaisuuden pelot voivat vaikuttaa seksuaalisuuteen. todennäköisesti tämä ongelma seksielämässänne on vain suuremman ongelman oire. jos lähdette siitä liikkeelle, ratkaisu tuskin tulee kestämään pitkään. pyrkikää yhdessä ja ammattiavulla löytämään syyt vaimosi käyttäytymiseen. varmasti osaat osoittaa hänelle tukea tässä prosessissa, tekstisi perusteella vaikutat mieheltä, joka pyrkii huomioimaan naistaan.
jos hyvän yrityksen jälkeen tilanne on edelleen sama, voi olla että naisesi vain on luonteeltaan niin tasainen, ettei kyse ole mistään ongelmasta. voi myös olla että hän on aseksuaali. no, turha lähteä tässä spekuloimaan. perusteellisen keskustelujakson ja yhteisten asian työstöyritysten jälkeen voitte sitten katsoa tilannetta uudelleen ja mietti että miten toimitte jatkossa.
kaikke hyvää kevääseen!! toivottavasti löydätte ratkaisun!
Kiitos paljon sydämellisestä vastauksesta ja hyvistä neuvoista."Tässä on kyse muustakin" kirjoittajalle.
Kirjoitat:
"Tässä on kyse muustakin, kuin seksistä. sen huomaa heti tekstistäsi. vaimosi ei ole vuosikymmenten aikana kyennyt sanomaan juuri mitään positiivista sinusta ja reagoi hyvin laimeasti huomionosoituksiisi. voisiko kyseessä olla esimerkiksi vuosikausia jatkunut masennus? synnytyksen jälkeen esimerkiksi jäänyt päälle? tiedän, puhutaan hyvin pitkästä ajasta, mutta tämä tuli ensiksi minulle mieleen."
Joo kyllä asia on juuri noin, että ei seksi ole syy vaan seuraus, mm. negatiivisesta asenteesta, minuun ja yleensäkin miehiin. Mikä on tuon negatiivisuuden aiheuttanut on taas oma juttunsa. Minä nuorena miehenä kuvittelin, että jos joskus saan vaimon, niin haluaisin että molemmat voisimme kunnioittaa ja kohdella toisiamme hyvin. Olen aina arvostanut ja kunnioittanut naisia yleensäkin, mutta oman naiseni kohdalla se periaate on joutunut kyllä kovalle koetukselle, JUURI TUON VAIMONI NEGATIIVISUUDEN takia. Ja se asia väkisinkin masentaa minuakin, niin että en varmasti kykene olemaan hänelle sellainen aviomies kuin pitäisi ja haluaisin olla. Ja tietenkin se aiheuttaa vaimossani myös lisää negatiivisia tunteita ja asenteita minua kohtaan.
Sitä en pysty varmasti sanomaan, että onko vaimollani syynä masennus, koska samankaltaista asennetta minuun, vaikkakin vähän lievempänä on ollut aivan alusta lähtien. Voi olla että on oppinut tuon käyttäytymismallin jo lapsuuden kodissa. Eräs asiantuntija on epäillyt vahvasti, että kyseessä olisi "narsistinen" persoonallisuus, joka on hyvin vaikeasti korjattavissa, koska henkilö ei itse sitä tiedosta ollenkaan.
Yksi mahdollinen syy olisi lapsena koettu jonkinasteinen seksuaalinen hyväksi käyttö. Siitä sain vähän vihiä eräältä "unten näkijältä", joka oli nähnyt sen kaltaisen unen. Siinä oli näytetty vuosilukukin jolloin se olisi tapahtunut. Se oli tapahtunut v. -57, jolloin vaimoni oli alle kymmenvuotias. Tekijänä oli oma isänsä, joka sitten 70 luvulla hirtti itsenä omana -57 vuotis syntymäpäivänään. Tähän asiaan olen odottanut saavani jostakin lisävalaistusta ja varmistusta, että onko asiassa perää, mutta en ole vielä saanut.
Se on kipeimpiä asioita meidän suhteessa, kun vaimollani ei näytä olevan ainakaan minuun nähden myötäelämisen kykyä juuri ollenkaan ja sydämen kovuus minua kohtaan joka tulee esiin, töykeinä sanoina ja asenteina. Ei siis pysty tai halua ajatella asioita minun kannalta ollenkaan. Ei ole koskaan kysynyt, että miten minä jaksan tai mistä tykkään ym. Minä monestikin kysyn aamulla että miten sait nukkua , mutta häntä ei kiinnosta saanko minä nukkua, joka on nykyään huonompaa ja vähäisempää, kuin nuorempana.
Yhden merkillisen piirteen olen pannut merkille vaimossani. Toisten seurassa hän on huomattavasti eloisampi, kuin suhteessa minuun. Niin että hänestä ei toiset uskoisi kyllä että miten hän minuun suhtautuu. Toisten seurassa ollessa hän jopa nauraa, joskus jopa vesissä silmin, myös minun huumorille, vaikka ei kotioloissa reagoi siihen mitenkään. Sitä en osaa sanoa, että onko hän niin hyvä teeskentelemään, vai onko se aitoa iloa. Epäilen että pystyy teeskentelemään toisten nähden, tai sitten meidän "kemiat" ei tosiaankaan sovi yhteen.
Edelleen "Tässä on kyse muustakin" kirjoittaa:
"voi olla että naisesi vain on luonteeltaan niin tasainen, ettei kyse ole mistään ongelmasta. voi myös olla että hän on aseksuaali. no, turha lähteä tässä spekuloimaan".
Joo tuo luonteen piirrekin on mahdollinen, ettei se ole sen tähden "hänelle" ongelma, vaikka se minulle onkin. Katsoin Wikipediasta tuota ennen kuulematonta sanaa "aseksuaali". Sen määritelmä kyllä sopii hyvin vaimooni nähden. Siellä sanotaan mm. "Aseksuaali on henkilö, jota seksi tai siihen liittyvät asiat eivät kiinnosta"
Hyvää kevään jatkoa edellisen viestin kirjoittajalle, jos satut vielä tämän lukemaan.
Kiitos myös sinulle "keksi jotain uutta" kirjoittaja, ihanasta ja upeasta vastauksesta ja neuvoista
Kirjoitat mm.
"Voisit yrittää herätellä vaimossasi "naisen" kiinnittämällä huomiota hänen naisellisiin puoliinsa. Kehu hänen ulkonäköään tai vaatetustaan. Käytä hellyttelynimiä ja -sanoja".
Olen yrittänyt vähän tuohon tyyliin menetellä, sekä arjen keskellä, että myös sängyssä, mutta varmasti minulla on vielä kovasti parantamisen varaa. Se vain tahtoo tehdä homman vaikeaksi, kun hän ei niihin reagoi paljon mitenkään, tai sitten minä en sitä osaa tulkita oikein. Mutta toivon mukaan ehkä kuitenkin sisimmässään kokee mielihyvää, vaikka ei sitä julki tuokaan. Lisäksi asiaa vaikeuttaa hänen happaman tuntuiset huomautuksensa vähäpätöisistäkin asioista, mikä tahtoo viedä minultakin halut kohdella vuorostaan häntä, kirjoittajan ehdottamalla tavalla. Monesti on itku päässyt kun en ole kyennyt häntä ilahduttamaan juuri mitenkään.
Mutta pitää ruveta "harjoittelemaan" näitä asioita entistä huolellisemmin jos suinkin mahdollista.
Kirjoitat vielä että, "Seksihalut ovat yhteydessä mielialoihin, joten yleinen ilmapiiri kotona vaikuttaa paljon. Kokeileppa vähän aikaa sellaista selibaattia että vain hyväilet ja taputtelet vaimoasi, mutta et yritäkään enempää, niin hän alkaa suhtautua rennommin kosketuksiin, ja silloin hyväilyt saattavat myös saada hänet haluamaan enemmän."
Tuo on varmasti totta, mutta ainakin pitempi selibaatti on kova paikka miehelle. Mutta kannattaa varmaan ainakin lyhyempää kokeilla, vaikka sekin tulee olemaan vaikeata. Ja se siinä ehkä harmittaa minua, kun näen että vaimoni nauttii, että hän saa olla rauhassa ja minä kärsin puutteessa. Mutta oli miten oli tuokin vaihtoehto pitänee käydä läpi, että näkee mitä se tuo tullessaan..
Vielä kirjoitat lohduttavasti ja osuvasti:
"Joka tapauksessa, älä lopeta seksiä liian pitkäksi aikaa, kun hän kuitenkin suostuu siihen. Seksi kuitenkin lähentää puolisoita ja ylläpitää fyysisyyttä suhteessa, vaikka ei kummoista olisikaan. . Ei hän varmaan sitä inhoa, vaikka ei kovin innostunut olekaan. Kun hän ei sitä vastusta, niin veikkaan että seksi on hänelle yhdentekevää tai jopa miellyttävää, vaikka hän ei sen vahvemmin siitä sytykään. Luultavasti nykyinen tilanne on hänen mielestään hyvä, ja siitä on hyvä edetä parempaan"
Näinhän asia on että "Tylsäkin seksi on suhteen kannalta parempi kuin ei mitään"
Kunnioita. Välitä. Huomaa. Huomioi. Puhu. Pussaa. Helli. Hiero. Rapsuta. Kupsuta. Puolusta. Anna mielipiteen vapaus. Anna ihmisarvo. Ole oikeudenmukainen. Älä pidä piikana. Äläkä varsinkaan itsestäänselvyytenä. ...
Asenne ratkaisee, ei tavara.
Kiitos sinullekin "Kalteritango" nasevasta vastauksesta ja neuvoista minun asiaan, näinhän asioiden tulisi olla. Ja jos ei ole niin pitää tuollaiseen pyrkiä, kaikin keinoin.
Vähän ajatuksia "passiivisen" naisen kannalta: Ehkäpä mietit liikaakin hänen osuuttaan seksiaktissa, ja asetat hänelle suotta toiveita kiihkeämmästä toiminnasta? Hän kuitenkin suostuu ihan mielellään vaikkakaan ei kiihkeästi sänkyhommiin. Entäpä jos ottaisit asian yksinkertaisesti siltä kannalta, että hän todellakin on tyytyväinen siihen millaista se teillä on, ja sinä itse voit puolestasi keskittyä omaan nautintoosi.
Olen nainen, joka suhtautuu seksiin tyynen myönteisesti. Nautin siitä kun voin tuottaa miehelleni tyydytystä, ja itse nautin läheisyydestä ja hellyydestä, kosketuksesta - jonka ei minulle tarvitsisi olla nimenomaan seksiakti. Niinpä en tule tehneeksi aloitetta, mutta jos mies haluaa, niin ihan mukavaa sekin. En kuitenkaan halua enkä jaksa näytellä enempää kiihottumista kuin mitä on, joten olen sanonut miehelle että hän saa kyllä "puuhata" mielensä mukaan, mutta itse haluan olla mukana passiivisemmin. Toimii hyvin kummankin kannalta, ja molempien erilaiset tarpeet tulee huomioiduksi. Nautin eniten, jos saan levätä ja mies tekee hommat. Itse asiassa nautin joskus hyvinkin paljon, vaikka ei ehkä näy ulospäin. Ja jos mies ei haluakaan vähän pitempään aikaan, huomaankin tekeväni itse aloitteen...
Kuulostaa, että elämäsi on ollut jatkuvaa toisen miellyttämistä, etkä oikein itse saa mitään vastakaikua tunteillesi.
Olet tehnyt niin paljon ja yrittänyt kaikki konstit. Ei oikeasti löydy enää mitään, mikä voisi vaimosi muuttaa. Ei ulkopuolisen ammattilaisen kannata mitään kokeilla, kun ongelma oli se, että vaimosi ei ollenkaan arvosta sinua.
Ala katselemaan, mitä muuta maailmalla on sinulle tarjottavanaan. Voit suoraan kysyä vaimoltasi, että kaipaako hän eroa. Jos ei halua eroa, kysy voitko kurkistella aidan toiselle puolelle, kun et häneltä saa tarpeeksi hellyyttä - jos siis haluat edetä reilulla pelillä.
Kuinka reilu naisesi on mielestäsi sinua kohtaan? Ansaitseeko hän sinulta kaiken reiluuden, vai pitäisikö joskus olla vähän itsekkäämpi?
Jostain syystä toivon, että löydät lämpimän ihmissuhteen ja saat kokea, miltä tuntuu olla haluttu ja rakastettu.
Halaisin ja kovasti, jos vieressä olisit!
Oli niin ihanaa elämänmyönteistä ja koskettavaa tilitystä kiltiltä mieheltä, joka ei halauksia saa,
että tekisi mieli tulla nettipiuhaa myöten sitä sinulle antamaan! ;D
Pistä silmät kiinni ja kuvittele, että nyt sua halaan ja kovasti! Moiskis, pusukin poskelle!
Joo..olette siis jotain lähemmäs 60v pari?
Itse olemme miehen kanssa nipinnapin vielä alle 50v ja meillä mies on se varauksellinen ollut aina ja rukoillut olen haleja, hellyyttä
ja kainaloon ottamista, joten ymmärrän sua..
Mieheni on alkoholistiperheestä ja joskus ollaan väännetty kättä viinan juonnista ja minä olen sen voitokkaasti selättänyt, muuten olisi mieskin mennyt isänsä teitä pullon mukana.
Eli meillä se on miehellä jo valmiiksi torjuva asenne hellyyteen, paitsi seksin osalta ja juontaa sieltä lapsuuden traumoista ja hylkäämisen torjunnasta edeltäkäsin...
Voi siis olla vaimollasikin lapsuuden traumoilla osansa asioissa, jos kerran aina ollut torjuva jotenkin..
Tuosta seksistä sitten:
Vaikka itsekkään en aina jaksaisi ja haluaisi seksiä, koska valitettavasti se intohimo ei käskemällä syty,
alan silti seksiin ja loukkaantuisin sydänjuuria myöten, jos mies ei haluaisikaan enää minua aktiivisesti!
Luulen ,että sinunkin vaimo kuitenkin haluaa, että harrastat sitä hänen kanssaan, vaikka itse ei siitä sytykkään, se nimittäin se miehen keho jo siinä antaa sellaista hyvänolon tunnetta ja naiselle tunteen, että on edelleen nainen, jota naidaan.
Itse laihdutin aikoinaan ja jumppasin kehoa kiinteäksi ja tunsin itseni enempi seksikkääksi ja haluttavamman näköiseksi, vaikka mies sanoi haluavansa minua, olin sitten painavampi tai en, mutta se
laihdutus sai minut itseni haluamaan enempi seksiä, kuin ennen..
Sitten tuo esileikki...en tiedä, miten teillä, mutta kyllä meillä on isäntä laiskistunut iän myötä sen saralla ja olen siitä maininnutkin, mutta isäntä vetoaa seisokkiinsa.joo..
Eli haluaisin niskaan suutelua ja puremista kaulaan samalla kun hiplaillaan muutenkin, mutta isäntä perkele
on alkanut pihisteleen siinä ja kourii vain tissejä ja alapäätä ja sisään on kova kiire!!
Haloo! Naiset tykkää niskaan suutelusta ja se voittaa tissin rutistelut täysin!!
Toinen mistä naiset tykkää on kun nukutaan miehen vatsa naisen selkää vasten tiukasti.
Meillä usein yöllä mies alkaa sievästi hiplailun ja jos älyää korvan takaa imeskellä, olen oitis märkä!
Takaapäin paneminen on mukavaa ja rauhallista rakastelua..
Tässä vain muutama vinkki sulle, miten voisit kiihotella naistasi, jos et ole kokeillut tai tiennyt...?
Nuollakkinhan voit naistasi "sieltä", jos ei muuten syty?
Ehkä se teidän ongelma on kuitenkin enempi tuo puhumattomuus asioista...?
Oletko esim. sanonut vaimollesi sanoin, että haluat vähän juhlia hääpäiväänne, vai oletatko vaimon sen tietävän ilman sanomista? Tiesikö se esim.siitä (oliko se nyt kasetti häistänne?) mitään eeltäkäsin?
Meillä on miehellä hiljaisempana se vika, että olettaa aina minun tietävän asiat, vaikka ihan äimän käkenä olen toisinaan ollut hänen luullessaan muuta!
Olenkin sanonut, että virkkuukoukulla joudun aina sen puheen sieltä suustansa virkkaamaan ulos ja että se ei ole niin mukavaa hommaa! ja mies on kyllä täten yrittänyt hieman enempi sanoa ajatuksiaan ääneen!
Minulla ei sitä ongelmaa ole, olen kuin avoin kirja.
Saisitko aikaiseksi pikkuhiljaa kokeilemalla kunnon keskusteluja vaimosi kanssa?
En sinuna heittäisi kuitenkaan kirvestä kaivoon, vaan kokeilisin avautumista ensin.
Minusta olisi ihanaa, kun mieheni kertoisi sinun tavallasi päin naamaa asioista, mitkä vaivaa.
Silloinhan niitä päästäisiin käsittelemään ja tehtäisiin kummallekkin palvelus, vai mitä!
Halaan sinua nyt vielä tässä virtuaalisesti, olet ihana mies! Pusi!
Kiitoksia kaikille tähänastisista asiallisista ja rakentavista vastauksista.
Olemme kohta lähdössä muutaman päivän reissuun, ettei ole mahdollista paljon kirjoittaa, mutta muutama kommentti on "pakko" antaa "kaunokille". Voi olla että palaan asiaan vielä reissun jälkeen.
Sydämellisesti kiitoksia todella ihanasta kirjoituksesta. Aivan uskomatonta, että on olemassa noin naisellisia naisia, jotka ymmärtää myös miehiä. Teillähän asetelma on vähän toisinpäin kuin meillä, sillä sinä ymmärrät miehen tarpeita paljon paremmin, kuin vaimoni.
Kirjoitat: "Ehkä se teidän ongelma on kuitenkin enempi tuo puhumattomuus asioista...?
Tuo ei valitettavasti pidä paikkaansa, sillä aina olen pyrkinyt puhumaan asioista, jos vain olisi kuuntelija. Juuri eilen illalla iltalenkillä käydessä tuli puheeksi, ihan sattumalta näistä meidän avioliiton suhteista. On näköjään niin, että meidän ajatusmaailmat on kuin toiselta planeetalta. Hän ei ymmärrä lainkaan, että miksi mies kaipaa läheisyyttä ja hellyyttä ja varsinkaan seksiä, kun kerran ei voi lapsia enää tehdä.
En voi edes pieniä toivomuksia esittää vaimolleni, mitä minä kaipaisin, vaan hän kokee ne vaatimuksina, joksi en niitä missään nimessä tarkoita. Minä tiedä kyllä vallan hyvin, ettei näitä asioita käskemällä opita. Mutta minusta on hyvä että toinen edes tietää, mitä toisen päässä liikkuu, niin ainakin periaatteessa voisi yrittää ymmärtää ja pyrkiä asennoitumaan toisella tavalla.
Kun illalla tulimme lenkiltä kotiin, niin meillä tuli ilmi riita. Vaikka olen rauhallinen mies, niin minulla "paloi päreet", niin uskomattomia väitteitä vaimoni minun elämästä esitti. Ei ne liittyneet toisiin naisiin, eikä meidän suhteeseen, vaan minun osuuteeni tässä talouden pidossa. Siinä paljastui todella se kuinka hän on täysin sokea sille mitä minä olen tehnyt perheemme hyväksi. Kun luettelin hänelle suoraan, aivan kuuluvalla äänellä mitä olen tehnyt yhteiseksi hyväksi, niin hän kyllä joutui myöntämään, ettei se hänen väite pitänytkään paikkaansa.
Meillä on juuri päinvastoin kuin teillä, että minä olen kuin "avoin kirja" ja haluisin puhua asioista asiallisesti ja avoimesti, mutta vaimoltani ne on "lypsettävä" jollakin tavalla. Ja hänen henkilökohtaisia mieltymyksiään esim. seksiasioissa en saa millään konstilla esille.
Kun yleensä naisilla on se ongelma, kun mies ei "puhu eikä pussaa", niin kun nyt tässä olisi sellainen mies joka haluaa ja ehkä pystyykin jollakin tavalla tekemään molempia, niin se ei vaimolle sovi ollenkaan, eikä hän anna sille mitään arvoa. Voi olla että tämä on kovin omahyväistä, mutta sanon kuitenkin, että tässähän menee "hyvä" mies hukkaan, kun maailmassa on kuitenkin naisia jotka haluaisivat sekä puhua että pussata ym.
Kiitos "Kaunokki" vielä tuosta "loppuhalauksesta": "Halaan sinua nyt vielä tässä virtuaalisesti, olet ihana mies! Pusi! "
Tuntuu todella ihanalta, että minä saan naisen suusta "kuulla" tuollaista
Melkein kateeksi käy miten ihan vaimo miehelläsi on.
...ja tällalailla ne uudet suhteet alkaa oikeassa elämässä. Vaimo ei enää anna ja sitten kun joku kehuu sinua vuodatuksesi jälkeen, niin arvostat häntä jopa enemmä kuin sitä joka on rinnallasi ollut kaikki vuodet.
Hänella (vaimolla) saattaa olla ongelma itsetuntonsa kanssa, ja ei voi siitä vaan puhua.
Ihminen, joka ei pysty osoittamaan hellyyttä, ei ole sitä saanut (ennen sinua). Jos hän kokee arvosteluna pyyntösi tai vaateina niin pistä nyt hyvä mies hälärit soimaan ja kyllä vaimosi voi olla oikeasti se joka tarvii henkilökohtaista apua. Kaikenmaailman kiltisti ojennetut tavarat ei sitä tuo ! Henkilökohtainen kontakti ja lahja antaa itsesi hänelle, hänet ehkä sytyttää.
Tästedes älä anna tavaroita...tee teille kahdelle romanttinen matka, illallinen jossakin muualla, kylpyläviikonloppu. Anna aikaasi ja itsesi ! Sitten näet mitä teillä on ja onko vaimosi herätettävissä vai ei.
Tuollaiset "kaunokit" on surmanloukkuja ja varmoja poispäinvieviä teidän suhteesta...käännät selkäsi vaimollesi ja tapaat jonkun kaunokin. Puhut asioita kaunokille, et vaimolle.
Näin alkaa selän takana toiset jutut. Tee kaikkesi ja sitten vasta halaile kaunokkia, ellei tepsi.
Ja höpön höpön!! :)))))
Vaimohan on Kylmä kapakala ollut alusta asti, eikä tule siitä muuttumaan koskaan!
On sellainen ihminen, joka ei osaa muita arvostaa, varsinkaan miestään,
eikä arvosta hellyyksistä pätkääkään!
Kuules AP.. Minä olen tuollaisesta kylmästä lahnasta aikanani eronnut, kun
en jaksanut enää sitä hyytävyyttä kestää lasten lennettyä pesästä ja otin, tai sanotaanko, että SAIN tällaisen "kaunokin" itselleni, jolla oli taas epäonnea ollut juopon miehen vaimona. Mies oli sittemmin kuollut.
Kyllä naisissa on eroja ja yleensä jos on mulkku mies, on sillä ihana nainen ja toisinpäin...
Siis eroa tuosta narsistiksi muuttuneesta eukosta ja anna itsellesi mahdollisuus löytää lämmin nainen, heitäkin on.
Tuolle "häppidäys" sanoisin, että halaukset on aina ihania, tuli ne sitten keneltä tahansa ja minullakin on nyt sellainen nainen, joka halaa mielellään muitakin ja tuottaa iloa lämmöllään kaikille.
Sinulle "kaunokki" sanoisin, että jos kyllästyt joskus moukkaan ukkoosi,
sinulle on ottajia! ;)
TUOLLAISIA naisia saisi olla enemmänkin...olette harvinaisia!
Surullista mutta totta ?
Joku toinen voi herättää sen kylmäkin vaimon ja saada naisen näkyväksi ja joku toinen tekee taas naisesta kylmän ja etäisen. Samoin se menee miestenkin kanssa. Minun exä koki minut kylmäksi ja vaatvaksi naiseksi ja varmaan sitä hänelle olinkin. Itse koin että en riittänyt exälle omana itsenäni ja luonteelleni kuuluvat persoonallisuuen piirteet olivat heikkouksia.
Hukkasin tavaroitani ja kaadoin eväät syliini enkä osannut keskustella riittävän syvällisesti ja rauhallisesti hänen mielestään. En ymmärtänyt elekieltä tarpeeksi ja sanattomia viestejä vaan vaadin aina selkeitä sanoja.
Olin liian tempperamenttinen joten passivoiduin suhteessamme koska en ollut hyvä sellaisena kun olin. Mies ihaili aina minun vastakohtiani mutta halusi kuitenkin seksiä kanssani?
Minä en nähnyt itsessäni mitään seksikästä.
Mies oli tosikko joka halusi tehdä siitä seksistä taidetta joka oli vierasta minulle. Minä olisin halunnut ottaa vähän rennommin koko asian ja olla oma itseni.
Tätä kesti vuosia ennenkuin erosimme molemmat katkerina ja kipeinä.
Nyt minulla on mies jota haluan eikä pitkiä lämmittelyjä kaivata. Ex miehellä on nyt myös nainen jonka kanssa voi puhua henkeviä ja joka lukee ajatuksia.
Meillä on siis sopivammat kumppanitt nyt mutta emme olisi heitä löytäneet jos emme ensin olisi olleet keskenämme.
Elämä on vastavuoroisuutta ja ylä- ja alamäessä kulkemista rinnakkain. Se on se perusperiaatteeni. Itse olen eronnut ihan kauheasta kapakala ukosta jo aikaa sitten. Kyl tiedän, mitä on antaa lämpöö jne.
Enpä tiedä tuonkaan aloittajan asioita ja mikä on johtanut mihinkin. En asetu siis hänenkään puolelle. Asioissa on kuitenkin aina vähintään 2 totuutta. Sen olen oppinut tässä elämässä.
Oman herkkyyteni olen säilyttänyt ja luen mielestäni aika hyvin ihmisiä. Vaikeaa on olla liitossa jos ei mitään tunne saavansa. Eihän se mukavaa oo..mutta kyllä kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Vanhaan heilaan ei kiima enää syty!
Omasta kokemuksesta voin sanoa ettei seksihaluja väkisellä taiota!Olen 52v nainen.Tapasin aivan ihanan miehen 1,5v sitten ja alun alkaen meillä seksi pelasi hyvin ja tykkäämme edelleen toisistamme paljon.Kunnes vuoden seurustelun jälkeen mun seksihalut laantuivat huomattavasti,mutta eivät kokonaan.Miehelle se oli kova pala ja huomasin,että hän aivan väärällä tavalla suhtautui asiaan.Ainakin minun mielestäni.Hän otti puheeksi asian,että nyt pitää jo kerjätä "pimppiä".Sitä sanamuotoahan minä en alkuunkaan sietänyt.Antoi kuva ettei minussa muuta olekkaan kuin "pimppi"minkä vuoksi mun kanssa ollaan.Nyt kun aikaa on kulunut olemme saaneet myös seksin pelaamaan,mutta ei se enään niin intohimoista ole kuin 1,5v sitten.Olinhan ollut 10v sinkkuna ennen tämän miehen tapaamista,että ihmekkös tuo jos oli vähän villi...Arki se tulee kaikille,ei se voi lopun elämää yhtä juhlaa olla!Jos suhde menee täysin kylmäksi,eikä sieltä minkäänmoista lämpöä,huolenpitoa,laheisyyttä,ymmärrystä,arvostusta löydy,niin onko siinä mitään mieltä elää yhdessä?Jos toinen joutuu tekemään kaikkensa suhteen eteen tuntien ainaista syyllisyyttä,niin voidaanko jo kysyä kuinka kenenkään pää sitä kestää?Jos on yhdessä elämisen motiivi omaisuus,niin aika heikoilla ollaan.Sen voi ottaa yhdeksi syyksi/selitykseksi miksi en eroa,kun se ero jotenkin pelottaa.Vai pelottaako se yksin eläminen.Ollaanko me todella niin riippuvaisia toisistamme..Mies katso totuutta silmiin elä enään selitä.Teidän liittonne on lopussa.piste.Voimia sinulle!Sinä kyllä pärjäät yksinkin,usko siihen!
Toivooko vaimosi jotakin muutnlaista lähestymistapaa.
Kerro tunnoistasi, niinkuin tähän kirjoitit.
Ellei ala miettimään, on todella itsekäs. Vedenkeitin ja vohvelipannu eo rikasta seksielämää.
Nyt on kuule/tai olisiko kaikki tuosta seksistä kiinni?
Miten käyttäydytte toisianne kohtaan. Miksi vaimosi on menettänyt mielenkiinnon. Rakastaako hän sinua. Kaikki voi alkaa vähitellen ihan avoimesta puhumisesta. Vuosien saatossa kertyy kaikenlaista ja jos suhdetta ei hoida ja toista huomioi ajoissa, saattaa toinen heittää pyyhkeen kehään sanomatta sanaakaan. Seuraa tilannetta ja antaa mennä omalla painolla...puhumattomuuteen.
Taas jos toinen on sellainen itsekäs luonne jo alunalkaen, niin sellaista täytyy havahduttaa huomaamaan asioita. Keksit kyllä keinon.
Puhumattomuus on se kaikkein piinallisin ja pahin varsinkin sellaiselle, joka sitä kaipaa. Toista ei saa jättää "rauhaan", jos itseä vaivaa jokin asia. Ainakin on sitten yrittänyt. Ei tule tunnetta; olenko tehnyt kaikkeni tämän suhteen eteen.
Taatusti vaimollasi on vaikka mitä ajatuksia teistä. Onko hän jo huomannut, miten herkkä mies olet, vai mikä häntä inspiroi.
Seksi on sellainen alue, että toiset naiset haluaa sen hellästi ja toiset että heidät vaan vaaditaan ja otetaan joskus "käyttöön" ihan omiksi tarpeiksi. Toiset haluavat huomiota taas.
Itse olen jopa pyytänyt kaveria olla ottamatta minua huomioon, sillä pidän itse huolen itsestäni välillä. Mnusta se on rennompaa ja osaan kyllä sanoa jos menee mahdottomaksi, mutta ei ole vielä pitänyt suuttua.
Pitkässä liitossa tunteet kulahtaa ja oikeastaan uskallan sanoa, että kuolee..
Vaikka on ollut nuorena mukavaa ja kiihkeääkin, niin ne vaan tunteet kuolee aikaa myöten.
Tuota en vain tajua, että ei mene kumpikaan vieraisiin, jos seksi ei tyydytä?
Välittäisikö se nainen nyt niin siitäkään, vaikka vähän kävisi vierasta kastelemassa enää tuossa iässä?
Kyllä se vanhemmiten on tärkeää se omaisuus, on mökit, joille voi mennä kesäisin ja minne voidaan koko perheellä kokoontua. On yhteiset juhlat, mistä ehkä mies tiputettaisiin pois erossa ja se status ihmisten silmissä.
Varsinkin miehille erossa käy usein niin, että kaikki tutut rutiinit menee uusiksi
eikä sitä tuttua turvallista arkea ole enään.
Omakotitalo muuttuu hikiseksii kerrostalokämpäksi erossa, mihin ei sitä kodikkuutta saa millään, sehän oli sen vaimon käsissä sekin,
eikä niitä naisia enää ole jonossa tulossa kotihengettäriksi,
ovat jo kotiorjina olleet ja nauttivat mieluummin lapsenlapsistaan, kuin uudesta ukosta, joka vonkaa seksiä liian usein.
Ihanaahan se olisi, jos tuollaisia ed.kaltaisia "kaunokkeja" olisi vapaana, mutta valitettavasti he ovat juuri niitä, joita pidetään tiukasti siellä hellan äärellä ja jotka yrittävät pitää sitä omaa liittoaan kasassa, vaikka ansaitsisivat
itse paljon parempaa kohtelua.
Tiedän itsekkin tällaisia naisia, eivätkä he ole liitoistaan lähtemässä, vaikka miehet eivät hyvin kohtelekkaan, he ovat katoava luonnonvara.
Minusta, AP, lähdet purkamaan ongelmaasi vähän väärästä päästä. Jos vaimosi ei rakasta, arvosta eikä halua sinua fyysisesti, niin tuskinpa saat häntä millään taikatempulla "lämpiämään". Ei seksiä tai fyysistä läheisyyttä voi olla silloin, jos mikään näistä kolmesta edellytyksestä ei täyty. Ei nainen voi mennä miehen kanssa sänkyyn, ellei hän ollenkaan arvosta tätä tai koe tätä fyysisesti puoleensavetäväksi.
Olisi kiinnostavaa tietää, mitä vaimosi mielestään liitostanne saa. Miksi hän haluaa olla kanssasi ja miksi hän on mennyt kanssasi naimisiin? Entä miksi itse olet mennyt hänen kanssaan naimisiin, jos hän on alusta alkaenkin ollut tuollainen kylmä kala?
Luulen, että suurin osa ihmisistä ajattelee niin, että avioliitossa pitäisi saada tuntea itsensä rakastetuksi, arvostetuksi ja halutuksi. Jos näin ei ole, mitä järkeä koko avioliitossa on? Mitä järkeä on sitoutua ihmiseen, jolta ei saa mitään muuta kuin pahan mielen? Mitä järkeä sinun avioliitossasi mielestäsi on?
Olet saanut hyviä vastauksia. Olet itse avoin ja fiksusti asioihin suhtautuva keskusteleva mies. Mielestäni vaimosi ei osaa näyttää tunteitaan. Hänellä ei niitä ole tai hän on kasvanut tunnekylmässä ilmapiirissä lapsuutensa ajan ja hänen on vaikeaa niitä osoittaa.
Älä yritä enää, se voi häntä vain lisää kiusata. Selvästikin hän haluaa antaa sinusta ulkopuolellekin toisenlaisen kuvan kuin mitä todellisuudessa olet.
Voi hän halutakin olla huomiosi keskipiste, mutta hän ei välitä antaa takaisin mitään.
Voisit kokeilla vastavuoroisesti välinpitämättömyyttä häntä kohtaan ja puhua hänelle että sinulla on tarpeita joihin et saa vastakaikua ja asialle täytyy jotakin tehdä. Ole rehellinen itsellesi. Jos voisitte mennä yhdessä pariterapiaan, siellä voisi asioista keskustella avoimesti niinkuin ne ovat.
Minusta kuulostaa siltä, että vaimollasi on klassinen ongelma - hän ei siedä epätäydellisyyttä sinussa, koska ei syvällä sisimmässään siedä sitä itsessään. Minusta tästä kielii jo se, millä tavalla vaimosi kieltäytyi terapiasta - hän pelkäsi, että joutuu muuttumaan, hän ei kestä enää yhtäkään ulkopuolelta tulevaa vihjeen puolikastakaan siitä että hän ei riitä, hän ei tee kaikkea jo valmiiksi oikein, hän ei ole täydellinen. Hän ei kertakaikkiaan osaa rakastaa itseään virheineen, eikä halua kohdata niitä, eikä oikein sinuakaan. Veikkaan silti, että hän haluaisi osata.
Uskoisin, että sinulla on kaksi mahdollisuutta. Ensimmäinen on se, että yrität tarjota hänelle edelleen terapiaa siten, että sanot sen olevan sitä varten, että hän tuntisi itsensä paremmaksi. Tämä on puolitotuus - terapia tukee JA pakottaa ihmisen katsomaan peiliin, mutta häivytä tämä jälkimmäinen aspekti. Väitä siis aluksi, että vaimosi ei tarvitse muuttua millään tavalla, vaikka se ei ole aivan totta. Muutospaineet aiheuttavat vain vastareaktion.
Toinen mahdollisuus on tavallaan ottaa itsellesi pieni osa terapeutin roolista. Kannusta, kehu vaimoasi. Tee numero hänen kaikista onnistumisistaan, hänen kaikista hyvistä ominaisuuksistaan. Jos hän tekee virheen, sano että sillä ei ole väliä, sillä rakastat häntä silti, virheineen päivineen. Kuulostaa itsestäänselvältä, ja juuri siksi me harvoin sanomme tällaisia asioita toisillemme. Totuus kuitenkin on, että moni on saanut sellaisen kasvatuksen että tämä ei ole ollenkaan itsestäänselvää, ja silloin elämää värittää hätä ja pelko hylätyksi tulemisesta, siitä että ei kelpaa. Silloin ei aina uskalla edes rakastaa - ettei varmasti joutuisi kokemaan rakkaan ihmisen hylkäämistä.
Toivotan onnea sinulle, AP. Et ole ansainnut kohtaloasi etkä ole siihen syypää.
Niin monet naiset haaveilee sun kaltaisesta miehestä eikä tämä taliaivo osaa arvostaa sua. Ärrrrsyttää.
Tutulta kuulostaa, kovasti tutulta. Samalla ihmettelen tuota valtavaa miellyttämisyritystäsi. Teet mitä vain miellyttääksesi vaimoasi ja saadaksesi häneltä edes vähän kiitosta. Miksi et halua uskoa, etteivät tekemisesi tai tekemättä jättämisesi vaikuta hänen suhtautumiseensa mitään? Olin itse "kaunokkina" kaltaisellesi miehelle. Hän puhui vaimostaan täysin samallalailla kuin sinä omastasi. Liittokin oli suurinpiirtein kestänyt yhtä kauan. Mies muisti vaimon merkkipäivät, ahersi myös kotitöitä jne. Silti aina hän teki väärin, vastauksena oli haukkumista ja narinaa narinan päälle. Tapasimme ja rakastuimme. Mies oli onnessaan, tällaista hän on aina kaivannut, ihanaa. Mutta annas olla, kun (kylmä?) vaimo huomasi asian. Kiltisti mies palasi vaimon komentoon ja valittaa taas, kun vaimolle ei mikään kelpaa. Narisee vaan.
On vierähtänyt 10 päivää kun edellisen kerran kommentoin saamiani vastauksia, olen niitä kyllä käynyt lukemassa, mutta en ole joutanut niihin ottamaan kantaa.
Kaikille paljon kiitoksia että olette vaivautuneet ottamaan kantaa meidän asioihin.
Monet ovat ihan pidempäänkin ja oikein sydämellisesti ottaneet osaa opastaneet ja lohduttaneet minua.
Lähiaikoina vastailen esille nousseisiin neuvoihin ja kysymyksiin, johon en aikaisemmin ole vastannut, mutta nyt ensin kysyn hieman tarkennusta viimeksi kirjoittaneelta nimimerkiltä, ”nar(r)ina”
KIRJOITAT: ”Olin itse "kaunokkina" kaltaisellesi miehelle. Hän puhui vaimostaan täysin samalla lailla kuin sinä omastasi. Liittokin oli suurin piirtein kestänyt yhtä kauan. Mies muisti vaimon merkkipäivät, ahersi myös kotitöitä jne. Silti aina hän teki väärin, vastauksena oli haukkumista ja narinaa narinan päälle.”
Sinä siis haukuit ja narisit miehellesi, vaikkei siihen oikeasti olisi ollut aihetta.
MIKÄ SEIKKA TAI ASIA OLI MIEHESSÄSI TAI SUHTEESSANNE JOKA SAI SINUT TEKEMÄÄN TUOLLA TAVALLLA ?
VIELÄ KIRJOITAT:
”Tapasimme ja rakastuimme. Mies oli onnessaan, tällaista hän on aina kaivannut, ihanaa. Mutta annas olla, kun (kylmä?) vaimo huomasi asian. Kiltisti mies palasi vaimon komentoon ja valittaa taas, kun vaimolle ei mikään kelpaa. Narisee vaan. ”
MITÄ TARKOITAT, kun sanot että ”Tapasimme ja rakastuimme”. OLIKO KYSEESSÄ SAMA MIES, kuin se jolle ”narisit”
Tarkoitatko että rakastuit mieheesi ensi kerran vai uudestaan ?
JA MIKÄ SAI SINUT UUDELLEEN PALAAMAAN SIIHEN ENTISEEN KÄYTÖKSEESI ?
KIRJOITAT ALUSSA:
”Samalla ihmettelen tuota valtavaa miellyttämisyritystäsi. Teet mitä vain miellyttääksesi vaimoasi ja saadaksesi häneltä edes vähän kiitosta. Miksi et halua uskoa, etteivät tekemisesi tai tekemättä jättämisesi vaikuta hänen suhtautumiseensa mitään? ”
En minä kuitenkaan tee asioita kotona enkä meidän suhteessa sen takia, että saisin kiitosta, vaan sen takia koska haluan kohdella vaimoani ja myös muita ihmisiä hyvin ja asianmukaisesti. Tarkoitukseni on tehdä elämässä ne työt ja asiat joihin pystyn ja jotka osaan. Ja tarkoitus olisi että myös elämänkumppanilla olisi hyvä elää tätä yhteistä elämää, niin silloin se koituu meidän molempien parhaaksi.
Teen minä omat ”velvollisuuteni” ihan mielelläni, vaikka en kiitosta saisikaan. Mutta se että vaimoni siivilöi vain kaikki negatiiviset asiat yhteisestä elämästä, kyllä masentaa väkisinkin.
Tuota...en ole tuo narina, mutta sinä nyt varmaan ymmärsit hieman väärin..
Taisi tarkoittaa tuo narina, että alkoi sivusuhteeseen kaltaisesi kanssa, jolla oli se vaimokin....siis kaksi naista kaltaisellasi miehellä ja silti se kaltaisesi kiltisti palasi sen kamalan vaimonsa luo.. ;)))))
Sinulle "nar(r)ina":
Pyydän anteeksi, että käsitin sinun viestisi aivan väärin. Kun sinä ystävällisesti selvensit asiaa, nimimerkillä "ymmärsin näin?", niin nyt ihmettelen itsekin, että miten noin väärin luin sinun kirjoituksesi, sillä se on loppujen lopuksi hyvin selkeästi sanottu. Ja sen väärinymmärryksen takia, takia ne minun kysymyksesi sinulle olivat aika outoja.
Kun sinä kirjoitit: "
Kiltisti mies palasi vaimon komentoon ja valittaa taas, kun vaimolle ei mikään kelpaa. Narisee vaan."
Niin osaatko sanoa, että miksi mies palasi takaisin sen narisevan vaimon komentoon ?
Kyllä on niin tutulta tuntuva kirjoitus. Meillä samanlainen tilanne, mutta kyseessä vaimosi kaltainen mies. Meillä mies sanoi 20 vuoden avioliiton jälkeen, ettei ole rakastanut minua koskaan, eikä edes tiedä mitä rakastaminen tarkoittaa???? Kyllä sattui ja kovaa. Kaikkeni minäkin olen yrittänyt mutta koskaan ei ole mitään kiitosta tai hyväksyntää herunut. Päinvastoin hän jopa häpeää minua julkisilla paikoilla omien sanojensa mukaan (työkaverini ovat sanoneet, että olen kymmenen vuotta nuoremman näköinen ja hyvässä kunnossa). Mieheni taas ei välitä ulkonäöstään, että miten on varaa sanoakin niin.
Täällä on tullut paljon hyviä neuvoja, enkä sen tähden lähde sen kummemmin uusia antamaan.
Totean vain että olet aivan IHANA MIES. Sinulle kyllä soisin paremman suhteen. Toivotan hyvää kevättä.
Kiitos sinulle ”Ilman rakkautta”, sydämellisestä vastauksesta.
Kun tuo sinun kohtalosi näyttää olevan paljon samankaltainen, niin ymmärrän kyllä hyvin miltä sinusta tuntuu. Vaikka se on TODELLA ikävä asia sinulle, niin kuitenkin sinun kirjoituksesi lohduttaa minua, kun huomaan, etten minä en ole ainut joka kärsii kumppanin sydämen kovuuden ja välipitämättömyyden tähden. Varsinkin se tuntuu hienolta, että olet kokenut minun kirjoitukseni myönteisenä, ja jopa toteat että minä olen ”ihana mies”. Sellaista saan harvoin "kuulla", kotona en ikinä.
Sinun tilanne on ehkä vieläkin ikävämpi, kuin minun kohdalla. Kun miehesi sanoi, ettei ole sinua rakastanut koskaan, eikä edes tiedä mitä se tarkoittaa, niin se on todella pahasti sanottu.
Minun vaimoni ei ole sillä tavalla sanonut, mutta minä tiedän hänen käyttäytymisensä perusteella ettei hän ole rakastanut liioin koskaan, alkuajoista en tiedä, koska ei ole silloinkaan sitä sanonut. Eikä hän ole koskaan edes vihjannut siihen suuntaan millään tavalla, ainakaan vanhempana.
Se että miehesi häpeää sinua julkisilla paikoilla, vaikka työkaveriesikin mielestä olet nuorekas ja hyvässä kunnossa, on aivan järkyttävää asennetta mieheltäsi. Se varmasti tekee sinulle todella kipeää.
Siinä minun vaimoni on erilainen, sillä hän ei häpeä minua, tai ainakaan en ole sitä huomannut. Sillä me reissuamme joka vuosi useita kertoja kylpylöissä ym. Kerran kävimme lähi-idässä ja keväällä olemme lähdössä venäjälle turistimatkalle.
On se toisaalta hyvin surullista ja kohtalon ivaa, että niin monella ihmisellä sattuu elämän toveriksi sellainen joka ei anna toiselle mitään arvoa. Mitenkähän kaksi sellaista ”kovanaamaa” mahtaisi pärjätä keskenään, sitä voi vain arvailla?
Kyllä eilen lauantai iltana saunassa käydessä selvisi, että vaimoni kieltäytyy ehdottomasti mistään minun taholta tulevista huomionosoituksista ja asioista. Niin kuin olen maininnut jo aloituksessa, kuinka hän ei ota vastaan mitään lahjoja minulta. Ei yleishyödyllisiä ja mutta näköjään ei henkilökohtaisempiakaan. Ja olen varma, ettei minun ostamat korut, (eihän koruja pidäkään) eikä mitkään muutkaan ”hepenet” hänelle kelpaa. Avioliiton alussa ostin hänelle mm. sievän yöpaidan, mutta muutaman kerran taisi pitää, eikä enää sen jälkeen, vaan jotakin vanhaa ”kauhtanaa”
Kun tosiaan vaimoni tykkää saunan lauteilla olla pitkällään, niin joululahjaksi ostin mm. kauniin saunatyynyn, että parempi olisi köllötellä, mutta hän ei ole sitä käyttänyt, ollenkaan. Illalla kun meni saunaan vähän myöhemmin, (kun poljin kuntopyörää) niin hän oli lauteilla pitkällään. Kun minä menen lauteille, niin hän pitää päätään minun jalkani päällä, ja hyvä niin. Minä sanoin, että eikö tyyny olisi tarpeen, kun sinä monesti tulet minua ennen saunaan. Hän sanoi edelleen niin kuin heti joulun jälkeen, että ei hän ”raski sitä panna, kun se kastuu.
Sanoi vielä niin uskomattomat sanat, että siinä kävisi mieluummin vaikka halko, kun sille ei haittaa vaikka kastuukin. Minusta tuntui se tuntui hyvin pahalta ja sanoin, että ei voi olla totta, että halko olisi parempi, kuin minun lahjoittama hieno tyyny, joka tarkoitettu nimenomaan sauna käyttöön. Hän sanoi sitten siihen, ”tai sitten lankku”
Siinä vähän keskusteltiin asiasta. Sanoin että etkö sinä ollenkaan ajattele sitä että mistä toisesta tuntuu tuollaiset puheet. Hän sanoi että ajattelee niin että kun tyyny kastuu. Sanoin että sinulleko on tärkeämpi materiasta huolehtiminen, kuin miltä toisesta tuntuu. Hän totesi että niin se on että hän ajattelee materian kannalta, ja ”minä olen materialisti”.
Minä sanoin että eihän sinulla tarvitse siitä välittää mitä sille tyynylle tapahtuu. Ja kun se on nimenomaan tehty sauna käyttöön niin se kestää. Sanoin että jos saisin tuollaisen tavaran toiselta, niin varmasti ottaisin käyttöön, muutenhan se olisi loukkaus lahjan antajaa kohtaan.
Totesin että kun sanoit että halkokin on parempi kuin minun antama tyyny, niin se tuntuu minusta pahalta.
Sitten rupesi ääneen nauramaan oikein sydämen kyllyydestä, jota hän ei minun seurassa ole tehnyt juuri koskaan. Hän ei yleensä naura esim. minun leikinlaskulle, muulloin kuin jos on vieraita, tai me olemme kylässä. Ja luulen vahvasti että se on silloinkin vaan teennäistä, kun toisetkin nauraa.
Hän sanoi vielä pesuhuoneessa, että ”noin pieni asiako sinusta tuntuu pahalta.”
Onhan se kyllä pieni asia tuo tyyny, mutta hänen nurja asenteensa minua kohtaan ei ole kyllä mikään pieni asia, kun sitä olen saanut kokea kohta kolmekymmentä vuotta.
Saunan jälkeen minä hain ulkorakennuksesta valmiita eri kokoisia lankun pätkiä hänelle tyynyksi lauteille, seuraavaa kertaa varten. En muistanut sitä halkoa tuoda, pitänee se vielä hakea.
Niin että tällaista meillä tämä yhteiselo, johon palaan vielä tuonnempana.
Hyvää kevättä sinullekin joka myös ole jäänyt ”ilman rakkautta”
Nyt olet kyllä mies, itse lapsellinen!!
Meillä tytär osti sellaisen tyynyn lauteille ja ensi alkuun tosiaan se oli vain hyllyllä, kun tuntui miehestäkin, että meneeköhän se homeiseksi ja kun ei siinä ollut vetoketjuakaan, että miten sen saa sitten pestyä, kun täytteihiniin sitten menee pesuaineita....tuntui siis aika epähygieeniseltä kapistukselta.
No, tytär sitten kerran sanoi apeana, ettikö se kelpaakkaan ja otin sen sitten käyttöön, vaikka mies empi...
Ja käytössä on!
On se niin pehmeä, että sellasen puun se kaipaa alleen, mutta mukavan pehmeä silti.
Mies ei raski sitä edelleenkään käyttää, kun sotkeutuu kuulemma hänen hikeensä, mutta itse en enää pärjäisi ilman sitä!
Mutta pesu on vaikeaa!
Yleensä naisilla on se hoitoaine päässä saunassa ollessaan ja siis meilläkin nyt tyynykin sitten taas niljakas ja pestä pitäisi, mutta miten peset??
Pesukoneeseen en raski laittaa ja tursuis kaikki tukasta tarttuneet hoitoaineet siihen täytteeseen ja suihkun alla kun puristelen, vielä puolen tunnin päästäkin pursuilee täyteistä vaahtoa...
Vaimosi voi siis ajatella tätä jo nyt edeltä käsin.
Mutta otappas itse se käyttöön saunassa..
Tuo on muuten aika söpöä, että vaimosi laskee päänsä syliisi saunassa..
Onhan siinä sitä läheisyyttä, sinä et vain sitä hoksaa...miehenä..
Sinulle "Voi elämänkevät! ;))"
Siinä minun ostamassa tyynyssä ON VETOKETJU, joten se on helppo pestä myös koneessa. Ja täyte on keinokuitua, joka ei ime vettä.
TEILLÄ se on kuitenkin KÄYTÖSSÄ ja hyväksi todettu, vaikka pesun kanssa teillä on ongelma.
En alunperinkään ajatellut sitä itse käyttää, jos vaimo olisi sitä käyttänyt, koska se on kuitenkin aika henkilökohtainen, niin kuin joku vaatekin.
Panin sen kakkosautoon, jos tarvitsee joskus levähtää auton penkillä. Ykkösautossahan meillä on pieni tyyny ollut, ja pitkillä matkoilla on tarpeen.
Mutta kun vaimo ei sitä tarvitse saunassa, niin pitää harkita jos sitten itse.
Totta kai se on söpöä, että vaimoni laskee päänsä minun reiden päälle, mutta tuntien vaimoni, luulen että vaimoni ei muuten haluaisi sitä tehdä, mutta kun muuten emme sovi lauteilla olemaan jos hän on pitkällään. Kunpa hän haluasikin oma-aloitteisesti olla minua lähellä, niin mikä sen parempi.
Jos hän siitä tykkäisi, niin ERITTÄIN MIELELLÄNI hoitaisin tyynynkin virkaa.
Olemme olleet joskus toisinkin päin, että minun pääni on hänen reitensä päällä.
Tässähän ei ole se tyyny, eikä mikään muukaan tavara meillä ongelmana, vaan se tiukka kielteinen asenne, kun vaimoni ei suostu ottamaan minulta vastaan MITÄÄN, jolla voisin häntä ilahduttaa. Ei ainakaan koskaan kerro mistä hän tykkää, jota minä voisin tehdä hänen hyväkseen.
Tulin niin surulliseksi luettuani viestin..j aitse ketjua. Itse olen nuorempi, kuitenkin koko elämäni etsinyt lopullista elämänkumppania. Miten elämä onkaan sellaista että harvoin kaksi kaltaistaan löytävät toisensa. Itse kirjoitin eilen viestin otsikolla Päivä elämästäni.. jne. Olen niin väsynyt.. taitaa olla niin että maapallo on täynnä onnettomia ihmisiä vain muutamat kokevat todellisen onnen.. Onneksi heitäkin on. Olen niin surullinen itseni ja muiden puolesta.. Miksi elämän täytyy olla niin vaikeaa, kun kyse ei ole kuitenkaan mistään kuoleman taudista joka kalvaa sisintä.. :(
otsikko olikin jaksaa ei jaksa..naurettavaa-kyllä ja nimimerkki päivä elämästäni..
Ei missään ole mitään järkeä..
Tuo on muuten silmiinpistävää juuri tuo, miten niin erinlaiset ovatkaan päätyneet yksiin loppujenlopuksi.
HARVOIN näkee kahta toisiaan nätisti puhuttelevaa paria, ainakaan kun ovat olleet naimissa jonkun aikaa..
Aina toinen nälvii ja toinen alistuneesti kuuntelee..
Tai toinen yrittää sievästi kumppaniaan puhutella ja toinen ei vaivaannu edes vastaamaan ja jos vastaa, niin ilkeästi.
Vieraitten aikanakaan ei vaivauduta kunnolla olemaan.
Mistäkähän johtuu?
Hakeekohan sitä vaistomaisesti täysin päinvastaista kumppania, kun itse on ja jos hakee, niin miksi?
Siksi, että toinen rakastaa enemmän ja on valmis siksi ottamaan iskuja vastaan. Toinen taas suostuu olemaan yhdessä, kunhan palvelu pelaa.
Tiedän juurikin aloittajan vaimon kaltaisen naistyypin, sillä sen verran paljon huomasin yhtäläisyyksiä. Kyseessä lienee jonkunlainen luonnehäiriö, missä empatiakyky on puutteellinen ja mikä sisältää mahdollisesti muitakin narsistisia piirteitä. Tähän kun lisätään pitkän suhteen aiheuttama turtuminen, niin ei sieltä vastakaikua ole odotettavissa. Et sinä valitettavasti saa naistasi millään konstilla lämpiämään tai muuten muuttumaan pysyvästi. Sinun täytyy vain tyytyä nykyiseen tilanteeseen tai sitten erota.
Eroaminen ei varmaan kannata tuossa iässä, ja miksikö ei?
No, naisen kanssa kuitenkin seksiä ja naisen kanssa mukava matkustella.
Eikö sitä eläke-ikää lähestyvät juuri kaipaa?
Luulen kaikki miehen jutut läpiluettuani,että kysymys on enempi miehen
riippuvaisuudesta huomionkaipuuseen..
Ja se tarve kasvaa miehen vanhetessa.
Luulen naisen olevan myös paljon älykkäämpi miestä, anteeksi vaan mies, mutta sen jotenkin huomaa..
Mies jotenkin myös roikkuu vaimossaan ja tuleekin mieleen oma labbikseni, joka palvoo katseellaan, mutta jolta ei löydy mitään oma-aloitteellisuutta minkään suhteen.. paitsi syömisen.
Sinulla on AP hyvä vaimo.
Ei mikään lässyttäjä ja kainalossa nyhjääjä, mutta hyvä ja kunnollinen, joka pitää sinusta huolta hautaan asti.
Keksippäs itsellesi joku harrastus, joka vie aikaasi, ettet koko ajan vain ole vaimosi käytettävissä ja kerjää niitä makupaloja.
Hommaa vähän omaa eläämääkin.
Sinulle ”Sivusta seurannut”
Kirjoitat:
Eroaminen ei varmaan kannata tuossa iässä, ja miksikö ei?
No, naisen kanssa kuitenkin seksiä ja naisen kanssa mukava matkustella.
Eikö sitä eläke-ikää lähestyvät juuri kaipaa?"
Eroamisesta olen samaa mieltä, ettei siihen pidä lähteä, muuten kuin pakon edessä. Vaikka sitä yksipuolista seksiäkin on, niin kuitenkin kaipaan lisäksi edes joskus, hellää kosketusta, ja helliä sanoja. Sitä ei matkustelukaan korvaa, vaikka muuten piristääkin mieltä..
Edelleen kirjoitat: ”Luulen kaikki miehen jutut läpiluettuani,että kysymys on enempi miehen riippuvaisuudesta huomionkaipuuseen”
Mielestäni kaipaan ennen muuta läheisyyttä, jossa myös vaimoni on mielellään mukana, eikä vain velvollisuudesta. Ja jos vaimoni ei mitenkään minua noteeraa, niin onhan se ymmärrettävää, ettei hän kaipaa myöskään läheisyyttä, niin että siinä mielessä varmaan kaipaan huomiotakin, sillä jos hän sitä osoittaisi, niin olisi toiveita, että hän haluasi myös minun lähellä olla.
Kirjoitat vielä
”Luulen naisen olevan myös paljon älykkäämpi miestä, anteeksi vaan mies, mutta sen jotenkin huomaa.”.
Voi olla älykkäämpi, mutta ns. ”tunneälyä” hänellä ei kuitenkaan liene hirveän paljon, tai ei ainakaan tuo sitä esille, joka olisi yhteiselossa kuitenkin aika tärkeää. Toisaalta nämä kummatkaan älyn kyvyt eivät ole kuitenkaan ihmisen omassa vallassa, eikä itse hankittuja, joten niistä emme voi toisiamme syyttää, tai toisiltamme vaatia. Me olemme sellaisia kuin millaiset lahjat olemme elämältä saaneet.
Oma-aloitteellisuuden puutteesta ei minua ainakaan vaimoni ole koskaan syyttänyt, eikä kyllä kukaan muukaan. Minulla on niin monia asioita ja ideoita joita jatkuvasti käytännössä toteutan, sitä mukaa kuin niitä ehdin.
Enkä ole väittänytkään, että minulla ei olisi hyvä ja tomera vaimo, joka osaa käytännön asioita hoitaa todella mallikkaasti ja on myös aivan erinomainen kokki ym.
Mutta niistä kaikista hyvistä ominaisuuksista huolimatta minä jään lähes kokonaan vaille VASTAVUOROISTA LÄHEISYYTTÄ JA HELLYYTTÄ.
Kyllä joskus olisi mukava kuunnella vaikka ”lässytystäkin ja kainalossa nyhjäämistä”, kaiken sen kritiikin sijasta mitä kuulen usein.
Kun olen hänelle sanonut, että sano suoraan mikä minussa on vikana, tai mikä meillä ”mättää”, niin hän ei osaa sanoa mitään. Mutta kun on nalkuttaja luonne, niin aiheitahan siihen riittää, vaikkei sitten pysty perustelemaan missä minun pitäisi toimia toisella tavalla.
Vielä sinä kirjoitat ”Sivusta seurannut”:
”Keksippäs itsellesi joku harrastus, joka vie aikaasi, ettet koko ajan vain ole vaimosi käytettävissä ja kerjää niitä makupaloja. Hommaa vähän omaa elämääkin.”
Tuo arvaus ei kyllä aivan osunut, sillä Harrastuksia ei minulta totta totisesti puutu, sen tietää vaimoni ja myös muut jotka minut tuntevat. MUTTA NEKÄÄN EI KORVAA LÄHEISTÄ IHMISSUHDETTA, jota kaipaan.
harvinaisen ihana mies, kun olet jaksanut tuollaista naista katsoa noin kauan, etkä ole vieläkään lannistunut, vaan teet edelleen kaikkesi jotta saisit häneen eloa! Moni nainen olisi tosi tyytyväinen tuollaisesta miehestä.
En oikein tiedä voiko vaimoasi mitenkään enää auttaa, tuon ikäinen ei enää miksikään muutu ja jotenkin tuo miten hän väheksyy sinua, kertoo ettei arvosta sinua ollenkaan. Mielestäni se on selvä merkki rakkauden loppumisesta, jollei enää arvosta toista, eikä välitä nähdä vaivaa suhteen eteen.
Haluatko oikeasti elää tuollaisen naisen kanssa lopun ikäsi?
Vaikutat niin ihanalta ja varmasti moni ikäisesi nainen osaisi sitä arvostaa, sinä se et helpolla luovuta, se on ainakin nähty.
Ja mitä sitten jos erossa menee talot ja mökit myyntiin, ne on vain tavaraa, nyt on kyseessä sinun elämäsi!
Itse olen ainakin erottuani ollut paljon onnellisempi tässä pikkuyksiössäni, kuin mitä olin siinä tavarapaljouden keskellä huonossa suhteessa.
Ja uskon vielä löytäväni rakkauden, mihinkään zombie-suhteeseen en enää tyydy, oon mieluumin yksin kuin rakkaudettomassa suhteessa.
Kiitos vastauksesta ja myönteisestä tunnustuksesta minua kohtaan, kirjoittaja: ”olet kyllä”
Kysyt, että ” Haluatko oikeasti elää tuollaisen naisen kanssa lopun ikäsi?”
Jaa sitä on vaikea sanoa, että miten tässä lopulta käy, mutta en haluaisi vaimoani kuitenkaan vähässä kummassa hyljätä. Olenhan hänet kuitenkin itse valinnut elämäntoverikseni, ja myös Jumalalta rukoilimme johdatusta asiaan. Ja kyllähän meillä alkuvuosina olikin ihan mukavaa, kun vertasin niitä yksinäisen poikamiehen elämään. Vaikka hän ei ole minua koskaan erityisemmin ihaillut, niin kuitenkin meillä oli yhteiselo läheisempää kuin nyt vanhempana.
Hänessä on kuitenkin hyviä puolia 10 kertaa enemmän kuin vähemmän hyviä. Huonoja puoliahan ei hänellä olekaan sanan varsinaisessa mielessä, vaan hän on luonteeltaan erilainen, ja sitten tietenkin on joitakin sellaisia ominaisuuksia joita voisi vielä kehittää paremmaksi. Ja vaikka niitä kehitettäviä puolia ei kovin paljon olekaan, niin jotkut niistä ovat kuitenkin minun kannalta hyvin kiusallisia ja minä joudun niiden takia kärsimään ”puutetta” tunteiden tasolla.
Ja sen takia olen tällä palstalla kyselemässä, jos vaikka joitakin hyviä käytännön vinkkejä täältä saisin. Ja monia hyviäkin neuvojahan täältä on tullut, kun niitä vain osaisi pikkuhiljaa ruveta panemaan käytäntöön.
Nimimerkki ”ota älä kysele” ehdotti luettavaksi kirjaa ”Parisuhteen kemia”. Olen vasta vähän sitä kerinnyt lukemaan, ja varmaan hyvä kirja.
Edellinen ja jotkut muut neuvoi ostamaan lahjaksi naiselle henkilökohtaisia lahjoja, eikä mitään yleishyödyllisiä. Se on olisi varmaan hyvä asia, kun vain tietäisin mistä asioista vaimoni tykkää, kun hän ei niistä paljon kertoile. Ja niissä henkilökohtaisissakin lahjoissa vielä jää epäselväksi, että ”kelpaako minun antimet” hänelle.
Kun minä mielelläni ostan hänelle äitienpäiväksi ”kukkapuskan”, niin joskus takavuosina, hän muutamaa päivää ennen äitienpäivää osti itse äitienpäivä kukan itselleen. Kun minä ostan sen kukan yleensä vähän ennen sitä päivää ja pidän piilossa äitienpäivän aamuun saakka, jolloin sen panen kahvipöydälle, äitienpäivä kortin kanssa. Sitten niitä oli kaksi kappaletta. Minusta tuntui vähän pahalta, ettei hänelle riittänyt minun antama kukka ja kysyttyäni asiasta, hän vain totesi että ei se haittaa vaikka niitä on kaksi. No eihän se tietenkään haittaa vaikka on kaksi, mutta tuli sellainen tunne, että minun antamalla ei ollut hänelle merkitystä, muuta kuin että ei se ”haittaa” häntä.
Joskus myöhemmin ostin itse kaksi kappaletta, jos kerran niin pitää olla usemapi olla. Nykyvuosina olen ostanut vain yhden.
Koska hänestä ei saa selvää, että antaako hän arvoa niille minun kukillekaan, niin monena kesänä olen hänen syntymäpäivänä ottanut kukat meidän omasta pihasta, luonnonkukkia ja myös kukkapenkistä.
Joku heitti kysymyksen että harrastetaanko me esileikkiä sängyssä. Minä kyllä tykkään hyvin paljon kun pääsen oikein "kokovartalo" halaukseen ja hyväilyyn hänen iholleen. Ilman sitä koko homma jäisi kuin puolitiehen. Eikä minulla ole siinä esileikissä mitään kiirettä, koska nautin siitä läheisyydestä ja ihokosketuksesta kovasti. Mutta hän sitten sanoo monesti, että alahan jo ”hommiin”, tai sitten hän haluaa kääntyä kyljelleen. Ehkä minun nautinto vielä ”tuplaantuisi” jos vaimoni osaisi minua hyväillä ja halata, sillä minä nautin ihonkosketuksesta aivan valtavasti.
Olen hellästi yrittänyt häntä neuvoa, mistä minä tykkäsin, mutta hän vain puolihuolimattomasti ja konemaisesti molemmilla käsillä heilauttaa samalla lailla, ikään kuin auton lasipyyhkijät. Tai sitten, ikään kuin ”jynssää” minua joskus. Olen sanonut hänelle, että hyväile hitaasti ja hellästi, mutta hän sanoo vain että hän tekee niin kuin hän haluaa. Eikö tällaisessa asiassa pitäisi kumppanin yrittää tehdä, niin kuin toinen toivoo, koska vastapuolihan se tietää parhaiten mikä tuntuu hyvältä.
Toisaalta kun minä hyväilen häntä, niin se pitää tehdä vähän voimakkaammin kuin mitä mistä minä tykkäisin itseäni hyväiltävän. Jos minä hyväilen häntä hellästi, keveämmällä kädellä, niin hän kerran tänä keväänä sanoi, että ”tuntuu kauhean pahalta”. Olin lievästi järkyttynyt siitä hänen reaktiostaan, miten voi hellä hyväily siltä tuntua.
Ei siinä muuten mitään, mutta kun koskaan ei sano, että mikä tuntuu hyvältä, vaan ainoastaan mikä ei siltä tunnu.
Jatkuu seuraavassa viestissä
Eli en saa koskaan palautetta siitä missä olen onnistunut, vain siitä missä en ole onnistunut. Totta kai minä otan huomioon sen mistä hän ei tykkää ja pyrin sitä välttämään. Koska hän ei kerro mistä tykkää, niin olen joskus aikaisemmin kysellyt, että miltä tämä tai tällainen tuntuu. Hän saattaa vastata esim. ”ei paha, ei paha”. Siitä en kyllä sitten ole aivan varma, että onko se hänelle yhdentekevää, ei hyvää eikä pahaa, vai onko hän ehkä kuitenkin jotakin myönteistä kokenut.
Mutta miksi sekin pitää sanoa noin negatiivisesti, jos se kerran olisi hyvältä tuntuvaa. Hän ei siis jostakin syystä pysty ilmaisemaan mitään asiaa myönteisesti, ei näissä eikä muissakaan asioissa. Minä en siis saa juuri koskaan kokea sitä, että olisin voinut tuottaa hänelle iloa juuri millään tavalla.
Joku kysyi että ”rakastaako vaimoni minua ja mikä häntä inspiroi”.
Tuohon en osaa kyllä oikein vastata, kun hän ei ole koskaan siitä kertonut. Mutta hän pitää kyllä hyvää huolta, ainakin noin ulkoisesti, minusta ja myös lapsista. Kodin pitää siistinä ja kauniina ja laittaa erittäin hyvää ruokaa ym. ym.
Ja ostaa minulle joskus vaatteitakin ym. ym.
Enkä osaa sanoa sitäkään että mikä häntä inspiroi, kun hän ei mieltymyksistään kerro. Vaikka minä kerron avoimesti yleensä mistä asioista minä elämässä tykkään, niin hän ei silti uskalla tai osaa kertoa omista mieltymyksistään.
Joku ehdotti meille ”romanttista matkaa kylpylään”
Me käymme lähipaikkakunnan kylpylässä useita kertoja vuodessa ja lisäksi lähes joka vuosi jossakin kauempana 2-3 vrk. hotellikylpylässä. Romantiikkaa kyllä itse kaipaisin kovastikin, mutta vaimoni ei siitä puhu koskaan, eikä tunnut kaipaavan.
Joku ihmetteli sitä, että ”miksi emme mene vieraisiin, kun seksi ei oikein suju”
Sellainen taitaa nykyään olla tapana ratkaista ongelmia, mutta minun moraaliin se ei oikein sovi ja nähdäkseni siinä tulee vain ongelmia lisää, jolloin loppuu myös se ”vähäinenkin” seksi kotona. Kun tältä palstalta saamani ”vihjeen” mukaan vaimoltani varsin kysyin hiljattain, että mitenkä olisi jos minä hommaan seksin muualta, niin sinä saisit olla rauhassa minun osalta. Niin hän vastasi hyvin tiukasti, että ”SILLOIN SE ON KERRASTA POIKKI, Hän ei rupea sellaista katselemaan”
Ja mitä tulee vaimoni vieraisiin menoon, niin hänellä ehkä samat periaatteet kuin minulla. Ja toisaalta hän ei seksiä kaipaa, niin mitä sitä muualta etsimään. Kun on ollut joskus puhetta, että jos minä kuolen ennen häntä niin otatko uuden miehen. Hän sanoi, että ei ota. Minä sanoin, että otahan sitten uusi, niin saat paremman.
Joku epäili että jos vaimollani vuosikausia kestänyt masennus.
Tietääkseni ei ole, koska ei ole esim. mitään lääkitystä, eikä muitakaan masennuksen oireita, kuten väsymystä, saamattomuutta ym. Hän on hyvin aktiivinen käytännön hommissa, niin kuin itsekin pyrin olemaan. Ainoastaan tunne-elämämme ei kohtaa toivomallani tavalla ja siinä meillä on lähinnä ongelma.
Joku arveli että jos vaimoni kuitenkin on tyytyväinen meidän yhteiseloomme ja myös seksiin, mutta ei vaan osaa sitä ilmaista. Se voi olla niinkin sillä hän on todennut monesti, että meillähän menee ihan hyvin, ei muillakaan aviopareilla ole sen parempaa.
Mutta minä kärsin kuitenkin siitä kun en saa häneen yhteyttä tunne-elämän tasolla, niin kuin jo kertonut aiemmin.
Kun hän ei kehon ”kehon kielellä”, eikä sanoinkaan osaa viestiä niin että minä tulisin ymmärretyksi ja kohdatuksi sydämen tasolla. Vaimolle näyttää riittävän vain viileä ”asialinja” meidän kommunikoinnissa. Vähän niin kuin olisi jossain töissä, joissa asioita käsitellään järjen tasolla.
Hän kyllä on sanonutkin jo avioliiton alussa, että hänelle tämä on ”järkiliitto”
Kyllä minä huomasin jo seurustellessa, että en pysty paljonkaan hänen tunnemaailmaansa ”liikuttelemaan”. Mutta minä poloinen luulin vielä silloin että kun olemme menneet naimisiin, niin varmaan se asia sitten korjaantuu, kun hän oppii minut paremmin tuntemaan. Mutta siinä minä kyllä erehdyin aika perusteellisesti.
Meillä ei ollut esiaviollisia suhteita ennen avioliittoa ollenkaan, joten en arvannut, että häntä ei mm. nämäkään intiimit asiat erityisemmin innosta.
Vielä jatkuu seuraavassa viestissä
Jotkin ovat ehdottaneet meille pariterapiaan menoa, mutta kun vasta kysyin vaimoltani siitä niitä hän sanoi, että hän ei opi enää mitään uutta. Ja onhan tämä kirjoittelu ja toisten vastausten lukeminen ja pohtiminen ollut kyllä minulle terapiaa. Ja vaimonikin kanssa olen hiljattain pari kertaa ”saanut” aikaiseksi ”kunnon” riidan, joka on uskomatonta kyllä saanut hänet tuntumaan läheisemmältä kuin ennen, kun olemme saaneet sitten tehdä sovinnon ja pyytää toisiltamme anteeksi. Ja hänkin on nykyään vähän vähentänyt sitä kriittistä asennettaan minuun.
Niin että ei tässä vielä kaikki toivo ole mennyt. Tuli mieleen että meillä on yksi ihmeellinen vuosi vuonna -96, jolloin vaimostani tuli kuin uusi ihminen yhtä-äkkiä, myös noissa ”sänkyhommissa”, mutta sitten se pikkuhiljaa hiipui nykyiseen tilaan, kun tuli nuo vaihdevuodet. Hän jopa teki aloitteita silloin ja sanoipa kerran niin uskomattomat sanat, että ”minä olen on oppinut nauttimaan seksistä. Ja sen jälkeen tulee niin raukea olo”
No voi mahdoton, että nyt tätä tekstiä tuli kyllä jo aivan liian paljon, ja kenties jonkun mielestä kovin itsekästä ja henkilökohtaista, kun kerralla rupesin vastailemaan moniin kysymyksiin, Joku saattaa tähän pitkään vuodatukseen kyllästyäkin ja antaa äkäistä palautetta, mutta eihän näitä ole pakko kellään lukea. Kun harvemmin on mahdollista ja aikaa kirjoitella, mutta nyt oli aikaa oli sopiva tilaisuus.
Mutta kiitos kaikille kirjoittelusta, en kuitenkaan ole saanut kovin ”huonoa” palautetta vielä tähän mennessä, vaikka sitä etukäteen pelkäsikin, vaan enimmäkseen on ollut lohdullista ja auttanut ajattelemaan asioita eri puolilta, joita en ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi. Ja myös minun mielipiteestä poikkeavat neuvot ovat olleet tarpeen, koska niistä näkee miten erilailla asioita voi ajatella. Kun ihminen helposti urautuu omissa ajatuksissaan, niin ”tuuletusta” ne joskus kaipaa.
Hyvää kevättä kaikille, ja ollaan edelleenkin toistemme tukena myös itse kukin, niin täällä netissä kuin kotonamme.
ps. tämän joutui lähettämään kolmessa osassa, kun järjestelmä ei ota vastaan kuin rajatun määrän kerralla.
no ne lukee, joita kiinnostaa=)
Itse olen vasta kolmekymppinen, mutta tarinasi kiinnostaa, lähinnä oman sinnikkyytesi takia, vastaavaan en ole näillä palstoilla törmännyt.
Enkä kyllä omassa elämässäni saati lähipiirissänikään.
Kuten jo totesin, ei monikaan tuollaista kestäisi kauan.
Suurin osa miehistä vaan valitsee pelkurin tavan ja pettää.
Eniten ihmettelen miten sinun ITSETUNTOSI kestää tuota kohtelua???
Se sai minut jo epäilemään, että tämä on pelkkä provo.. Mutta tiedän itsekin yhden vaimosi kaltaisen naisen ja kuvailet hänet niin selvästi, että pakko on uskoa.
Sympaattisinta sinussa on tuo, miten jatkuvasti kyselet onko vaimosi reaktio hellyydenosoituksiin, lahjoihin, kukkasiin jne normaalia. Siinä kohtaa herää aina myötätunto ja myös sääli..
Sääli siitä, ettet ilmiselvästi ole kokenut, mitä on olla naisen hyvin kohtelema, rakastama saati himoitsema, vaan epäilet että kaikki naiset on vaikeita lämpiämään ja siksi kylmähköjä.. Samalla kuitenkin kuuntelet sitä ääntä sisälläsi, mikä sanoo ettei voi olla niin..
Ja eihän se olekaan niin.
Haluan nyt naisena kuitenkin kertoa, että aikamoisen psykoanalyysin olet vaimostasi antanut ja se ei todellakaan ole mitään norminaisen käytöstä, päinvastoin! Jokaisella tarinalla on kaksi puolta, mutta et ole edes alentunut syyttelemään vaimoasi, vaan kerrot avoimesti kaiken sen vähän, mitä vaimosi mielenliikkeistä ja mahdollisista traumoista tiedät. Yrität ymmärtää.
Ihailtavaa!
Olet varmasti kuullut, miten tuollainen käytös on yleensä miehille yleisempää ja NAISET ne vaativat sitä hellyyttä, romantiikkaa, tunteista puhumista ja kukkia lahjoja?
Vaimosi siis käyttäytyy kuin perisuomalainen mies, mutta ne miehetkin saa yleensä sentään pakotettua parantamaan tapansa, jos nainen jaksaa olla sinnikäs, sinulla ei auta edes sinnikkyys.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että vaimoasi ei voi auttaa, etenkään kun hän ei ole itse halukas ottamaan apua vastaan, vaan kieltäytyy terapiasta ja kertomaan tarpeistaan.
Tavallaanhan sinä et edes tunne häntä koska hän ei kerro mistä pitää, mitä haluaa ja mitä sinulta odottaa.
Hänellä on joitakin asioita, jotka on niin kipeitä, ettei hän halua niitä kohdata. On väärin, että sinunkin niistä pitää kärsiä, ethän SINÄ hänelle niitä asioita tehnyt!
Ehkä hän ei ymmärrä, miten paljon kärsit koska hän näkee sinun edes yrittävän.. Ehkä hän ajattelee, että koska jaksat yhä yrittää, niin hän on kyllin hyvä sinulle. Hän myös saattaa luulla sinua paksunahkaisemmaksi kuin olet, ehkä hän heltyisi jos todella näyttäisit aina miten loukkaantunut olet?
Ilman että se menee vitsailuksi, kuten se saunatyynyepisodi..
Toisaalta tuntuu, että hän ei pidä itseään minkään arvoisena ja sen takia lahjat ja huomioinnit vain hämmentävät häntä.. Ikäänkuin hän ei olisi lahjojen ja hellyyden arvoinen.
Mikä ikinä hänelle on tuon arvottomuudentunteen aiheuttanut, hän ei saisi siitä sinua rankaista ja minua SUURESTI ärsyttää miten hän koittaa "tartuttaa" sitä arvottomuuden tunnetta sinuunkin vähättelyillään.
Yksi juttu, minkä tekeminen on aivan saatanan vaikeaa, mutta vain se saisi hänet todella tajuamaan miltä sinusta tuntuu, on että antaisit hänelle luettavaksi tämän keskustelun.. omassa rauhassa, mene itse muualle vaikka hotelliin siksi aikaa.
Tiedän että se on vaikeaa koska olet niin avoimesti vuodattanut ja varmaan hän jopa loukkaantuisi sanoistasi ja syyttäisi, että hänet tunnistetaan tästä..
Tuskin kuitenkaan tunnistetaan, itsehän sanoit että hän on muiden ihmisten edessä erilainen, iloisempi.
Vaimoasi on myös arvosteltu aika kovin sanoin, mutta keskustelu on silti ollut hyvin asiallinen, että kyllähän tämän siinä mielessä uskaltaa näyttää.
Vaimosikin olisi hyvä ymmärtää, että hänen käytöksensä EI OLE normaalia, eikä hyväksyttävää. Ei vaikka kuinka kauan ollaankin yhdessä oltu, se ei ole mikään selitys!!!!
Siitä olen kanssasi samaa mieltä, ettei tällaisia asioita pidä pettämällä hoitaa! Ennemmin sitten eroaa reilusti, mutta pettäminen on AINA pelkuruutta.
Ja pelkuri et kyllä ole, se on tullut selväksi=)
Ihailen VALTAVASTI sinua ihmisenä, etenkin juuri MIEHENÄ.
Voi kun itse kohtaisin kaltaisesi, joka on valmis todella näkemään vaivaa suhteen onnistumiseksi.. Ei suhde saa olla TYÖTÄ, mutta suhde muuttuu työksi, jos sitä ei arvosteta!
Mutta suosittelen, että kuitenkin otat YHDEKSI vaihtoehdoksi myös eroamisen..?
Vaimosi seksuaalisuutta on jokin järkyttänyt ehkä jo lapsena, mutta sinä olet terve ja viriili..
Jokaisen tulisi kokea elämänsä aikana intohimoa, sitä että joku himoaa jokaista neliösenttiä vartalossasi, palvoo sinua ja syttyy jo pelkästä katseestasi..
Se tunne on jotakin sanoinkuvaamatonta... Ja se kaikki on edelleen mahdollista SINULLE!
Vaimollesi tuskin on, mutta jos sinua rakastaa niin varmaan suo sinulle sen onnen jonkun muun kanssa, eron myötä?
Harkitsethan näitä kahta asiaa, sen että näytät tämän keskustelun vaimollesi ja sitä, että eroat?
Paljon kiitoksia kirjoittajalle ”olet kyllä”, pitkästä ja lämminhenkisestä ”analyysistä” minun kirjoituksiini. Tuntuu mukavalta, kun tuntemattomat ihmiset ”vaivaantuu” ottamaan kantaa minun ”probleemoihin”.
Kirjoitat:
” Sääli siitä, ettet ilmiselvästi ole kokenut, mitä on olla naisen hyvin kohtelema, rakastama saati himoitsema, vaan epäilet että kaikki naiset on vaikeita lämpiämään ja siksi kylmähköjä.. Samalla kuitenkin kuuntelet sitä ääntä sisälläsi, mikä sanoo ettei voi olla niin..
Ja eihän se olekaan niin.”
Joo se on totta, että en ole saanut kokea, mitä on olla naisen hyvin kohtelema ym. Mutta sitä en mielestäni ole epäillyt että kaikki naiset ovat vaikeita lämpiämään, ja rakastamaan, koska me kaikki ihmiset olemme niin erilaisia, sekä miehet että naiset, ettei meitä voi yleistää.
MISTÄ MINUN KIRJOITUKSESTA lienet saanut sen käsityksen?
Vaikka monesti olen kuullut sanottavan, että erilaiset puolisot täydentävät toisiaan. Tietyissä asioissa ja tiettyyn rajaan saakka se pitää paikkansa.
Mutta jos se erilaisuus on kovin perustavanlaatuista, ja molempien toiveet ja luonteen piirteet ovat kovin erilaisia niin silloin on ongelmia tiedossa.
Jos esim. toinen ei arvosta eikä kaipaa läheisyyttä ja toiselle se on ”elinehto”
Saattaisi olla jos vaimollani olisi hänen luonteensa mukainen mies, niin voisivat pärjätä keskenään paremmin kuin minun kanssa. Ja jos minulla olisi läheistä ihmissuhdetta kaipaa puoliso niin, ei tarvitsisi täällä kirjoitella. Tietenkin on aina mahdollista että vaikka läheisyys toimisi toivotulla tavalla, niin sitten kitkaa olisi jollakin muulla luonteen piirteiden alueella.
Edelleen kirjoitat:
”Ehkä hän ei ymmärrä, miten paljon kärsit koska hän näkee sinun edes yrittävän.. Ehkä hän ajattelee, että koska jaksat yhä yrittää, niin hän on kyllin hyvä sinulle. Hän myös saattaa luulla sinua paksunahkaisemmaksi kuin olet, ehkä hän heltyisi jos todella näyttäisit aina miten loukkaantunut olet?
Ilman että se menee vitsailuksi, kuten se saunatyynyepisodi..”
Kyllä hän JÄRJEN TASOLLA tietää, että miten minä kärsin hänen suhtautumisestaan, koska kerron sen avoimesti, olen loukkaantunut monesti ja sen myös näytän sen hänelle, mutta hän ei TUNTEEN TASOLLA ymmärrä miten PALJON se minuun koskee. Olen välillä joutunut menemään eri huoneeseen nukkumaan, kun se kylmyys tekee niin kipeää.
Mutta kun useita öitä menee toisessa huoneessa, niin joskus hän kuitenkin sanoo, että tulehan takaisin omalle paikalle.
Kirjoitat edelleen:
” Jokaisen tulisi kokea elämänsä aikana intohimoa, sitä että joku himoaa jokaista neliösenttiä vartalossasi, palvoo sinua ja syttyy jo pelkästä katseestasi..
Se tunne on jotakin sanoinkuvaamatonta... Ja se kaikki on edelleen mahdollista SINULLE! ”
Joo tuo on todella ihanasti ja osuvasti sanottu, sillä noinhan asia on, kunpa senkin ihmeen vielä näkisin.
Kun vaimolleni hiljattain puhuin läheisemmästä suhteesta, niin hän sanoi kuivasti, että ”ainako pitäisi olla lääppimässä.” Hänellä on merkillinen, KAIKKI TAI EI MITÄÄN ASENNE minun toiveisiin, että minä muka tarkoittaisin, että AINA pitäisi olla IHO kosketuksessa häneen. Kun minä tarkoitan, että edes joskus, mutta kun hän ei juuri koskaan minua kosketa oma-aloitteisesti. Ja on monesti luullut, niin kuin minä tarkoittaisin, että elämä pitää olla niin täydellistä. Minun mielestä ei suinkaan elämän tarvitse täydellistä olla, mutta kun noita kaipaamiani asioita saisi kokea edes silloin tällöin, vaikka kerran viikossa.
Ehdotat vielä: ” Harkitsethan näitä kahta asiaa, sen että näytät tämän keskustelun vaimollesi ja sitä, että eroat?
Joskus takavuosina minä kirjoittelin eräällä toisella palstalla ja sitten kun se oli päättynyt, niin tulostin ne keskustelut ja annoin vaimolle luettavaksi. Kun sitten myöhemmin kysyin että luitko, niin sanoi ”selailleensa” sitä. Ilmeisesti ei kokonaan lukenut, vaikka se ei ollut näin pitkä keskustelu ketju kuin tämä. En enää tarkkaan muista mitä muuta sanoi, mutta jotakin kielteistä se oli.
Tämänkin keskustelun voisin periaatteessa hänelle näyttää, mutta epäilen että hän ei sitä ”jaksa” eikä halua lukea. Luulen että suuttuu siitä vaan, koska häntä ei hyväksytä sellaisena kuin hän on, eikä hän muuksi muutu.
Nyt aivan viime aikoina olen nähnyt sen että minkäänlaiset keskustelut läheisyyden lisäyksestä eivät tuota mitään tulosta, vaan hän on elämäntyyliinsä vangittu, josta häntä on vaikea päästää vapaaksi, kun ei itse halua siihen prosessiin lähteä.
Tuohon toiseen harkittavaan asiaan, avioeroon olen ottanut jo kantaa aiemmin.
Ja jos minä eroaisin, niin joutuisinko loppuelämän elämään yksin, vai löytyisikö vielä ”vanhalle ukolle” ottajia.
On täällä palstalla kirjoittelusta ollut, hyvien neuvojen lisäksi sekin hyöty, että itsetuntoni on kohentunut, kun olen saanut huomata, etten minä ole mikään kummajainen mieheksi, kun kaipailen läheisyyttä vaimoni kanssa. Kun vaimoni ihmettelee, että miksi miehelle on läheisyys ja seksi niin tärkeätä, kun kerran lapsiakaan emme enää voi tehdä.
anteeksi, kestää vähän nämä vastailut, kun ei aina ehdi koneelle.
Kysyit, mistä sain sen käsityksen, että pidät kaikkia naisia vaikeana lämpeämään.
No lähinnä se tuli siitä kun välillä kyselet, onko vaimosi sanomiset/tekemiset normaalia naisille. Se siis oli vain oma oletukseni, mutta ethän selvästikään ole yleistänyt millään tavalla.
Ja hyvä kun ymmärrät sen, ettei tosiaan kaikki naiset ole vaimosi kaltaisia.
Hmm, vaimosi siis todellakin tietää, miten hän loukkaa sinua.. mutta ihmetyttää, miten hän ei osaa myötäelää tunteitasi, eikö hänelle tule paha mieli kun loukkaa sinua?
Tuo mitä sanoit "elämän täydellisyydestä" on ihan totta. Eihän siinä siitä ole kyse. Mutta ainakin sinä edes yrität parantaa elämänlaatuasi ja seksihän on normaali osa sitä.
Kyllä oikein sydämestä vihlaisi, kun kerroit jo aijemmin näyttäneesi jonkun keskustelun vaimollesi, eikä hän vaivautunut sitä edes kunnolla lukemaan!
Miksei häntä kiinnosta ollenkaan parantaa suhdettanne???
Hän ei halua edes yrittää, ihme että suostuu seksiin edes silloin tällöin, mutta varmaan sekin jää lopulta kokonaan pois.
Vaihdevuosioireitakin voi muuten hoitaa, mutta arvaanpa ettei vaimoasi kiinnosta siihenkään apua hankkia..
Mitä tulee avioeroon, pelkäät että saatat jäädä yksin, mutta etkö ole nytkin aika yksin tuossa suhteessasi? Kun se on selvästi vaimollesi yksi hailee.
Ja tottakai vanhanakin voi löytää uuden kumppanin, eihän se nyt ikää katso, eikun netin kautta treffiviestejä ja tapaamaan ihania naisia, joille parisuhde ei ole mikään itsestäänselvyys.
Olen toki nuori kommentoimaan noin pitkää suhdetta.. Eroaminen ei varmaan ole helppoa koska väkisinkin sitä on jollain tasolla kiintynyt toiseen, vaikkei suhde olisikaan niinsanotusti onnellinen.
Mutta meillä on kuitenkin vain tämä yksi elämä ja kannattaako se tuhlata huonossa suhteessa, se pitää jokaisen itse miettiä..
Itse erosin muutama vuosi takaperin suhteesta, koska siinä ei oikein mikään mennyt yksiin, ei seksimieltymykset eikä mikään muukaan, vaikka sinänsä meillä oli asiat "hyvin", ettemme riidelleet tms ollenkaan.
En vaan halunut jämähtää suhteeseen, jossa olimme selvästi toisillemme epäsopivat.
Sen jälkeen olen ollut yksin ja onhan se mahdollista, etten enää löydä ketään, mutta olen mieluumin oikeasti yksin, kuin suhteessa yksinäinen, näin en ainakaan loukkaa ketään, eikä minua loukata. Enkä murehdi sitäkään, että voi kamala, enkö saa ikinä lasta. Saan jos niin on tarkoitettu, ilmankin voi elää.
Mihin ikinä päädytkin, kerrothan siitä tänne, ettei tarvitse jäädä miettimään, mitä sinulle tapahtui? Toki voi vielä jatkaakin tätä keskustelua, mutta eipä se mihinkään johda. Ei voi auttaa ihmistä, joka ei huoli apua (vaimosi).
Vain sinä voit auttaa itseäsi, tai sitten vain tyydyt tuohon tilanteeseesi. Muista nyt kuitenkin se, ettei kaikki todellakaan ole myöhäistä, vaikka ikää jo onkin.
Suvussani on paljon myöhemmällä iällä eronneita ja kaikki ovat löytäneet uuden kumppanin, nopeastikin. Kyllä noin hyvälle miehelle löytää ottajia, nuorempikin nainen kiinnostuisi noin upeasta tyypistä=)
Kiitos sinulle taas ”olet kyllä” ihanista sanoista.
Niin kuin edellisessä viestissäkin kirjoitat ”Ihailen VALTAVASTI sinua ihmisenä, etenkin juuri MIEHENÄ”
Aivan uskomatonta, että jotkut voivat ajatella minusta noin kauniisti, kun vaimoni mielestä en ole kovinkaan miehekäs.
En tiedä varmaksi mutta onkohan vaimoni mielestä sellainen oikea mies joka ei osoita tunteitaan eikä kaipaa läheisyyttä, vaan mennä ”porskuttaa” kylmän viileästi eteenpäin, ja tallaa heikot jalkoihin.
Olen minä joskus hänelle sanonutkin, että pitäisikö minun kovettaa itseni ja antaa aina sinulle samalla mitalla takaisin. ”Sana sanasta ja kaksi parhaasta”. Vaikka minä olen perusluonteeltani lempeä, niin tarvittaessa, ja jos toinen haluaa, niin kyllä minusta saa kovankin vastuksen.
Mutta naisia minä olen aina kunnioittanut ja vaimoanikin olen pyrkinyt kohtelemaan kaikesta huolimatta arvokkaasti, vaikka en siitä kiitosta olekaan saanut. Jos itse pitäisi itsestä sanoa jotakin hyvää, niin voisin ehkä sanoa, että olen ehdottoman luotettava kaikissa asioissa ja pyrin tekemään parhaani, että perheeni ja avioliittoni olisi onnellinen. Mutta se on näköjään aikamoinen haaste, saada myös puoliso mukaan niihin ”talkoisiin”.
Totta kai vaimoni tekee aivan valtavan paljon ja monissa asioissa paljon enemmänkin näissä ”talkoissa”. Mutta kun häneltä jää tämä yksi tärkeä elämän alue huomiotta, niin lopputulos ei kuitenkaan ole se mikä olisi myös hänellekin lopulta parhaaksi.
Nyt tässä taisin jo herkistyä ”filosohviksikin”, että pitänee lopettaa.
Mutta vielä kysyisin, sinulta ”olet kyllä”, että MITÄ TARKOITAT VAIHDEVUOSIEN HOIDOLLA.
TARKOITTAAKO SE HORMONI HOITOA VAI MITÄ.
Kirjoitat vielä:
”Kyllä oikein sydämestä vihlaisi, kun kerroit jo ajemmin näyttäneesi jonkun keskustelun vaimollesi, eikä hän vaivautunut sitä edes kunnolla lukemaan!
Miksei häntä kiinnosta ollenkaan parantaa suhdettanne???”
Sitä minäkin olen ihmetellyt, että eikö hän tajua, että yhteisestä onnestahan tässä avioliitossa on kysymys, eikä vain minun ”nautinnosta”. Minä kirjoitin lähes parikymmentä vuotta sitten huomattavasti pitemmän ns. ”oma elämä kerran”. Kun annoin sen hänelle luettavaksi, niin ei sanallakaan sitä kommentoinut silloin eikä jäljestä päinkään, niin että olen jo tähän tavallaan tottunut tuollaiseen välinpitämättömyyteen. Vaikka eihän näihin kokonaan totu, mutta tietää ainakin varautua etukäteen, eikä tule yllätyksenä.
Edelleen kiroitat:
”Hän ei halua edes yrittää, ihme että suostuu seksiin edes silloin tällöin, mutta varmaan sekin jää lopulta kokonaan pois”.
Niinkö luulet käyvän, että kokonaan jää pois ?”
Siinä tapauksessa taitaa kipukynnys ylittyä liikaa, mutta toivon ja rukoilen ettei niin kuitenkaan käy.
Miten minä ilmoittelen miten tässä lopulta käy, kun nimettömänä täällä ollaan ?