Olen epäillyt miestäni pettämisestä jo n.puolivuotta ihan tosissaan ja tästä ollaan riidelty kovin sanoin ja kovasti ja paljon. Mieheni on kieltänyt kaiken, solvannut minua vainoharhaiseksi hulluksi. Samaan aikaan koko ajan auttanut minua pääsemään tämän yli, mm.antamalla tutkia kännykkänsä ja sähköpostinsa ym. No mitään ei tietenkään löydy (eihän sellaista anneta tutkia, jossa jotain on) meni kuukausia ja kuukausia ja mieheni käytös muuttui koko ajan oudommaksi. Halusi pois kotoa milloin milläkin syyllä (kaljaa hakemaan, jotain viemään, lumiapukkaamaan)...
Olen itkuaparkunut ja anellut, että tekisi lopun tästä mun piinasta, mutta ei. Mitään ei ole tehny, näenhän kuulema kaikki viestitkin. Sitten huomasin yksi ilta nollata hänen viestilaskurin ja kun mies tuli töistä, nappasin puhelimen ja katsoin montako viestiä oli lähetetty ja tullut ja reilusti yli puolet oli kadoksissa. Tivatessani mieheni selitti, että yritti hankkia minulle synttärilahjaa, siksi oli pakko poistaa viestit. Oikein huusi ja mollasi minua, kun ei edes vaimolleen saa lahjaa ostaa.
Onneksi en uskonut. Viisas ja fiksu kun olen, pääsin hänen gsm-liittymän nettisivuille ja sieltä puhelinhistoriaan ja sitte alkoikin sellainen peli ettei ole ennen nähty. Viimeiseltä 4kuukaudelta lähetetty mm.600tekstaria samaan numeroon ja muinakin kuukausina sama homma. aamulla ensimmäiseski ja ilalla viimeiseksi. Mieheni on ollut paljon reissussa ja poissa kotoa, minulle on laitettu hyvänyöntekstari ja sen jälkeen 4kuukauden ajan laitettu joka kerta vielä tälle naikkoselle tunteja viestejä, ennen nukkumaan menoa.
Mieheni paljasti kuka nainen on ja soitin tälle heti. Myös mieheni oli heti paniikissa soitellut ja tekstaillut tälle naikkoselle.
Ovat kuulema vain ystäviä ja mieheni on purkanut pahaa oloaan karille menneestä avioliitostamme, koska olen mustasukkainen (olikohan tämä toisen naisen hankkiminen tähän väliin se paras keksintö!!!) ja kommunikointi on huonoa (kyllä täytyy sanoa, että miten tuohon tekstari ripuliin ois enää vaimon viestit mahtunutkaan). mitään eivät ole tehneet, saati nähneet. Mutta tekstarit laukanneet aamu 8:sta yöhön asti. Juteltu harrastuksista, kuulumisista ja meidän avioliiton ongelmista.
En ole koskaan nähnyt yhtäkään viestiä hänen puhelimessaan, enkä tiennyt tällaisen BESTIKSEN olemassa olosta. Valehdellut minulle siis aivan kaiken ja nyt sitä mieltä, että on ollut niin huono olo riidoistamme, että on ollut pakko jollekkin puhua ja purkaa pahaa oloa. Ja hänen kanssaan on ollut kiva jutella ja puhua.
Kyllä munkin kanssa on ollut ihan hyviä tilaisuuksia puhua ja keskustella, ei vain ole tullut mitään ulos sieltä suusta. ei ole kiinnostanut. Jopa jouluaaton jälkeen heti seuraava aamuna pitänyt laittaa viesti, kun olen vielä nukkunut!!! Mikä siinä on ollut niin pielessä, että on heti tarvinnut kuuntelijaa??
Kaikki viestit on laittanut ollessaan poissa kotoa, eli töissä, harrastuksissa, kaupassa, matkalla kotiin, jopa ihan melkein ulko-oven takana.
Nyt ymmärrän tämän tarpeen jatkuvasti ajaa autolla jokapaikkaan, äkkiä pikaisesti käväistä hakeen kaljapullo tai postin haut ja naapurissa käynnit. Ihan taukoamatonta ravaamista koko ajan jossakin, että saa viesteillä. Koko työpäivä viesteilty ihan 10min. välein ja minulle aina huutanut, ettei nyt ehi vastaamaan, ei ehi viesteillä.
Mulla on tosi petetty olo, vaikkei oltaisikaan naitu, nähty eikä flirttailtu. Koska tätä on jatkunut näin järjestelmällisesti 4kuukautta mun seläntakana. Tän eteen on tehty töitä, että on valehdeltu ja pidetty salassa. Aikomustakaan ei ole ollut kertoa. Jopa niinäkin hetkinä kun kaikki on ollut hyvin ja avioliitto mallillaan, on mieheni vain pommittanut tätä ämmää tekstareilla. Ja yöllä reissussa aina mun jälkeen laitettu tälle ämmälle vielä hyvänyönviestejä. Tuntuu niin pahalta, että tekee mieli oksentaa syliin.
Ja mieheni ei ilmeisesti pysty oleen tästä ämmästä enää erossa, koska eilen kiinnijäätyään itki, että saan hänen puhelimen päiväksi, ettei varmasti viesteile enää. Aamulla raivosi ja hajotti koko talon kun ei kännykkää missään, enkä antanut, huusi vain, että näethän netistä samoilta sivuilta, ettei ole yhteydessä. en antanut puhelinta.
Ja kuinka ollakkaan, menin päivällä nettiin, oli se kiinni, en päässyt siis koko nettiin. Kävin modeemia katsomassa ja mieheni oli vaihtanut johtojen paikkoja (luuli, etten ymmärrä niitten päälle), mutta saimpas netin toimimaan- Eli tarkoitus oli saada puhelin, että voi taas viesteillä ja tarkotus oli antaa mun olla PIINASSA KOKO päivä, kun en pääse netistä niitä katsomaan! Kuinka sairas ja sika voi ihminen olla???
Auttakaa minua, miksi mieheni teki mulle näin? eikö olekkin tämä pettämistä, henkistä?!
Olen itkuaparkunut ja anellut, että tekisi lopun tästä mun piinasta, mutta ei. Mitään ei ole tehny, näenhän kuulema kaikki viestitkin. Sitten huomasin yksi ilta nollata hänen viestilaskurin ja kun mies tuli töistä, nappasin puhelimen ja katsoin montako viestiä oli lähetetty ja tullut ja reilusti yli puolet oli kadoksissa. Tivatessani mieheni selitti, että yritti hankkia minulle synttärilahjaa, siksi oli pakko poistaa viestit. Oikein huusi ja mollasi minua, kun ei edes vaimolleen saa lahjaa ostaa.
Onneksi en uskonut. Viisas ja fiksu kun olen, pääsin hänen gsm-liittymän nettisivuille ja sieltä puhelinhistoriaan ja sitte alkoikin sellainen peli ettei ole ennen nähty. Viimeiseltä 4kuukaudelta lähetetty mm.600tekstaria samaan numeroon ja muinakin kuukausina sama homma. aamulla ensimmäiseski ja ilalla viimeiseksi. Mieheni on ollut paljon reissussa ja poissa kotoa, minulle on laitettu hyvänyöntekstari ja sen jälkeen 4kuukauden ajan laitettu joka kerta vielä tälle naikkoselle tunteja viestejä, ennen nukkumaan menoa.
Mieheni paljasti kuka nainen on ja soitin tälle heti. Myös mieheni oli heti paniikissa soitellut ja tekstaillut tälle naikkoselle.
Ovat kuulema vain ystäviä ja mieheni on purkanut pahaa oloaan karille menneestä avioliitostamme, koska olen mustasukkainen (olikohan tämä toisen naisen hankkiminen tähän väliin se paras keksintö!!!) ja kommunikointi on huonoa (kyllä täytyy sanoa, että miten tuohon tekstari ripuliin ois enää vaimon viestit mahtunutkaan). mitään eivät ole tehneet, saati nähneet. Mutta tekstarit laukanneet aamu 8:sta yöhön asti. Juteltu harrastuksista, kuulumisista ja meidän avioliiton ongelmista.
En ole koskaan nähnyt yhtäkään viestiä hänen puhelimessaan, enkä tiennyt tällaisen BESTIKSEN olemassa olosta. Valehdellut minulle siis aivan kaiken ja nyt sitä mieltä, että on ollut niin huono olo riidoistamme, että on ollut pakko jollekkin puhua ja purkaa pahaa oloa. Ja hänen kanssaan on ollut kiva jutella ja puhua.
Kyllä munkin kanssa on ollut ihan hyviä tilaisuuksia puhua ja keskustella, ei vain ole tullut mitään ulos sieltä suusta. ei ole kiinnostanut. Jopa jouluaaton jälkeen heti seuraava aamuna pitänyt laittaa viesti, kun olen vielä nukkunut!!! Mikä siinä on ollut niin pielessä, että on heti tarvinnut kuuntelijaa??
Kaikki viestit on laittanut ollessaan poissa kotoa, eli töissä, harrastuksissa, kaupassa, matkalla kotiin, jopa ihan melkein ulko-oven takana.
Nyt ymmärrän tämän tarpeen jatkuvasti ajaa autolla jokapaikkaan, äkkiä pikaisesti käväistä hakeen kaljapullo tai postin haut ja naapurissa käynnit. Ihan taukoamatonta ravaamista koko ajan jossakin, että saa viesteillä. Koko työpäivä viesteilty ihan 10min. välein ja minulle aina huutanut, ettei nyt ehi vastaamaan, ei ehi viesteillä.
Mulla on tosi petetty olo, vaikkei oltaisikaan naitu, nähty eikä flirttailtu. Koska tätä on jatkunut näin järjestelmällisesti 4kuukautta mun seläntakana. Tän eteen on tehty töitä, että on valehdeltu ja pidetty salassa. Aikomustakaan ei ole ollut kertoa. Jopa niinäkin hetkinä kun kaikki on ollut hyvin ja avioliitto mallillaan, on mieheni vain pommittanut tätä ämmää tekstareilla. Ja yöllä reissussa aina mun jälkeen laitettu tälle ämmälle vielä hyvänyönviestejä. Tuntuu niin pahalta, että tekee mieli oksentaa syliin.
Ja mieheni ei ilmeisesti pysty oleen tästä ämmästä enää erossa, koska eilen kiinnijäätyään itki, että saan hänen puhelimen päiväksi, ettei varmasti viesteile enää. Aamulla raivosi ja hajotti koko talon kun ei kännykkää missään, enkä antanut, huusi vain, että näethän netistä samoilta sivuilta, ettei ole yhteydessä. en antanut puhelinta.
Ja kuinka ollakkaan, menin päivällä nettiin, oli se kiinni, en päässyt siis koko nettiin. Kävin modeemia katsomassa ja mieheni oli vaihtanut johtojen paikkoja (luuli, etten ymmärrä niitten päälle), mutta saimpas netin toimimaan- Eli tarkoitus oli saada puhelin, että voi taas viesteillä ja tarkotus oli antaa mun olla PIINASSA KOKO päivä, kun en pääse netistä niitä katsomaan! Kuinka sairas ja sika voi ihminen olla???
Auttakaa minua, miksi mieheni teki mulle näin? eikö olekkin tämä pettämistä, henkistä?!
Vastaukset 16
Vanhimmat
älä heti usko pelkkään ystävyyteen, tuntuu pahalta sanoa näin mutta muutakin on tehty..Pelkkiä ystäviä eivät ole, sama kaava. Mies vähättelee, ei uskaltanut kertoa koko totuutta. Voimia! Aika tyhmä mies kun ei ole prepaidia hankkinut..
Voidaan lyödä ylävitoset heti alkuunsa. Minulle vaimo teki saman.
Puhelimen logit ja viestikansiot tyhjinä, mutta silti koko ajan puhelinta räpeltämässä. Alkoi hälyytyskellot soida, kun pakettimaksut eivät enää riittäneet vaan piti alkaa maksaa "ylimääräistä". Noh, liittymänhallintasivuille ja siellähän oli 400 viestiä kuukaudessa minulle tuntemattomaan numeroon. Olkoonkin että xxx-lopussa esti suoran numerohaun...
Sitten yhtenä iltanahan tarkkaavaisuus petti ja yksi viesti pääsi läpi siten että minunkin silmät sen näki. Oli vielä yhteisen ystävämme nimelle laitettu puhelimeen etten olisi muuten epäillyt mitään...
Vaimoni ei päässyt panemiseen saakka, vaikka lähellä ehkä olisi ollut. Yhteisenä iltana samassa kaupungissa miehellä oli muuta menoa, vaikka viesti/puhelinhistoria näyttää siltä päivältä kolmea hiljaista tuntia. Mutta mennään vaimon kertomuksen mukaan. Sen verran raunioina on petoksestaan.
Minua ei siinä enää yksi muutaman minuutin yhdyntä olisi enää hetkauttanut. Mutta se kaikki salailu, valehtelu... Se sattuu... Hän kuulemma yritti monta kertaa ottaa asian puheeksi kanssani, varsinkin kun oli jäljillä... Mutta ei vaan osannut. Hävettikin loppujen lopuksi...
Mutta on se henkistä pettämistä. Siihen päälle fyysinen pettäminen ei enää tunnu missään. Mutta miksi näin... En tiedä...
Perhearki painaa... Arki onkin suorittamista... Puolisolta ei enää tule sellaista huomiota kuin jostain muualta... En osaa sanoa... Meillä ilma puhdistui petoksen tultua ilmi... En ollutkaan hullu mustasukkainen, vaan ihan jäljillä. Nyt vain rakennetaan uudelleen... Parin viikon jälkeen olen rauhoittunut... Luottamus syntyy uudelleen ajan kanssa... Anteeksi en voi antaa, unohtaa kylläkin...
voi kiitos viestistäsi petetty vol.2, tuli itku kirjoituksestasi.
Meillä kans ennen 80euron laskut, muuttuivat 460euron laskuiksi ja myös mieheni selitti eilen, että asia on vaivannut häntä ja siksi on käytös ollut hyökkäävää minua kohtaan ja kuinka on yrittänyt muka kertoa (jos on 4kuukautta tätä peliä pidetty, niin en muista kertaakaan, että olisi ollut hilkulla kertoa-päinvastoin).
Ja minua vaivaa, että olikohan aikeissa oikeasti koskaan kertoa ja kuinkahan kauan tätä olisi lie jatkunut, jos ei olisi jäänyt kiinni??? että oisko lopulta menty sänkyyn.
Muhun sattuu se, että 4kuukauden ajan on ollut joku, joka on ollut minua paljon kiinnostavampi ja tärkeämpi, heti aamulla ekana mielessä ja illalla viimeisenä.
En usko, että pääsen ikänä tämän yli, mulla niin oksettaa ajatuskin. ja tiedän etten tiedä kaikkea, mistä mieheni ei ole jäänyt kiinni, sitä ei vaimolle paljasteta, se on meillä motto.
Todella petetty olo ja kostonhimoinen.
Petetty olo, check.
Kostonhimoinen, check.
Voin ihan suoraan sanoa, että tiedän tunteen. Meillä mennään tavallaan toista kierrosta, niin tyhmältä kun se kuulostaakin. Ensimmäisellä kierroksella vaimo meni toisen kainaloon hakemaan buustia itselleen ja silloin homma "vietiin" loppuun saakka. Olin katkera. Olin niin helvetin katkera, että oli pakko päästä tasoihin. Vaikka yritin unohtaa ja antaa anteeksi, niin vielä vuosien jälkeen oli pakko päästä tasoihin. Neljä vuotta meni, kunnes... Tavallaan "natsasi" ja pääsin tasoihin...
En tiedä ehkäisenkö mitään, mutta se ei ollut ratkaisu. Olo oli toki helpottunut, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna se oli turhaa. Se tuntui sillä hetkeltä ihanalta, että joku piti arvossaan ja halusi, halasi ja piti tärkeänä... Mutta itse tein sen vääristä syistä. Se oli väärin tätä toista ihmistä kohtaan. Tein sen puhtaasti itsekkäistä syistä JA jos nyt saisin valita, niin jättäisin väliin.
Alennuin samalle tasolle vaimoni kanssa, lohtua ja hyväksyntää toisen kainalosta. Toisaalta ihmisiä tässä vain ollaan.
Tämän oman pettämiseni jälkeen olimme samalla tasolla vaimoni kanssa. Ja sitten vaimolleni ilmeisesti taas lupa olla ihminen ja siitä taas lähdettiin ulkopuolisen suhteen kanssa... Ilmeisesti kerran pettäjä, aina pettäjä, vaikka olisinkin halunnut uskoa muuta. Nyt "jäi kiinni" parissa kuukaudessa ja katsotaan mihin mennään...
Kolmatta, "seikkailua", kertaa, en tule enää hyväksymään. Itse ainakin pidän huolen siitä etten enää itse pyri edes tasoihin. Se ei ollut silloin oikea ratkaisu, vaikka helpotti omaa oloaan. Tavallaan on nyt ainakin selkänoja mihin nojata kun sekin kokemus on takana.
Olisi helppoa sanoa ettei kosto ole ratkaisu, mutta jokainen tekee itse omat päätöksensä. Itse aikoinaan kostin, mutta se johti vain uuteen kierteeseen. Kokeillaan tällä kertaa avoimmuutta ja toisen aitoa huomioimista. Voi johtaa toisenlaiseen lopputulokseen...
Anteeksi ei tarvitse koskaan antaa, unohtaa kylläkin.
Kun mies alkaa vahtimaan puhelintansa ja istuu paskallakin kännykkää näpytellen, tyhjentää muistin ja on tietokoneellakin outoon aikaan ja niin, ettei muut näe näyttöä....vieraissahan se käy.
Vaikka kuinka muka tuntuu, että kotonahan se on niinkuin ennenkin eikä ole ns "ylitöissä"...naisen vaisto on ihmeellinen asia.
ja eroon sällistä tahi siipasta. Ei tollasta kannata katsoa.
Olen myös saanut NIIN tarpeekseni hävyttömästä valehelusta! Kuinka joku jaksaakin valehdella päivän selvää asiaa.
Mieheni osti uuden kännykän. Se oli vasta kaksi viikko vanha kun siitä oli laskurin mukaan jo lähetetty 200 tekstiviestiä. Puheluita oli 70 tuntia. Puhelintietojen mukaan siitä oli kylläkin pirauteltu vain minuutin puheluita veljelle ja minulle. Tekstarikansio oli tyhjä. No sieltä uumenista löysin kuitenkin ne lähetettyjen viestien tyngät ja koko kuvio valkeni. "En saa nukuttua kun ajattelen sua koko ajan" jne. Numero oli tallennettu miespuolisella etunimellä.
Pengoin koko asunnon läpi, jostain kumman syystä keksin penkoa jopa keittiön roskiksenkin. Siellä oli revitty kampaamon käntikortti, missä oli tämän typykän nimi ja se kännykkänumero. Miehellä oli suhde kampaajaansa!
Vaikka minulla oli kaikki todisteet niin mieheni vielä tänä päivänä kieltää koko asian. Olen kuulemma kuvitellut kaiken. Suhde kuitenkin jatkui. Siis jatkui siihen saakka kun typykkä sai selville, että mieheni onkin naimisissa eikä sinkku. Nyt mies haukkuu myös tätä naista vainoharhaiseksi hulluksi, on muka joku skitsofreenikko joka on vain kuvitellut suhdetta mieheni kanssa.
Käsittämätöntä. Meillä ei ole edes lapsia tai yhteistä omistusasuntoa, en ymmärrä mitä menetettävää miehelläni olisi jos päättäisi jatkaa suosista sinkkuna. Miksi tämä epätoivoinen salailu? Ja näköjään se on ihan yleistä!
Jätä nyt hyvä sisko moinen mielipuoli! Paskaa se puhuu, kyllä se sitä naista panee. Noin hulluna ei muuten tekstaa ja soittele, se on varma. JÄTÄ SE!
on ensimmäinen VARMA merkki siitä, että mies käy vieraissa.
Ei unohdeta, että sukupuolia on kaksi kappaletta ja molemmat ovat ihmisiä...
"Syyttäminen vainoharhaiseksi tai hulluksi on ensmmäinen VARMA merkki siitä, että nainen/mies käy vieraissa..."
minulla kun ei ole naista vaan mies, niin en voi naisten tekemisiä kommentoida.
Miksi olette yhdessä? Eihän tuollaisessa ole mitään järkeä. Rakkauteen on turha vedota koska te ette rakasta toisianne koska käyttäydytte noin, rakastavaiset ja toisiaan kunnioittavat puolisot eivät petä tietoisesti eivätkä kyttää tarkoituksella. Teiltä puuttuu luottamus ja kaikekenlainen yhteenkuuluvuus. Olette molemmat hulluja jos jatkatte yhdessä, paremmaksi mitään ei muutu. Lopettakaa tuo pelleily!
hei, olen myös ollut samoilla linjoilla liitossani. ei auta mököttäminen tai tilille paneminen aina syy löytyy sinusta itsestä. mieheni manipuloi kaikki riitojemme aihéet ym minun syykseni tai sitten vikaa on kummassakin, vaikka syy olisi kokonaan hänen. Vaadin miestäni myös tilille menoistaan ja kun sulki minut kokonaan ulkopuolelle elämästään, ollessani itse koko ajan avoin. Itselläni on paljon miespuolisia kavereita ja viis veisaan siitä miten he minusta ajattelevat (vaikka tiedänkin et en ehkä ole ihan paha) mutta mieheni tietää heidät kaikki ja kohtelen kaikkia tasapuolisesti en mene töttöröhuulin tms. kenenkään miehen luo. Tiedän nekin tyypit, jotka on niin luotuja olemaan luojan luotuja miehille, yleensä ihan suorastaan ei kauheen minkään näkösiä, mut se heiluva perse jota miehet ilmeisesti ei´voi vastustaa. Mut mikäli miehesi ei voi sinulle todistaa olevansa uskollinen ei jää kuin sinun itsesi uskominen hänen puheisiinsa. Minulla on synnynäinen epäluulo olemassa enkä usko että kukaan olisi täysin uskollinen koskaan. Itse en mene ainakaan sänkyyn vieraan kanssa. Itsetunnolle on vain hyväksi muiden miesten ihailu, koska mieheni ei minua kehu koskaan pyytämättä. Itse pyrin olemaan jollain lailla vahva ja olla jotenkin esimerkillinen. Petetään, mutta se ei ole silloin pettämistä kun ollaan sinkkuja ei avioliitossa.
Myönnän heti alkuun, että olin itse kakkonen muutaman kuukauden ajan (nelisen kuukautta), mutta onpa kokemusta myös petetyksiksi tulemisesta. Kertomuksesi voisi periaatteessa olla minun miesystäväni vaimon kirjoitus, aika monet tosiasiat täsmäävät. Tarkoittanee myös sitä, että näitä sivusuhteita hoidellaan nykyään aika samalla tavalla henkilöistä riippumatta.
Ymmärrän, että olet shokissa tai jossain traumavaiheessa. Kun siitä pääset yli, sinun kannattaisi miettiä, haluatko oikeasti elää miehesi kanssa. Pettämisessä on tietysti pahinta henkinen pettäminen. Se vie aika lailla maton alta. Sinun selkäsi takana on vehkeilty. Siihen verrattuna tietysti yhden illan humalapano olisi lasten leikkiä. Miehesi ei varmaan ole hänkään ihan tasapainossa tällä hetkellä, joten teillä on todennäköisesti aika haasteelliset ajat edessä. Jos haluatte jatkaa suhdettanne, teidän pitäisi nähdä toisenne yksilöinä ja ihmisinä eikä toistenne jatkeina tai omien toiveidenne täyttäjinä.
Kirjoituksessasi minua huvittaa tuo toisen naisen nimittely naikkoseksi ja ämmäksi. Miestäsi kutsut ihan asiallisesti mieheksesi. Kumpi on mielestäsi suuremmassa vastuussa pettämisestä sinulle? Omasta kokemuksestani voisin sanoa, että noita naimissa olevia miehiä löytyy mm. nettipalstoilta seuraa hakemasta, joten heitä ei välttämättä kukaan kovin kovalla väkivallalla suhteen vie. Tilanne on tosi ristiriitainen myös näin toisen naisen näkökulmasta. Esimerkiksi oma miesystäväni toitotti koko ajan, ettei hän halua erota, mutta silti tiedän olleeni tuon muutaman kuukauden ajan se henkilö, jolle hän esimerkiksi työmatkoiltaan soitti aina tilaisuuden tullen. Mutta tietysti hoiti tapaamiset siten, ettei vaimolle tulisi mitään epäilyksiä muuttuneen ajankäytön takia. En väitä olleeni tärkeämpi kuin vaimo, eikä miesystäväni vaimostaan minulle paljon puhunutkaan, mutta yhteydenpitomme oli kyllä suurimmaksi osaksi muuta kuin seksiä. Mikä sekin oli erittäin mukavaa.
Miksi muuten odotat, että onnesi on jotenkin miehesi käsissä? Jos olosi on epämiellyttävää, silloin sinun on tehtävä ratkaisu tai vaadittava miestäsi selvittämään asiat muuten kuin parkumalla "päästä minut piinasta". Jos yhdessä oleminen on piinaa, sinun ei ole sitä pakko kärsiä. Teillä on nyt ongelmia, sinä syytät miestäsi ja miehesi pakenee sivusuhteen. Molempien käytös on lapsellista, et voi pelkästään miestäsi syyttää. Jos haluatte jatkaa liittoanne, siihen on nyt mahdollisuudet, jos pystytte avoimesti ja rehellisesti kohtaamaan toisenne.
Toisaalta olen edellisen kanssa samaa mieltä, mutta itse olen tullut petetyksi ja tiedän pettäjän olevan aluksi niin järkyttynyt ja lupailee vaikka kuun taivaalta saadakseen jäädä siihen. Kuitenkin tosiasia on ihminen joka hakee sitä jotakin oman suhteen ulkopuolelta uusii pettämisen ongelmien tullessa ovat ne sitten pieniä tai isoja tekonsa. Kun on kerran rajan ylittänyt ja osoittanut sillä ettei toista tosissaan rakasta varsinkin toimimalla pitkään ja järjestelmällisesti ei sellainen ihminen muutu. Se on valitettavaa ja jokaiselle petetylle kamala paikka tunnustaa ettei toinen ole välittänyt tosissaan pystyessään moiseen tekoon. Anteeksi voi tietenkin antaa, mutten itse pystynyt kuitenkaan sitä elämää jatkamaan luottamus kun kerran menetetään noinkin julmalla tavalla on sellaisen jälkeen mahdotonta sitä koskaan unohtaa ja ainaista epäilemistä ei kukaan jaksa ja odottaa milloin tuleekin se seuraava kerta. Minusta on vähän liikaa pyytää tai odottaa petetyn jaksavan sellaista elämää enää elää.
No jospa se toinen nainen oletkin sitten sinä TN2010??? :/