miksei??

Miehillä ei ole riittävästi itseluottamusta. Ikävä kyllä.

Bussit, pysäkit, kaupat, jne, ovat itse asiassa parempia paikkoja iskemiseen ja tutustumiseen kuin baari. Baarissa on järjetön kilpailu, ja hyvännäköisiä naisia yritetään koko ajan.

Mutta jos menee vaikka bussissa juttelemaan naiselle, on luultavasti ensimmäinen mies hänen elämässään, jolla on pokkaa tehdä niin. Se tekee vaikutuksen, ja jos mies on mieleen, nainen ajattelee miestä koko päivän sen jälkeen.

Itse teenkin näin. Mutta kieltämättä oli pitkä koulu hankkia tarpeeksi itsevarmuutta. Miehille vinkki, omasta kokemuksestani syntynyt:

Ottakaa tavaksi joka päivä jutella ainakin yhdelle vieraalle naiselle. Bussissa, kadulla, missä hyvänsä. Nainen voi olla vanha tai nuori, ruma tai kaunis. Pointti on treenata omaa itsevarmuuttaan ja supliikkiaan. On helppo aloittaa vaikka kysymyllä kelloa tai jonkin paikan sijaintia. Siitä sitten kerta kerralta siirrytään rohkeampiin kysymyksiin.

Loppujen lopuksi voi heittää hyvinkin rohkeaa läppää. Kunhan muistaa olla kohtelias ja ystävällinen.

Täytyy tulla juttelemaan ensi kerralla kun liikun busssissa tai näen sut pysäkillä. Kerro vaan mille pysäkille tulen.

saa sitä neitikin tulla jutteleen, eletään kuitenkin jo 2000-lukua ! :)

Täällä päin ei pahemmin tule bussilla liikuttua kun tuo oma auto on olemassa. Busseissa toistaiseksi ei ole paljoa porukkaa ja nekin yleensä tuntee. Kyllä kumminkin helsingin suunnalla juttelen pysäkeillä ihmisille, mutta heidän reaktionsa on outo. Eivät pahemmin vastaa yms. Ihmettelenkin missä on heidän käytöstavat ja sivistyneisyys. Jyväskylää luullaan lappiin kuuluvaksi ja kun kysyy bussivuoroista niin ei vastata. Naisetkin varmaan olettaa kysyjän olevan komea. Joskus bussi vuoroakin on pakko kysyä mieheltä jos naisia ei ole. Elkää pelätkö naiset. Kyllä mie taas tulen pk seudulla käymään ja varmasti avaan suuni bussissa tai bussipysäkillä.

Itselläni on tapana jutella ja siihen on pokkaa varsinkin kun ei tunne ketään. Olin yhden naisen kanssa liikenteessä helsingissä ja siinä sitten videoliikkeen myyjälle tokaisin "terve" ja sanoin sen kuin vanhalle tutulle. Nainen kysyy : tunsitko sä tuon? mä vastaan etten tuntenut. Mitä sä sitten tervehdit. Kyllä myyjä silloin minulle vastasi, mutta aika ujonpuoleisesti. Tuntemattomille ei saisi puhua, mutta kyllä minulla on tapana tervehtiä ihmisiä. Tämän naisen mielestä tämä minun tapani on landelainen tyyli. helsingissä näköjään pitää olla töykeä ja ahne.

Jotenkin tuntuu että minua pelätään siellä suunnalla. En minä kumminkaan niin vihainen ole vaikka en paljoa hymyile. Istahdan vaikka ruuhka aikana kahvilan pöytään. Saat vihaisia katseita, mutta eivät tule kysymään saako tulla istumaan. Muut pöydät on täynä. Ei minua täällä niin paljoa pelätä, mutta siellä näköjään. Pitäisikö minun hankkia tekopirteä hymy naamalleni että ihmiset uskaltaisivat minua lähestyä. En edes haise hielle tai paskalle ja toiseksi deodoranttia käytetään kohtuudella. Syy ei ole että haisen ja en ole rumimmasta päästäkään oleva ihminen. Varmaan raittius ja savuttomuus haistetaan tai vaistotaan ja pysytään kaukana. Varmaan vielä joku päivä joku mafian mies taputtaa olalle ja tekee työtarjouksen. Alkaa tuntumaan siltä.

Kaikki naiset eivät halua että joku tuntematon tulee juttelemaan, varmaan aika moni ottaisi norsun***** -ilmeen ja ajattelisi että helvettiäkö se siinä sönkkää..

Ei sitä hirveästi huvita tulla juttelemaan kun kokemuksen perusteella yleisin reaktio on vittuuntunut tai ylenkatsova ilme tai sitten äärimmäinen huvittuneisuus (ei siis ilahtuneisuus). "Kuinka TUO julkeaa puhua minun suurenmoisuudelleni?"

Viinan voimalla jutteleminen on toisaalta helpompaa kun se turruttaa kylmän vastaanoton aiheuttamat tunteet... Ai niin, eihän miehillä tunteita olekaan.