Parin vuoden seurustelun jälkeen vanhat asiat ovat nousseet yhä ylemmäs mielessä. Olen nainen ja korviani myöten rakastunut mieheeni. Asumme yhdessä ja aiommekin olla yhdessä pitkään. Oma ajattelemattomuuteni tulee jälleen pilaamaan yhden ihmissuhteeni jos paljastan miehelle valehdelleeni hänelle. Kun tapasimme vuosia sitten, kerroin seurustelleeni monenkin ihmisen kanssa, enemmän tai vähemmän aikaa mutta kuitenkin, ja hän uskoi tämän. Miksi ei olisi uskonut. Totuus kuitenkin on että ennen häntä en ole ollut kenenkään kanssa muuta kuin kaveri. Olen aina ollut huono suhteissa, valehtelu on se minun erittäin huono puoleni.
Jos nyt avaudun asiasta tiedän että ihana suhteemme tuhoutuu eikä hän halua olla enää missään tekemisissä kanssani, rehellisyyshän on suhteen pohjakiviä. Asia on ajanmyötä alkanut vaivata itseä enemmän ja enemmän. Haluaisin hänen niin kovasti tietävän että on minun ensimmäinen ja ainoa. Rakastan häntä enkä voisi kuvitellakaan elämääni ilman meitä.
Olen täysin sekaisin ajatusteni kanssa. Jos en kerro, joudun elämään asian kanssa ja jossain kohtaa vain huudan sen ulos koska se vaivaa. En haluaisi silti erota.
Onko kellään ollut samanlaista tilannetta? Niin että on itse valehdellut tai että puoliso on?
Jos nyt avaudun asiasta tiedän että ihana suhteemme tuhoutuu eikä hän halua olla enää missään tekemisissä kanssani, rehellisyyshän on suhteen pohjakiviä. Asia on ajanmyötä alkanut vaivata itseä enemmän ja enemmän. Haluaisin hänen niin kovasti tietävän että on minun ensimmäinen ja ainoa. Rakastan häntä enkä voisi kuvitellakaan elämääni ilman meitä.
Olen täysin sekaisin ajatusteni kanssa. Jos en kerro, joudun elämään asian kanssa ja jossain kohtaa vain huudan sen ulos koska se vaivaa. En haluaisi silti erota.
Onko kellään ollut samanlaista tilannetta? Niin että on itse valehdellut tai että puoliso on?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vaikuttaako se suhteeseenne? Sinä olet sitä mitä olet, juuri sellainen kuin olet. Menneisyytesi "muuttaminen" ei muuta sinua.
Nauti elämästäsi, älä mieti liikoja. :)
Olen ihan samaa mieltä.
Aina on mahdollista tunnustaa vanhat virheensä sitten myöhemminkin, kun ne eivät ainakaan riko enää mitään, korkeintaan hämmästyttävät vaan. Sitten myöhemmin, miehesi jo paremmin tuntevana, sinäkin olet valmiimpi vastaanottamaan hänen reaktionsa kuin nyt, syyllisyyden piinaamana.
Sille menneisyyden kaunistelulle oli ihan inhimillinen syy: Pelko, menettämisen pelko ja yksilön häpeä. Ei se siis tee susta valehtelijaa vaan inhimillisen ihmisen joka hätäpäissään antoi toisenlaisen kuvan itsestään kuin mikä on totuus.
Luulenpa kuitenkin, että mies on sen todellisuuden sitten joskus kuullessaan vain helpottunut. Ai, mä olinkin siis eka, vau. :)
Mä oon samaa mieltä ku edelliset. Kerro ihmeessä! Tuohan on vaan hyvä asia, en ymmärrä miksi tommosesta asiasta on pitäny valehdella. Ei kumminkaan mikään niin vakava asia oo että tarvis erota.
Kerro että jostain syystä sinua hävetti että et ollut koskaan seurustellut kenenkään kanssa, ja että pelkäsit kokemattomuutesi seurustelun saralla tekevän sinusta jotenkin kehnomman tyttöystävävaihtoehdon. Pelkäsit menettäväsi hänet ja sorruit höpisemään jotain mikä ei pidä paikkaansa. Kerro myös että nyt se että valehtelit silloin kuulostaa tyhmältä, koska miehesi olisi varmasti ymmärtänyt, mutta et tuntenut häntä vielä niin hyvin kuin nyt. Pelkäsit ettet kelpaa omana itsenäsi, ja nimenomaan se että et ollut ikinä seurustellut teki sinut epävarmaksi. Nyt kuitenkin tiedät että olisit aivan hyvin kelvannut miehellesi vaikka et ole ikinä ollut muiden kanssa. Kerro että haluat olla rehellinen ja että asia on vaivannut.
Oletko valehdellut muuta? Esimerkiksi tarinoinut "entisistäsi"?
Oikeastaan en, koska tunsin nämä joiden kanssa olen sanonut olleeni. He olivat joskus kavereitani mutta eivät sen enempää, eli kaikki mitä heistä olen tullut sanoneeksi pitää paikkansa, vain se että olisin seurustellut heidänkin kanssaan oli valetta.
Eikö nykyiselle miehelleni kuitenkin synny jonkinlainen luottamus ´ongelma` koska mistä hän voisi olla varma olisinko valehdellut muutakin? En ole mutta uskooko hän tämän?
Aika moni antaisi tuollaisen anteeksi, varsinkin ajan kanssa. Kaikki eivät, mutta siitä myöhemmin.
Miksi epäilet, ettei miehesi antaisi anteeksi? Tuntuuko sinusta, ettei hän kestä sitä? Vai pelottaako sinua enemmän se, että suhteenne päättyy?
Tuo mitä kerroit on totta monelle muullekin, jopa pojille. Joskushan sitä on oltava jollekin ensimmäinen. Se että on puolisolleen ensimmäinen on ihana asia ja kaunis. Kerro puolisollesi niin kuin asia on. Se että sinua hävetti kertoa totuus ja olet valehdellut on pieni juttu kun ajattelee mistä tässä asiassa on todella kysymys. Jos minä kuulisin puolisoltani olevani hänelle ensimmäinen minusta tuntuisi se erityisen upelta. Kyllä sitä ehtii seksiin myöhemminkin. Ole turvallisella mielellä, ja onnea ihanan puolisosi kanssa :)
Vaivaako sinua todella se että olet kertonut seurustelleesi ihmisten kanssa?
Tuohan on täysin normaalia, jokaikinen joka ei asu tynnyrissä joutuu seurustelemaan kanssaihmisten kera.
Mutta jos sinä tarkoitat seurustelulla intiimiä kanssakäyntiä, se ei ole "seurustelua". Noiden kahden välillä on ISO ero.
Joten kerrottuasi että olet seurustellut ihmisten kanssa, on täydellisen normaalia. EI-SEURUSTELU olisi luonnotonta ja hiukan epänormaalia. Anna asian olla ja ole iloinen että sinulla on luotettava hyvä ystävä.
1. asia häiritsee sinua, kerro siis kaikki miehellesi, että saat mielenrauhan
2. miehen mielestä tuollainen "ujous" on enemmänkin viehättävää kuin valehtelemista
3. oikeasti se tuntuu miehestä tosi hyvältä, kun hän kuulee, että et ollutkaan niin kokenut
TSEMPPIÄ!!!
Sanot että halusit antaa vähän kokeneemman kuvan ja vähän "liioittelit". Ei tuommoinen voi suhdetta kaataa.
Miehihän!
Jos hän on se ainoa, niin onhan hänen täytynyt huomata se kun ensimmäisen kerran harrastitte sänkyleikkiä. Sitä ei voi olla huomaamata. Niin että ei kannata kertoa, tietää että valehtelet nyt.