90-luvun lama jätti minut työttömäksi. Olin kyllä sillä vuosikymmenllä n. 6 vuotta töissä mutta epävarmuus tulevaisuudesta oikeataan tuhosi minut. Yksinkertaisesti. Ei työpaikkaa, ei palkkaa, ei tulevaisuuden suunnitelmia, ei sosiaalista hyväksyntää...
Yritin etsiä hyviä puolia...ei riitoja työpaikalla, ei unettomia öitä, ei kilpailua työtovereiden kanssa, ei tolkutonta tappelua työpaikan säilyttämisestä jne..
Kuitenkin olen nyt työkyvyttömyyseläkkeellä. Kouluttauduin uudelleenn hoitoalalle, valmistuin ja minulla todettiin parantumaton sydänsairaus. Niin, että ei sitten kuitenkkaan töihin.
Nyt en jaksaisikaan. Mutta sanattomaksi kuitenkin jään...
Jaksamista ja hieman positiivisia ajatuksia jos vain jostain hyvistä muistoista löydätte teille, varsinkin nuorille jotka ovat vasta ihan työelämän alussa ja usein kohtuuttomin vaatimuksin.. Onnea matkaan ja arkeen sen verran kun näinkin pitkän talven jälkeen voi ... tuntea
Yritin etsiä hyviä puolia...ei riitoja työpaikalla, ei unettomia öitä, ei kilpailua työtovereiden kanssa, ei tolkutonta tappelua työpaikan säilyttämisestä jne..
Kuitenkin olen nyt työkyvyttömyyseläkkeellä. Kouluttauduin uudelleenn hoitoalalle, valmistuin ja minulla todettiin parantumaton sydänsairaus. Niin, että ei sitten kuitenkkaan töihin.
Nyt en jaksaisikaan. Mutta sanattomaksi kuitenkin jään...
Jaksamista ja hieman positiivisia ajatuksia jos vain jostain hyvistä muistoista löydätte teille, varsinkin nuorille jotka ovat vasta ihan työelämän alussa ja usein kohtuuttomin vaatimuksin.. Onnea matkaan ja arkeen sen verran kun näinkin pitkän talven jälkeen voi ... tuntea
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.