Hei,
Olen ollut viitisen vuotta työssä, joka on ollut melko tuskaista alusta asti. Syynä lähinnä paskaakin paskempi työilmapiiri, tiimin toimimattomuus vaikka kaikkea on yritetty, työnohjausta jne. Noin parin vuoden ajan olen miettinyt, kuinka päästä pois. Sairaslomia on kertynyt väsymyksen, unettomuuden, stressin yms takia. Pomoni oli alkuunsa ihan ok, suorastaan kannustava. Nyt työkykypalaverissa hyökkäsi päin näköä ja työpaikallani haukutaan minua selkäni takana.
Enivei, noi nyt ei oo oleellisia vaan se, että en kykene töihini ja oksettaa pelkkä ajatus sinne menosta. Olen maanantaina suurella todennäköisyydellä menossa irtisanomaan itseni ja saan ilmeisesti pitää pitämättömät lomani ja jäädä samantien tavallaan pois. Esimieheni on ensi viikolla onneksi lomalla ja talon johtajan juttusille menen ja hänen kanssaan olen jo asiasta sähköpostia vaihtanut.
Kohtalotovereilta kaipaisin neuvoja. Kolmen kuukauden karenssi pärähtää, mutta eikai sen pidempää voi tulla? Tuskin saan millään karenssia peruttua? Sekään ei maailmaa kaada, isä on lupautunut taloudelliseksi avuksi ja miehelläni on työ. Liiton rahoille päässee siis reilun kolmen kuukauden päästä irtisanoutumisesta? Tarkoitan sitä, että olen jostain lukenut kauhujuttuja, että ekat liiton rahat tulis vasta n. 5 kk jälkeen eroamisesta... ei kai näin? Töitä toki etsin koko ajan, nytkin hakemuksia vetämässä. Onkohan itse irtisanoutuneen vaikeamapaa saada töitä?
Tässä tämmöistä. Terveyteni ajattelu pakottaa tähän. En halua masennusta, sillä minulle on kuitenkin melkein diagnosoitu keskivaikea masennus, unihäiriöt on jatkuva huoleeni ja vatsani ja pääni krakaa pelkästä työn ajattelusta.
Olen ollut viitisen vuotta työssä, joka on ollut melko tuskaista alusta asti. Syynä lähinnä paskaakin paskempi työilmapiiri, tiimin toimimattomuus vaikka kaikkea on yritetty, työnohjausta jne. Noin parin vuoden ajan olen miettinyt, kuinka päästä pois. Sairaslomia on kertynyt väsymyksen, unettomuuden, stressin yms takia. Pomoni oli alkuunsa ihan ok, suorastaan kannustava. Nyt työkykypalaverissa hyökkäsi päin näköä ja työpaikallani haukutaan minua selkäni takana.
Enivei, noi nyt ei oo oleellisia vaan se, että en kykene töihini ja oksettaa pelkkä ajatus sinne menosta. Olen maanantaina suurella todennäköisyydellä menossa irtisanomaan itseni ja saan ilmeisesti pitää pitämättömät lomani ja jäädä samantien tavallaan pois. Esimieheni on ensi viikolla onneksi lomalla ja talon johtajan juttusille menen ja hänen kanssaan olen jo asiasta sähköpostia vaihtanut.
Kohtalotovereilta kaipaisin neuvoja. Kolmen kuukauden karenssi pärähtää, mutta eikai sen pidempää voi tulla? Tuskin saan millään karenssia peruttua? Sekään ei maailmaa kaada, isä on lupautunut taloudelliseksi avuksi ja miehelläni on työ. Liiton rahoille päässee siis reilun kolmen kuukauden päästä irtisanoutumisesta? Tarkoitan sitä, että olen jostain lukenut kauhujuttuja, että ekat liiton rahat tulis vasta n. 5 kk jälkeen eroamisesta... ei kai näin? Töitä toki etsin koko ajan, nytkin hakemuksia vetämässä. Onkohan itse irtisanoutuneen vaikeamapaa saada töitä?
Tässä tämmöistä. Terveyteni ajattelu pakottaa tähän. En halua masennusta, sillä minulle on kuitenkin melkein diagnosoitu keskivaikea masennus, unihäiriöt on jatkuva huoleeni ja vatsani ja pääni krakaa pelkästä työn ajattelusta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jos teillä on sinunlaisiasi paskalortteja töissä. juuri S I N Ä saatat aiheuttaa tiimisi ongelmat, oletko koskaan älynnyt miettiä sitä itse. Kyllä muita alkaa varmasti vituttaa jos joku loisii työpaikalla, on vähän väliä sairaslomalla, valittaa koko ajan jostakin ym. ym. Väitän että työtoverisi hurraavat lähdettyäsi.
Minusta aloittaja oli ERITTÄINkin asiallinen. Mikähän työnantajapuolen pikkuhitleri se sinäkin siinä ja olet tuomitsemaan työläisiä? Oletko koskaan kyennyt arvostamaan toisten ihmisten tunteita, vai onko oma napa kaiken edellä, mitä kylmä kommenttisi vaikuttaisi tukevan?
Olen kohtalotoveri siinä mielessä, että olen ollut todella rankan työpaikkakiusaamisen kohteena vielä jokunen vuosi sitten ja miettinyt irtisanoutumista vähintään yhtä tiiviisti kuin sinä. Jos olet nuorehko ihminen ja olet varma, että juuri sinun alallasi tai osaamisellasi on kysyntää (ns. työvoimapula hah), voi irtisanoutuminen olla ihan järkeväkin vaihtoehto. Toisaalta koskaan et tiedä, millaisia pakollisia toimenpiteitä työkkäristä eteen pölähtää ja yhden karenssin saaneena, sinulla ei olisi varaa valita. Voi siis olla, että pahimmassa tapauksessa hyppäät ojasta allikkoon.
Miksi et yksinkertaisesti jäisi sairauslomalle ainakin ensi alkuun. Sairausloman aikana voit muutaman päivän levon jälkeen miettiä suht koht rauhassa, onko irtisanoutuminen järkevä vaihtoehto vai ei. Ehdotukseni perustuu sille, että sinulla on viestisi mukaan sairaus, jonka perusteella voit saada sairauslomaa. Mutta jos sairausloma on poissuljettu vaihtoehto, niin käytä ensi viikko asioiden tarkkaan miettimiseen, myös taloudelliselta kannalta - siitäkin huolimatta, että isäsi on luvannut sinua avustaa, ellei isäsi ole monimiljonääri.
Sairaana poislähteminen voi tuntua parhaalle vaihtoehdolle, mutta silloin täytyy olla valmis siihen, että uutta työpaikkaa, ainakaan pysyvää, ei ehkä enää koskaan saa. Työelämä on sen verran raadollista, että siellä ei yleensä katsota hyvällä pieniäkään poikkeamia. Oma irtisanoutuminen ei ainakaan paranna tilannetta. Viimeisen työsuhteen päättymisen syy tulee takuuvarmasti jossain vaiheessa esille.
Varaa nyt saman tien aika lekurille, niin ehdit sairauslomalle, ennen kuin pomosi palaa lomilta. Tsemppiä ja onnea uuden työn hakemiseen!
eli et kolmen kuukauden päästä vielä rahaa saa. Ensin se kolme kuukautta karenssia, sitten pitämättömät lomat jaksotettuna, siihen päälle 7 vrk. omavastuuta, sitten 3-4 viikkoa karttuvia päivärahoja ja siihen päälle aikaa x päiväraha hakemuksen käsittelyä. Jos menee kerrasta läpi niin kyllä se 5-6 kk. tulee rahan odottelua helposti täyteen.
Otin lopputilin muutama kuukausi sitten. Toi 5 kk on aika lähellä totuutta, milloin rahaa alkaa tulemaan. En ole kuitenkaan katunut hetkeäkään. Tiukkaa tekee taloudellisesti, mutta nuppi on kunnossa. Töitä hakiessa joutuu tosiaan selittelemään ratkaisuaan, eli kyllä se jonkin verran vaikeuttaa työnhakua. Itse en enää hae töitä kun pääsin työllisyyskoulutukseen opiskelemaan uutta ammattia. Zekkaa sellainenkin vaihtoehto työkkärin sivuilta jos alanvaihto kiinnostaa. Siitä saa yllättävän hyvin rahaakin jos on jo työtön.
Jos otat lopputilin, tee se asiallisesti ilman riitoja. Jos jaksat olla vielä hetken töissä, hae ahkerasti uutta paikkaa, mutta varo ettet vaihda samanlaiseen tilanteeseen tai ja aja itseäsi totaalisesti loppuun nykyisessä paikassa. Muista ettei yksi työpaikka ole kaikki kaikessa. Huomaat sen kun pääset pois sieltä. Meitä on hyvin paljon samassa tilanteessa. Zemppiä!