Miksi Gibson Les Paul (USA) on parempi kuin Fender Stratocaster (USA)
Vastaus löytyy täältä.. :o)
http://www.youtube.com/watch?v=p1zG7Xc434Q
Vastaus löytyy täältä.. :o)
http://www.youtube.com/watch?v=p1zG7Xc434Q
Gibson vs Fender sähkökitarat ??
Munamies I
392167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Vaikka olenkin enempi Fender miehiä niin olihan tuo hauska.
Pilke silmäkulmassa on ihan hyvä homma ja oikein esitetty kirjoitus ja juttu on jeesh.
Vaikka tuo olikin hauska video niin sen verran ihan asiaakin tästä että
Ei ole Gibson parempi tai huonompi kuin Fender, nehän on vaan eri kitaroita ja
joku tykkää Gibsonista ja toinen Fenderistä ja toiset tykkää molemmista.
Tässä just mietiskelen, että ostanko Gibson 335, vaiko Yamahan SA2200 vai kenties Ibanezin Signature kopsan 335:sta, hemmetti kun noi kaikki kolme on hyviä ja soundissakaan ei juurikaan eroja ole kuin sitten riippuen mitkä mikit noissa eri versiossa sattuu olemaan.
Mutta joo, ihan hauska tuo video, pitäiskös ostaa joku halpis HB:n vehje ja pistää sen kaula saunan oven kahvaksi ja vaikkapa se body seinälle ja siihen pyyhekoukut ;-)
Fenderin kitarankaula on sopiva pitkäripainen ovenkahva saunanoveen.. heh heh
Bodystä saa vaikka teeseitsemies väsättyä vaikka persoonallisen seinäkellon?
.... noista parempi näyttäisi olevan,kun siitä saapi ovenrivan;-)
Kiinnittyipä huomioni tuohon fenderin lapaan. Oliko se isolapainen bulletti? meinaan että saattaa olla oven rivalla hintaa, jos se on värkätty -70 luvun isolapaisesta. Toisaalta tuota lapamallia oli tarjolla tuonne -80 luvun alkupuolelle saakka ja halvimmillaan olen nähnyt tuollaisen myytävänä puolellatoista tonnilla, mutta silti hinnakas ovenkava.
Se ainakin on varma ettei yksikään kunnon Kitaristi (isolla K:lla) ole sitä mieltä Fenderin stratoa pitäisi alkaa turmelemaan jonkun" mopopoikien uhoomisen" takia. Yleensä mitä parempi kitarista, sitä arvostavammin soittimiin suhtautuu vaikka käyttäisikin jotain suosikkimalliaan. Osanneekohan tuo sauna tyyppi edes soittaa sitä Gobsoniaan...
Liian arvokkaalla soittopelillä ei paljon viitsi soitella. Näin on käynyt useille huippumuusikon "aarteille". Eivät viisti ottaa mukaan "aarteitaan" keikoille koska ovat jo niin arvokkaita. 40.000 € maksavaa Gibsonia ei lavalla oikein viitsi heilutella liikaa.
http://www.kitarapaja.com/usvi.htm sivulla löytyy pari hyvää esimerkkiä ;-)
GIBSON LES PAUL MODEL: 1956, Goldtop 40000e
GIBSON LES PAUL CUSTOM: 1957, Ebony 60000e
No tuo 40 kiloeuroa ei ole enää soittimen hinta, vaan keräilyharvinaisuuden hinta. Tarkoitan siis, että noin harvinainen soitin on oikeastaan korvaamaton tai ainakin erittäin vaikeasti korvattavissa. Toinen asia on, että se kalleus ei tuo mitään lisäarvoa soittamisen kannalta. Viiskytä luvun gibsoni ei ole noin kallis siksi, että se olisi niin hyvä, vaan siksi että se on niin harvinainen.
Tottaha vintage soittimissa on omaleimaisia ja kiinnostavia piirteitä joista osa liittyy valmistusajankohdan kauneuskäsityksiin ja osa vanhoihin materiaaleihin ja osa siihen miten tavara on relikoitunut. Se viiskytä luvun gibsoni saundannee nykyisin erilaiselta kuin silloin viiskytäluvulla.
Jotkut väittävät että soittimien soundi paranee vanhetessa. Tämä pitää paikkansa ainakin joidenkin vanhojen viulujen osalta. Mene ja tiedä sitten kitaroiden osalta?
Kitarasta pyydetyn ja maksetun 40 000 - 60 000 euron hinnan ymmärtää, kun kyseessä on harvinainen soitin. Sen sijaan sellaista ei ymmärrä, että jonkun tunnetun muusikon nimi lisää hintaa sadoilla tuhansilla euroilla. Niin kävi Claptonin stratolle (taisi olla vm. 1956), joka huutokaupattiin. Hintaa en muista, mutta se oli järjettömän suuri vain siksi, että se oli Claptonin vanha strato ja kun sillä oli soitettu Layla.
Ajatusta voisi viedä hieman pitemmällekin. Jos muusikon nimi ja jollain määrätyllä kitaralla tehty tunnettu biisi lisäävät soittimen hintaa, niin paljonkohan saisi siitä Blackmoren stratosta, jolla tehtiin Smoke on the water? Maailman ehkä tunnetuimman ja maailman ehkä soitetuimman riffin "synnyttimen" hinnan voisi luulla nousevan avaruuteen saakka.
Vaan eipä niin taida ikinä käydä, sillä Blackmore ei nauti samaa arvostusta kuin Clapton. Sinänsä outo juttu, sillä Blackmore on saavutuksillaan kitaristina, säveltäjänä ja sovittajana kohtuullisen paljon ylempänä kuin Clapton. Hyvähän Claptonkin on, mutta ei kuitenkaan niin hyvä kuin Blackmore.
No nuo kaksi mainitsemaasi kitaristineroa ovat sen tason tekijöitä ja hahmoja etten itse katso olevani kelvollinen niitä asettamaan minkäänlaiseen järjestykseen, vaan ainoastaan hämmästelen heidän kaltaisten suuruuksien olemassaolon ihmeellisyyttä tuntien suurta lohtua ja toivoa tiedostaessani, että kaikesta huolimatta he ovat samaa lajia kanssani. Mielestäni ihmiskunnalla on toivoa niin kauan kuin se kykenee tuottamaan heidän kaltaisiaan yksilöitä.
Mutta siis itse aiheeseen eli noiden kitaroiden hintoihin. Ensinnäkin ne tolkuttomuudet, mitä joku todellisuudentajunsa kadottanut superrikas maksaa huutokaupassa jostakin ei mielestäni juurikaan kuvaa sen arvoa tai toimi kovinkaan luotettavana mittarina käyvästä hinnasta. Mitä sitten tulee siihen harvinaisuus puoleen, niin kyllähän siihen luulisi vaikuttavan myös soittimen merkitys soittajalleen tai kuulijalle (onko soitin ollut mukana jossakin kuuluisassa ja merkittävässä tapahtumassa kenties jolloin soittajan kuuluisuus ei enää heijastu soittimeen vaan soittimelle kertyy ihan omaa mainetta). Otan esimerkiksi jälleen kuuluisan Emma straton, jonka maine ja arvo eivät olleet enää suhteessa siihen, että Albert Järvinen soitti sillä hetken aikaa, vaan soittimella oli muutoinkin mielenkiintoinen historia.
Mielestäni sekin, että montako kitaraa jollakin soittajalla on, vaikuttaa sen arvoon. Ajatellaan nyt vaikka jotain Rollarikitaristia jolla on kuulemma yli kolme tuhatta kitaraa tälläkin hetkellä puhumattakaan siitä, montako hänen käsiensä kautta on kulkenut, niin eihän se voi olla verrattavissa johonkin ainutlaatuiseen kitaraan soittajalta jolla ei ole ollut kuin muutama tai mahdollisesti vain yksi.
Mitä Blackmoreen tai Claptoniin tulee, niin vaikka arvostan molemmat todella korkealle, niin en juurikaan tiedä heidän kitara-aktiivisuudestaan. Sen kuitenkin tiedän, että Claptonhan on tunnettu siitä, että se on aina kasannut soittimensa itse. Se sen kuuluisa musta strato on kuulemma tehty useammasta kitarasta kasatuista osista ja vaikka sillä onkin ollut epäilemättä usempi kitara, niin tuollainen seikka tekee jo sen soittimista uniikimman kuin jonkun ostomaanisen Slashin, Ronnie Woodin tai Keith Richardin kitaroista. Sitä paitsi jos mulla olisi jonkun kuuluisan soittajan kitara, niin pitäisin kyllä merkityksellisenä sitä mitä se itse siitä soittimesta ajatteli, että oliko se hyvä ja rakas soitin josta luovutaan pitkin hampain hyväntekeväisyyden nimissä, vai onko se kampe joka pannaan kiertoon paremman tieltä.
Totta kai noita poskettomia huutokauppahintoja katsellessa tulee miettineeksi, että olemme tulleet rakentaneeksi yhteiskuntajärjestelmän, joka luovuttaa ihmiskunnan resurssit taholle, joka kadottaa heti kättelyssä todellisuuden tajunsa ja alkaa tehdä tuon kaltaisia päättömyyksiä sen sijaan, että edistäisi jaloja päämääriä. Siinä suhteessa neuvostokommunismissa ja globaalissa kapitalismissa ei ole mitään eroa, molemmissa resurssit ohjataan harvojen käsiin, jotka käyttävät niitä vastuuttomasti. (lipsahti vähän offtopikiksi näin vaalien alla;-)
Kaikki tietävät kuka on Eric Clapton mutta Blackmoren tuntevat vaan keski-ikäiset Purple fanit. Nekin elävät enempi nostalgioissa ja kuuntelivat musiikkia ihtohimolla 30 vuotta sitten :-)
Lisäksi yksi asia mihin Blackmore ei koskaan pystynyt oli tehdä todellinen ison yleisön comeback vielä modernilla ajalla. Clapton on pystynyt siihenkin. Richieltä ei tulla näkemään.
Clapton > Blackmore
http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2011/03/eric_claptonin_kokoelmasta_huutokaupataan_yli_70_kitaraa_2411016.html?origin=rss
Osuikin sitten tuommoinen uutinen silmään, jossa mainitaan se kuuluisa Erkin kitara, jonka hinta kipusikin ihan kunnioitettavaksi;-)
Tuli mieleen, että mihin herran nimessä kukaan tarvitsee kymmenittäin vahvistimia??? keräilijät on vähän kummallisia, mutta onnellisuustutkijat sanovat keräilijöiden olevan onnellisia ja intohimoisia ihmisiä. Mä taidan ruveta keräilemään vaikka kaljapullon korkkeja;-)
Blackmoren suosio on ollut koko ajan nousussa johtuen Blackmore´s Nightin "taianomaisesta" musiikista. Bändi saa koko ajan uutta kuulijakuntaa ja keikoilla käy nuorta väkeä aika paljon. Ei ole pelkkää keski-ikäistä ex-heviväkeä tuo kuulijakunta :) ja bändi saakin esiintyä loppuunmyydyillle saleille.
Levyt menevät hyvin kaupaksi ja nousevat jopa listoille. Ei kuitenkaan näy nuorisopoppisjulkkismulkkislistoilla, vaan aikuisempaan makuun tarkoitetuilla listoilla. Uudet levyt ovat komeilleet jopa listaykkösinä jokin aikaa. Vanha pappa Ritchie ja nuori sussu Candice osaavat musiikin teon, ja muutahan ei menestyäkseen tarvita.
Blackmore´s Nightin kunniaksi on mainittava myös se seikka, että medievalmusiikin suosio on viime aikoina noussut paljolti heidän ansiotaan. Medievalmusa on vähän niinkuin "uusi" genre, joka odottaa suurta esiinmarssiaan kansan tietoisuuteen. Kohta se kolahtaa Suomessakin oikein kunnolla ja olenkin jo valmiiksi kaivanut luutun sekä vanhat Robin Hood -vaatteet kaapin kätköistä sitä suurta hetkeä varten ;)
Mä oon tietänyt blackmooren jo monta vuotta, ja oon 14
Hah, tuo Les Paul on pelkkä nuorukainen ja suosioltaan ailahtelevainen soitin Stratocasteriin verrattuna. Itseasiassa Gibsonin 335 on pisimpään yhtäjaksoisesti tuotannossa ollut Gibsonin malli. Les Paul on ollut moneen kertaan vähällä unohtua historian hämäriin ja nykyään oleva hieman parampi suosiokausi on lyhyt aika kitarahistoriassa. Mahtaako malli olla enää tuotannossakaan 10-15v päästä vai onko Gibson taas kerran korvannut sen jollain muulla mallilla kun hetkelliset muoti-ilmiöt muuttuvat. 335 on Gibsonin mallien kuningas, nyt ja aina.
Fender Stratocaster taas on se ensimmäinen ja oikea umpirunkoinen sähkökitara joka on muodissa aina. On ollut ja tulee aina olemaan.
Jaaaaa, Noista stratoista kokemusta vain yhdestä, mutta käsintehty tele on ollut työkalu/lu pitkän aikaa. No, niinpä kuitenkin bongasin vuosia sitten LP standardin vm -90. Lähes käyttämätön wine red. Siinä on oikea rokkikeppi ja teleä haukkumatta tahtoo murina olla tässä vielä raskaammassa parempi!
Eli: sekä strato, tele ja lespa standardi - hmm, hyviä kaikki tyynni! Tää tele ja yksi akustinen ovat -77 vuosikertaa, vaikuttavat hyviltä kuin myös standard -90.
Sama kun vertais kumisaapasta lenkkikenkään?!
Lienee kiistaton tosiasia, että jos Rock- historiasta valittaisiin vain kaksi kovinta Rock-kitaristia, niin he olisivat suurimmalla äänimäärällä Hendrix ja Clapton.
Molemmat loivat jotain uutta sellaisena aikana, jolloin ei nykyisistä kitaristeista ollut vielä tietoakaan. Claptonin kitaravingutus erityisesti Creamin livelevyillä on uskomattoman taidokasta ja hienoa. Hendrix oli omalla sarallaan kiistaton mestari. Toki tuohon aikaan oli myös muita kovia, kuten Jimmy Page, Pete Townshend, Johnny Winter, Alvin Lee, Tommy Iommi ja monia monia muita, mutta jostain syystä juuri Hendrix ja Clapton arvostettiin kovimmiksi myös muiden soittajien toimesta. (toisaalta toinen tykkää tyttärestä ja toinen äidistä)
Maailma on tätä nykyä pullollaan loistavia kitaristeja, joita ei Claptonin ja Hendixin aika kaudella ollut, vaikkapa Eddie Van Halen ja Steve Vai mainitakseni.
Clapton soitteli alkuaikoina Gibson -335, -Les Paul ja -SG kitaroilla. Kirjassaan hän kertoo, että osti useamman Fender Stratocaster kitaran Saksasta, koska ne olivat tuohon aikaan halpoja Gibsoniin verrattuna. Yhden kitaroista hän antoi Pete Townshendille ja lopuista hän kasasi "Blackin", joka on huutokaupassa kallein myyty sähkökitara. Sekä Gibson että Fender ovat molemmat laatukitaroita, jos ei käteen osu maanantaikappale...
Samaa mieltä olen, että juurikin nuo kaksi mainitsemaasi suuruutta loistavat tähden lailla ja erottuvat merkiitävinä uudistajina ja tien näyttäjinä. Ehkä pari nimeä tekisi mieli mainita myöhemmiltäkin vuosikymmeniltä vaikkapa Blackmore (joka ei ehkä edellisiin verrattava visionääri, mutta kuitenkin muurasi peruskiven modernille heavykitaroinnille) tai Frank Marino, joka yhdisteli kekseliäästi ja tyylikkäästi blues ja jazz elementtejä raskaaseen musiikkiin. Vielä pitää mainita Stanley Jordan, joka oli aidosti innovatiivinen, mutta ei mahdu enää pelkästään rock kategoriaan.
Nykyaikaa tuntuu ainakin täällä suomessa vaivaavan sellainen tekniikkakeskeinen mielikuvitukseton insinöörimusisointi. En halua väheksyä nykymuusikoita, mutta sellaiset suuret näkijät ja uudistajat loistavat poissaolollaan. Minusta on jotenkin valitettavaa, että vieläkin ammennamme tuosta -60 ja -70 lukujen kieltämättä rikkaasta musiikkiperinteestä, mutta emme ole keksineet oikein muuta kuin laittaa vielä enemmän säröä tehdä vielä enemmän kaikkea, mutta ei oikein kuitenkaan mitään uutta. Toisaalta kyse voi olla myös näköharhasta, joka johtuu mediaympäristön pirstaloitumisesta jossa ei enää ole suuria joukkoja yhteenkokoavia voimia. Ne suuret uudistajat ja tiennäyttäjät hautautuvat sinne youtuben syövereihin eivätkä välttämättä saa levytyssopimuksia ja radiosoittoa liian vaarallisina ja epäkaupallisina. Äh tämä on niin suuri kysymys keskusteltavaksi ettei itselläkään synny mitään kovin jäsentynyttä mielipidettä että missä tässä oikein mennään.
Mitä noihin kitaroihin tulee, niin Fenderin koko tuoteidea ja suunnittelun lähtökohtahan oli tehdä laadukkaita kitaroita edullisesti ja mielestäni se on kyllä onnistunutkin siinä.
Makuja on monia. Ja kitaristi äänestyksistä en tiedä. Claptonin konsertissakin on tullut jäähallissa käytyä kuuntelemassa tiedä sitten onko sen parempi soittaja kuin vaikka santana, stevie ray vaughan, stevie vai tai joe satriani? Makuja on monia ja kitarat ja vahvistimet käy kaupaksi artistien avulla. toiset on halpoja tyyliin kiina, intia, taiwan jne. pro,se jne halpismallia joilla hyvä alotella soittoharrastus. Sit kun kiinnostuu enemmän voikin sijottaa keppiin sen 3 - 7 tuhatta euroo niin alkaa soimaan nätisti jo usa fenderit,gibsonit,stratot,jacksonit tai Ibanezin japski vaikka vai tai satriani mallit jos ovat yli 2000 euroo ja olleet mukana kitaramallinkin teossa.
Vanvistimiin kandee kans sijottaa joku tonni niin alkaa potkii blues & rock & metal.
Styrkkaritkin makuasia mitä musaa soittaa fenderit tietty ok..telecasterille tai stratoille monet soittaa marshall jne. nää makujuttuja.
http://www.youtube.com/watch?v=vnlwxS-36AU
Mitä tulee Heavy-Rock musiikkiin, niin suurelta osin kaikki siis kaikki merkittävimmät kitarariffit on jo tehty ja nykyään kaikki riffit ovat vanhojen mestareiden muunnoksia/kopioita.
Ritchie Blackmore, Jimmy Page, Tommy Iommi ja Youngin veljekset (AC/DC) ovat luoneet nykyisen Heavy-Metallin, joka on kuunneltavissa jokaisessa kitarariffissä ja/tai kitarasoolossa.Esimerkiksi Yngwie Malmsteen soittaa kuten Blackmore, mutta sata kertaa nopeammin ja Blackmore luonnollisesti imi tyylinsä klassisen musiikin mestareilta, kuten BACH, Paganini jne..
Sama koskee Alexi Laihoa ja muita nykyajan kitaristeja, jotka soittavat teknisesti erittäin hyvin, mutta jostain syystä ne kaikki kuullostavat samanlaisilta tiluttajilta.
Toista se oli silloin ennen vanhaan, kun kitaristit tunnisti heti omasta soundistaan ja tyylistään. Jimi Hendrix, Eric Clapton, Jeff Beck, Johnny Winter
Jimmy Page, Tommy Iommi, Angnus Young ja monet muut kuullostivat itseltään eikä toisten kopioilta.. Mielestäni nykyinen Heavy Metal särökitarasoundi on lähes sama kaikilla kitaristeilla, mikä on sääli, koska kaikki kuullostavat enemmän ja vähemmän alkuperäiseltä Metallica-soundilta.
Minusta tällasessa yhteydessä ois syytä mainita Eddie Van Halen, jota ei soundi eikä soittoteknillisitä syistä voi kyllä yhdistää noihin konkareihin, vaan mies loi kokonaan oman soittotyylin...ja vaikutti ylivoimaisesti eniten siihen, miltä 80-luvun rock/heavy kuulosti!
Eddie oli myös innokas kamafriikki ja loi kitara/laitepuolelle käsitteen Hot Rod.
Van Halenin merkitys on hieman unohtunut tämänpäivän kitaristien keskuudessa.
Itse olen joskus todennut, että jos minun pitää valita kolme merkittävintä HEAVYkitaristia, niin ne on Iommi, Blackmore ja Van Halen!
Yksi aliarvostettu, jota harvoin mainitaan näissä yhteyksissä on ex-scorppions kitaristi Uli Jon Roth! Mies on Blackmoren ohella erittäin merkittävimpiä tekijöitä neonklassisen kitaroinnin syntyyn/kehitykseen (kuunnelkaapa vaikka The Sails of Charon)!
Olet aivan oikeassa tuon Eddie Van Halenin suhteen. Hän on todellakin
kitaristi, joka ensimmäisestä Van Halen levystä toi "markkinoille" jotain uutta poiketen täysin vanhojen kitarastarojen soittotyylistä. Eddien "tapping" soittotyyliä ovat sittemmin kopioineet kaikki nykyiset heavy-kitaristit. Kuunelkaa esim. Van Halenin eka levyltä biisi "Eruption", jossa Eddien omintakeinen vinguttelu tulee hyvin esiin. Eddie Van Halen itse arvostaa Eric Claptonia maailman parhaimmaksi kitaristiksi ja on useassa haastattelussa kertonut nuorempana opetelleen soittamaan/kopioimaan Claptonin koko varhaisemman tuotannon.
Steve Vailta kysyttiin kuka on hänen mielestään maailman paras kitaristi, johon Steve Vai vastasi, että on mahdotonta nimetä yhtä ylitse muiden, koska maailmassa on niin paljon eri soittotyylejä ja huippusoittajia, mutta
jos kuitenkin yksi pitäisi nostaa ylitse muiden, niin se olisi Steve Vain mielestä tämä Australialainen Tommy Emmanuel.. Käsittämätön virtuoosi, joka soittaa samanaikaisesti bassolinjat, melodian ja soolot ja pitää koko paketin kasassa niin, että soitto svengaa. Siihen ei monikaan kitaristi pysty.
Tommy Emmanuel esiintyy Helsingin Kulttuuritalolla 17.3.2011, joten ei muuta kun liput ostamaan. Youtubessa on paljon hänen livesoittopätkiään, jos jotakin herran soittaminen tarkemmin kiinnostaa. Esim biisi Tall Fidler on aika mainio veto..
Tommy Emmanuel
http://www.youtube.com/watch?v=-ubVGiyAhkY&feature=related
Siinä on aika hieno veto akustisella..
ja mikä parasta herra esiintyy ensi viikolla stadissa Kulttuuritalolla
Kyllä Tommy Emmanuel on laajasti tunnustettu ja ihailtu suuremmoinen muusikko ja musiikin tekijä ja lisäksi vielä mainio showmies ja esiintyjä. Tommy muuten itse on nimennyt erääksi esikuvakseen (liekö liian suureellisesti sanottu) Chet Atkinsin joka on myös soittoniekka vailla vertaa. Emmanuel kertoi jossakin lähteessä tehneensä Mr Guitar kappaleen juurikin kunnianosoitukseksi Atkinsille.
Kun nyt tälle tielle lähdettiin, niin tutustukaapa suuremmoiseen bluegrasstaitajaan Muriel Anderson http://www.youtube.com/watch?v=GNjAhEz0DGM
uskomaton soittaja tuokin, höpöttelee vielä kevyesti samalla;-)
Hyvin rokkaa naiskitaristilla !!
Ei tämäkään Youtube kaveri hassumpi ole..
http://www.youtube.com/watch?v=Ddn4MGaS3N4
No eipä tosiaankaan. Tämän Andy McKee olen nähnyt aikaisemminkin, mutta eipä se sitä huononna. Tämä on sukua sille mitä Petteri Sariola tekee omalla sarallaan.
Tämän kaverin kitaransoitto kuullostaa taas lähinnä mehiläisparvelta. Uskomattoman hyvin hiottu soittotekniikka, mutta mitään muuta ei sitten
olekaan.. Ainakaan tämän pätkän perusteella.
Ps.. Olisi kiva kuulla tämän kaverin soittamana "Säkkijärven polkka"
http://www.youtube.com/watch?v=BynUZOJc8QI
Voi herrajestas tuota. Nyt kaikki tytöt ja pojat kuulolla, tämä olkoon varoittava esimerkki mihin liika hevitiluttelu voi johtaa:-D
No ehkä kuuntelisin mieluummin oikeaa kimalaista musiikillisesti, mutta ihan pakko ihailla kuin käsittämättömän äärimmilleen tuossa on viety nopeus ja kuinka selvästi näkyy ne reunaehdot mitä sen nopeuden eteen uhrataan, että se voidaan viedä vieläkin pidemmälle. EMG:n mikit särö, nopeaksi viritetty kaula ja äärimmäisen pienet liikkeet (siis jätkähän on kuin veistos). Siis tämä on kilpaureheilua eikä enää soittamista, adidaksen logot vaan puuttui.
Ei mitään, kaikki kunnia maailman nopeimmalle (jollekin, mille lie), voi taivasten talikynttilät sentään mitä nää ihmiset on valmiita tekemään. Ei helvetti, mää oon niin shokissa etten keksi mitään järkevää sanottavaa enää tuohon, ajattelin ekaksi että onko tuo vitsi, mutta tosissaan ne siellä vissiin oli???!!!
Tää on kyllä aika huima joo...eei tosta nyt voi sanoo, että noilla suurimmilla nopeuksilla kuulostas enää kovin kauniilta, mutta ohan toi silti hatunnoston arvoinen suoritus äärimmäisyydessään!?
Ai niin tuo video, joo aika taloudellista sormitekniikkaa ja mikäs siinä, onhan tuo tosiaan nopeeta ja samaa mieltä minäkin sun kanssas eli siihen sitten se jääkin tuon videon perusteella.
Ite tykkään mm. katella tälläisiä juttuja aina välillä:
Parit esimerkit pistin vaan akustisen puolelta, varmaan jo läpikoluttuja juttuja mutta jos nyt ei olis silmiin teillä pistänyt niin laitetaanpa alla olevat.
http://www.youtube.com/watch?v=WYO5Y2WdXsU (Tommy Emmanuel), kattokaa siitä 3.30 etiäpäin, kitarallakin voi meinaan rummuttaa ihan kivasti ;-), tämä mies ei muuten jätä kuulijoitaan kylmäksi ja on aikas moinen showmies ja konsertissa valuu tippasilmästä ja posket on naurustakin kipeenä, puhumattakaan nyt miehen ns. perussoitosta tai ns. normi soitosta ;-)
http://www.youtube.com/watch?v=0HoSXKQzv8s (Erik Mongrain)
http://www.youtube.com/watch?v=Bb9cidk0Bfs(Erik Mongrain)
Paljonhan noita on hyviä esimerkkejä niin nuorista kuin veteraani soittajista.
Tommy tosiaan tulee taas Suomessa käymään, kandee kyllä mennä katsomaan, on kyllä sellainen mestarivirtuoosi ja kaiken lisäksi hauska ja muutenkin oikein mukava kaikinpuolin. Olen myös muutaman sanan päässyt miehen kanssa vaihtamaan ja miellyttävä kokemus oli.
Menkää ihmeessä katsomaan jos vain saatte lippuja josain.
Tässä Impeleterin pikakurssi kaikille heavy tiluttajiksi aikoville..
http://www.youtube.com/watch?v=8htxx7PJueI
Henkilökohtaisesti nautin paljon enemmän alla olevien linkkien tyylisestä soittamisesta, jossa kitara pääsee mielestäni paremmin oikeuksiinsa, mutta makuasioista ei voi kiistellä. Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä..
http://www.youtube.com/watch?v=jMXXnLSRdBE
http://www.youtube.com/watch?v=UdYRzH10L2M
http://www.youtube.com/watch?v=bShX-aIZXW8&playnext=1&list=PL31AADAA8F40C172D
http://www.youtube.com/watch?v=XRFaf4k6cZg&feature=related
Ps.. Hienoa, että tarjontaa on nykyään runsaasti ja jokaiselle löytyy jotakin!
Kaikki noi linkin ukkelit kuuluu suosikkeihin. Hemmetin kovia soittajia sekä muusikoita ja ai että noi soundit vaan on jotain käsittämättömän hyviä, soitossa on dynamiikkaa ja tunnetta, parhainta kitarointia jota en käy kieltämään :-)
Onneks musiikkia on paljon erillaista ja metalliakin soitan että kuuntelen mutta metallissakin tykkään jos se on melodista, sellaisesta älyttömästä sahauksesta ilman nyansseja en tykkää enkä myöskään siitä hemmetin örinästä jos sitä on koko kappaleen mitän, örinääkin on niin erillaista.
Mutta joo, nuo linkin herrat ovat niin kovia ammattilaisia jo pelkästään musiikillisesti että myös soittamisen suhteen. David Gilmouria ei moni pidä kovinkaan kummoisena kitaristina, tähän voin kyllä todeta, että joo herra harvemmin on tiluttanut tuhatta ja sataa kuin jotkut nykynuoret mutta musiikissa on sellainenkin puoli ja sana kuin tyyli/nyanssi/soundi/taiteellisuus etc. eli Gilmour on mun mielestä yksi isoista kitaristeista eli kuuluu sinne ehdottomaan kärkikaartiin myös.
Tässä yksi soittaja youtubesta, joka veti minut täysin sanattomaksi..
http://www.youtube.com/watch?v=m3gMgK7h-BA
Kova jätkä!
No totta tosiaan en ihmettele että sanattomaksi menee, enpä ole tuota aikaisemmin jostain syystä bongannu ja enpä minäkään meinaa sanoja löytää muuta kuin että miehellä on iso sydän ja musikaalisuutta ja voi vai kuvitella millaista olis soitto jos olis kädet.
Rakkaudesta musiikkiin pätee tuohon soittajaan ja samaa sanon minä, että on kova jäbä :-)
Tässä muutama maukas näyte kitaransoitosta nuoremmille musadiggareille, jotka kenties eivät vielä ole tutustuneet historian havinaan..
SRV
http://www.youtube.com/watch?v=2yNwIKhneEA
Eric Clapton / Cream (Maukasta vinguttelua -60 luvun lopulla. Nuorten aloittelevien kitaristien kannattaa kuunnella miten Clapton improvisoi parikymppisenä jannuna. Jossain 4 minuutin kohdalla tässä biisissä alkaa todella maukkaat revitykset..)
http://www.youtube.com/watch?v=wdI-Hk4AGQg
Jimi Hendrix
http://www.youtube.com/watch?v=g6U2HG1nQ1Y
http://www.youtube.com/watch?v=B-yNwmpEz6w
Suosittelen lämpimästi kaikille kuuntelemaan Eric Claptonin ja erityisesti Cream bändin livelevyjä. Studiolevyt eivät ole mielestäni kovinkaan kummoisia, sillä tämä trio-bändi oli täyttä timanttia livenä ( Cream = Clapton, Bruce ja Baker).
niin ja..
Hendrixin ja Steve Ray Vaughanin koko tuotanto kannattaa kuunnella ja nauttia mestareiden taidonnäytteistä.
Että tämmöistä tällä kertaa :o)
Se etu tuollaisessa Vegan nopeassa soitossa on että pärjää hyvin huonolla/halvalla kitaralla. Ei tarvita huippukitaroiden sustainia.
Tommy Emmanuel esiintyi eilen Helsingin Kulttuuritalolla ja täytyy
sanoa, että keikka oli parasta A-ryhmää mitä Suomessa on kuultu.
Ihan mieletön kitaristi ja todella monipuolinen soittaja. Homma pelitti todella hyvin sekä yksin että bändin kanssa.
se on soittajan sormista kiinni strato on ohut ja gipson paksu kaulainen strato on kevyt ja helppo soittoinen skepa sopii kaikkien käteen niin kuin ibanizit kin ja hinnat on halvempia tietysti riipuen haluuko classic mallin 50 luvulta.