Eli mun tapauksessa on melkoinen historia ja aika ikäviä kokemuksia tästä..
5 vuotta sitten otin ensikokeilun ystävääni höylään.. Tyylikkäästi tietysti kaikki pois, ihan ylhäältä alas. Olin silloin aika kokematon näissä hommissa (19w eli siihen aikaan NUORI). Olin varautunut ihanaan silkkisyyden ja pehmeyden tunteeseen.. NOOO, MITÄ SITTEN SAIN? Helevetinmoisen kirvelyn, kipuilun, pistelyn, kuumottelun ja olotila kaukana siitä tosi vetävästä. No, odottelin viikon verran ja tiesin kyllä joka hetki päivän aikana että karvantyngät ne siellä kihnuttaa ja pistelee, mikäs sen mukavempaa. :(
Otin asiaan tauon ja sillä tauolla tapasin kivan pojan.. Kuorinta, uudella terällä, hyvin vaahtoa, hellät kädet ja ajatus mukana.. JA TAAS SAMA HOMMA! Enpä voi muuta sanoa kuin että onneksi ei deitit päättynyt makkariin.. Poikaparka olis järkyttynyt siitä sängen ja näppyjen määrästä. Ja tuskinpa itse olisin saanut mitään irti kun tuska oli aika mittaamaton.
Silloin totesin että ei ikinä enää.. Ja mutkattomasti on vuodet menneet. Ei ole ollut ärsyttävää tunnetta haarovälissä kun sänki hiertää ja pistelee.
Tapasin nykyisen poikaystäväni. Kaikki tuttavuuteni ovat olleet ihan ok karvojeni kanssa, ikinä en ole
mitään negaa siis saanut. Siinä sitten ensimmäisiä kertoja ooteltiin ja sinkkuaikana kertynyttä karvakasaa kauhistelin.. Että joko taas.. Ja jos viihdytään yhdessä niin sitten tää täytyy tehdä usein.. ja kärsiä paljon. En tykännyt ajatuksesta. ---> sakset käteen ja huussiin siistimään. Vietin kivan illan, karvoineni kaikkineni. Myöhemmin suhteen aikana olen saanut palautetta että paikkani ovat oikein mukavat.. Mutta toki se tässä karvattomasa maailmassa silti on mulle vähän vaikea uskoa. Eikös kaikki tykkää vähän reilummin siistityistä!?
:( mutta siis mun kohdalla näin ja se bra..tai mieheni ei ainakaan sitä minulle myönnä..
KUNNES; Nyt sitten kolmen vuoden suhteen jälkeen ajattelin että mitäpä jos kokeilis. Netti tursuaa kaikkia hyviä vinkkejä ja vaikka mitä ehdotuksia. Ihmiset vetelee karvojaan veke vaikka millä ja on niin upeeaa ja autuasta.. Kaupan kautta kotiin ja akrobatiaa kylppärissä. Vahingosta viisastuneena kuitenkin päätin kokeilla ensin pienen alueen ja jatkan sitten jos ei tunnu pahalta. Operoinpa jus sen herkimmän kohdan eli alkaalta "välilihan" tietämiltä.
Olen sanoinkuvaamattoman järkyttynyt ja pettynyt. Asia jota varmasti tekisin jos voisin ja jonka tappio on hitto vieköön pakko nyt uskoa. Haaroväli niin tulessa että helvetti on lastenleikkiä tän rinnalla!! Siis sheivaamisesta vartti niin punaiset näpyt ympäri haaroja ja sänkikin pistelee jo nyt. Reilusti myös läträsin ties minkä "estää näppyjä" voiteiden kanssa. Joka hetki tässä istuessani mietin vain että menispä jo viikko niin ne kasvaa eikä pistele ja kirvele enää. :(
Että tämmöinen surullinen tarina. Että olisin todella innokas tekemään puutarhahommia mutta en vaan voi. Iho ei kestä yhtään, ei yhtäkään vetäisyä. :( Oon tosi hiton pettynyt koska tuntuu että kaikki tässä maailmassa on karvattomia ja niin täydellisiä.. mä en voi tehdä tätäkään.. Olo sheivailujen jälkeen on ihan painajainen.. ette voi uskoakaan. Viikko menee siihen että kävelen haarat ristissä ja ajattelen vain; KASVAKAA!!!
Mutta kai mulle tästä maailmasta joku löytyy joka mut tämmöisenä huolii. Toki paikkoja siistin mutta saksilla nyt ei ihan vastaavia tuloksia saa. Onneksi tämänhetkinen mies on todella ymmärtäväinen ja olen asian hänelle selittänyt.. että olen todella pahoillani mutta mun iho on vielä enemmän pahoillaan. :)
Tätä miestä ei sitten kai sovi hukata kun en varmaan ikinä kellekkään muulle karvoineni kelpaa. :)
Onkohan ketään sieluntoveria?
5 vuotta sitten otin ensikokeilun ystävääni höylään.. Tyylikkäästi tietysti kaikki pois, ihan ylhäältä alas. Olin silloin aika kokematon näissä hommissa (19w eli siihen aikaan NUORI). Olin varautunut ihanaan silkkisyyden ja pehmeyden tunteeseen.. NOOO, MITÄ SITTEN SAIN? Helevetinmoisen kirvelyn, kipuilun, pistelyn, kuumottelun ja olotila kaukana siitä tosi vetävästä. No, odottelin viikon verran ja tiesin kyllä joka hetki päivän aikana että karvantyngät ne siellä kihnuttaa ja pistelee, mikäs sen mukavempaa. :(
Otin asiaan tauon ja sillä tauolla tapasin kivan pojan.. Kuorinta, uudella terällä, hyvin vaahtoa, hellät kädet ja ajatus mukana.. JA TAAS SAMA HOMMA! Enpä voi muuta sanoa kuin että onneksi ei deitit päättynyt makkariin.. Poikaparka olis järkyttynyt siitä sängen ja näppyjen määrästä. Ja tuskinpa itse olisin saanut mitään irti kun tuska oli aika mittaamaton.
Silloin totesin että ei ikinä enää.. Ja mutkattomasti on vuodet menneet. Ei ole ollut ärsyttävää tunnetta haarovälissä kun sänki hiertää ja pistelee.
Tapasin nykyisen poikaystäväni. Kaikki tuttavuuteni ovat olleet ihan ok karvojeni kanssa, ikinä en ole
mitään negaa siis saanut. Siinä sitten ensimmäisiä kertoja ooteltiin ja sinkkuaikana kertynyttä karvakasaa kauhistelin.. Että joko taas.. Ja jos viihdytään yhdessä niin sitten tää täytyy tehdä usein.. ja kärsiä paljon. En tykännyt ajatuksesta. ---> sakset käteen ja huussiin siistimään. Vietin kivan illan, karvoineni kaikkineni. Myöhemmin suhteen aikana olen saanut palautetta että paikkani ovat oikein mukavat.. Mutta toki se tässä karvattomasa maailmassa silti on mulle vähän vaikea uskoa. Eikös kaikki tykkää vähän reilummin siistityistä!?
:( mutta siis mun kohdalla näin ja se bra..tai mieheni ei ainakaan sitä minulle myönnä..
KUNNES; Nyt sitten kolmen vuoden suhteen jälkeen ajattelin että mitäpä jos kokeilis. Netti tursuaa kaikkia hyviä vinkkejä ja vaikka mitä ehdotuksia. Ihmiset vetelee karvojaan veke vaikka millä ja on niin upeeaa ja autuasta.. Kaupan kautta kotiin ja akrobatiaa kylppärissä. Vahingosta viisastuneena kuitenkin päätin kokeilla ensin pienen alueen ja jatkan sitten jos ei tunnu pahalta. Operoinpa jus sen herkimmän kohdan eli alkaalta "välilihan" tietämiltä.
Olen sanoinkuvaamattoman järkyttynyt ja pettynyt. Asia jota varmasti tekisin jos voisin ja jonka tappio on hitto vieköön pakko nyt uskoa. Haaroväli niin tulessa että helvetti on lastenleikkiä tän rinnalla!! Siis sheivaamisesta vartti niin punaiset näpyt ympäri haaroja ja sänkikin pistelee jo nyt. Reilusti myös läträsin ties minkä "estää näppyjä" voiteiden kanssa. Joka hetki tässä istuessani mietin vain että menispä jo viikko niin ne kasvaa eikä pistele ja kirvele enää. :(
Että tämmöinen surullinen tarina. Että olisin todella innokas tekemään puutarhahommia mutta en vaan voi. Iho ei kestä yhtään, ei yhtäkään vetäisyä. :( Oon tosi hiton pettynyt koska tuntuu että kaikki tässä maailmassa on karvattomia ja niin täydellisiä.. mä en voi tehdä tätäkään.. Olo sheivailujen jälkeen on ihan painajainen.. ette voi uskoakaan. Viikko menee siihen että kävelen haarat ristissä ja ajattelen vain; KASVAKAA!!!
Mutta kai mulle tästä maailmasta joku löytyy joka mut tämmöisenä huolii. Toki paikkoja siistin mutta saksilla nyt ei ihan vastaavia tuloksia saa. Onneksi tämänhetkinen mies on todella ymmärtäväinen ja olen asian hänelle selittänyt.. että olen todella pahoillani mutta mun iho on vielä enemmän pahoillaan. :)
Tätä miestä ei sitten kai sovi hukata kun en varmaan ikinä kellekkään muulle karvoineni kelpaa. :)
Onkohan ketään sieluntoveria?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kipin kapin sinne laseriin! Homma toimii ja sen jälkeen ei enää tarvitse niistä murehtia.
Etpä ole varmasti ainoa. Inhoan karvojani sydämeni pohjasta, mutta pikkuhiljaa on pitänyt vain hyväksyä että niistä ei pääse millään kohtuullisen hintaisella konstilla kunnolla eroon. Nyppiminen ei toimi millään menetelmällä: ei siksi etten kestäisi kipua, vaan siksi koska karvat kasvavat AINA ihon alle ja aiheuttavat kamalasti punottavia näppylöitä. Ja jotka siis eivät ehdi parantua ennen seuraavaa juuriltaan vetämistä. Kaikkea on kokeiltu ja monta kertaa peräkkäin, mutta iho vaan ei totu. Yhden kesän vietin kokonaan pitkissä housuissa kun ajattelin että kyllä ne kohta. Syksyllä luovutin.
Itselleni olen havainnut vähiten pahaksi perinteisen höylän, runsaalla vedellä huuhdeltuna ajon aikana saan ihon pidettyä siedettävänä ajelun jälkeen, mutta voin luvata että rannalle voi mennä vain kerran viikossa, samana päivänä kun bikiniraja on ajeltu. Seuraavana päivänä pukkaa taas näppyä, ja pitää odotella ihon rauhoittumista ja karvan kasvua niin pitkäksi että sen voi taas ajaa. Olen varmaan siunattu kamalan taipuisilla ja vinoon kasvavilla karvoilla kun suurimmalla osalla tällaisia ongelmia ei tunnu olevan. Onneksi mieheni ei pidä naisen karvaisuutta tai karvattomuutta mitenkään tärkeimpänä asiana maailmassa, joten kelpaan ihan näin (meni tosin monta vuotta ennen kuin uskoin että mies todella tarkoittaa tätä eikä vain yritä antaa minulle paremman mielen niin sanomalla). Ja onneksi pystyn sentään ajelemaan jalkakarvani ilman noita näppyjä.
Uskoisin myös että suurin osa miehistä ei valitse tyttöystäväänsä vain karvojen perusteella. Ne eniten vaativat taitavat olla vain myös eniten äänessä. Tämä on kamala klisee, mutta totta siltikin: jos mies pitää tärkeämpänä karvattomuuttasi kuin sinun omaa hyvää oloasi, ei sellaisen kanssa kannata ollakaan.
Et siis todellakaan ole ainoa! Tuskaa on karvojen kanssa taistelu! Odotan sitä hetkeä, et olis rahaa mennä laseriin.
Oletteko sokerointia kokeillu? Onko yhtä kivuliasta kuin epilointi tai vahaus? Tuleeko näppyjä?
PELASTUS!! näppyjä ei tule, jos käyttää karvojen poiston jäkee veet after care- voidetta! eka vähän polttelee, mutta on sen arvoista! ei kasva karvat sisäänkään eikä kutita!
olen mies ja minulla on rintakarva, onko tämä normaalia ? :OO