1) työpaikka on julkishallinnossa, 2) valtaosin kouluttamattomia tai vähän koulutettuja naisia, 3) ikä vakituisilla lähellä eläkeikää, paljon nuoria määräaikaisia, jotka kilpailevat jokaisesta uudesta pätkästä keskenään, 4) heikko esimies, jolle ainoa tärkeä asia on, että oma palkka juoksee.
No, just.
Itse olen tällaisissa ollut, sijaisena. Esimerkkejä: Oli vakituinen paikka haussa, soitin ja kysyin, että onko tekijä jo valmiiksi katsottu eli löytyykö talon sisältä, vastattiin, että ei, että laita vaan hakemus. No, joo, enhän toki päässyt edes haastatteluun, mutta myöhemmin pääsin kesäsijaiseksi, sekin vain kun joku oli jossain yllättäen jättänyt tulematta ja tarvittiin pika pikaa yksi uusi. No, sitten selvisi, että sinnehän oli sitten otettu sijaiseksi mm. vakituisesta paikasta virkavapauden ottanut tyyppi, joka oli vanhojen työntekijöiden suosikki - eli häntä ns. lobattiin, ja minun osaamiseni kiellettiin tyystin, suljettiin tehtävistä pois, sain tehdä vain sitä mitä yli jäi. No, ei se mitään, eihän sille mitään voi. Huvitti vaan sitten kesän lopussa kun se vv:lla oleva komeesti sanoen "Lähden tästä sitten sinne omaan vakituiseen työpaikkaani takaisin" lähti. Ja siinä matkan varrella oli kerran itsellä mahdollisuus nauttia, kun eteen tuli täysin kynällä päälle korjailtu paperi, jonka oli siis kirjoittanut (korjattavaksi) yksi näistä lobbaavista vanhemmista työntekijöistä - no, kun en ollut ihan varma, että oliko korjaukset viety koneelle, niin erehdyin (kun en heti hoksannut että kysyin sen korjatun kirjoittajalta) kysymään että pitääköhän tämä tsekata, että onko nämä virheet korjattu koneelta pois - nainen tunnisti oman tekstinsä ja meni kyllä aika vaikeaksi. Mutta siis, se siitä erinomaisuudesta, että tekevät ne vanhatkin, jotka korskeasti kehuvat olleensa jo "kakskymmentä vuotta näissä hommissa" ja siis osaavansa jutut! Ihan samanlainen tapaus sattui sitten toisessa työpaikassa, korskeasti vaan kehui, että olen tässä jo kakskymmentä vuotta tehnyt, että kyllä minä tiedän ja osaan, no, jonkun ajan päästä tuli ihan vastaavalla tavalla eteen teksti, jonka oikeellisuudesta ei ihan täyttä kymppiä voi antaa.... Että joo! Noin: Kaksikymmentä vuotta olen tehnyt, kyllä minä osaan ja tiedän ja olen satavarmasti sua pätevämpi ja osaavampi!
Tai sitten oli tämä yksi törppö, sori vaan kun sanon törppö, mutta en kehuakaan voi: Olin ollut vasta vähän aikaan sijaisena, enkä tätä alussa edes tavannut, kun oli lomalla, no, lomalta tultuaan yritti sitten kai jotain keskustelua saada aikaiseksi ja rupesi siinä taas yhtenä omien erinomaisuuksiensa korostajana selittämään, kuinka "Kuulin kerran erään sanovan, että jos tekstissä on yhden tietyn tyypin puumerkit, niin en takuullakaan luota yhteenkään sanaan, takuulla on virheellistä tekstiä!" No, kiva, mutta oma lohtu oli se, että itse en ollut talossa edes kauan ollut, että minä se en ainakaan ollut. Ja myöhemmin kyllä selvisi, että tuo sanoja oli tosiaan yksi niistä, jotka eivät tasan taatusti tee mitään väärin ja muitten virheet ovat kauhistus ja häpeä hänellekin!
jäkäkäkääääääää! On se, kun hän nyt kuuli, että joku on täysin epäluotettava! Törppö!!!!!
No, just.
Itse olen tällaisissa ollut, sijaisena. Esimerkkejä: Oli vakituinen paikka haussa, soitin ja kysyin, että onko tekijä jo valmiiksi katsottu eli löytyykö talon sisältä, vastattiin, että ei, että laita vaan hakemus. No, joo, enhän toki päässyt edes haastatteluun, mutta myöhemmin pääsin kesäsijaiseksi, sekin vain kun joku oli jossain yllättäen jättänyt tulematta ja tarvittiin pika pikaa yksi uusi. No, sitten selvisi, että sinnehän oli sitten otettu sijaiseksi mm. vakituisesta paikasta virkavapauden ottanut tyyppi, joka oli vanhojen työntekijöiden suosikki - eli häntä ns. lobattiin, ja minun osaamiseni kiellettiin tyystin, suljettiin tehtävistä pois, sain tehdä vain sitä mitä yli jäi. No, ei se mitään, eihän sille mitään voi. Huvitti vaan sitten kesän lopussa kun se vv:lla oleva komeesti sanoen "Lähden tästä sitten sinne omaan vakituiseen työpaikkaani takaisin" lähti. Ja siinä matkan varrella oli kerran itsellä mahdollisuus nauttia, kun eteen tuli täysin kynällä päälle korjailtu paperi, jonka oli siis kirjoittanut (korjattavaksi) yksi näistä lobbaavista vanhemmista työntekijöistä - no, kun en ollut ihan varma, että oliko korjaukset viety koneelle, niin erehdyin (kun en heti hoksannut että kysyin sen korjatun kirjoittajalta) kysymään että pitääköhän tämä tsekata, että onko nämä virheet korjattu koneelta pois - nainen tunnisti oman tekstinsä ja meni kyllä aika vaikeaksi. Mutta siis, se siitä erinomaisuudesta, että tekevät ne vanhatkin, jotka korskeasti kehuvat olleensa jo "kakskymmentä vuotta näissä hommissa" ja siis osaavansa jutut! Ihan samanlainen tapaus sattui sitten toisessa työpaikassa, korskeasti vaan kehui, että olen tässä jo kakskymmentä vuotta tehnyt, että kyllä minä tiedän ja osaan, no, jonkun ajan päästä tuli ihan vastaavalla tavalla eteen teksti, jonka oikeellisuudesta ei ihan täyttä kymppiä voi antaa.... Että joo! Noin: Kaksikymmentä vuotta olen tehnyt, kyllä minä osaan ja tiedän ja olen satavarmasti sua pätevämpi ja osaavampi!
Tai sitten oli tämä yksi törppö, sori vaan kun sanon törppö, mutta en kehuakaan voi: Olin ollut vasta vähän aikaan sijaisena, enkä tätä alussa edes tavannut, kun oli lomalla, no, lomalta tultuaan yritti sitten kai jotain keskustelua saada aikaiseksi ja rupesi siinä taas yhtenä omien erinomaisuuksiensa korostajana selittämään, kuinka "Kuulin kerran erään sanovan, että jos tekstissä on yhden tietyn tyypin puumerkit, niin en takuullakaan luota yhteenkään sanaan, takuulla on virheellistä tekstiä!" No, kiva, mutta oma lohtu oli se, että itse en ollut talossa edes kauan ollut, että minä se en ainakaan ollut. Ja myöhemmin kyllä selvisi, että tuo sanoja oli tosiaan yksi niistä, jotka eivät tasan taatusti tee mitään väärin ja muitten virheet ovat kauhistus ja häpeä hänellekin!
jäkäkäkääääääää! On se, kun hän nyt kuuli, että joku on täysin epäluotettava! Törppö!!!!!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.