Kävin juuri puntarissa. Ei saatana! Mittari näytti 94 kg ja pituutta 187 cm. Ei nyt niin välttämättä paha, mutta paremmastakin tiedän. Päätin siis aloittaa paremman elämän - vielä kun kaikki on periaatteessa hyvin. Tunnen olevani sekä fyysisesti että henkisesti elämäni kunnossa, mutta aavistelen, että ellen kohtuullisen pian muuta elämäntapojani, niin asiat eivät tule olemaan ihan yhtä hyvällä reilalla lähitulevaisuudessa.
Ajattelin siis tehdä elämänmuutoksen ja raportoida kokemuksiani tällä palstalla säännöllisesti - pidittepä siitä tai ette. Tässä muutoksessani kaipaisin lähinnä tukea ja hyviä vinkkejä.
Olin ennen laiha poika lappalainen, mutta painoni lähti jyrkkään nousuun kymmenisen vuotta sitten lopetettuani röökin polton. Lueskelin silloin Atkinsin metodista ja innostuin kovasti systeemistä, jossa voisin syödä hyvin omintunnoin pekonia ja kananmunia ja kilot senkun tippuisivat. Toisin kävi: paino nousi, hiki alkoi haista asetonilta ja työpaikkalääkäri varoitteli, että kolesteroliarvot huinivat korkealla - samoin verenpaine.
Nyt kun tarkastelen elintapojani, niin suurimpana ongelmana näen bissen, jota tulee lipitettyä sellaiset kolme tuoppia (1,5 litraa) päivässä. Kuulostaa kamalalta ja sitähän se onkin! Mutta minkäs teet, kun siitä tulee päivän päätteeksi mukava höbö olo eikä se ainakaan vielä ole päässyt vaikuttamaan muuhun arkielämääni. Maksa-arvojani en tosin uskalla edes arvailla. Tiedän, että siinä olisi iso korjaamisen paikka, joka samalla pudottaisi verenpainettani. Toinen on sitten tämä tuhti pekoniaamiainen. Tänä aamuna kokeilin ensi kerran mennä duuniin pelkillä vihanneksilla, hedelmillä ja yhdellä karjalanpiirakalla, eikä tuo niin mahdottomalta tuntunutkaan kuin olin ensin pelännyt.
Jesh. Nyt alkaakin tod.näk. se vaikeampi osuus. Kykenenkö jättämään jokapäiväisen bisseni, johon olen tottunut runsaan kymmenen vuoden aikana? Käykö tällainen "tuosta vaan", vai kohtaanko ongelmia? Millaisena addiktio tulee näyttäytymään? Olisiko kenelläkään veikata kuinka käy?
Ajattelin siis tehdä elämänmuutoksen ja raportoida kokemuksiani tällä palstalla säännöllisesti - pidittepä siitä tai ette. Tässä muutoksessani kaipaisin lähinnä tukea ja hyviä vinkkejä.
Olin ennen laiha poika lappalainen, mutta painoni lähti jyrkkään nousuun kymmenisen vuotta sitten lopetettuani röökin polton. Lueskelin silloin Atkinsin metodista ja innostuin kovasti systeemistä, jossa voisin syödä hyvin omintunnoin pekonia ja kananmunia ja kilot senkun tippuisivat. Toisin kävi: paino nousi, hiki alkoi haista asetonilta ja työpaikkalääkäri varoitteli, että kolesteroliarvot huinivat korkealla - samoin verenpaine.
Nyt kun tarkastelen elintapojani, niin suurimpana ongelmana näen bissen, jota tulee lipitettyä sellaiset kolme tuoppia (1,5 litraa) päivässä. Kuulostaa kamalalta ja sitähän se onkin! Mutta minkäs teet, kun siitä tulee päivän päätteeksi mukava höbö olo eikä se ainakaan vielä ole päässyt vaikuttamaan muuhun arkielämääni. Maksa-arvojani en tosin uskalla edes arvailla. Tiedän, että siinä olisi iso korjaamisen paikka, joka samalla pudottaisi verenpainettani. Toinen on sitten tämä tuhti pekoniaamiainen. Tänä aamuna kokeilin ensi kerran mennä duuniin pelkillä vihanneksilla, hedelmillä ja yhdellä karjalanpiirakalla, eikä tuo niin mahdottomalta tuntunutkaan kuin olin ensin pelännyt.
Jesh. Nyt alkaakin tod.näk. se vaikeampi osuus. Kykenenkö jättämään jokapäiväisen bisseni, johon olen tottunut runsaan kymmenen vuoden aikana? Käykö tällainen "tuosta vaan", vai kohtaanko ongelmia? Millaisena addiktio tulee näyttäytymään? Olisiko kenelläkään veikata kuinka käy?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei vaan!
Hieno päätös aloittaa parempi elämä. Päätös onkin helppo tehdä mutta toteuttaminen onkin vaikeampaa.
Minulla on täällä oma palsta, "nutriannen nutrifast" jossa kerron omasta kamppailustani.
Luhyesti: Aloitin viime kesänä nutraamisen ja sain 20 kg pois 5 kk aikana. Joulun jälkeen en enää ole saanut itseäni niskasta kiinni ja jopa 7 kg on tullut painoa takaisin. Harmittaa. Vielä päitäisi 12 kg laihduttaa.
Minulla ongelmana on kans alkoholi, siideri. Vaikka juonkin kuivaa siideriä jossa kaloreita vähempi niin kuitenkin niitä kertyy kun paljon juo. Itse olen ollut alkoholin suur kuluttaja ja sen vuoksi ovat maksa arvot olleet koholla ja myös verenpaine. Sydämmen lisä lyöntejä on tullut myös.
Olen nyt vähän väliä aloittanut nutraamisen uudestaan mutta usein se kaatuu just tuohon siiderin juomiseen. Myös pitsa, suklaa ja irtokarkki ovat herkkujani.
Alku viime kesänä oli helppoa, kilot lähtivät ja pystyin olemaan juomatta sen 5 kk mutta sitten annoin itselleni luvan syödä ja juoda ja sille tielle taas jäin....
Mutta mutta, maanantaina taas aloitin ja nyt tuntuu että voisin onnistuakkin. tavoite olisi kesään mennessä saada 12 kg pois. Olen laiska enkä jaksa liikkua joten laihdutuksen pitäis onnistua ruoka valiolla. Ensin nutraamalla ja sitten pitäis opetella syömään kevyesti. Se on minulle suuri ongelma. En ainakaan vielä osaa syödä oikein. Se menee mässäämiseksi.
Tsemppiä sinulle kovasti ja käyhän täällä kertoilemassa miten menee, minua ainakin kiinnostaa :-)
Tee ylimääräinen liikuntarääkki aina ennenkuin juot ja näin saat sen kompensoitua tai sitten vähennät syömääsi ruokaa silloin kun juot. Alkoholi on siitä petollinen, että kaikki ruoka varastoituu läskiksi niinkauan kuin veressä on alkoholia, elimistö polttaa ensin alkoholimyrkyn pois. Eli laihdutuksen kannalta kannattaa ottaa alkoholi tyhjään vatsaan ja syödä vasta kun alkoholi on palanut. Vaikeaahan se on ja nälkä tulee, joten parasta olisi pysyä erossa alkoholista.
Tänks!
Kiitos kannustuksesta ja hyvistä vinkeistä. Rasvaisen pekonin jättäminen aamiaisesta oli yllättävänkin helppoa. Pelkäsin, että päivällä alkaisi heikottaa pelkillä hedelmillä, vihanneksilla ja myslillä, mutta on ollut pikemminkin sellainen kevyt ja energinen olo. Eilen illalla oli kyllä karsea nälkä.
Bisseä otin, mutta tuopin aiempaa vähemmän. Itse asiassa huomasin, että "ensimmäinen on tärkein" eli juominen ei ole kiinni määrästä. Hakemani rentoutuminen päivän päätteeksi toimi jo yhdellä tuopilla, toinen meni lähinnä tottumuksesta eikä tuonut enää mitään lisäarvoa tässä suhteessa. Tuntuukin, että addiktiossani painaa enempi tottumus kuin aivojen altistuminen. Onneksi.