Periaatteesta en halua pitää ystäviini yhteyttä facebookin kautta. Olen ajatellut, että jos puhelin ei riitä yhteydenpitoon, ystävät eivät ole sen arvoisia. Ja nyt tosiaan näyttää niin käyneen. Olen huomannut, että vuosien ja kuukausien saatossa kukaan ei pidä minuun enää yhteyttä. En halua soitella niille, joille olen viimeksi soittanut tarpeeksi monta kertaa peräkkäin saamatta koskaan vastapuhelua. Se kertoo myös minusta jotain, mutta myös ystävistäni. Kuulumiseni ei kiinnosta IRL, joten nostan nokkani pystyyn enkä minäkään ota yhteyttä. Surullista, että pitäisi olla facebookin linjoilla pitääkseen yhteyttä kavereihin, joiden kanssa on käynyt koulut, synnytetty yhtäaikaa lapset ja asutaan samalla pienellä paikkakunnalla, jossa luulisi olevan helppo tavata.(jos haluaa)
Miksi meidät on niin helppo litistää muottiin ja sulkeutua siihen ihanaan "yhteisöön" joka ei ole lähelläkään yhteisöllisyyttä? Tekopirteällä pokettelulla ja sydänten lähettelyllä seinille on nyt korvattu ihmiskatse ja se aidon välittämisen lämpö. "Ai toi on nyt värjännyt tukkansa punaseks".
Tiedän, että itsessänikin on vikaa, pitäisi tyrkyttää itseään kylään ja soitella, mutta miksi kukaan ei minua pyydä kylään ja soittele? Tuntuu pahalta olla ulkopuolinen, mutta ehkä tälläkin jokin tarkoitus on. Ehkä minua odottaa oikea tosiystävä jossain, joka haluaa nähdä myös minut ja keskustella kasvotusten asioista, ehkä kahvikupposen ääressä kuten ennen vanhaan. Ja vastaa ystävänpäivätekstiviestiin. Tämä pyörä on lopullisesti pudonnut kyydistä.
Miksi meidät on niin helppo litistää muottiin ja sulkeutua siihen ihanaan "yhteisöön" joka ei ole lähelläkään yhteisöllisyyttä? Tekopirteällä pokettelulla ja sydänten lähettelyllä seinille on nyt korvattu ihmiskatse ja se aidon välittämisen lämpö. "Ai toi on nyt värjännyt tukkansa punaseks".
Tiedän, että itsessänikin on vikaa, pitäisi tyrkyttää itseään kylään ja soitella, mutta miksi kukaan ei minua pyydä kylään ja soittele? Tuntuu pahalta olla ulkopuolinen, mutta ehkä tälläkin jokin tarkoitus on. Ehkä minua odottaa oikea tosiystävä jossain, joka haluaa nähdä myös minut ja keskustella kasvotusten asioista, ehkä kahvikupposen ääressä kuten ennen vanhaan. Ja vastaa ystävänpäivätekstiviestiin. Tämä pyörä on lopullisesti pudonnut kyydistä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miksi sitten et voi mennä facebookiin jos kaikki ystäväsi ovat siellä ja jos haluat pitää heihin edelleen yhteyttä? Ylpeyskö estää?
Siellä viestittely on halvempaakin kuin puhelinviestittely. Voit itse valita menetkö mukaan tekopirteilyyn ja sydämien lähettelyyn. Se aika minkä käytit nyt tämän viestin kirjoittamiseen, olisit voinut esimerkiksi kutsua ystäväsi facebookin kautta kyläilemään tai jotain vastaavaa. Häntä pystyyn vaan.
Ihana oli lukea tekstisi! Olet niin oikeassa että fb on sanojasi lainaten. .
." sulkeutua siihen ihanaan "yhteisöön" joka ei ole lähelläkään yhteisöllisyyttä? "
tosi ystävyyttä fb ei tarjoa. Jos haluat mielelläni kirjoittaisin sinulle!
Laitahan vaikka sähköpostiosoitettasi..
Moro!
Olen itse ollut naamakirjassa noin puolivuotta. Jotenkin minusta tuntuu, että se on joillekin sellanen "kuulkaa ja katsokaa miten hyvä elämä mulla on" Hehkutetaan ja kerrotaan kaverien kavereillekin miten lujaa menee. Kun vaan itse sitten joidenkin osalta todellisuuden tietää niin... Jotain juttuja, lähinnä kuvia, laittelen sinne itsekin. Mutta siihen se on mennyt, että ne ystävät ja kaverit olettaa, että fb on autuaaksi tekevä ja muuta yhteydenpitoa ei tarvitse. Ilmotetaan vaan sitten fb:n välityksellä mitä hauskaa on taas tullut tehtyä. Eihän siinä sinänsä ole mitään pahaa, mutta olisi kiva jos kaverit pitäs yhteyttä muutenkin. Itse olen fb:stä löytänyt vanhoja koulu ym kavereita, niin että on siinä hyvääkin.
Hei! Luin tuon tekstisi ja olen niin samoilla linjoilla.
Millä paikkakunnalla asut?
pistele viestiä jos juttuseura kiinnostaa :)
Joo, tässä myös mietin, pitääkö oikeasti facebookiin taas liittyä, kun jopa silloin kun sitten jonkun ihmisen saa ihan saman kahvipöydän ääreen, niin monet asiat on hänelle itsestään selviä että tiedän ne, koska "kyllähän mä sen jo kerroin... eiku oota laitoinki sen vaa facebookiin". Eli enää ei kaikkea puhuta edes puolisolle, vaan heillekin viestit kulkee facebookissa (joita sitten koko kansa saa lukea jos kyseiset eivät ole tietotekniikan neroja piilottamaan viestejään, tai ehkä he haluavat kaikkien tietävän milloin on maito loppu)