Olemme olleet nyt yhdessä 6 vuotta, joista ensimmäiset 3 vuotta seurustellen ja sen jälkeen pari vuotta avoliitossa. Vuosi sitten hän kuitenkin ilmoitti haluavansa erota ja osti itselleen omistusasunnon, minä muutin vuokrayksiöön. Olimme erossa nelisen kuukautta kun päätimme palata takaisin yhteen.
Odotamme, että toinen vuosi(ostoajankohdasta) tulisi täyteen, hän voisi myydä asuntonsa ja voisimme ostaa yhteisen.
Olemme tehneet näinkin tärkeitä tulevaisuuden suunnitelmia, mutta kun ehdotin kihloihin menoa, hän kysyi mihin minulla on kiire? Hetken kuluttua hän sai sanottua ettei halua ollenkaan naimisiin.
Olen ollut painostamatta ja odottanut vain kiltisti tulisiko pyytöä kihloihin, mutta turhaan. Onko 30-vuotta täyttävän miehen niin vaikeaa sitoutua? Teenkö tästä päätöksiä, että hän ei halua naimisiin minun kanssani vai ei vain naimisiin ollenkaan? Olen kysynyt tätä häneltä suoraan, mutta en saa vastausta..
Kiitos avusta jo etukäteen!
Odotamme, että toinen vuosi(ostoajankohdasta) tulisi täyteen, hän voisi myydä asuntonsa ja voisimme ostaa yhteisen.
Olemme tehneet näinkin tärkeitä tulevaisuuden suunnitelmia, mutta kun ehdotin kihloihin menoa, hän kysyi mihin minulla on kiire? Hetken kuluttua hän sai sanottua ettei halua ollenkaan naimisiin.
Olen ollut painostamatta ja odottanut vain kiltisti tulisiko pyytöä kihloihin, mutta turhaan. Onko 30-vuotta täyttävän miehen niin vaikeaa sitoutua? Teenkö tästä päätöksiä, että hän ei halua naimisiin minun kanssani vai ei vain naimisiin ollenkaan? Olen kysynyt tätä häneltä suoraan, mutta en saa vastausta..
Kiitos avusta jo etukäteen!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos hän halusi erota... vaikuttaa siltä, että hän ei valitettavasti halua olla kanssasi. Hän haluaa olla yksin tai jonkun toisen kanssa. Jos olette olleet yhdessä 6 vuotta, ja hän kysyy, mihin on kiire. Ja vasta 6:n vuoden päästä seurustelun aloittamisesta puhutte ylipäätänsä naimisiinmenosta? Älä tuhlaa enää aikaasi, vaan eroa.
Totuus satuttaa mutta mies ei halua jakaa elämäänsä kanssasi.
Äläkä selittele asiaa itsellesi parhain päin, sillä sinä olet se joka tulee saamaan lopulta särkyneen sydämen. Itse olen kokenut saman. Oltiin yhdessä mutta puoliksi hirttonaru kaulassa kuitenkin. Ja kun tämä unelmien prinssi löysi uuden naisen, naimisiinmeno kiinnostikin.
Älä jää odottamaan, ei se siitä enää parane. Kun mies on tosissaan suhteesi, sinun ei tarvitse kirjoitella tänne palstoille mielesi pahoittaneena. Oikean miehen kanssa sitoutuminen tapahtuu luonnollisesti ilman ponnisteluja ja kyselyjä.
En lakkaa ihmettelemästä, miten joku pari ylipäätään päätyy yhteen, jos eivät ole samoilla linjoilla niin tärkeästä asiasta kuin suhteen eteneminen ja aikataulu. Ei tarvi tietenkään päivien tarkkuudella tietää, mutta kai sitä nyt jo tutustumisvaiheessa otetaan selvää, millainen käsitys toisella on suhteen etenemisestä. Onko kihloista ja naimisiinmenosta puhuminen vaikeampaa kuin puhuminen ruisleivästä tai vessapaperista? Miksi?
Ei me ainakaan olla puhuttu ollenkaan naimisiinmenosta tai lapsista tai kihloista ja ollaan oltu 5 vuotta yhdessä, joista asuttu yhdessä reilut 2 vuotta. Ei ole tullut mieleenikään ottaa alkuvaiheessa selvää tuollaisesta.
Sitä edetään rauhassa sillä tahdilla millä molemmat haluavat edetä ja kun toista tuntee enemmän voi edetä nopeammin.
Ja jos naimisiinmenosta joku kysyy niin vastaisin että joskus. En osaa sen tarkemmin sanoa.
Sinä olet jo vuosien kokemuksella saanut huomata että mies on kaikin tavoin ja teoin kristallin kirkkaasti esittänyt haluavansa olevan vapaa, siis ilman minkään valtakunnan laillisia siteitä sinuun.
Hän ilmeisesti ottasi sinut maksamaan uutta asuntoa, taas ilman siteitä.
Tietenkin päätos on sinun omasi, haluatko sinä rakentaa tulevaisuutesi tuollaiselle pohjalle. Useampi meistä laskisi tuon miehen menemään ja hankkisi oman elämän.
Sinäkin voisit tehdä sen. Eiko sinua kyllästytä tarjota kaikkesi hopeatarjottimella ja saada vastaan tunnetta että: et sinä ole kevollinen seuralainen koko loppuelämäksi.
Pitäisiko miehen maalata se taivaalle ennenkuin sinä uskot sen.
Mies ei yksinkertaisesti enää selvemmin VOI esittää kantaansa.
Vaikuttaa selvältä tapaukselta ettei mies halua jatkaa tulevaisuuttaan kanssasi.Lähti ja palasi takaisin.Miksi palasi?Sinun painostuksestasiko?On se kummallista,että ihmise riekkuvat toisissaan.Aivan kuin muuta elämää ei olisikaan.Hanki oma elämä ja nauti.Ei se elämä yhdestä miehestä kiinni ole.Kyllä sinä pärjäät.Älä jää riekkumaan.Hyvää kevään alkua sinulle.
7 vuoden kriisi muutenkin lähestymässä, joten ei varmaan halua kihloihin sen kummemmin kuin naimisiinkaan kanssasi.
Ja mitä tuota jankkaat, jos kerran mies on sen sinulle selvällä äidinkilelellä jo aikaisemmin sanonutkin?
Mikä siinä jäi sinulle epäselväksi?
Ota asia puheeksi sitten uudestaan, jos lapsia aiotte tehdä.
Tiedätkö, olen samanlaisessa tilanteessa. Melkein menimme naimisiin mutta ei kuitenkaan. Mies on ilmoittanut, ettei halua naimisiin, ei minun kanssani eikä kenenkään kanssa. En osaa päästää irti, koska pelkään kaipaavani häntä liikaa. Ajattelen, että ehkä kuitenkin voisimme olla onnelliset yhdessä, menemme naimisiin tai emme, ja jos lopettaisin suhteen, voisin menettää sen onnen ja ehkä jäisin kokonaan yksin...
Tämä on raastavaa. Välillä sen unohtaa ja sitten totuus taas tuntuu kuin kiveltä sydämessä...en kelpaa...enkä kuitenkaan voi kohdata lopullista eroa...
"Ja vasta 6:n vuoden päästä seurustelun aloittamisesta puhutte ylipäätänsä naimisiinmenosta?"
On kyllä ihan oikeasti sellaisia ihmisiä jotka ei halua koskaan naimisiin,esim minä. Tosissani olen avomieheni kanssa (jonka kanssa on kohta oltu 7 vuotta), mutta lapsia/naimisiin tuskin haluan koskaan. Ihan vaan siksi että meillä on hyvä juuri näin, ei siihen naimisiin menoa tarvita, en näe siinä mitään järkeä.