Paras parisuhdevinkkini

Älkää koskaan olko parisuhteessa, jossa ette saa olla omia itsejänne. Jossa ette saa tanssia, nauraa, laulaa. Jossa koette, että teidän ainutlaatuisuutta persoonaanne ja taitojanne ei arvosteta. Myös miehet: jos nainen kokee teidät pelkäksi muuttamiskohteeksi, niin pakatkaa laukkunne äkkiä.

Kokemuksen rintaäänellä kerron tämän. Olin aikaisemmin naimisissa naisen kanssa, jonka kanssa elämä oli yhtä varpaisillaan olemista. Pukeutumistyyliäni myöten muutuin eri ihmiseksi. Minua oli entisenä koulukiusattuna sekä herkkänä ja ujona mieheneä helppo syyllistää ja kuvittelin, etten kelpaa sellaisena kuin olen. Onneksi, nyt jälkikäteen, vaimo halusi eron löydettyään toisen. Olin masentunut pitkään ja toivoin, että vaimo palaisi takaisin. Näin ei tapahtunut, jälkikäteen ajateltuna se oli siunaus.

Löysin naisen, jonka kanssa saan olla oma itseni. Elämä on valoisaa, maailmassa on taas värit. Tällaista suhdetta kannattaa odottaa. Entinen avioliittoni oli p-stä. En sitä silloin tajunnut. Kuvittelin, että se on rakkautta. Mutta mitä ihmeen rakkautta se on, jos toinen ei hyväksy sinua vikoineen päivineen?
5246
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Olen täysin samaa mieltä kanssasi,kumppania rakastetaan juuri sellaisena kuin hän on,ei ruveta muuttamaan mieleisekseen.
Elän itse suhteessa,jossa myös toinen on ollut hanakka arvostelemaan minua ja elämääni,nyt meillä on katseluvaihe,hän on luvannut jättää turhat nipotukset ja rentoutua.
Sitä en sitten tiedä,miten helppo jo kypsässä iässä olevan ihmisen on näkemyksiään ja ajattelutapaansa muuttaa,hän on itse toiveikas asian suhteen,katsellaan.

Äänestä
  • Tiedän etten ole täydellinen. En ole kaunis, tavallinen vain. Minulla on päiviä, etten viitsi edes tukkaa harjata. Minulla on päiviä, jolloin olen risaisissa verkkareissa ja virttyneessä paidassa, kotioloissa siis.

    Ja minulla on mies, joka ei ole ikinä vielä tähän mennessä sanonut yhtäkään pahaa sanaa minulle. Hän hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen. Joskus ulos lähdettäessä kun olen voivotellut hankalan tukan kanssa ettei se ole niinkuin haluaisin sen olevan, on mies sanonut että sehän on ihan hyvin.

    Kun oikein onnistun itseni laittamisessa, hän katselee ihaillen. Saattaa kehuakin vielä.

    Hän syö sitä ruokaa, mitä teen, vaikkei se aina onnistuisikaan.

    Hänelle minun ei tarvitse esittää yhtään mitään. Hänen seurassaan saan olla täysin oma itseni. Tätä oli vaikea suhteen alussa.

    Äänestä

  • Onnellinen. kirjoitti:

    Tiedän etten ole täydellinen. En ole kaunis, tavallinen vain. Minulla on päiviä, etten viitsi edes tukkaa harjata. Minulla on päiviä, jolloin olen risaisissa verkkareissa ja virttyneessä paidassa, kotioloissa siis.

    Ja minulla on mies, joka ei ole ikinä vielä tähän mennessä sanonut yhtäkään pahaa sanaa minulle. Hän hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen. Joskus ulos lähdettäessä kun olen voivotellut hankalan tukan kanssa ettei se ole niinkuin haluaisin sen olevan, on mies sanonut että sehän on ihan hyvin.

    Kun oikein onnistun itseni laittamisessa, hän katselee ihaillen. Saattaa kehuakin vielä.

    Hän syö sitä ruokaa, mitä teen, vaikkei se aina onnistuisikaan.

    Hänelle minun ei tarvitse esittää yhtään mitään. Hänen seurassaan saan olla täysin oma itseni. Tätä oli vaikea suhteen alussa.

    minulla on aiva sama.. ja pakko sanoa että olen enemmän kuin onnellinen.. :)
    mieheni rakastaa minua juuri tällaisena kuin olen.. himassa puen aina päälle hima vaatteet eli kuluneet mut ah niin ihanat kollarit ja virttyneen hupparin.. tukka on yleensä miten sattuu.. :)
    ja mieheni silti kehuu minua kauniiksi ja seksikkääksi.. :)
    kerran olin todella kipeänä ja näytinkin zombilta niin mieheni silti jaksoi minua kehua vaikka silloin en kyllä sitä meinannu ihan uskoa.. :D

    Äänestä

Hyväksytään toisemme aina sellaisena kuin toinen on, toista ei voi muuttaa eikä pidä lähteä muuttamaan.
Jos jokin ei miellytä, mieluummin kantapäät vastakkain ja menoksi. Sama pätee ihmisen seksuaalisuuteen, jos toiselta vain vaaditaan ja halutaan enemmän omien mieltymysten mukaan ajattelematta mitä se toisessa aiheuttaa, se tappaa suhteesta iloisuuden.
Jokaisen olisi voitava olla oma itsensä vikoineen ja hyvine puolineen kaikkineen.

Äänestä

Ja tämä perustuu siihen, että maailmassa on henkilö, joka sopii sinulle täydellisesti? Samanlainen seksimaku, samanlainen ajatusmaailma ja yhteensopivat luonteet. Valitettavasti näin ei vain ole. Seksuaalisuus , ajatukset ja luonteet kehittyvät vielä vanhempanakin.

Tuleva vaimoni on kyllä "vaatinut" minulta tiettyjä asioita ja vastavuoroisesti minä olen vaatinut häneltä asioita. Ei ole muuttanut minua mitenkään, olen vain kiinnittänyt huomiota muihin asioihin.

Ymmärrän asiasi jos sinua on painostettu ja oikeasti yritetty mahduttaa johonkin ihan toiseen muottiin, mutta oikeassa parisuhteessa joutuu tekemään töitä tavalla tai toisella. Minua ei vaan voi laittaa mihinkään valmiiseen muottiin ja kaikki aiemmat tyttökaverinikin ovat olleet vahvoja naisia, kai se jotenkin on vetänyt puoleensa. Vaikka suhteet ovat olleen tulisia monella tavalla, en todellakaan kadu yhtään ja monen kanssa olen edelleen kaveri. Hienoja naisia ja hienoja suhteita omalla tavallaan, ei vaan ollut sitä mitä itse hain.

Minä ainakin kaipaan suhteessa joskus yhteenottoja, sitä että naisellakin on vahvoja mielipiteitä ja selvä suunta elämässään, eikä vain ajelehdi kaiken mukana.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


EräsPertti kirjoitti:

Älkää koskaan olko parisuhteessa, jossa ette saa olla omia itsejänne. Jossa ette saa tanssia, nauraa, laulaa. Jossa koette, että teidän ainutlaatuisuutta persoonaanne ja taitojanne ei arvosteta. Myös miehet: jos nainen kokee teidät pelkäksi muuttamiskohteeksi, niin pakatkaa laukkunne äkkiä.

Kokemuksen rintaäänellä kerron tämän. Olin aikaisemmin naimisissa naisen kanssa, jonka kanssa elämä oli yhtä varpaisillaan olemista. Pukeutumistyyliäni myöten muutuin eri ihmiseksi. Minua oli entisenä koulukiusattuna sekä herkkänä ja ujona mieheneä helppo syyllistää ja kuvittelin, etten kelpaa sellaisena kuin olen. Onneksi, nyt jälkikäteen, vaimo halusi eron löydettyään toisen. Olin masentunut pitkään ja toivoin, että vaimo palaisi takaisin. Näin ei tapahtunut, jälkikäteen ajateltuna se oli siunaus.

Löysin naisen, jonka kanssa saan olla oma itseni. Elämä on valoisaa, maailmassa on taas värit. Tällaista suhdetta kannattaa odottaa. Entinen avioliittoni oli p-stä. En sitä silloin tajunnut. Kuvittelin, että se on rakkautta. Mutta mitä ihmeen rakkautta se on, jos toinen ei hyväksy sinua vikoineen päivineen?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu