Kysymys

Ei se ehkä ole noin yksinkertaista. Kun sain jälkikäteen pettämisestä tiedon ( suhdetta oli ollut kuukausia) suurin tyrmäys tuli siitä että toinen kykenee elämään täydellistä kaksoiselämää. Kaikki, mitä on tapahtunut ei ikäänkuin olekaan ollut totta vaan suurta valetta. Koko elämä niinkuin valetta.

Suhde on varmasti vielä eri asia, ja sekin jos on oikeasti kokenut pettämisen. Mutta siinäkin haluaisin tietää, koska sen jälkeen voisin käsitellä sen mitä on tapahtunut ja tehdä valinnan jatkaakko vai lähteä. Jos päättäisin jatkaa, niin tarvitsisin kaiken mahdollisen tiedon, ettei tapahtunutta tarvitsisi enää koskaan kaivaa esille.

Hmm.. meillä nyt kävi niin, että koin hellyyden puutteen ja rakkaudettomuuden tunteen niin voimakkaana, että oli IHAN PAKKO mennä sitä hakemaan vieraasta sylistä..
Tai ei se niin vieras ollut, exästä aikoinaan oli kyse.
Ja hyvältä tuntui! Olin yrittänyt puhua kaipuustani miehelleni ja hänen vastauksensa asioihin oli meneminen baareihin ja jättämällä minut kyynelehtimään kotiin..
Oli pienet lapset ja mies aina menossa...sitten soitin kymmenen vuoden takaiselle exälleni ja tavattiin ja sain sitä, mitä kaipasin....
Enkä kadu!
Olen käynyt exäni kainalossa 8 kertaa ja vain sen takia jaksan olla nykyisessä liitossani.
Erosta olen yrittänyt miehelleni puhua, mutta hän ei halua erota.
Syrjähypyistä en ole kertonut mitään, mutta luulen hänen aavistavan jotain, olenhan ollut öitä pois, mutta vain 10% siitä, mitä hän on yöpynyt muualla...
Kun oikein miehen puhumattomuus ja kylmyys vituttaa, muistelen ihania kuumia öitä exäni kainalossa ja tulen hyvälle mielelle.
Nytkin mies suunnittelee taas jotain työreissua ja tiedän niitten olevan viinantäytteisiä huorareissuja, joten olen menossa exälle saunomaan, jos lapset pääsevät mummulle.
Lähden kyllä aikanani tästä liitosta, kunhan lapset tuosta kasvavat. Nyt en halua heidän turvallista maailmaansa heiluttaa, eikä ole tarvettakaan.
Tämä järjestely sopii minulle hyvin, en enää haaveile suhteestamme yhtään mitään, mies on osoittautunut täydelliseksi pettymykseksi ja pääasia onkin, ettemme riitele enää mistään.
Olen sen pitkin hampain hyväksynyt, että liittomme on varmaan sellainen avoin liitto.
Ennen se oli yksipuolisesti miehen puolelta sitä, nytten se on tasapuolisesti kummankin puolelta sitä.
Ei se pettäminen mikään huono asia ole, jos kerran tarpeet ei tule kotona tyydytettyä.
Jos kerran toisen kanssa ei vain enää natsaa, eikä erota haluta vielä pienten lasten takia, niin se on ihan varteenotettava vaihtoehto.

Nyt on aikaa 6 vuotta, kun kävin itse vieraissa.
Meillä oli kriisi avioliitossamme ja tunsin olevan aivan yksin ja loppu.
Yhteisymmärrystä ei vain syntynyt ja kotona oli täyttä helvettiä.
En tuntenut olevani enää edes ihminen, vaan toisen syyttelyt ja ylimielisyys oli
tuhonneet koko ihmisen minussa.
Sitten tuli tilaisuus tuntea taas ihaileva ihminen vierellä, joka sai itsetuntoni
eloon ja seksuaalisuuteni. Se oli ihana yö...naitiin varmasti sen seitsemän
kertaa yön aikana ja nautin joka panosta täysillä..
Mutta se oli vain se yö. Tajusin itsekkin, että ensin pitää erota, jos haluan
jatkaa yhden yön suhteita jatkossa, mutta jotain se antoi minulle muutakin, kuin nautintoa.
Enää ei nalkutus tuntunut niin pahalta kotona ja hymy tuli väkisin huulilleni.
Kumppanilleni en ole koskaan kertonut pettämisestäni, enkä kerrokkaan ja muistelenkin sitä aina mielessäni mukavana asiana...