Olen 4-kymppinen mies ja avokkini kymmenkunta vuotta nuorempi.
Ongelmana on hänen rankka mustasukkaisuutensa etenkin menkkojen aikaan tuntuu että häneltä menee nuppi ihan sekaisin.
Yhdessäoloa on takana viitisen vuotta.
Mustasukkaisuus saattaa juontaa ositttain suhteen alkuajan hairahduksestani. Meillä oli silloin jonkilainen vapaa suhde eli tapailimme, mutta hän oli ilmeisesti ajatellut suhdettamme vakavammin kuin minä tuohon aikaan.
Asia käsiteltiin aikanaan ja suhde jatkui ja tiivistyi nykyiseen yhteiseloon ja
naimisiinmenoakin sekä lasta on suunniteltu.
Noin kahden vuoden seukkailun jälkeen hän alkoi saada raivokohtauksia jos esim sanoin kaupan kassalle
jotain muuta kuin kiitos ja ole hyvä.
Esim jos vaikka mainitsen jostain joka ei ole aivan välttämätöntä, esim että olipa teillä hyvä tarjos tms.
Olen sosiaalinen ihminen ja työnikin vuoksi tottunut puhumaan ihmisten kanssa, myös vieraiden.
Hänen mukaansa myös"katson" esim kaupassa tms aina kaikkia muita naisia.
( en todellakaan tuijota ketään )
Pyrin jopa tietoisesti välttämään minkäänlaista katsekontaktia vastakkaiseen sukupuoleen avokkini läsnäollessa.
Valitsen myös kuulemma kassan aian sen mukaan että siellä on nuori nainen.
( en todella kiinnitä kassan ulkonäköön mitään huomiota, vain jonon pituuteen )
En koskaan keskustellessani "vihjaile"mitään, mutta tästä syystä emme voi oikeastaan kusua ketään tuttaviamme edes kotiimme
illanistujaisiin, sillä kuulemma osoitan liikaa huomioita vieraille etenkin naisille. Ja hän saattaa nolta itsensä ja minut ja alkaa raivota vieraiden läsnäollessa ja haukkua esim ystävättärensä.
En ole mikään don Juan, mutta ihan ok näköinen ja oloinen mies ja varmaan myös sosiaalisuuteni tähden minulla on aina ollut naisten kanssa flaksia. Olen kuitenkin ollut hänen kanssaan uskollinen.
Avokkini on kaunis ja seksikäs nainen, joten periaatteessa alemmuuden tunnosta tuskin leinee kysymys.
Tosin hän aina vaatii minua kehumaan kauneuttaan ja kyselee että rakastanko jne.
Itse en ole pätkääkään mustasukkainen, sillä jos sellaiseen on aihetta ei ole aihetta mielestäni enää suhteen jatkamiselle.
Ja mielestäni aihetta on vasta aivan kiistattomat asiat.
Normaali keskustelu ja kanssakäyminen vastakkaisen sukupuolen kanssa kuuluu mielestäni asiaan myös parisuhteessa.
Avokkini suoraan valehtelee ja muutta minun tekojani ja sanomisiani kavereilleen ja jopa minulle.
Eli siis esittää omat pelkonsa ja mielipiteensä faktoina.
Rakstan häntä, mutta valitettavasti päivä päivältä tilanne syö rakkauttani
ja tuo tilalle ahdistusta.
Kävimme muutaman kerran seurakunnan terapeuttien luona.
Avokki pillahti itkuun ja ja puhui omat ajatuksena tosina ja näin minusta tuli samoin tein syyllinen kaikkiin hänen mielikuvitusjuttuihinsa.
Hänen mustasukkaisuutensa sai toki ymmärrystä ja minun piti sitä näiden henkilöiden mukaan ymmärtää ja ehkäistä välttämällä missään tekemisissä olemista muiden naisten kanssa.
Vaikea rasti kun esim palveluammateissa on paljon naisia, enkä muutoinkaan mielestäni ole ikinä antanut syytä mustasukkaisuuteen.
Mitä oikein mitäisi tehdä?
Ongelmana on hänen rankka mustasukkaisuutensa etenkin menkkojen aikaan tuntuu että häneltä menee nuppi ihan sekaisin.
Yhdessäoloa on takana viitisen vuotta.
Mustasukkaisuus saattaa juontaa ositttain suhteen alkuajan hairahduksestani. Meillä oli silloin jonkilainen vapaa suhde eli tapailimme, mutta hän oli ilmeisesti ajatellut suhdettamme vakavammin kuin minä tuohon aikaan.
Asia käsiteltiin aikanaan ja suhde jatkui ja tiivistyi nykyiseen yhteiseloon ja
naimisiinmenoakin sekä lasta on suunniteltu.
Noin kahden vuoden seukkailun jälkeen hän alkoi saada raivokohtauksia jos esim sanoin kaupan kassalle
jotain muuta kuin kiitos ja ole hyvä.
Esim jos vaikka mainitsen jostain joka ei ole aivan välttämätöntä, esim että olipa teillä hyvä tarjos tms.
Olen sosiaalinen ihminen ja työnikin vuoksi tottunut puhumaan ihmisten kanssa, myös vieraiden.
Hänen mukaansa myös"katson" esim kaupassa tms aina kaikkia muita naisia.
( en todellakaan tuijota ketään )
Pyrin jopa tietoisesti välttämään minkäänlaista katsekontaktia vastakkaiseen sukupuoleen avokkini läsnäollessa.
Valitsen myös kuulemma kassan aian sen mukaan että siellä on nuori nainen.
( en todella kiinnitä kassan ulkonäköön mitään huomiota, vain jonon pituuteen )
En koskaan keskustellessani "vihjaile"mitään, mutta tästä syystä emme voi oikeastaan kusua ketään tuttaviamme edes kotiimme
illanistujaisiin, sillä kuulemma osoitan liikaa huomioita vieraille etenkin naisille. Ja hän saattaa nolta itsensä ja minut ja alkaa raivota vieraiden läsnäollessa ja haukkua esim ystävättärensä.
En ole mikään don Juan, mutta ihan ok näköinen ja oloinen mies ja varmaan myös sosiaalisuuteni tähden minulla on aina ollut naisten kanssa flaksia. Olen kuitenkin ollut hänen kanssaan uskollinen.
Avokkini on kaunis ja seksikäs nainen, joten periaatteessa alemmuuden tunnosta tuskin leinee kysymys.
Tosin hän aina vaatii minua kehumaan kauneuttaan ja kyselee että rakastanko jne.
Itse en ole pätkääkään mustasukkainen, sillä jos sellaiseen on aihetta ei ole aihetta mielestäni enää suhteen jatkamiselle.
Ja mielestäni aihetta on vasta aivan kiistattomat asiat.
Normaali keskustelu ja kanssakäyminen vastakkaisen sukupuolen kanssa kuuluu mielestäni asiaan myös parisuhteessa.
Avokkini suoraan valehtelee ja muutta minun tekojani ja sanomisiani kavereilleen ja jopa minulle.
Eli siis esittää omat pelkonsa ja mielipiteensä faktoina.
Rakstan häntä, mutta valitettavasti päivä päivältä tilanne syö rakkauttani
ja tuo tilalle ahdistusta.
Kävimme muutaman kerran seurakunnan terapeuttien luona.
Avokki pillahti itkuun ja ja puhui omat ajatuksena tosina ja näin minusta tuli samoin tein syyllinen kaikkiin hänen mielikuvitusjuttuihinsa.
Hänen mustasukkaisuutensa sai toki ymmärrystä ja minun piti sitä näiden henkilöiden mukaan ymmärtää ja ehkäistä välttämällä missään tekemisissä olemista muiden naisten kanssa.
Vaikea rasti kun esim palveluammateissa on paljon naisia, enkä muutoinkaan mielestäni ole ikinä antanut syytä mustasukkaisuuteen.
Mitä oikein mitäisi tehdä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Muutat käytöstäsi toisen mielikuvituksen vuoksi. Onko hänellä muita "aseita" kuin mustasukkaisuus? Oletko kertonut hänelle miltä sinusta tuntuu, ja kuinka vastaanottavainen hän on ollut? Saitko sinä suutasi auki terapeuttien luona? Oletteko käyneet muilla kuin seurakunnan terapeuteilla? Tajuaako hän yhtään itse, missä menee ja mitä hän tekee? Miten hän reagoi, jos sinä valitat/olet vihainen jostain?
Ei kai ole muita " aseita" paitsi että hän tietää että en haluaisi lopettaa suhdetta, josko ei kai hänkään.
Olen kertonut miltä tuntuu ja että haluan muutosta.
Sain sanaisen arkkuni auki myös terapeutilla, mutta sillä ei ollut merkitystä
koska avokki teki heti itsestään uhrin ja se meni läpi kuin väärä raha.
Periaatteessa hän tajuaa ettei käytös ole ok, mutta kun on huono hetki ei voi mitään itselleen.
Ja mikä pahinta pääsääntöisesti hän katsoo että mustasuklkaisuus ja siihen liittyvä raivo ovat oikeutettuja.
Vaikka sanoo että tuli ehkä vähän ylireagoitua, niin ei kuitenkaan sisimmässään ole sitä mieltä että hänessä olsi syytä, vaan vika on hänestä on aina minussa.
Jos valitan hän on agressiivinen.
Vaikka olisi kuinka väärässä missä tahansa on hänellä aina ensi reaktio viha.
Hän on siis kuin alkoholisiti..haluaa parantua, mutta ei oikeataan...ainakaan vielä tänään.
Olen sanonut hänelle että olen kiltti ja empaattinen ja tietääkin sen. Mutta jos toinen osoittaa pahan mielensä vihalla, ei empatia pääse minussa esille vaikka kuinka yritän, vaan minusta tulee viileän asiallinen. Joskus myös hermostun.
Jos paikalla ei ole muita ihmisiä eli ei siis syytä mustasukkaisuuteen, niin hän on ihan ihana nainen.
Tavallaan hän on riippuvainen myös minusta sillä hän on mustis myös ajastani.
Oikeastaan kysyn just sitä että mitä voi tehdä jos henkilö on mustis ja riippuvainen ja oirehtii vihalla.!!!???
Olen varma että jos joku sanoisi hänelle että sä toimit väärin saattaisi
se herättää hänet.
niin kauan kuinhän valehtelee ja kertoo osatotuuksia jne kavereilleen, ei
kukaan heistäkään voi häntä auttaa.
Olet oikeassa, että hänen pitäisi herätä. Sinun myös. Parisuhdeongelmissa on aina kaksi osapuolta.
Koska ihmiset usein kokevat toimivansa oikein ja näkevät oman näkökulmansa oikeana, siitä on pirun vaikea herätä jos ei näe malkaa omassa silmässään. Esimerkiksi avokkisi voi vaikka lukea kirjan mustasukkaisesta naisesta ja ajatella naispäähenkilöstä, että onpa kauhea akka, mutta se siitä, hän ei tunnista itseään vaikka käyttäytyisi samoin. Hän ei tunne itseään ehkä niin hyvin kuin pitäisi, eikä siksi osaa luottaakaan itseensä.
Taas kiltin ja empaattisen miehen ongelma on se, että vaikeat tapaukset houkuttelevat. Periksi annetaan helposti ja omista oikeuksista luovutaan, koska vaikeudet ja uhat pelottavat ja sitten ne ihanat puolet pitävät suhteessa tiukasti. Rajoja on vaikea luoda ja niistä on vaikea pitää kiinni, koska pelkää, ettei toinen kestä niitä tai ettei itse kestä seurauksia kuten eroa tai riitoja. Sitä ruvetaan elämään toisen tahdon mukaan, ja se vie vähemmästäkin melkoiseen ristiaallokkoon. Kuten olet huomannut se ei ole paikka, missä sinä haluat olla, sillä ristiaallokko kuluttaa nopeasti. Tiedän tunteen aivan hyvin.
Olet huomannut, ettei oikein mikään auta, mutta uskot löytäväsi avun ulkopuolelta. "Olen varma että jos joku sanoisi hänelle että sä toimit väärin saattaisi se herättää hänet."
Kun muu maailma pettää mitä jää jäljelle? Kuka se herättäjä voisi olla muu kuin sinä? Sinulla tässä on eniten pelissä, kun pelikin on omasi.
Olet jo saattanut ehkä lukea artikkelin:
http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Mustasukkaisuus-vie-voimat/700/
Tuo rajojen asettaminen on kiltin miehen syytä huomata erityisesti:
* Syyttely, vahtaaminen, selvitysten vaatiminen kielletty!
Onko sinulla vaikeaa asettaa rajoja parisuhteessa muissa asioissa?
Moikka ja kiitos vastauksestasi.
Ei mielestäni ole ongelmia rajoissa ja pidän kyllä puoleni, mutta en
sorra toista.
Ehkä pitäisi vaan tehdä niin että se on kerrasta poikki, mutta pelkään hänen psyykkeensä puolesta.
Hän on joskus vähän oirehtinut, ja siksi koitan varmaan olla myös varovainen suhteen lopettamisessa. Toki sekin saattaa olla jotain "pelolla hallintaa"
Ja tiedän että ei tuo hyssyttely mitään auta, mutta hankalaa on olla kova, jos toinen on siinä tilassa heikko.
Käyttääkö hän hormonaalista ehkäisyä? Jos,niin sekannattaa ihan ensimmäiseksi lopettaa.
Kiitos vinkistä ytllä hän käyttää hormoonikierukkaehkäisyä, kuten varmaan moni ihan normisti käyttäytyvä nainen.
Onko hormoniehkäisin vaikutuksista olemassa jotain fakataa, jonka voisin lukaista ja antaa vaikka hänellekin luettavaksi??
Tässä: Hormonit vaikuttavat. Ei vain PMS vaan myös PMDS, ehkäisy ja autoimmuuniset tilat, kuten kilpirauhasen toiminnat, kortisolin liikavähäeritys-liikaeritys.... Ja mustasukkaisuus nimenomaan kuukautiskiertoon liittyvänä. Vainoharhan ja pakonoman määrittämä pakko vahtia toista ja epäillä kaikkea..
Kahvi pois, sokeri pois, kalsiumia, rautaa, magnesiumia, sinkkiä, eli monivitamiini ja öljykuuri 2 viikkoa ennen kuukautisten alkua, tummaa suklaata ja vaikka kalsiumia ihan jäätelöstä, jogurtista.. Ei juustosta. Marjoja paljon ja pitkiä REIPPAITA kävelylenkkejä OMAN UKON kanssa. Olkaa vaikka hiljaa ensimmäiset 3 kävelyä, kyllä ne solmut siitä sitten lähtevät aukeamaan. Mitä enemmän asiaa, sitä pidempi lenkki.
Ja muistakaa tarkistaa toisiltanne, että ymmärrätte sanotun oikein. Ei omia tulkintoja toisen sanomisista kummaltakaan, ei puoleen eikä toiseen.
Paljon halauksia. Ainakin 3-5 päivässä. Kunnon rutistuksia.
Jos mies "pettää" ihan suhteen alussa, niin ne asiat muistaa aina ja epäily säilyy. Eli pilasit suhteen. Piste!
Ei ihmiset voi ainakaan toivottavasti noin mustavalkoisia olla, varsinkaan kun kyseessä ei ollut sellainen perinteinen hairahdus kaidalta polulta vaan
tulkintatapaus.
ja vaikka oliskin, niin kyllä myös anteeksianto kuuluu normitapaoihin ja olen ain akinsen jälkeen ollut uskollinen ja todistettavasti.
Kyllä luottamustakin voi rakentaa, jos kumppani on normimallia.
Jäikö sinun mielestäsi nainen suhteeseen vain koska haluaa voida pahoin, pilata toisen elämän ja samalla omansa? Näetkö tässä oikeasti mitään järkeä?
Mitäs menit hairahtumaan suhteen alussa? Juuri sillä tavalla luodaan pohja luottamukseen ja kunnioitukseen perustuvalle suhteelle
Terapeutti ei ole voinut olla kovin konenut tai ammattitaitoinen mikäli hän teki päätensä syistä ja seurauksista yhden keskustelun perusteella. Vähänkin älykkäämmät ihmiset tajuavat sen että ihmisistä ja varsinkaan parisuhde asioista on mahdotonta tehdä päätelmiä vähäisen tiedon varassa vaan menee aikaa ja monta keskustelua ennenkuin päätelmään voi tulla.
Minun neuvoni on että vaihtakaa parisuhdeterapauttia. parisuhde on kahden kauppa eikä niin että suhteessa mennään vain toisen osapuolen ehdoilla.
Haluaisin kysyä sinulta Pirttihirmu11 kysymyksen. Onko sinun mielestäsi niin että mikäli suhteen alussa on ollut muita osapuolia voiko se mielestäsi tarkoittaa sitä että vaikea tai mahdoton rakentaa luottamukseen ja kunnioitukseen perustuvaa parisuhdetta?
Oma tilanteeni on se että kumppanini kävi suhteemme alussa treffeillä ja viestitteli intiimejä viestejä exänsä kanssa. Myöhemmin suhteemme vakavoitui ja muita osapuolia ei ole ollut.
En mielestäni koskaan ole ollut mustasukkainen ihminen mutta huomaan tässä suhteessa että minulla on tullut mustasukkaisia piirteitä esiin ja kyllä liitän ne niihin suhteen alkuajan tapahtumiin.
Haluan rakentaa luottamukseen ja kunnioitukseen perustuvaa parisuhdetta ja kumppanini tekee kaikkensa vakuuttaakseen minut että olen hänelle paras mahdollinen ja että hän rakastaa.
Joskus vaan tuntuu että mikään ei riitä ja että en ikinä pääse eroon suhteen alkuajan tapahtumista. Haluiaisin kuitenkin päästä eroon ikävistä muistoista ja keskittyä nykyhetkeen.
"Haluaisin kysyä sinulta Pirttihirmu11 kysymyksen. Onko sinun mielestäsi niin että mikäli suhteen alussa on ollut muita osapuolia voiko se mielestäsi tarkoittaa sitä että vaikea tai mahdoton rakentaa luottamukseen ja kunnioitukseen perustuvaa parisuhdetta?" En ole mikään ihmissuhdeasiantuntija, joten en osaa mitenkään tyhjentävästi vastata tähän. En kuitenkaan itse ole kokenut luottamuksen ja kunnioituksen palautusta mitenkään miellyttävänä ja helppona tehtävänä. Joillekin se on mahdonta, jotkut taas elävät onnellisina loppuun saakka yhdessä kolhuista huolimatta.
Minun mielestäni toisten kanssa säätäminen varsinkin suhteen alussa on aika vaarallista, koska silloin luottamus on vielä rakentumassa. Tietysti joskus on erimielisyyksiä suhteen rajoista yms., mutta ehkä ne kannattaisi selvittää mieluummin keskustelemalla kuin kokeilemalla. Muutenkin tuntuu vähän oudolta, että jo suhteen alkaessa vilkuillaan toisia - eikö uuden kumppanin pitäisi silloin olla ensimmäisellä sijalla?
Tietenkin jossain varmaan menee raja, jonka jälkeen vanhoista tapahtumista ei enää kannattaisi kiukutella. En tiedä. Mutta minusta on ihan normaalia, että tuntuu pahalta, jos toinen on suhteen aikana esim. tapaillut muita. Jos ei kestä seurauksia, olisi varmaan vähän kannattanut miettiä ennen kuin menee säätämään...?
Siinäpähän se ehkä onkin että kun ihan suhteen alussa täytyy alkaa palauttamaan luottamusta ja kunnioitusta se voi olla liikaa koska sinä aikana pitäisi rakentaa suhdetta muuten ja olla onnellinen alkuhuumasta. Tuntui että alkuaika ja alkuhuuma jäi puuttumaan kivun vuoksi ja sen vuoksi että en ymmärtänyt mitä tapahtui.
Ehkä olen ikuisesti kadotettu tähän tilanteeseen. Ehkä osani on että aina tulen tuntemaan tätä tuskaa koska en halua lähteä suhteesta enkä osaa päästä ylikään.