Olen seurustelut nykyiseni kanssa vähän reilu 3 vuotta. Nyt on kuitenkin sellainen tilanne, että en ymmärrä mistään mitään. Olen tosin oppinut, että hän on ailahtelevainen ja mielenaaltoilu ihan normaalia. Mutta tänään, jostain kumman syystä on tuntunut erittäin pahalle. Emme asu yhdessä, joten vierailemme toistemme luona säännöllisesti ja käymme koulua samalla paikkakunnalla. Asumme silti eri asunnoissa. Niin, siitä tästä päivästä, mies on tuntunut jotenkin välinpitämättömälle. yleensä, kun tulen hänen luokseen mies tulee vastaan iloisena yms. Tänään kuitenkin hän vain istui tietokoneella huoneessaan, hyvä kun edes tervehti. Hetki siinä oltiin ihan hiljaa ja nyt, koko iltana ei ole suostunut edes pusua antamaan. Välillä mies ei puhu edes mitään. Eikös niin sanota että rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys?
Tiedä, miehet eikä naisetkaan jaksa aina olla iloisia ja kiehnäämässä, mutta tämä on jotenkin ihan eri tilanne. Vielä eilen mies oikeen pyyteli minua luokseen ja ikävöi. Hänen pyynnöstään tänään tänne myös saavuin. Välillä tekisi vaan mieli lähteä ja jättää mies miettimään, mutta siitä ei seuraisi kun turhaa riitaa.
Hän on juuri sellainen, että joskus välillä oikeasti tekisi vaan mieli jättää hänet, jotta tietäisi mitä menettäisi.
Asiasta kolmanteen, viime keväänä oli sellainen tilanne, että mieheni oli ihastunut toiseen naiseen. Mies ei kuitenkaan ollut säätänyt mitenkään naisen kanssa, aikaa oli tosin viettänyt. nainen ei kuitenkaan ollut kiinnostunut miehestä, muutakuin kaverina. Mieheni kuitenkin oli tunnustanut naiselle ihastuneensa. Joo, vanha juttu, ja olemme asiasta puhuneet, mutta jotenkin aina tällaisissa negatiivisissa tilanteissa tässä suhteessa tulee vaan heti mieleen, onko hänellä toinen? miksi hän käyttäytyy minua kohtaan noin?
Henkistä väkivaltaa on ollut, mutta hän on aina pyytäny anteeksi ja on sanonut että olen hänelle niin tärkeä, joten hän purkaa kaiken minuun.
Välillä ei kyllä siltä todellakaan tunnu.
olen jotenkin ihan sekaisin. Teksti varmasti sekavaa, mutta koittakaa tajuta.
Tiedä, miehet eikä naisetkaan jaksa aina olla iloisia ja kiehnäämässä, mutta tämä on jotenkin ihan eri tilanne. Vielä eilen mies oikeen pyyteli minua luokseen ja ikävöi. Hänen pyynnöstään tänään tänne myös saavuin. Välillä tekisi vaan mieli lähteä ja jättää mies miettimään, mutta siitä ei seuraisi kun turhaa riitaa.
Hän on juuri sellainen, että joskus välillä oikeasti tekisi vaan mieli jättää hänet, jotta tietäisi mitä menettäisi.
Asiasta kolmanteen, viime keväänä oli sellainen tilanne, että mieheni oli ihastunut toiseen naiseen. Mies ei kuitenkaan ollut säätänyt mitenkään naisen kanssa, aikaa oli tosin viettänyt. nainen ei kuitenkaan ollut kiinnostunut miehestä, muutakuin kaverina. Mieheni kuitenkin oli tunnustanut naiselle ihastuneensa. Joo, vanha juttu, ja olemme asiasta puhuneet, mutta jotenkin aina tällaisissa negatiivisissa tilanteissa tässä suhteessa tulee vaan heti mieleen, onko hänellä toinen? miksi hän käyttäytyy minua kohtaan noin?
Henkistä väkivaltaa on ollut, mutta hän on aina pyytäny anteeksi ja on sanonut että olen hänelle niin tärkeä, joten hän purkaa kaiken minuun.
Välillä ei kyllä siltä todellakaan tunnu.
olen jotenkin ihan sekaisin. Teksti varmasti sekavaa, mutta koittakaa tajuta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No, kun sulla on omakin kämppä, niin miksi et voisi sanoa suoraan, että menet takaisin sinne koska mies ei näy kaipaavan sun seuraasi. Se olisi sekä totuus että tilaisuus. Tilaisuus alkaa keskustella jos keskusteluttaa ja hänelle se olisi tilaisuus reagoida sun sanomaasi, joka ei voi jäädä kuulumatta sun äänessäsi ja sanoissasi.
Ei sun ole pakko vaan sietää hänen mielialojaan, voit aivan hyvin lähteä jatkamaan omaa elämääsi ja tehdä jotain oman olosi parantamiseksi. Jos aina vain roikut miehen olotilassa ja odotat, että hän saisi sun tunnelmasi kohoamaan, tulet väistämättäkin pettymään joka kerta kun hän on tällainen kuin nyt.
Ja jos hän ei kerro mikä häntä vaivaa/painaa, et sinäkään voi silloin tietää miten häntä auttaa, joten lähde kotiin. Hän selvittäköön itse oman tilansa.