Arkkitehdit ammattikuntana ja ammattimiehinä saavat kaiken kunnioitukseni teknisestä näkökulmasta, mutta vaikuttaa siltä, että asennetasolla voisi olla kehittymisen varaa. Helsingin Sanomien järjestämässä kyselyssä oli pyydetty tavallista kaupunkilaista antamaan mielipiteensä 16:sta eri rakennuksesta, jotka oli rakennettu välillä 1810 - 2000-luvun alku. Lähinnä kysymys kuului minkälaisessa rakennuksessa vastaaja mieluiten asuisi - ei siis suoranaisesti kysytty rakennuksen kauneutta. Parhaat arvosanat keräsivät ennen 1950-lukua valmistuneet rakennukset. Poikkeuksena olivat Arabianrannan 2000-luvulla rakennetut rakennukset sekä Vantaan Kartanonkosken 50-luvun tyyliin rakennetut rakennukset.
Artikkelin, joka julkaistiin 9.4.2004 yhteydessä haastateltiin arkkitehtiliiton puheenjohtajaa, joka oli sitä mieltä, että ihmiset ovat niin taipuvaisia nostalgisuuteen, että tulokset eivät ole vertailukelpoisia ja hänen mielestään kyselyn todellinen voittaja on siis Arabianrannan rakennukset. Kartanonkosken rakennuksesta hänellä on selvä mielipide: "Talo on järkyttävä. Niin kaamea kuin olla ja voi, oikeasti huono!"..."Koko rakennus on täydellinen valhe, kulissi. Siinä ei ole mitään rehellistä, se ei kerro ajasta ei nykyisestä rakennustyylistä, ei muusta kuin jostain nostalgisesta kaipuusta menneisyyteen." Mainittakoon, että Kartanonkoski nousi jo keskeneräisenä koko Vantaan halutuimmaksi asuinalueeksi ja voitti tänä vuonna Yhdyskuntasuunnitelun seuran palkinnon hyvästä asuntoaluesuunnittelusta ja persoonallisuudesta.
Olen henkilökohtaisesti erittäin huolissani siitä, että elinympäristöäni muokataan asenteella, joka on noin ylimielinen mielipiteeni suhteen. Otetaan esimerkki vähän pienemmästä mittakaavasta. Sanotaan, että olen tyytyväinen kotini sisustukseen. Se on vanha, mutta kodikas. Eränä päivänä paikalle tupsahtaa sisustussuunnittelija, joka pistää sisustukseni uusiksi ja toteuttaa minulta kysymättä omaa villiä visiotaan. Valittaessani asiasta hän toteaa, että sisustuksen tulee henkiä aikaa ja paikkaa enkä kuitenkaan ymmärrä sisustuksen nykysuuntauksista ja -virroista mitään.
Tämä on hieman onnaheteleva esimerkki, koska toki itse omistan kalusteeni, kaupungikuva vaikuttaa tuhansiin ihmisiin jne, mutta toivottavasti vertauksen pohjimmainen idea avautuu.
TV1:stä tuli eilen erittäin mielenkiintoinen dokumentti Ranskasta. Montpellierin kaupunki Ranskassa on laajentunut suuresti viime vuosina. Kaupungin keskustaakin on rakennettu uudestaan siten, että "uusia" rakennuksia on purettu pois ja tilalle on rakennettu uusklassistisia rakennuksia (eli samaa tyyliä kuin Senaatintorilla). Rakennukset on pystytty rakentamaan niin halvalla, että ne ovat vuokrakasarmeja. Työn jäljen voi todentaa panoraamakierroksella:
http://www.ville-montpellier.fr/vmtv/fr/decouverte/model/model.php?id=0101_panoramiques
En sano, että Helsingin pitäisi näyttää samalta. Viittaan lähinnä siihen, että tämänlaisten ratkaisujen tekeminen on mahdollista halvemmallakin hinnalla. Ranskassa rakennukset oli tehty elementeistä (!!) mikä oli syynä niiden verattain halpaan hintaan. En tiedä oliko elementit muotoiltu uusklassistisiksi elementtitehtaalla vai olivatko koristeet lisätty paikan päällä käsityönä. Joka tapauksessa tämä on juuri sellaista innovatiivista ajattelutapaa mitä toivoisin niiltä, jotka tyrmäävät suoralta kädeltä ajatuksen Helsingin keskustan julkisivujen muuttamisesta "mahdottomana". Makuasiat ovat toki eri asia ja jos joku on sitä mieltä, että 60-luvun rakennukset miellyttävät silmää enemmän, niin toki kunnioitan sellaista mielipidettä.
"Theodor Höijer"
[email protected]
Artikkelin, joka julkaistiin 9.4.2004 yhteydessä haastateltiin arkkitehtiliiton puheenjohtajaa, joka oli sitä mieltä, että ihmiset ovat niin taipuvaisia nostalgisuuteen, että tulokset eivät ole vertailukelpoisia ja hänen mielestään kyselyn todellinen voittaja on siis Arabianrannan rakennukset. Kartanonkosken rakennuksesta hänellä on selvä mielipide: "Talo on järkyttävä. Niin kaamea kuin olla ja voi, oikeasti huono!"..."Koko rakennus on täydellinen valhe, kulissi. Siinä ei ole mitään rehellistä, se ei kerro ajasta ei nykyisestä rakennustyylistä, ei muusta kuin jostain nostalgisesta kaipuusta menneisyyteen." Mainittakoon, että Kartanonkoski nousi jo keskeneräisenä koko Vantaan halutuimmaksi asuinalueeksi ja voitti tänä vuonna Yhdyskuntasuunnitelun seuran palkinnon hyvästä asuntoaluesuunnittelusta ja persoonallisuudesta.
Olen henkilökohtaisesti erittäin huolissani siitä, että elinympäristöäni muokataan asenteella, joka on noin ylimielinen mielipiteeni suhteen. Otetaan esimerkki vähän pienemmästä mittakaavasta. Sanotaan, että olen tyytyväinen kotini sisustukseen. Se on vanha, mutta kodikas. Eränä päivänä paikalle tupsahtaa sisustussuunnittelija, joka pistää sisustukseni uusiksi ja toteuttaa minulta kysymättä omaa villiä visiotaan. Valittaessani asiasta hän toteaa, että sisustuksen tulee henkiä aikaa ja paikkaa enkä kuitenkaan ymmärrä sisustuksen nykysuuntauksista ja -virroista mitään.
Tämä on hieman onnaheteleva esimerkki, koska toki itse omistan kalusteeni, kaupungikuva vaikuttaa tuhansiin ihmisiin jne, mutta toivottavasti vertauksen pohjimmainen idea avautuu.
TV1:stä tuli eilen erittäin mielenkiintoinen dokumentti Ranskasta. Montpellierin kaupunki Ranskassa on laajentunut suuresti viime vuosina. Kaupungin keskustaakin on rakennettu uudestaan siten, että "uusia" rakennuksia on purettu pois ja tilalle on rakennettu uusklassistisia rakennuksia (eli samaa tyyliä kuin Senaatintorilla). Rakennukset on pystytty rakentamaan niin halvalla, että ne ovat vuokrakasarmeja. Työn jäljen voi todentaa panoraamakierroksella:
http://www.ville-montpellier.fr/vmtv/fr/decouverte/model/model.php?id=0101_panoramiques
En sano, että Helsingin pitäisi näyttää samalta. Viittaan lähinnä siihen, että tämänlaisten ratkaisujen tekeminen on mahdollista halvemmallakin hinnalla. Ranskassa rakennukset oli tehty elementeistä (!!) mikä oli syynä niiden verattain halpaan hintaan. En tiedä oliko elementit muotoiltu uusklassistisiksi elementtitehtaalla vai olivatko koristeet lisätty paikan päällä käsityönä. Joka tapauksessa tämä on juuri sellaista innovatiivista ajattelutapaa mitä toivoisin niiltä, jotka tyrmäävät suoralta kädeltä ajatuksen Helsingin keskustan julkisivujen muuttamisesta "mahdottomana". Makuasiat ovat toki eri asia ja jos joku on sitä mieltä, että 60-luvun rakennukset miellyttävät silmää enemmän, niin toki kunnioitan sellaista mielipidettä.
"Theodor Höijer"
[email protected]
Vastaukset 9
Vanhimmat
Luin samaisen artikkelin ja mielestäni arkkitehdin asenne oli pöyristyttävä. Rivien välistä lukiessani tuli sellainen tunne, että arkkitehti piti "tavallista" kansaa lähinnä ymmärtämättöminä typeryksinä.
Ne Kartanonkosken kommentit olivat kerrassaan huvittavia. Ensimmäiseksi heräsi mieleen kysymys, onko kyseinen arkkitehti mahdollisesti katkera siitä, että alueen suunnittelukilvan voitto meni Ruotsiin? Niin ja miksi tuo voitto muuten meni ruotsalaisille, sitä sopii kysyä? Ehkäpä juuri siksi, että kotimaisten arkkitehtien ajattelu on noin ummehtunutta (ihan oikeasti en kuitenkaan jaksa uskoa, että kaikki kotimaiset arkkitehdit ovat samanlaisia).
En myöskään ymmärtänyt arkkitehdin "rakennus on kulissi" -filosofiaa. Toisin sanoen elementtitekniikkaa ei saisi yhdistää hyvännäköiseen ulkokuoreen!!!
Niinhän se taitaa tosiaan olla, että rakennusten ulkoasua ei suunnitella ihmisiä varten - ne suunnitellaan toisia arkkitehtejä varten.
Eilinen Mirja Pyykkö oli pöyristyttävää katseltavaa. Siellä joku Kaupunginmuseon tai vastaavan edustaja väitti kivenkovaan, että kyllä kaupunkilaisten on totuttava myös rumiin rakennuksiin, kun ne edustavat 60-luvun ihanteita. Voi jessus, jos näiden tanttojen nuoruus on jäänyt sinne, niin ei siitä pitäisi koko kaupungin kärsiä!
Ja sitten kun kysyttiin, että miksi Alvar Aallon KOKO TUOTANTOA ollaan suojelemassa, niin vastaus tältä tantalta oli, että kun se on niin kiva, että jonkun arkkitehdin koko tuotanto suojellaan. Voi jessuksen p--kele! Eli rakennuksia, joilla ei ole mitään rakennustaiteellista arvoa ja/tai jotka eivät sovi ympäristöönsä suojellaan vain siksi, että ne ovat jonkun tietyn tyypin suunnittelemia! En sano, että kaikki Aallon työt olisivat huonoja - päin vastoin - mutta niitä pitäisi tarkastella tapaus tapaukselta. Luulisi, että tämän aaltopeltijalustalle nostetun tyypin juhlavuotta olisi voitu juhlistaa fiksumminkin!
Tämä ei mahdu kadunmiehen järkeen. Ei, ei, ei. Onneksi Pyykkö innostui pistämään tantalle vähän kovuutta, joskin olen sitä mieltä, että hänen täysin epäloogisiin ja kaukaa haettuihin perusteluihinsa olisi pitänyt puuttua tiukemmin! Toivottavasti herra Höijer saa koottua jonkun ryhmän ajamaan tätä hommaa. Itse aion olla ensimmäinen kannattajajäsen.
Itse vielä hädin tuskin muistan Skohan ja kävinkin siellä isäni kanssa, hänellä kun oli aseharrastus ja Skohassa oli aseliike. Rakennuksen purkamista en muista, mutta muistiini on jäänyt City Centerin rakentamisesta se kuinka valtavalta se näytti jo silloin, kun se oli rakennustelineiden ympäröimä. Kun se vihdoin valmistui jäin ihmettelemään, että miksi tuollainen piti tuohon pykätä - rakennus oli jopa keskenkasvuisen mielestä tosi ruma. Varttuneemmalla iällä koin saman ihmetyksen Pukevan kanssa. Vanhat rakennukset sopivat ympäristöönsä kuin nenä päähän, kun taas nykyinen WC-kaakelihökötys hyppää silmille kuin Aallon sokeripala Skattalta.
Toinen kannattaja jäsen on tässä!
Tuo Helsingin Sanomien tekemä testi perustui erilaisista kerrostaloista otetuista valokuvista syntyneiden mielikuvien arviointiin. Kertauksen vuoksi tuloksia. Vanha ja romanttinen tai sitten vanhan näköinen talo sai testihenkilöiltä parhaat arviot. Neljänneksi päätyi moderni, julkisivultaan sekava, mutta epäilemättä ylellisen vaikutelman antava betoni-lasi-peltihökötys.
Suomalaiset kaipaavat persoonallisen näköisiä, hyvin suunniteltuja rakennuksia. Valitettavasti makumme suosii piparkakkutalomaisia aikaansaannoksia, kuten esimerkiksi valmistalotehtaiden mallistoja tutkimalla saatamme havaita. Tavallisten asuinrakennusten runsas koristelu on maassamme melko uusi, vieraskin piirre. Tätä koristelua tai asuinrakennusten sopusuhtaista suunnittelua eivät nykysuunnittelijat tunnu hallitsevan. Tai saattavat hallitakin, mutta rakennusliikkeiden ideologian mukaista lienee, että myytävien neliöiden määrä on maksimoitava, talojen ulkonäöstä ja käytännöllisyydestä viis.
Etelä-Euroopassa kerrostalorakentamisella ja kivirakentamisella yleensäkin on vuosituhantiset perinteet. Tästä johtuen vanhojakin rakennusten yksityiskohtia voidaan uusissa rakennuksissa kierrättää runsaasti ilman ylilyöntien, päälleliimaamisen ja omalle rakennusperinteelle vieraiden piirteiden vaaraa. Oma, vahva rakentamisperinne antaa Etelä-Euroopassa siis hyvän pohjan rakennusten ulkoiselle suunnittelulle. Lisäksi vuosituhansien kuluessa kehittynyt maku estää pahimmat ylilyönnit.
Suomessa rakennukset ovat perinteisesti ulkoisesti karuja ja sisältä toiminnallisia. Tämän vuoksi minua ihmetytti se, että tietyllä tapaa suomalaista rakennusperinnettä jatkavat 1930-50 -lukujen funktionalistiset kerrostalot pärjäsivät Helsingin Sanomien kyselyssä heikosti. No, kuten totesin, suomalaiset pitävät somista rakennuksista. Kirjoitukseni sävystä mahdollisesti johtuvien arvailujen välttämiseksi kerrottakoon, etten ole arkkitehti enkä toimi rakennusalalla. Olen kylläkin aikanaan pyrkinyt yhden kerran Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolle.
On totta, että tavallisten asuintalojen koristelu on maassamme suhteellisen uutta ja valitettavasti myös taaksejäänyttä perinnettä. Mutta jos katsoo valokuvia Helsingin puretuista rakennuksista: http://www2.helsinginsanomat.fi/extrat/kaupunki/puretuttalot/puretuttalot.asp , niin ei voi sanoa, että köyhässä Suomessakaan olisi ylilyöntejä tehty - sellaiseen ei yksinkertaisesti olisi ollut varaa.
Eikä ylilyöntien vaaraa olisi myöskään nyt, jos lähdettäisiin rakentamaan purettujen rakennusten julkisivuja uusiksi. Jos työ tehtäisiin mahdollisimman pitkälti ja hienovaraisella pieteetillä alkuperäisiä piirustuksia ja tyylisuunnan periaatteita noudattaen, niin lopputulos ei voisi mennä pieleen.
"Theodor Höijer"
Uskomaton paskakasa tuo Enson pääkonttori,
varsinkin kun tietää miten kaunis rakennus siitä
on purettu alta. Sokeripala voitaisiin räjäyttää tuhannen päreiksi ja rakentaa uudelleen se purettu kauppiastalo, taisi olla juuri Höjerin suunnittelema.
Finlandia-talokaan ei toimi sisältä eikä ulkoa, akustiikka ei toimi sisällä ja laatat eivät pysy seinissä ulkona. Tekikö Aalto mitään oikein?
Olen hyvin pitkälti samaa mieltä neojugendin kanssa, tosin sillä erotuksella, että Aallon rakennus ei itsessään ole aivan mahdottoman ruma. Se saattaisi näyttää oikeassa ympäristössä jopa hyvältä, mutta sen nykyinen ympäristö ei tuo kunniaa sille - ja vielä vähemmän sen historialliselle ympäristölle.
Ongelma on se, että rakennus on ilmeisesti suojeltu - ainakin Pyykön ohjelmassa esiintyneen kaupunginmuseon edustajan mukaan. En tosin ole löytänyt mistään varmaa tietoa asiasta. Alvar Aalto yhdistyksen kotisivujenkaan mukaan rakennus ei olisi suojeltu. Toivottavasti he ovat oikeassa. Joka tapauksessa, jos rakennus on suojeltu, niin se tekee asiasta hyvin hankalan. Se on täydellisessä toimenpidekiellossa ja suojelupäätöksiä on äärimmäisen hankala purkaa, mikä sinänsä on ymmärrettävää.
Enkä usko, että mikään taho suostuisi rakennuksen purkamiseen, vaikka kaupunkilaiset nousisivat barrikadeille asian puolesta. Sen sijaan näkisin realistisena vaihtoehtona ajaa rakennuksen siirtämistä muualle. Silloin säilyisi Aallon rakennus, joka voisi loistaa itselleen sopivammassa ympäristössä ja toisaalta saataisiin nimimerkkini oikean omistajan suunnittelema kaunis rakennus takaisin täydentämään Kauppatorin ja Uspenskin katedraalin miljöötä.
"Theodor Höijer"
[email protected]
No jos asialle voi jotain vielä tehdä, niin kaipa kaupunginisiä pitäisi vähän herätellä, kun huomauttaa Makkaratalon ja koko Aallon tuotannon suojelemisesta! Se on semmonen homma, että päättäjille pitäisi näyttää mitä mieltä kaupunkilaiset asioista on. Eiköhän laiteta palautetta kaupunginhallitukselle:
http://www.hel.fi/palvelut/aloite/aloite_fin.html
Minä laitoin tonne justiinsa aloitteen. Valitsin kohteeksi kaupunginhallituksen ja ruksasin, että kaupungin pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin. Kirjoitin siihen vaan jotenkin näin:
Vastustan Makkaratalon suojelemista sekä Alvar Aallon koko tuotannon suojelemista. Tämä ei ole kaupunkilaisten tahdon mukaista. Vastustan yleensäkin rakennusten suojelemista muista kuin kaupunkikuvallisista ja rakennustaiteellisista syistä.
Aktiivisuus kannattaa aina. Itselläni on aloite vetämässä kattavan tutkimuksen tekemisestä julkisivujen palauttamisen tiimoilta. En siis viitsi lähettää päällekäisiä aloitteita etten leimaudu häiriköksi - ja sitä myötä nimeni aloitteen tekijänä voisi aiheuttaa valmiin vastustusreaktion aloitteen käsittelijöissä.
Suosittelen aktiivisuutta muillekin, mutta kehotan myös käyttämään tätä kansalaisvaikuttamisen keinoa fiksusti.
"Theodor Höijer"
[email protected]