Moi! Haluaisin kuulla kokemuksianne ja mielipiteitänne räätälöidyn sukunimen ottamisesta avioiduttaessa. Kyse on siis itse keksitystä sukunimestä, joka on johdettu esim. molempien sukunimestä tai suvussa esiintyvästä nimestä. Tää ei ilmeisesti oo suosittu käytäntö, joten haluaisinki kuulla näin tehneitä, mikäli tältä palstalta löytyy! :)
-Oliko sukunimen keksiminen vaikeaa?
-Miksi päädyitte räätälöityyn sukunimeen?
-Miten läheisenne suhtautui valintaanne?
-Pitikö täyttää lappuja muualle kuin maistraattiin (meidät vihitään maistraatissa)
-Oliko sukunimen keksiminen vaikeaa?
-Miksi päädyitte räätälöityyn sukunimeen?
-Miten läheisenne suhtautui valintaanne?
-Pitikö täyttää lappuja muualle kuin maistraattiin (meidät vihitään maistraatissa)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei otettu räätälöityä sukunimeä vaikka sitäkin vaihtoehtoa vakavasti mietimmekin. Syy miksi emme oikeasti nimeä ottanut oli, että nimilautakunta ei hyväksynyt ehdotustamme. Sen jälkeen luovuimme haaveesta.
Ikävä kyllä räätälöidyn/keksityn/uuden sukunimen, millä termillä nyt haluaakaan kutsua, ottaminen ei ole täysin helppo ja halpa prosessi eikä sitä saa avioliiton solmimisen yhteydessä. Tässä näin aluksi pientä faktaa sukunimen muuttamisesta:
Sukunimen saa vaihtaa, jos
* nimestä on ilmeistä haittaa, se on esimerkiksi hankala kirjoittaa (ulkomaalainen), liian yleinen, merkitykseltään nolo
* uusi nimi on kuulunut aiemmin itselle tai suoraan edeltäville esivanhemmille
* on muu hyvä syy.
Uusi sukunimi ei saa olla
* sopimaton tai ilmeistä haittaa käytössä aiheuttava
* kotimaisen kielenkäytön vastainen esimerkiksi kirjoitusasultaan
* erittäin yleinen
* etunimenä yleisesti käytetty
* jonkin jo olemassa olevan suvun nimi
* käytössä oleva liikemerkki, yrityksen tai yhteisön nimi, taiteilijanimi tms.
Uutta keksittyä sukunimeä haetaan maistraatin kautta hakumenettelyllä. Hakemusmaksu on n. 90euroa joka maksetaan joka tapauksessa, olipa päätös sukunimestä myönteinen tai kielteinen. Joudutte molemmat tekemään oman hakemuksenne samasta sukunimestä. Tosin en tiedä olisiko tässä sellainen porsaanreikä, että jos vain toinen hakisi sukunimeä ja vasta sen saatua menisitte naimisiin, jolloin myös toisella on oikeus ottaa se automaattisesti? En ole varma. Joka tapauksessa pääsääntöisesti maistraatti tekee päätöksen sukunimen hyväksymisestä, mutta erikoistapauksissa se saattaa kysyä neuvoa nimilautakunnalta. Jos asiassa ei ole ongelmia, kestää päätöksen saaminen joitakin viikkoja (n. kuukausi). Jos kuitenkin maistraatti tarvitsee lausunnon nimilautakunnalta, venyy päätöksen saaminen 3-9 kuukauteen.
Ainakin vielä pari vuotta sitten oli niin, että yhteen hakemukseen sai liittää useita mahdollisia uusia sukunimiä siltä varalta, jos ensisijainen sukunimi koetaan maistraatissa epäkelvoksi. Tämä kannattaa varmistaa, onko asia muuttunut.
Tässä vielä pari linkkiä edellä mainituista asioista:
http://www.maistraatti.fi/fi/Palvelut/nimiasiat/Miten-menettelen---sukunimen-muuttaminen/
http://www.laki24.fi/hehoyh-nimet-nimilautakunta.html
Onko vähän noloa, jos pitää itse itselleen keksiä nimi? NOLOA!
No voi taivas varjele! Mitä noloa siinä on? Minun mielestäni ei ainakaa mitää. lol
No, jollekulle kammottavan lapsuuden (voit itse kuvitella) kokeneelle voi olla myös vapauttavaa pyyhkiä vaikkapa se isäpuolelta saatu sukunimi elämästään ja papereistaan. Puoliso saattaa kokea samoin - uusi yhteinen elämä, uusi yhteinen Meidän perheen nimi.
En todellakaan itse kannata näitä keksittyjä nimiä, mutta yritän olla avarakatseinen ja ymmärtää, että syitäkin tähän voi olla hyvin monenlaisia.
Jos molemmat tekevät nimihakemuksen, niin molemmat maksavat myös hakemusmaksun. Siinä mielessä kannattaa toisen hakea nimenmuutosta ja siiten naimisiin menon yhteydessä toinen ottaa puolisonsa nimen (siis sen uuden sukunimen).
Näin teki yksi nuoripari, josta toinen vaihtoi ensin nimensä vanhempansa tyttönimelle. Naimisiin mennessä ottivat tämän nimen yhteiseksi. Säästivät hakemusmaksun
Miettikää tarkkaan!
Itse otin vanhan, jo poistuneen sukunimen itselleni, joka oli kuitenkin ollut meidän suvussamme kauan aikaa sitten.
Menimme naimisiin mieheni kanssa ja hänkin otti saman sukunimen, kun olin raskaana ja halusin lapselle saman nimen.
15 vuotta olimme naimisissa, kun tuli ero ja mies ei aio luopua nimestä.
Nyt miehellä on uusi nainen, jonka kanssa aikoo naimisiin ja pelkään, että uusi nainenkin ottaa minun sukuni nimen.
Joten katsokaa ympärillenne ja ymmärtäkää, kuinka onni ei ole ikuista
ja pitäkää kaikesta huolimatta vain ne omat nimenne.
Ero on niin ilmeistä nykyään kaikille.
Lain mukaan uusi puoliso ei voi ottaa vanhalta puolisolta saatua nimeä. Ex-miehesi voi siis kyllä säilyttää sinulta saadun nimen, mutta hänen uusi vaimonsa ei sitä voi lain mukaan saada. Älä siis huoli sen suhteen.
Huh! No TUO tieto helpotti..
Yritin selvittää asiaa, mutta tuntui olevan kiven takana se oikea vastaus..
Entä jos mies tekee uuden kanssa lapsia ja lapset ottavat isänsä (siis minun) nimen ja sitten haluaa nainenkin saman sukunimen lastensa kanssa?..
Ei pidä paikkaansa.
Ja jos sukunimi ei ole suojattu, voi uusi vaimo vaihtaa sen itselleen jo vaikka ennen vihkimistäkin.
Väärä käsitys, joka perustuu vanhaan lakiin. Kaikki käytössä olevat sukunimet ovat yhtä suojattuja nykyään.
Miten uuden sukunimen keksii? Olen itse vaihtamassa jossain vaiheessa
Juu, kannattaa miettiä harkitusti tuo räätälöiminen. Ellei suvusta itsestään löydy sopivaa nimeä siis.
Riippuu myös siitä välittääkö miltä se sukunimi kuulostaa maailmalla ja onko sillä nimellä ehkä jokin toinen merkitys muualla. Se on tietty oma valinta.
Tutullani kävi nolosti Ruotsin lentokentällä kun virkailija kiinnitti huomota hänen erittäin tavalliseen suomalaiseen sukunimeen. Virkailija naurahti ja kysyi sitten "Voiko Suomessa oikeasti kutsua itseään Lehmänpojaksi?" En aio kääntää tätä nimeä teille. Kääntäkää itse jos viitsitte. Onneksi tutullani on hyvä huumorintaju ja vastasi "Kyllä voi."
Ei uusi vaimo voi tuossa tapauksessa ottaa edellisen nimeä. Lapset kyllä voidaan nimelle laittaa, mutta ei rouva voi silloinkaan ottaa tuota toisen suvun nimeä käsittääkseni. Ja KAIKKI nimet ovat nykyään suojattuja.
Jos nimeä on vaihtamassa kannattaisi ensisijaisesti yrittää etsiä omasta suvusta jokin sopiva nimi. Viidenteen polveen asti saa helposti - kahdeksanteen asti todistamalla oikeus nimeen. Sekään kyllä ei ole mikään mahdottomuus. :)
Omaa keksittyä nimeä olen yrittämässä läpi, mutta pelkänä ettei suosikki pääse läpi. Syy omaan nimeen on erittäin vahva halu irtautua suvusta ihan kokonaan ja siihen taas syynä traumaattinen lapsuus ja myöhemminkin tapahtuneet vahvat negatiiviset asiat. Olen irtisanoutunut suvusta ja tämä on sen viimeistelyä. Vuosien terapian jälkeen haluan jatkaa elämääni ilman tunnistettavaa suvun leimaa - suvun joka lähinnä oksettaa.