Olemme eroamassa minun aloitteestani. Suhteessa on ollut vastoinkäymisiä ja puutteita jo usean vuoden ajan. Kuitenkin ajatus elämästä ilman avopuolisoani sattuu todella paljon. Mietin, että olenko tekemässä elämäni suurimman virheen? Toisaalta olen aina ollut sitä mieltä, että rakkaus on tahdon asia ja vain heikot lakkaavat yrittämästä. Nyt kuitenkin olen itse ajautunut siihen tilanteeseen. Pelkään muutosta ja suren sitä, jos en voikaan viettää hänen kanssaan vanhuuttani.
Mitä sanotte tilanteesta?
Mitä sanotte tilanteesta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Rakkautta ei voi toiseen kaataa. Jos se on loppu tulette eroamaan ennemmin tai myöhemmin. Ainahan voitte palata takaisin yhteen jos löydatte uudelleen kipinän.
Kuulostaa surulliselta :( Oletteko keskustelleet teidän tilanteesta ? Ja rakastatko vielä miestäsi?
Jokaiselle tulee jossain vaiheessa elämää tilanne /tilanteita, jotka tuntuvat ylipääsemättömiltä..ja ainoa vaihtoehto on ero.
Toisaalta on hyvä keskustella keskenään ja kertoa rehellisesti, mitä tuntee toista kohtaan ja mitä haluaa, jotta liitto voisi jatkua.
Kuitenkin rakastat häntä..jollain tavoin..koska elämä ilman häntä satuttaa sinua.
Elämään kuuluu ylä ja alamäet...itse tullut siihen tulokseen, että aina kannattaa jutella ja kertoa mitä haluaa ja mitä tuntee.
en tie oliko apua,...jaksuja kuitenkin!
Avoero?
Eikös se ole kohtalaisen helppo, jos ei yhteisiä lapsia.
Jos ei arki suju ero on vaihtoehto.
Ystäväpariskunta asui erillään n. 6kk kun ainut lapsi oli täysi ikäinen, he palasivat yhteen tuon 6kk jälkeen ja suhde rauhoittui..
"Avoero?
Eikös se ole kohtalaisen helppo, jos ei yhteisiä lapsia."
Mä en ole kuullutkaan helpoista eroista;)