Mieheni on sairastanut nyt puoli vuotta burn outia.. ei kuitenkaan menettämättä työkykyään
Ymmärän häntä ja hänen tuntojaa ja niitä mitä en ymmärrä niin koitan käsittää..
Onko kukaan joka on itse samassa tilanteessa kuin minä??? ja millaisia tuntemuksia tämä asia on tuottanut teidän perheeseen/ liittoon????
Itse huomaan miettiväni jo vaikka mitä ja kokevani tilanteeseen jossa itse kantaa kaiken vastuun ja mietin monesti että entä jos minä masentuisin tai väsyisin entä sitten ??? ja kaikkea muuta vastaavaa.. olisi todella mukva keskustella jonkun kanssa mitä muut kokee.. onko tässä oikeasti jo kohta itsekkin rikki...
Ymmärän häntä ja hänen tuntojaa ja niitä mitä en ymmärrä niin koitan käsittää..
Onko kukaan joka on itse samassa tilanteessa kuin minä??? ja millaisia tuntemuksia tämä asia on tuottanut teidän perheeseen/ liittoon????
Itse huomaan miettiväni jo vaikka mitä ja kokevani tilanteeseen jossa itse kantaa kaiken vastuun ja mietin monesti että entä jos minä masentuisin tai väsyisin entä sitten ??? ja kaikkea muuta vastaavaa.. olisi todella mukva keskustella jonkun kanssa mitä muut kokee.. onko tässä oikeasti jo kohta itsekkin rikki...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos miehesi oikeasti on sairastanut burn outia, niin siitä ei palauduta ikinä, kokemusta on. Entinen työ voi jatkua, mutta sinne ei enää koskaan anneta kaikkea, elämässä on löydettävä uusi näkökulma joka itselläni kohdistui parisuhteeseen. Aloin itse satsaamaan vaimooni ja sen myötä elämä löytyi uudelleen, eli burn out oli parasta mitä elämälleni oli ikinä tapahtunut.
burn outtini johtui siitä että minun piti olla aina muita parempi, eli itsetunto-ongelma. Jatkuva itsensä piiskaaminen poltti loppuun, kun hyväksyin itseni sellaisena kun olen ei tarvinnut enää kilpailla kaikesta. Vasta silloin kun pysähdyin näin elämän kauneuden, miten ihana vaimo ja lapset minulla oli.
On mukava kuulla että joillain tämä koko homma on kääntynyt hyvin päin.. Itse on kyllä välillä ihan ullalla.. no minä hain apua miehelle ja on yli puoli vuotta käynyt terapiassa..
On uskomatonta miten (ainakin meillä) nakyy lapsuus kodin vaikutus miehen suhtautumisesta..
mutta sama vika miehessäni on että hän piiskaa itseään kovasti ja yrittää olla tehdä ja olla ..
mutta on kyllä tuskallista vierestä katsoa.. mutta minusta tämä koskee KOKO perhettä lapsia myöten ja tunnesiitä että se mies saa avun mutta itse on jotenkin ihan hakusassa ja puutuu kokonaan se tuki
On hienoa, että olet hakenut apua miehellesi ja hän käy nyt terapiassa. Minulla on yli kymmenen vuoden takainen kokemus omasta masennuksestani/ burn outista. Erona tapaukseesi on se, että olen nainen, menetin työkykyni ja olin työskennellyt mieheni yrityksessä. Kysyin terapeutiltani, mikä vaikutus terapiallani on parisuhteeseeni ja perheeseeni, hänen viisas vastauksensa oli: "Olet tähän asti liikennöinyt tiellä, joka on sairastuttanut sinut. Terapian (kognitiivinen) tarkoituksena on oppiminen, joka siirtää liikennöinnin uudelle tielle, miehesi ja läheisesi päättävät itse, siirtävätkö he liikennöintinsä samalle tielle." meillä meni juuri näin. Mieheni halusi pysyä entisellä tiellä ja hänen mielestään kaikki olisi mennyt hyvin, jos olisin ollut niinkuin ennenkin. Pian terapiani alettua hän löysi uuden naisen ja pian sen jälkeen toisen. Kaksi vuotta terapian jälkeen hain avioeroa. Olen nykyään uudelleen avioitunut todellisen sielunkumppanini kanssa, näin koen. Ajattelen, että terapiani irroitti minua hellävaraisesti työstä ja parisuhteesta, jossa minulta vaadittiin liikaa yli voimieni.
Olisin terapian aikana kaivannut ex-mieheltäni läheisyyttä, myötätuntoa, hyväksymistä, kuuntelemista - en missään nimessä hyviä neuvoja tai terapian mitätöimistä. Kainalon ja kuulluksi tulemisen tarve oli minulla mahdottoman suuri ja siihen en saanut ollenkaan vastakaikua. Koska en jaksanut tarpeeksi huomioida ja passata miestäni, etsi hän lohtunsa muualta. Terapiassa käyvän ihmisen puolisolla ei varmasti ole helppoa.
On tosiaankin totta, että me kaikki toistamme niitä suhtautumistapoja, jotka olemme lapsuudenkodissa oppineet. Tällä hetkellä koen, että itselläni on aivan uusi, oman näköiseni elämä, mutta ex-mieheni on ottanut tilalleni uuden "piian", jonka kanssa hän jatkaa elämäänsä vanhalla tiellä. Suhteet aikuisiin lapsiini ovat hyvät ja avoimet, he ovat tulleet mukaani uudelle tielle.
Meillä mies laittanut jo monta vuotta kaiken muun perheen edelle ja
itse jo eron aikaisemmin kokeneena varoitin häntä, ettei hyvin pääty tuo!
Olen joutunut olemaan melkeipä taas yksinhuoltaja miehen hiihdellessä elämäänsä työpaikan ehdoilla ja kaiken sille antaneena.
Nyt sitten näyttää masennus painavan päälle. Ei kerro, mitä on töissä tapahtunut,
joten en ala sitä jankkaamaankaan.
Tukena en osaa olla enää, vuosikaudet olen joutunut yksin pyörittään kotikuvioita ja löytänyt muut keinot siitä selvitäkseni.
Työpaikan pitäisi mielestäni nyt auttaa miestäni, sehän se on aina mennyt kaiken edelle muutenkin..
Itselläni on ollut jo toinen jalka ovesta menossa ulos muutenkin..
Nyt miehesi on elämänkoulussa, jos laitat sen kiertoon niin joku toinen saa sen muuttuneen miehen, ja itse voit saada toisen samanlaisen tilalle jolle kaikki muu kun oma perhe on tärkeämpää. Valitettavasti tätä elämää opitaan usein vastoinkäymisten kautta.
Kaikki tähän asti tuntemani todella ihanat ihmiset ovat kokeneet vaikeita aikoja, loppuun palamista, sairauksia, väärinkohtelua, yms. Siinnä on mahdollisuus jalostua tai katkeroitua lopullisesti.
Miten kauan sinulla meni herämiseen???? ja kunka kauan elit niitä ruuhka vuosia??
Rehellisesti sanoen olin liian kovapäinen, eli minulla meni monta vuotta. Toisista on kuitenkin mahdoton sanoa kuinka kauan kestää, riippuu kuinka paljon saa omille väärille ajatuksille tukea ulkopuolelta.
Neuvoja saa yleensä molempiin suuntiin ja jos valitsee oikeassaolemisen ja kostamisen niin parantuminen ei ole edes vielä alkanut.
Nykyään ymmärrän mitä kerrot, mutta silloin kun itse olin burn outissa en ymmärtänyt. Mielestäni se oli yhtä suuri loukkaus ettei vaimo ollut tyytyväinen vaikka raadoin yötä päivää perheeni eteen.
En edes ymmärtänyt että olin oikeasti loukannut vaimoani, antamalla parhaani kaikelle muulle. Olisin kyllä ansainnut saada kunnolla selkääni, mutta onneksi vaimo ei lähtenyt, sillä nyt on annettu mahdollisuus korvata kaikki ne vuodet.
Mukavaa kun sait toisen mahdollisuuden!
Nyt varmasti vaimo arvostaa sinua.
Tajuaispa moni muukin mies, että se työpanos on pois kotipanosta... ;)
Me miehet usein tajutaan tämä vasta sitten kun joudutaan itse kokemaan sama. Silloin kun vaimo on jo hankkinut omat ystävät ja menot, ei kuulumisia kerrotakkaan enää omalle miehelle vaan kaverille, eikä vaimo vietäkkään enää ihanaa koti-iltaa vaan juhlii ystäviensä kanssa.
Hyvä ystäväni alko olemaan melkein joka päivä vanhojen ystävien kanssa, ja käymään jopa kavereiden kanssa paareissa. Sanoin hänelle, tee vain sitä mitä olet valmis antamaan vaimosikin tehdä. Siihen sitten uhottiin ettei yhtään häiritse jos vaimo tekee samaa.
Meni 3 kuukautta, kun vaimo oli myös vanhojen ystävien kanssa paareissa, mopo oli karannut käsistä. Sitten Sama ystäväni ihmetteli, miten tässä näin kävi.
Olet viisas yksilö!
Juuri noin kävi meillekkin.
Mies kulku, reissas ja meni baareihin.
Kun juttelin asioista, ei edes kuunnellut.
Ei ollut kiinnostunut minun tyhjänpäiväisistä jutuista.
Koti oli aina siisti, lapset hoidin ja pyykit pesin, leivoin ja laitoin joka päivä ruuan.
Enkä ole edes pahan näköinen. Seksiäkin harrastettiin.
Huumorintajuakin löytyy.
Kavereilleni aloin puhua asioistani, huolistani ja toiveistani.
Lapset kasvoi ja aloin käydä itsekkin selvinpäin tanssimassa.
Sieltä sitten löysin itselleni sopivamman kumppanin.
Nyt asumme yhdessä ja suunnittelemme talon rakennusta.
Ex viettää edelleen aikansa baareissa. Ehkä se on hänen karmansa siellä.
Näinhän se menee, sitä saa mitä tilaa, "ehkä se on hänen karmansa siellä."
Kerroit että suunittelette talonrakennusta, olen itse rakentanut 7 taloa, joten haluaisin kokemuksesta sanoa yhden asian. Muistakaa hoitaa joka päivä parisuhdetta siinnä samalla.
Miehen aivot toimii vähän eri tavoin, ne voi tehdä pitkää päivää kuukauden tai jopa useamman niin ettei parisuhde häiriinny. Naiset ei voi, ne tarvii huomioimista joka päivä. Siksi miestä kannattaa muistuttaa että toisena rakentajana on nainen eikä toinen mies.
Onnea taloprojektillenne.
Kiitosta vaan! ;D
Ollaan siinä hyvässä saumassa, että ei ole pieniä lapsia jaloissa, teinejä ovat jo exän kanssa tekemäni muksut, joten joudan olemaan todellakin apuna
rakennuksella tarvittaessa...
Mutta olet oikeassa, suhdetta pitää muistaa hoitaa tarpeeksi.