Jos vaikka kaupungilla törmää johonkin vanhaan tuttuun niin minua aina hävettää kertoa olevani työtön sinkkumies kun hän kysyy mitä minulle nykyään kuuluu. Samasta syystä välttelen sukulaisten tapaamista.
Häpeätkö itseäsi?
Älymies 23
25301
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Sama juttu, vanhaan koulukaveriin törmääminen ei oikein sovi tämän
hetkiseen elämäntilanteeseen.
Sukulaisiini en pidä yhteyttä.
Et ole Älymies yksin ajatuksinesi ja tuntemuksinesi.
On se sääli mitä joudun lutkan valheiden vuoksi kärsimään.
Hieman lisää?
Siis tosta lutka-jutusta
No saatkin olla häpeissäsi, kun tollaista käytät l-sanaa!
Ei tarttis hävetä, ellei tollai alentuisi toisten tasolle
Kyllähän tuota on alkanut pikkuhiljaa ihan häpeämään sitä että näkee jonkin vanhan tutun ja siinä sitten kertoo että "ei, en ole vielä valmistunut", "ei minulla ole naista" ja "olen työtön". Jotenkin sitä luuli vielä muutama vuosi sitten että sitä olisi jo tässä iässä valmistunut, parisuhteessa ja vakiduunissa. Mutta toisin on käynyt ja nyt alkaa jo hävettämään.
Sukulaisia en välttele, mutta kyllä sitä edellisessäkin tilaisuudessa sai jo vähän hävetä kun vähän kaukaisemmat sukulaiset alkoivat noista "kiusallisista" asioista kyselemään, lähemmät sukulaiset ovat kyllä onneksi osanneet olla kyselemättä.
Häpeän itseäni aivan sairaasti! Olen "paininut" paikallisen yökerhon portarien kanssa ja joutunut siitä putkaan ja mesonnut ja vaikka mitä päätöntä.. Hermot menny mulla varmaa liikaa paskaa niskaa siitä minkälainen olet! VITTU!!!!!!
Masennusta ja kaikkee ja ihmusuhde ongelmia yksinnäisyyden tunetta kaikkee mikä tekee ihmisestä eläimen pitemmän päälle!
Niin, mutta ei sun sitä tarttis hävetä: työttömiä on ollut viime lamasta saakka paljon, ja kaikki pätkätyökierteeseen joutuneet kyllä tietävät, mistä puhut. Nyt työttömiä on taas 200tuhatta, joten kyllä niitä on. Vain idiootti ei tiedä tämän maan alipalkkaustilanteesta tietyillä aloilla, vuokratyövoiman huonoista ehdoista ja työlain säädännön kiertämisestä, mikä aiheuttaa lisää työttömiä, - ja köyhiä! Aina syyllistetään, ettei muka ihmiset tee töitä, mutta tosiasia on, että jos palkka on niin pieni että pitäisi työssäkäyvänäkin ravata sossun luukulla elääkseen, niin... Täällä on lisäksi poistunut hyviä hanttihommia, pitää olla liikaa koulutusta paskan lapiointiinkin, työturvallisuus- ja tulityökortti, hygieniapassi, annostelupassi ja ties mitä vielä: vaikka ne olisikin olleet, jos ne on vanhentuneet, ei työn antaja niitä enää kouluta, joten miten niihin sitten köyhänä ois varaa ja sitäpaitsi... Niitä hanttihommia pitäisi olla vaan helposti ja kun niihin itketään sitä työvoimaa, niin pitäisi olla sitten semmoinen päivän koulutus jne. että ois todella helppoa ja ilmaista saada ne kaikki kortit ja muut... Työtön saatta joutua hakemaan muutenkin kymmeniä paikkoja, ennen kun saa mitään. Jne.
No, enivei, sen lisäksi, tämä on vapaa maa. Joten sä saat jopa valita. Eli vaikkei sulla olisi mitään syytä, niin sulla on oikeus olla työtön jopa ilman syytä.
Sinkkuus nyt ei ole mikään häpeä. Se on elämän tilanne, tai jopa tapa, ihan siinä missä kaikki muukin. Mitä hävettävää siinä on? Sitäpaitsi tartteeko sitä aina selitellä, ja perkele: valehtele. Sano, että pientä hanttihommaa ja treffailua, mutta ei nyt mitään kummempaa. Etkä selittele sen enempää.
Lisäksi, voihan sitä kertoa kaikkea muutakin, vastata että hyvää ja kertoa jotain, mitä on mietiskellyt, voi kertoa harrastuksistaan hieman tms. siis ei juuri niistä asioista, mistä ei halua: näin mä teen aina. Puhun vaan asioista mistä haluan. Mä en edes halua toistella asioita, missä koen pahaa mieltä, koska sitten ne jää vielä enemmän päähän. Lisäksi ihmiset kysyy kohteliaisuudesta ja koska haluaa tietää koska välittää, tai tehdä jutun juurta: ei ahdistellakseen useinkaan eikä ilkeyttään. Jutun juurta voi hallita itsekin, ohjailla sitä somasti ja ympäripyöreästi asioihin, mitkä kiinnostaa, ja esim. alkaa itse udella enemmän :D Tsemppiä!
Toi ylikoulutus on kyllä niin totta. Taitaa aika suuri osa noista erilaisista korttien vaatimisista olla EU:n keksintöjä. Ihan turhaa byrokratiaa.
No niinpä ja sitten jokuhan niillä korteilla saa rahaa, eli varmaan vähän sitäkin. Olen itse käynyt esimerkiksi sen työrturvallisuus kortin kerran, koska se oli pakko ja se tehdas, missä olin, sen koulutti. Okei, no, menin seuraavaan paikkaan, missä se tietenkin kävi myös, mutta eihän ne asiat ole samat. Eli siis se kortti ei ole edes kovin paljon mitään yleistä, vaan koulutus koskee sitä paikkaa, missä ollaan jonka jälkeen kortti on voimassa kaikkialla, oli turvallisuuskohdat samoja tai eriä: eli kortilla ei ole mitään todellista virkaa! Olisi paljon enemmän hyötyä puolen päivä/päivän paikallisesta koulutuksesta uusille työn tekijöille. Kun eihän se kortti nyt edes estä työn antajan lintsaamista perehdyttämisestä, minkä se usein tekee.
Eu ei ole lopultakaan tainnut tuoda mitään hyvää kokonaisuutena, koko maalle. Nostanut hintoja, pistänyt meitä kuseen muitten maitten huonon asioitten hoiden takia, tehnyt älytöntä byrokratiaa ja vielä kaikenlisäksi, meidän maksut ovat kalleimmat, maataous on kuollut jne. jne. Suomi maksaa ja menettää. En ole koskaan ollut sen kannalla, enkä näillä näytöillä tule olemaankaan. Eu on ollut täysin järjen vastaista ja haitttoihinsa kun katsoo, niin täysin hyödytön kaikille muille paitsi rikkaimmille, kansain välistä kauppaa tekeville ja poliitikoille, jotka nyt saivat uuden urakehitysmallin ja siis euroopan tärkeilevimmät tyypit saivat lisää töitä, tärkeiltävää ja rahaa kulkemaan omaan suuntaansa.
No, mutta! Ei pidä hävetä itseään, ei se kannata. Ei tarvitse olla "kuin muut" eikä tarvitse itseään pyydellä anteeksi. Älä tee sitä, siitä tulee vaan paha mieli.
Niinpä, Kortteja on oltava paksu nippu ja niistä hyötyy vain korttikoulutuksia
järjestävät tahot.
Itselläni on työturvallisuuskortti ja tulityökortti lisäksi kävin myös ensiapu 1 kurssin.
Tuollaisia kortteja ei tarvi mihinkään, mutta ilman niitä työnsaanti on vaikeaa
tai mahdotonta, ainakin rakennusalalla.
Eikös niitä kortteja sitten tarvitse siihen työn saantiin.....
Niin, eli ei niitä tarvitse kun ne kouluttavat tahot. Saadaan rahaa tietty jollekin jostain ja onhan sillä tavallaan työllistävä vaikutus, mutta ei se kortti ensinnäkään suojaa sua typeryydeltä ja huolimattomuudelta, mistä suurin osa työtapaturmista johtuu, se ei korjaa viallisia koneita, mistä myös työtapaturmia tulee ja lopultakaan, jos sä et osaa täysi-ikäisenä esimerkiksi pestä käsiäsi, ja huolehtia perushygieniasta, niin ei se hygienipassi sua varmaan valaise. Ne kysymykset on sellaisia, että ehkä joillekin heikkolahjaisille ne asiat voivat olla jotenkin yleisesti epäselviä, mutta normaali ajatuksella varustettu ihminen kyllä osaa ne: tai pitäisi osata ja tajuta. Kuten sanottu, sitten taas sen kyseisen työpaikan turvallisuusriskit taas ovat paikkakohtaisia ja ne pitää käydä läpi uuden tekijän kanssa joka tapauksessa. Ja mitä siihen hygieniapassiin tulee, niin kyllä kai sen jo näkee, osaako tyyppi huolehtia hygieniastaan vai ei... Ja äkkiä sen ainakin huomaa.
Tulityökortin käsitän, siinä opetetaan konkreettisesti käyttämään sammutinta: se on ihan oikeasti hyvä että edes kerran joutuu ikäänkuin kohtaamaan tulen ja sammuttamaan sen, niin se saattaa tositilanteessa auttaa, ja ensiapukoulutuksesta (mitä sitten taas ei vaadita!) on kaikille hyötyä.
Kortteja tarvita työnsaantiin..!? No eikös siitä juuri ollut kysekin, että mikähän idea siinäkin on, että täysin hyödyttömiä läpysköitä pitää kyllä olla pilvin pimein eikä paskaa pääse lapioimaan enää ilman niitä? Yritätsä olla joku viksu vai? Se on täysin dorkaa, että tarvitaan, kortteja, kursseja, papereita ja muodollista pätevyyttä arvostetaan suomessa enemmän kun käytännön pätevyttä, järkeä, oppimishalua, tekemisen meininkiä jne. Nykyiset työhaastattelijatkin ovat niin surkeita ihmistuntijoita, että pitää olla pari arkkia etukäteen suunniteltuja kysymyksiä, kun ei osata ajatella eikä keskustella, eikä arvioida ihmisestä mitään muuten: eikä sittenkään. Lapsellista toimintaa on sekin, mutta toisaalta, kun nykyään tosiaan pelkällä paperilla pääsee ja on merkitystä, ei voida odottaakaan, että mitään sellaista kokemusta olisi kertynyt, millä olisi oikeaa merkitystä työelämässä, etenkään johtajaksi (työnjohtaja yleensä haastattelee) kypsymisessä.
Suomi on joka byrokraatin paratiisi.
Olin ennen tuollainen mutta en enää niinkään. En häpeä sanoa mitä teen tai jätän tekemättä. Maailmaan mahtuu ihmiskohtaloita enkä koe olevani laiska tai saamaton.
Häpesin joskus joo. En enää. Puutuin muutamaan kohtaan, joita häpesin, ja aloin tekemään töitä niiden korjaamiseksi.
Häpeän. Olen päälle kolmekymppinen mies, ja samanikäisillä kavereilla on järjestään tyttöystävä, useimmilla myös vaimo ja lapsi(a). Myöhästyin junasta eikä näytä siltä, että asemalle olisi tulossa enää uutta vuoroa. Jos joku nyt ryhtyisi järjestämään jotain lukion luokkakokousta tai vastaavaa, jättäisin menemättä ja keksisin minkä tahansa tekosyyn.
Ei luokkakokouksiin tarvitse mennäkään ja paskaa on, että tuntuu että juna meni jo, - mikä siis ei silti välttämättä ole totta, mutta ÄLÄ häpeä itseäsi! Ei se ole mikään häpeä, jos ei ole tyttöystävää tai vaimoa ja lapsia: on sinussa muutakin, kun se osa elämästä! Kyllä mä ymmärrän, että se voi tuntua joskus aina raskaalta, ja kaikki meistä toivoo kumppania varmaan, mutta se että sitä ei ole ei tee susta sen huonompaa: sä olet ihan yhtä hyvä, kun kaikki muutkin silti. Oletpas. Älä häpeä, et sä tee mitään väärin, et vahingoita ketään, itseasiassa, sehän on sun elämä ja asia: miksi sun pitäisi hävetä?
No, sä myöhästyit junasta, niin on tehnyt moni muukin, mitä sitten? Sä et mene siitä pilalle, sussa on enemmän ja muutakin, kun joku myöhästyminen junasta. Okei, ei nyt ole muijaa, no perkele, ei ole sitten! On jotain muuta, keksi jotain muuta, älä ittees mollaa sen takia. Toivoa on aina, kun vaan elää ja antaa mahdollisuuksia ja tarttuu heti tilaisuuteen kun se tulee... Ja jos ei ole, eikä tule, niin silti et häpeä.
Ei sun tarvitse mennäkään loukkakokouksiin, puolustella ittees tai selitellä muille: se on sun elämäs ja mitä se muitten asia on? Älä häpeä ittees, siitä tulee vaan paha mieli! Sä olet hyvä sellasena kun olet, vaikkei sulla muijaa oiskaan.
Tämä on kyllä ihan asennekymysys ja sinulla se on vääränlainen.
En häpeä koskaan enkä mitään. Häpeä on tunne, joka ei kasvata eikä kehitä. Sillä ei pääse eteenpäin.
" Häpeämätön" sanot ettet koskaan etkä mitään.
En usko sinua, koska jos et häpeäisi mitään, niin silloinhan sinä voisit tehdä mitä vaan. Häpeä on ihmiselle ns. sisäinen poliisi joka pitää ihmisen "ruodussa" ja estää häntä tekemästä "mitä vaan" ja saa hänet ajattelemaan tekojensa seurauksia jo ennakolta.
Tietenkin on myös aiheetonta häpeää, kuten esim. köyhyys, työttömyys.
Ei työttömyyttä mielestäni tarvitse hävetä, jos ei töitä saa niin minkäs sille voi.
Teenkin "mitä vaan", paljon ja kaikenlaista ja tekevälle sattuu, joten saisin häpeillä ja nolotella vähän väliä. Olen siis päättänyt, että kun niistä ei ole mitään hyötyä, niin antaa olla. Useimmat ihmiset eivät elä täysillä sen takia, että pelkäävät nolatuksi tulemista ja 'häpeäpaaluun' joutumista, jos joku juttu ei onnistukaan täydellisesti.
Jos tarkoitat "mitä vaan" -tekemisellä jotain huonojen ja 'pahojen' asioiden tekemistä, niin kyllä järkikulta on tallella, osaan aatella syyt ja seuraukset ja olla vastuussa omistani.
Sinkkuus on kaltoin kohdelluksi tulemista, joten miksi se olisi häpeällistä?
Minusta sinun kannattaisi koittaa parantaa itsetuntoasi, niin elämäsi voisi olla helpompaa. – Kyllä huonon itsetunnonkin kanssa silti pärjää !
Sinun täytyisi oppia arvostamaan itseäsi. Ilmeisesti osaat kuitenkin arvostaa toisia ihmisiä, joka on myös hyvä asia, mutta hyvään itsetuntoon kuuluu kyky oppia sietämään pettymyksiä ja epäonnistumisia. Kaikkien ihmisten elämässä on pettymyksiä, vaikka ne ei aina naamasta näkyisikään !
Hyvällä itsetunnolla en tarkoita nyt mitään macholookkia enkä itsevarmuutta ja ulkoista menestymistä vaan sitä, että huomaat olevasi arvokas ihminen ja näet hyvät puolet ja onnistumiset elämässäsi. – Et sinä koko peliä ole menettänyt, vaikka jotkut erät ovatkin vähän takkuisia :)
Mieskin saa olla epävarma ja kenties huolissaan selviytymisestään. Ei kuitenkaan pitäisi antaa sen vaikuttaa sukulaiskontakteihin tai keskusteluihin vanhojen tuttavien kanssa. – Eihän sitä koskaan tiedä, jos niiden kontaktien kautta löytyisikin elämääsi uutta säpinää ;)
Kyllä se vain niin on että työ itsessään kohottaa itsearvostusta ja itsetuntoa. Jossain tapauksessa myös seurustelu kuuluu ko. kategoriaan. Tietyllä tavalla nauttii vapaudestaan mutta toisaalta todistaaa sen ettei ole kelvannut tai kelpuuttanut kenellekkään/ketään.. Asia ei tietysti haittaa niin kun on kaveriverkostot kunnossa. Sisältöä elämässä?
Joskus kyllä. En koe olevani mikään totaaliluuseri mutta koen että aika paljon voisin skarpata.
En häpeä. Olen tyytyväinen itseeni tällaisena kuin olen. En ole täydellinen, mutta ei minulla mitään syytä ole häpeämiseenkään. Elämä on mukavaa.